Bongasin sattumalta facesta, että paikallinen koirakerho järjesti möllitokon ja saatiin sinne paikka, kun kaveri luovutti omansa meille. Tuomarina mölleissä oli vielä virallinen tokotuomari, niin ajattelin sen olevan hyvä tilaisuus hakea vikalistaa. Ja niinhän se olikin. Päälle vielä ihanan sateinen ilta joten saatiin vielä kunnon huonon kelin treenikin.
Hyvinhän se meni noin kokonaisuudessa (vielä kun sama onnistuisi ihan oikeassakin kokeessa...). Mutta oli siellä paljon hiottavaakin.
Vikalista:
Seuraaminen. Kehän ulkopuolella toimi hienosti, tehtiin luopumista ja skarppasi. Kehässä oli ihan eri koira, levoton, edistävä ja paikoin jopa mölisevä.
Zetassa sama juttu seuraamisessa, jäävät onnistui kyllä. Rieha jopa haukahti lähdössä ihan törkeästi.
Luoksetulossa seisominen venyi hieman liikaa, sitä pitää vahvistaa, koska pystyy paljon parempaan.
Ohjatussa luovutus vino ja perusasento vajaa.
Kaukoissa S-I jäi vajaaksi, muuten hieno tekniikka.
Positiivisuudet:
Paikkikset hyvät ja napakat.
Ruutu oli aivan sairaan hieno! Tyhjän lähetys täydellinen, vaikka ympärillä oli häiriömerkkejä, tästä erityispointsit Riehalle.
Hässäkässä teki iloisesti ja reippaasti.
Tunnari itsevarma ja hyvä.
Erittäin mainio koetreeni. Riehan vire oli korkea ja se varmasti kostautui noissa seuraamisissa. Vauhtiliikkeissä se ei tietenkään haittaa, kun saa tykittää. Mutta silti hyvä meno, vielä huonossa säässä.
Kaikki viime viikkojen läträäminen kulminoitui, kun lauantaina ajeltiin Kouvolaan vepekokeeseen. En ollut koskaan aiemmin edes nähnyt vepekoetta, joten hieman jännitti. Onneksi ihanat treenikaverit olivat hyvin kertoneet kokeen tapahtumista ja apuohjaajakin löytyi treeniporukasta, kiitos vaan Annalle!
Kuvat viime viikon treeneistä
Oltiin aamulla paikalla hyvissä ajoin, aurinko paistoi ja koepaikka oli muutenkin mukava. Sovessa oli meidän lisäksi yksi koira. Malttamattoman odottelun jälkeen koe käynnistyi ja pian päästiin suoritusvuoroon. Tuomarit olivat tosi mukavia ja kehottivat kysymään heti jos tulee jotain epäselvää.
Ensimmäisenä vuorossa oli veneestä hyppy. Rieha meni veneeseen innoissaan, ehkä jopa normaaliakin innokkaamin ja Anna oli joutunut pitämään sitä tiukasti ettei ottanut varaslähtöä. Hyppy sujui hienosti ekasta käskystä ja Rieha ui rantaan nopeasti. Tässä se taisi tehdä nopeimman ajan sove- ja alokasluokan koirista. Veneestä hypystä täydet 25 pistettä.
Esineen vienti oli vuorossa toisena. Treenattiin Annan kanssa pari kertaa kuivalla maalla, eikä siinä ollut ongelmia. Rannassa Rieha oli taas ihan täynnä virtaa. Luvan saatuani annoin sille esineen ja se sinkosi veteen. Ui taas ihan täysiä ja luovutti esineen hyvin. Muutamaa metriä ennen venettä se oli jotenkin korjannut otetta esineestä ja päästänyt siitä hetkeksi irti, mutta koska oli napannut kiinni saman tien, eikä ylimääräisiä käskyjä tullut, niin tämä ei haitannut. Tässäkin Rieha teki todella nopean ajan. Pisteitä esineen viennistä myös täydet 25.
Pienen tauon jälkeen jatkettiin veneen haulla. Rieha lähti taas vauhdikkaasti ja otti köydestä hyvin kiinni. Virtaus painoi venettä voimakkaasti oikealle ja siinä oli isommillakin koirilla vaikeuksia. Riehakin lähti menemään oikealle, mutta annoin muutaman käskyn ja se korjasi todella hienosti. Loppupeleissä ei kuitenkaan ihan saanut käännettyä venettä maalitolppien väliin ja meni n. metrillä ohi. Todella hieno suoritus kuitenkin, tosiaan isommillakin koirilla oli vaikeuksia. Piste menetettiin tuon metrin takia eli veneen hausta 24/25p. Tässä vaiheessa jännitus helpotti, koska tiedossa oli että kolmen onnistuneen liikkeen jälkeen sove on läpäisty. Tuomarikin onnitteli :D
Viimeisenä oli vuorossa hukkuvan pelastaminen, eli meille haastavin liike. Treenimäärät on niin paljon vähäisempiä tämän liikkeen kanssa. Arvoin ihan viime hetkeen saakka otanko Riehalle valjaat vai patukan, mutta päädyin patukkaan. Leikitin Riehaa tuomarin luvalla patukalla ja se kiskoi sitä hyvin. Muutenkin oli ihan innoissaan menossa veneen perään. Hukkuvan tipahtaessa lähetin Riehan ja se lähti todella hyvin. Olin jo aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että hukkuva loiski paljon voimakkaammin kuin ollaan treeneissä tehty ja se selkeästi hämäsi Riehaa. Se meni lähelle, mutta ei niin lähelle, että hukkuva olisi lopettanut loiskimisen ja selkeästi hämmentyi. Siinä vaiheessa se yritti kääntyä takaisin ja lopulta lähteä uimaan kohti poijua (koska jotain piti ilmeisesti tuoda, eikä se keksinyt muuta). Saatiin kuitenkin Annan kanssa se käskytettyä takaisin hukkuvalle ja vihdoinkin se tajusi, että patukka oli tosiaan siellä. Tämän ahaa-elämyksen jälkeen tarrasi patukkaan hienosti ja kiskoi hukkuvan upeasti rantaan. Olin niin ylpeä ja kehuin sitä vielä matkalla, vaikka kehuista pisteitä menikin. Tuomarikin sanoi, että siinä oli hieno näyte siitä, kuinka homma viedään loppuun saakka eikä jätetä kesken. Hukkuvasta saimme 18/25p. ylimääräisten käskyjen takia.
Yhteensä saatiin siis 92/100p., mikä on ykköstulos ja hyväksytty soveltuvuuskoe. Jatkossa kisataan siis alokasluokassa, jossa liikkeet ovat samat kuin sovessa.
Oli kyllä mukava kokemus! Ja Riehasta sai olla erityisen ylpeä, se teki hommia vauhdikkaasti ja sitkeästi, luovuttamatta missään vaiheessa. Hieno Rieha, monitoimikoira!
Tämä viikko ollaan oikeastaan vaan vepeilty. Maanantaina lähsetyiin mökille ja siellä oli tarkoitus tehdä tehotreeni hukkuvan pelastamiseen. Jotenkin homma ei vaan mennyt ihan putkeen, kun ekalla treenikerralla Rieha varasti kaikki palkkansa ennen treeniä ja unohdin myös kokonaan ottaa mukaan patukan hukkuvalle.
Lähdettiin siis ensin kokeilemaan valjaiden kanssa, mutta se meni räpiköimiseksi, kun Rieha ei vaan tajunnut miksi hukkuvalla ei ollutkaan mitään kädessä joten päätin kuitenkin testata toista tyyliä. Patukaksi otettiin viennin dami. Tämä tuntui sujuvan ihan hyvin ja Rieha kiskoi hukkuvaa rannalle ongelmitta.
Myös Tuike halusi osallistua vepetreeneihin. Se volisi rannalla sen minkä kerkesi ja saikin sitten hakea damia. Se hyppäsi laiturilta aivan hurjana ja kantoi damia niin ylpeänä ympäriinsä. Rieha seurasi kateellisena perässä.
Viima keskittyi mökillä lähinnä tarkkailemaan ja hengailemaan. Taisi sekin mahakarvansa kastella, mutta muuten tyytyi vaan katselemaan vepetouhuja. Niin ja toki sen piti jahdata lentäviä öttiäisiä, Viiman suurimpia vihollisia.
Keskiviikkona ajeltiin Riehan kanssa vielä vepetreeneihin. Tehtiin kaikki soven liikkeet koemaisesti ihan "tuomarin" kanssa. Minulle tuli taas yllätyksenä se, kuinka vapaasti vepessäkin koira saa olla. Se saa kiskoa ja haukkua rannalla, asennot on vapaita jne. Olen ilmeisesti vaan liiaksi tottunut tokon pilkunviilaamiseen :D
Veneestä hyppy, vienti ja veneen haku sujuivat todella hyvin. En tainnut itsekään mokailla mitään eli aika lailla täydet pisteet olisi niistä irronnut. Mutta sitten se hukkuva. Rieha lähti hyvin, mutta hukkuvalla yritti väkisin tarttua patukan päässä olleeseen ohueen käsilenkkiin. Eihän se siitä pystynyt kiskomaan, joten ote irtosi. Sama juttu uusinnalla ja tässä vaiheessa se meinasi jo lähteä rantaan. Saatiin kuitenkin se vielä takaisin ja lopulta hukkuva tuli rantaan. Uusittiin tämä vielä helpommalla esinellä, josta Rieha sai paremman otteen. Taisi siinäkin kuitenkin kerran irroittaa.
Hukkuvalla tuntuu nyt kyllä olevan ajatus ihan hukassa. Yritettiin eilen vielä vahvistaa sitä, mutta pahoin pelkään että sekin säätö vaan lisäsi Riehan hämmennystä. Kyllä se sai hukkuvan rantaan, mutta tuntui että se riippuu kovasti siitä, millainen esine hukkuvalla on kädessä. Olin jo ihan satavarma, että jätän valjaat pois, mutta nyt en taas tiedä. Eikä varmasti omakaan hohhailu auta, pitäisi vaan päättää tyyli ja pysyä siinä.
Rieha täytti tällä viikolla 6 vuotta. Edelleen jaksan aina ihmetellä miten mahtavan koiran sain. Riehan kanssa olen kyllä saanut kokea niin mahtavia hetkiä koiraharrastuksissa ettei tosikaan. Se on minun luottokoira, pieni tehopakkaus. Tästä lähdettiin, kun se kotiin saapui. Voiko enää söpömpää olla!
Viime lauantaina meillä oli SM-kisatreeni kisatokoryhmän järjestämänä. Paikkana SM-kisojen nurmikko, johon rakenettiin neljä kehää. Hienosti homma pyöri ja jokainen koirakko sai varmasti hyvää häiriötreeniä.
Aloitettiin paikallaoloilla. Istui hyvin, en tosi nähnyt liikkuiko tassut. Maihin nopeasti ja luoksetulo hyvä. Ei moitittavaa tässä siis. Rieha meni hetkeksi tauolle ja liikkuroin tässä välissä pari evl:n koirakkoa.
Yksittäisinä liikkeinä tehtiin ensin toisessa kehässä luoksetulo ja hässäkkä. Luoksetulo oli Riehaksi huono, stoppi valui ihan liikaa. Maihin meni hyvin ja loppu oli ok. Stoppeja ei olla nyt juuri treenattu ja se näkyi heti. Lisäksi näki, että märkä nurmikko vaikeutti menoa ja sivulle tullessa liukasteli kyllä selkeästi- Hässäkässä kiertoon meno oli vähän mutkaista, eikä istunut. Loppu oli ok. Vahvistin heti perään kiertoa ja istumista pariin otteeseen, meno parani onneksi.
Toisessa kehässä tehtiin ruutu, zeta ja ohjattu. Eteenmeno ei onnistunut ruudussa. Lähti kyllä, mutta sen verran vinoon, ettei osunut ympyrään. En tiedä katseliko takana olevan kehän merkkejä, vai mitä. Loppuosa oli onneksi kunnossa. Treenasin tätäkin lopuksi lisää ja vähän meinasi olla haastavaa. En päässyt kunnolla palkkaamaan lentävällä palkalla toisen kehän takia ja Riehan suunta oli herkästi vähän liian vinoon. Se auttoi, kun vaihdoin lähetyssuuntaa. Eli onneksi saatiin ihan onnistumisiakin.
Zetassa jäävät onnistui, mutta seuraamisesta piti muistutella. Ohjatussa ei ollut ongelmia, vaikka kapulat ei nurtsilla kauhean hyvin näkyneetkään.
Hyvä treeni. Ei me ihan täydessä terässä olla, eikä varmaan olla SM-kisassakaan. Ei vaan ehdi treenata niin paljoa. Mutta onhan se oman kylän kisoihin lähdettävä, vaikka tulos tuskin mikään huikea onkaan.
Keskiviikkona käytiin taas vepeilemässä. Veneestä hyppy perinteiseen tapaan erinomainen. Vientikin onnistui tällä kertaa aika lailla täydellisesti, eikä Rieha yrittänyt tiputtaa esinettä ennen sen ottamista. Kolmantena liikkeenä päästin tekemään hukkuvan pelastamista ja se olikin vähän haastavaa. Hukkuva ei ekalla kerralla tajunnut lopettaa käsien heiluttelua ajoissa ja se oli Riehasta vähän kummaa. Meinasi jo uida rantaan, mutta apparin kutsusta kääntyi takaisin ja hukkuva saatiin rantaan. Vahvistettiin hukkuvan luokse menoa vielä toisella kierroksella. Lähteminen on nyt selkeästi epävarmempaa, kun hukkuvalla ei ole kädessään mitään. Pitää vielä harkita ovatko valjaat kuitenkaan se meidän juttu.
Viime viikon perjantaina kisatokoryhmän treeneissä keskityttiin taas viime kokeen ongelmiin. Vahvistettiin zetassa istumista, hässäkässä häiriöitä, paikkaistumista ja seuraamista. Ihan mukavia fiiliksiä saatiin ja treeni meni kivasti. Paikkaistumisessa kaveri houkutteli Riehaa maahan ja se meni ihan helppoon. Liian helppoa treeniä taas alla ja silloin hommassa ei ihan ole koko ajatus mukana. Mutta mukavasti sain muistuteltua mitä istumisessa kuuluu tehdä: ajatella istumista, ei vaan hengailla.
Sunnuntaina käytiin Kivimäen Riitan toko-opeissa. Seuraaminen on taas (vai edelleen) se meidän isoin ongelma, joten lähdettiin sitä katsomaan. Rieha esittelikin hienon, vallattoman koemaisen seuruun. Se oli jopa normaaliakin enemmän vireessä, kun muutaman kymmenen metrin päässä potkittiin jalkapalloa ja sehän oli ihan supersiistiä. Eli saatiin edistämistä, komentamista ja painamista. Siitähän olikin sitten mielenkiintoista lähteä...
Riitan kanssa lähdettiin miettimään millä Riehan saisi itse tarjoamaan rauhallisempaa mielentilaa ja keskittymään. Kyllähän minä sen saan kieltämällä kuosiin, mutta kun kokeessa ei voi kieltää ja Rieha tietää sen. Kierroksethan siitä nousee. Lisäksi Rieha on niin ahne, että palkan toivoissa se ehtii tekemään vaikka mitä. Päädyttiin miettimään luopumista. Sen kautta Rieha oppisi itse keskittymään ja sitä voisi käyttää hyväksi, kun haluan sen skarppaavan. Ja tässä Riitta teki myös eron siihen häiriöistä luopumistreeniin, mitä ollaan aiemmin tehty, eli koiraa ei ta reagoimisesta. Sen on vaan itse tarjottava ja palkan kautta opittava luopumisen hyöty. Aika peruskauraa siis sheippauksen kantilta. Ostin ajatuksen tuosta aika hyvin, varsinkin kun Riitta selitti miten sitä hyödyntää omille koirilleen.
Eli treenin alle meille ihan perus luopumistreenit nameista ja leluista. Sitten liitetään se seuraamiseen. Muuten minun pitäisi muistaa pitää kiinni omasta kriteeristä. Vaikka Riitta sen aika hankalaa sanoikin olevan, Rieha kun tekee niin nopeasti korjausliikkeitä. Luopumisen kautta tapahtuva keskittyminen voisi kuitenkin auttaa tähänkin. Katsellaan, miten lähtee sujumaan. Ainakin pienissä kotitreeneissä tässä viikon aikana on saatu jo ihan positiivisia ajatuksia esiin.
Seuraamisen lisäksi katsottiin merkin kiertoa. Siihen toivoin Riehalle lisää tiiviyttä. Se kiertää läheltä merkkiä, mutta merkin takana kaarros kasvaa. Tähän otettiin avuksi ihan ohjurit, joiden välistä Riehan on mentävä. Riitta sanoi käyttävänsä ohjureina ihan kapuloita, koska kokeessakin koiran on mentävä kapuloiden välistä, niin ne ovcat hyvä muistutus. Ja ohjureita pitäisi käyttää melkeinpä joka treenissa. Testattiin ja nopeasti Rieha niiden idean tajusi, otetaan siis tämäkin käyttöön.
