Rieha täytti tällä viikolla 6 vuotta. Edelleen jaksan aina ihmetellä miten mahtavan koiran sain. Riehan kanssa olen kyllä saanut kokea niin mahtavia hetkiä koiraharrastuksissa ettei tosikaan. Se on minun luottokoira, pieni tehopakkaus. Tästä lähdettiin, kun se kotiin saapui. Voiko enää söpömpää olla!
Viime lauantaina meillä oli SM-kisatreeni kisatokoryhmän järjestämänä. Paikkana SM-kisojen nurmikko, johon rakenettiin neljä kehää. Hienosti homma pyöri ja jokainen koirakko sai varmasti hyvää häiriötreeniä.
Aloitettiin paikallaoloilla. Istui hyvin, en tosi nähnyt liikkuiko tassut. Maihin nopeasti ja luoksetulo hyvä. Ei moitittavaa tässä siis. Rieha meni hetkeksi tauolle ja liikkuroin tässä välissä pari evl:n koirakkoa.
Yksittäisinä liikkeinä tehtiin ensin toisessa kehässä luoksetulo ja hässäkkä. Luoksetulo oli Riehaksi huono, stoppi valui ihan liikaa. Maihin meni hyvin ja loppu oli ok. Stoppeja ei olla nyt juuri treenattu ja se näkyi heti. Lisäksi näki, että märkä nurmikko vaikeutti menoa ja sivulle tullessa liukasteli kyllä selkeästi- Hässäkässä kiertoon meno oli vähän mutkaista, eikä istunut. Loppu oli ok. Vahvistin heti perään kiertoa ja istumista pariin otteeseen, meno parani onneksi.
Toisessa kehässä tehtiin ruutu, zeta ja ohjattu. Eteenmeno ei onnistunut ruudussa. Lähti kyllä, mutta sen verran vinoon, ettei osunut ympyrään. En tiedä katseliko takana olevan kehän merkkejä, vai mitä. Loppuosa oli onneksi kunnossa. Treenasin tätäkin lopuksi lisää ja vähän meinasi olla haastavaa. En päässyt kunnolla palkkaamaan lentävällä palkalla toisen kehän takia ja Riehan suunta oli herkästi vähän liian vinoon. Se auttoi, kun vaihdoin lähetyssuuntaa. Eli onneksi saatiin ihan onnistumisiakin.
Zetassa jäävät onnistui, mutta seuraamisesta piti muistutella. Ohjatussa ei ollut ongelmia, vaikka kapulat ei nurtsilla kauhean hyvin näkyneetkään.
Hyvä treeni. Ei me ihan täydessä terässä olla, eikä varmaan olla SM-kisassakaan. Ei vaan ehdi treenata niin paljoa. Mutta onhan se oman kylän kisoihin lähdettävä, vaikka tulos tuskin mikään huikea onkaan.
Keskiviikkona käytiin taas vepeilemässä. Veneestä hyppy perinteiseen tapaan erinomainen. Vientikin onnistui tällä kertaa aika lailla täydellisesti, eikä Rieha yrittänyt tiputtaa esinettä ennen sen ottamista. Kolmantena liikkeenä päästin tekemään hukkuvan pelastamista ja se olikin vähän haastavaa. Hukkuva ei ekalla kerralla tajunnut lopettaa käsien heiluttelua ajoissa ja se oli Riehasta vähän kummaa. Meinasi jo uida rantaan, mutta apparin kutsusta kääntyi takaisin ja hukkuva saatiin rantaan. Vahvistettiