Odottavaa hiljaiseloa ja treenifiilareita

Blogissa on nyt ollut vähän hiljaista (tämän kunniaksi kuvituksena unikuvia :D). Riehan kanssa vaan odotellaan ultraa, muuta ei oikein pysty sanomaan. Nythän on siis kulunut 15vrk ekasta astutuksesta. Hirveän ahne se on edelleen, eilen varasti iltaruokansa päälle 400g sulamassa ollutta jauhelihaa. Mutta toisaalta, on se varastellut ruokaa aiemminkin. Hellyyttä Rieha tuntuu kaipaavan kovasti, mutta aina se on kainalossa viihtynyt. Lenkkeillyt se on myös ihan normaalisti, ehkä ei ihan niin paljon riehu kuin normaalisti, mutta toisaalta välillä taas riehuu. Vaikea se on vaan sanoa, eli odotellaan edelleen.

 

Ollaan me toki treenailtukin. Kotitokossa Rieha on treenannut nyt ihan peruskontaktia ja seuraamisen paikkaa. Lähdin työstämään seuraamista nyt hieman eri lailla, katsotaan saako sillä keulintaa pois. Lisäksi ollaan tehty metallikapulan pitoa isommalla kapulalla. R on aiemmin hakenut aina pientä, mutta se on välillä vaikea nähdä ja isommasta saisi paremman otteen. Kauheasti sillä on intoa, se on suorastaan liekeissä. Eli siinä ei ainakaan huomaa minkäänmoista eroa normikäytökseen.

 



Uni maistuu sohvalla maha täynnä



Viiman kanssa ollaan käyty läpi avoimen liikkeitä ja se on edelleen kovasti innoissaan. Olen koittanut saada sitä aktiivisemmaksi ja tarjoamaan itse esim. sivulle tuloa. Lisäksi olen koittanut luoda sille rutineeja liikkeiden jälkeiseen palkkaamiseen, eli että saisi tehdä esim. pyörähtämisen ja sitten vasta palkka. Itse liikkeet sujuu aika kivasti, tosin seuruun juoksussa se jostain syystä meinaa hieman väistää ja irtoaa.

 

Tänään treffattiin Satu ja Naava JATtilassa, eli tehtiin ihan kimppatreeniä.

 

Viima aloitti tekemällä lyhyen paikkamakuun Naavan kanssa. Halli hieman jänskäsi, mutta tosi nopeasti se pääsi siitä yli ja oli paikkamakuussa hyvin kuulolla. Se makasi oikein hienosti ja reagoi hyvin sekä maahan-, että sivukäskyihin. Siitä iso palkka ja juosten ulos autolle, jossa sai vielä palkan.

 

Sitten Riesku. Tehtiin ensin kontaktia häiriössä, eli Satu pisti kaiken peliin. Pikkukelpi oli aivan täpinöissään ja vaikka kauheasti yritti, niin pari kertaa piti lähteä liikkuvan lelun perään. Korjasin tämän, niin että peli poikki, Rieha makaamaan vähän matkan päähän, näytin sille menetetyn palkan ja sitten koitettiin uudestaan. Ja pystyi luopumaan lelusta, hienoa.

 

Seuraamisessa tehtiin meidän uutta ajatusta, eli käskikosketuksen kautta paikan hakemista. Nyt se oli haastavampaa kuin kotona, koska halli nostaa Riehan kierroksia ja silloin alkaa keulimaan. Mutta muuten uskon, että tuo on ajatuksena oikein hyvä, kunhan sen saa kunnolla sisäänajettua.

 

Loppuun tehtiin vielä tunnaria liikkuroidusti. Vaikeutin tehtävää laittamalla kapulat A-esteen eteen. Joko siitä, tai sitten yleisestä virtaisuudesta johtuen, R maisteli väärää kapulaa ennen oman tuontia. Varmuus kuitenkin kasvoi ja viimeinen toisto oli täydellinen. Tässä näkee hyvin sen, että miten kävisi jos Rieskun veisi treenaamatta kokeeseen. Sillä oisi vaan kauhean hauskaa ja se menisi kauhean lujaa, mutta järki unohtuisi :D.

 

Viima kävi tässä välissä tekemässä toisen kierroksen. Sille oli jäänyt ilmeisen hyvä fiilis, koska oli kovasti innoissaan. Aloitettiin hypyllä. Sitä piti muistutella, mutta aika nopeasti alkoi sujumaan. Pilkoin sitä pieniin osiin ja loppuun tehtiin kokonainen liike. Hyvä fiilis ja Vimps tykkäsi!

 

Kaukoissa saatiin hyvää häiriötä luoksetuloa tehneestä Naavasta. Aika kivasti Viima kuitenkin kuunteli, eikä kaksoiskäskyjä tarvittu. Loppuun se teki vielä noutoa, jossa meinasi ihan lähteä lapasesta :D. Se oli aivan liekeissä,  kapulaa piti saalistaa, mutta palautti aina laukalla. Se oli niin innoissaan, sai taas superpalkan ja autolle. Just tälläisellä fiiliksellä täytyy tokotreenit vetää sen kanssa, huisia!

 

Viima nukkuu pää tyynyllä (ja samalla ärsyyntyy kuvaajasta)

 

Viimeisenä kehiin pääsi vielä pikku-T. Se oli aivan huippu! Se juoksi kentälle, bongasi kapulan ja juoksi sen kanssa häntä heiluen ympäriinsä. Aivan mielettömän ihana, hyväntuulinen pikkukoira! Tehtiin pari tasamaanoutoa hyvällä fiiliksellä. Siitä seuraamiseen, jossa T pisti parastaan. Ihana, terhakka meno. Satu toimi häiriönä, hieman piti katsella, mutta ei pahasti. Liikkeestä istuminen onnistui ekalla yrityksellä, joten se jäi siihen.

 

Tunnari tehtiin liikkuroidusti. Tässä otti hieman häiriötä liikkurista. Oma nousi hienosti, mutta takaisin tullessa piti pysähtyä syömään maassa olleet namit ennen kuin kapula palautui. Se on sellaista, kun on ahneuden perikuva :D. Loppuun tehtiin vielä luoksetulon stoppja kierron kautta ja niissä oli huikean kiva meno.

 

Näistä treeneistä tuli taas niin hyvä mieli. Tiedättekö sen fiiliksen, kun pistää itsensä peliin täysillä, niin koirat vastaa samalla lailla? Mahtavuutta.

 

Unenpöpperöinen pikkukoira