Riitan koulutus oli mielenkiintoinen. Ajatukset oli hieman erilaisia, kuin mitä olemme yleensä koulutuksissa saaneet. Tykkäsin Riitan positiivisesta lähestymisestä koulutukseen.
Keskiviikkona päästiin taas vepeilemään oman porukan kanssa. Tehtiin taas soven liikkeet hukkuvaa lukuunottamatta. Veneestä hyppy sujui, samoin veneen haku oli hieno. Viennissä Rieha irrotti pikkaisen liian aikaisin, mutta nosti kehoituksesta esineen takaisin ja luovutti sitten hyvin. Vieläkin sillä on vähän liikaa mielessä lentävä palkka ja varsinkin vieraan kanssa kannattaa kokeilla onneaan. Tässä on vaan otettava tiukka linja ja treenattava myös kuivalla maalla luovutusta varmaksi.
Lauantaina päästiin osallistumaan vepetreenipäivään Uuraisilla. Päästiin tekemään kaikki soven liikkeet. Koekunto ei kovi kaukana ole näiden treenien perusteella :). Oli kiva testata myös erilaista rantaa, eikä se tuottanut Riehalle vaikeuksia. Äkkisyvä ranta hitaasti syvenevän sijaan jopa helpotti hommaa, koska ravistelemaan ei pystynyt vasta kuin rannalla.
Veneestä hyppy tehtiin kisamatkasta, eikä siinä ollut ongelmia. Esineen viennistä otin yhden kuivan maan treenin vieraan kanssa ja se sujui hyvin. Päätin siis, että alusta saakka Rieha vie esineen jollekin muulle, koska avoimessa luokassa se tulee kuitenkin eteen. Sitten testattiin samaa vedessä ja nyt veneessä ollut ihminen oli ihan vieras. Palkaksi tällä kertaa vain nakkia, ettei vahingossakaan innostu heittämisestä ja yritä tiputtaa esinettä liian ajoissa. Tämä tuntui toimivan todella hyvin ja yhdellä kerralla saatiin koemainen suoritus hienosti purkkiin.
Veneen haku tehtiin myös täydestä matkasta. Leikitin ensin vähän köydellä ja sitten menoksi. Tämäkään ei tuottanut ongelmia ja Rieha haki veneen ihan koeohjeen mukaisesti.
Viimeisenä päästiin treenaamaan hukkuvan pelastamista. Tätä ollaan tehty ehdottomasti vähiten eli lähdettiin tekemään kohtuu lyhyestä matkasta. Tehtiin eka kierros niin, että Rieha tarttui hukkuvan kädessä olleeseen patukkaan. Se kyllä kiskoi, mutta asento meni jotenkin oudoksi ja vähän ihmetteli perässä roikkuvaa ihmistä. Kokemuksen puute näkyi.
Toiselle kierrokselle päätettiin testata valjaita, kun sellaiset sattuivat mukana olemaan. Hukkuvalle nakki palkaksi luoksetulosta. Ensimmäisellä kerralla Rieha oli valjaista hieman ihmeissään ja hukkuvan kohdalla yritti tarttua itse selässään olleeseen kahvaan. Jotainhan sieltä kuului hakea ;) Toisella kerralla jätti kahvat rauhaan. Pääasia, eli hukkuva saatiin myös pelastettua kummallakin kerralla.
Nyt pitääkin testailla, että kumpaa tapaa aletaan käyttämään. Uskon, että saan sille kummatkin tavat opetettua, mutta kumpi sitten on järkevämpi. Valjaiden kanssa painopiste on ehkä vähän mukavampi, kun paino ei tule niskoihin. Toivottavasti nyt vaan päästää treenaamaan myös tätä liikettä vähän enemmän, silloin sen myös saa nopeasti kasaan.
Tosi mukavat treenit ja paljon onnistumisia. Soven ja alokasluokan liikkeet alkavat olla hyvällä mallilla. Rieha tuntuu olevan lajista ihan liekeissä ja veto rantaan on kova, kun tajuaa mistä on kyse.
Kiitos kanssatreenaajille avusta ja Riitta-Liisalle kuvista!
Viime perjantaina käytiin kisatokoryhmän treeneissä. Hassusti (hehee) meidän treenissä näkyi aika lailla samat virheet kuin kokeessakin. Hässäkässä ei sentään lähtenyt kiertämään uudestaan, mutta muuten oli nähtävillä epävarmuutta. Annoin ekalla kerralla hyppy-käskyn normaalia myöhemmin ja siitä sekaisin menneenä Rieha hyppäsi hypyn, pysähtyi ja hyppäsi sen takaisin. Toistomäärät on olleet nyt niin vähäiset, että pienikin poikkeama saa sen soveltamaan. Yrityksen puutteesta ei voi ainakaan syyttää. Mutta toistoja ja häiriötä tarvitaan.
Zetassa istuminen oli hukassa. Sekin vanha virhe, joka tulee kun ei treenata. Vahvistusta vaan kovasti.
Kolmas kokeen ja treenin virhe tuli paikkaistumisessa. Eli meni maihin. Tämä toki todella hyvä juttu, koska pääsin puuttumaan ja ilme muuttuikin paljon keskittyneemmäksi sen jälkeen. Muut jutut onneksi sujui ja sain hyviä vahvistuksia mm. eteen lähetykseen ja ruutuun.
Keskiviikkona keli oli tuulinen, mutta koska myrsky ei sen pahemmin päälle tullut niin pieni joukko urheita suuntasi vepetreeneihin. Tuuli teki hommasta kyllä tosi kylmää kastumisen jälkeen. Vesi sen sijaan tuntui niin lämpöiseltä, että jäätyneitä käsiä pystyi siellä lämmittelemään. Siinä mielessä koirillekin mukavaa ja toki lämmin auto oli ehdon odottelussa.
Rieha teki soven hommat hukkuvaa lukuunottamatta. Veneestä hypyssä ei ollut ongelmia. Vientiä sen sijaan hieman pohdiskeltiin. Riehalla on ollut heittopalkka veneestä, mutta sen takia se meinaa tiputtaa esineen veteen ja lähteä jo uimaan valmiiksi heittoa odottaen. Ihan samaa se tekee kuivalla maalla heittoleikeissä, varsinkin vieraille. Tämä on sellainen juttu, mikä tosiaankin pitää vaatia Riehalta. Muuten se kyllä menee siitä, mistä aita on matalin, eikä vie esinettä loppuun saakka. Päätettiin nyt kuitenkin jättä heitot pois ja palkata sitä ihan vaan nakilla. Tämä toimikin paremmin, vaikka se vielä vähän heittomoodissa olikin.
Viimeisenä tehtiin veneen haku. Tuulisen kelin takia sanoin, että Riehaa saa tarvittaessa auttaa soutamalla. Rieha oli aivan liekeissä hommasta ja lähti uimaan toai upeasti. Samoin se myös tarttui köyteen ja kiskoi veneen rantaan. Apuja ei juuri tarvinnut antaa, eli pikkukelpi teki todella hienon työn!
Tässä treenissä pääsin myös testaamaan rannalla sitä, miten saisin Riehan tulemaan ihan loppuun saakka. Sillä kun on tapa alkaa ravistelemaan heti, kun jalat ottaa maahan. Sinänsä se ei haittaa, kunhan tulee maalitolpista ohi, mutta haluaisin sille kunnon draivi ihan kuivalle maalle saakka. Otin siis yksinkertaisesti käyttöön lentävän nakin, jonka heitin taakseni Riehan rantautuessa. Siinä ei paljon ehdi ravistelemaan, kun kiire ruualle on kova. Mietin jatkoon myös ihan valmista takapalkkaa ruokakupin muodossa. Sitä voisi jalostaa kokeisiinkin jossain muodossa.
Maanantaina käytiin Riehan kanssa vepeilemässä. Edellisistä treeneistä olikin aikaa se kolme vuotta. Kumpikin tykätään lajista, onhan se ihan huikean kiva kesälaji. Kaikkien muiden lajien keskellä se vaan silloin jäi, vaikka kohtuu innokkaasti treeneissä käytiin.
Rieha ei ehkä ole kokonsa puolesta ihanteellisin vepeen, mutta onneksi sillä on sisua ja taistelutahtoa, millä korvaa koon puutteita. Muutenkin kun Riehalla on noutaminen varmaa ja se on hyvin hallussa, niin vepen alokasluokan jutut ei oleet kauhean vaikeita sille opettaa. Rieha olikin periaatteessa aika lailla koevalmis silloin pari vuotta sitten. Nyt oli kiva testata mitä se muisti. Ja muistihan se.
Aloitettiin veneestä hypyllä. Rieha meni veneeseen innoissaan ja hyppäsi ekalla käskyllä. Ei siis ongelmia. Seuraavalla kierroksella tehtiin ensin esineen vienti. Hyvin otti vieraan esineen ja lähti viemään. Hieman ennen venettä meinasi kääntyä takaisin, mutta apuohjaajan kutsusta kääntyi ja luovutti esineen hyvin. Eli ei isoja ongelmia tässäkään, tarvitsi vaan pienen muistuttelun.
Viimeisenä tehtiin veneen hakua. Ekalla lähdöllä vaati pienen kannustuksen, jonka jälkeen lähti ja otti köyden ongelmitta. Pikkaisen se pyöri, kun ote köydestä oli vähän huono, mutta toi veneen maaliin asti. Tehtiin tästä uusinta ja nyt Rieha ponkaisi veteen ihan ongelmitta ja vene tuli taas rantaan saakka.
Eli tosi kivalla mallilla oli nämä liikkeet. Muistutettelua ja vahvistamista vaan, niin eiköhän homma ala luistamaan. Kivaa Riehalla ainakin oli ja mikäs siinä itselläkin hellepäivää viettää veden ääressä.
Otsikossa tiivistyi viikonlopun huikein tulos. Jari ja Rieha kisasivat siis sunnuntaina Laukaassa kaksi Eeva-Liisa Pohjasen tuomaroimaa rataa. Ensimmäiseltä radalta tuloksena 10, kun yksi rima tipahti ja Rieha juoksi puomin pysäytyskontaktista yli.
Toisella radalla kontaktit pelasivat ja muutenkin rata meni nappiin. Tuloksena nolla kera voiton ja samalla Riehan ensimmäinen SERT, sekä kiinnitys agilityvalion arvoon. Aika mahtavaa! Jari ja Rieha on kyllä hyvä pari ja kehitystä tapahtuu joka kerta kun pääsevät kisaamaan ja treenaamaan. Olen ihan fiiliksissä tästä tuloksesta ja siitä, että Riehan agikoiran pontentiaali pääsee käyttöön kunnolla. Saapi olla ylpeä pikkukelpistä! Ja kiitokset Jarille vielä kerran!
Juustohampurilainen oli todellakin ansaittu!
Lauantaina kisattiin myös Laukaassa, mutta ei ihan noin hienoin tuloksin. Osallistuttiin Riehan kanssa oman seuran tokokokeeseen, jonka tuomaroi Marko Puranen. Odotukset ei tokikaan olleet kovin korkealla, koska ei olla juuri treenattu. Tarkoitus oli lähteä pitämään hauskaa yhdessä ja siinä onnistuttiin erinomaisesti. Virheet on ihan treenaamattomuutta.
Videota ei saatu kaikista liikkeistä teknisten ongelmien vuoksi, mutta pisteet ja selostukset: Paikkaistuminen 0: Rieha meni maihin. Mietin, että edellisen kerran kun treenattiin tätä niin taisin palkata sen nopeasta maahanmenosta. Palkka sillä ainakin oli mielessä, koska kuola valui kun palasin takaisin piilosta... Paikkamakuu & luoksetulo 8: Tarvitsi tuplakäskyn siihen, että sain sen takaisin istumaan. Itse makuu sujui hyvin.
Seuraaminen 7: Edelleen siellä on paljon ongelmia, mutta on parantunut. Edistämistä oli jonkin verran varsinkin alussa ja pari ölinää mahtui joukkoon myös. Luoksetulo 9: Oli ihan pätevä. Zeta 7: S-I-M. Seisoi istumisen. Annoin kyllä huonon käskyn, mutta Riehakaan ei ollut skarppina. Ohjattu nouto 9,5: Oli tosi hieno. Vähennys siitä, että hidasti hieman eteen tulossa.
Ruutu 9: Meni ympyrään oikeaan laitaan, mutta osui sisälle. Ruutuun hienosti ja loppukin sujui kivasti, vaikka meinasin itse kävellä minne sattuu. Tunnistusnouto 8: Oli tosi hyvä, tykkäsin ilmeestä ja meiningistä. Vähennykset kapulan pyöräyttämisestä, vaikka minusta ei sitä edes pahasti tehnyt
Kaukot 10: Ihan mahtava Rieha! Näissä voidaan tosiaan myös onnistua, vaikka liike ei minun lemppareihin kuulukaan. Mutta kaukot onkin ainoa, mitä ollaan treenattu kotosalla vähän enemmän.
Hässäkkä 0: Voihan... Rieha lähti kiertämään hyvin, samoin stoppi oli hieno. Hakukäskyllä lähti kuitenkin innoissaan kiertämään uudestaan. Kapulan nostoon tarvitsi vielä useamman käskyn, koska kelpillä oli vauhti päällä ja niin hauskaa. Menee ihan treenaamattomuuden piikkiin, Olisi pitänyt käydä tekemässä edes yksi koemainen suoritus ennen koetta. Lisäksi hetsasin sitä ennen liikkeen alkua kiertoon ehkä vähän liikaa, eli saattoi siitäkin riemastua. Mutta eihän tuolle voi kun nauraa :)
Yht. 222,5p. 3-tulos, sij. 4/5
Ei oltu omalla tasolla tuloksellisesti, mutta kivaa oli. Joku voisi sanoa, että on tyhmää mennä kokeeseen treenaamatta kunnolla, mutta minä otan sen kokemuksen kannalta. Paljon sain taas tästäkin ajatuksia. Ja tietysti tärkeintä oli pienen kelpi onni, kun pääsi tekemään.
Blogihistorian pitkin hiljaisuus. Pitää yrittää ryhdistäytyä, vaikka kun asioita laittaa tärkeysjärjestykseen niin toki blogi ei siellä etupäässä ole. Mutta jospa nyt jotain saisi kuitenkin rustailtua edes silloin tällöin.
Mitäs siis koirien elämään. Rieha on treenaillut, ei ihan kauheasti, mutta jotain kuitenkin. Muutama jälki ollaan ajettu ja tokoa treenattu. Viime viikkoina ollaan käyty Laukaan porukan kanssa treenaamassa muutamaan otteeseen ja olen myös hyödyntänyt lähikenttiä. Treenaaminen on kyllä pääasiassa ollut oman sekä koiran mielenvirkistystä, eli ei todellakaan olla hiottu mitään. Se ehkä myös näkyy... Huomenna mennään testaamaan osaamista oman seuran kokeeseen, mutta mitään tulostavoitteita ei todellakaan ole tällä treenimäärällä. Tärkeintä on vaan päästä tekemään hommia Riehan kanssa kahdestaan.
Rieha on myös aksannut Jarin kanssa silloin tällöin. Parivaljakko starttasi kotikisoissa kahden radan verran äitienpäivänä. Kummaltakin radalta tuli tulos. Hyppäriltä 5 kiellosta, kun Rieha ehti kiertaa yhden hypyn ja agiradalta 10, kun keppien aloitus ei meinannut löytyä. Yhteistyö alkaa siis sujua aika kivasti. Mukava oli vertailla Riehan aikaa muihin kolmosluokkalaisiin. Ilman kieltoja Rieha olisi varmasti ollut kärkikahinoissa ja serteissä kiinni. Parin menoa on tosi hienoa katsoa ja Rieha niin nauttii kun pääsee tekemään :)
Päät sängyllä
Viima on hengaillut omaan malliinsa. Tärinäkohtaukset ei ole lisääntyneet ja se on ihan perustyytyväinen itsensä. Jollain tasolla vanhuuden höperöityminen alkaa siinä näkyä, mutta edelleen se porskuttaa omaan malliinsa lunkisti ottaen.
Tuike sai tällä viikolla kesätukan. Olo keveni heti huomattavasti ja vaikka kelit nyt aika viileitä onkin olleet, niin Tuike on riehunut silmin nähden enemmän lenkeillä. Ulkonäöllisesti se ei nyt ole se kaikista kaunein, kun possunpinkki iho paista a turkin alta, mutta pääasia että olo on hyvä. Ja pikkuhiljaa karvan kasvaessa se saa sen supersöpön pentulookin, mikä aiheuttaa aina ihastusta.
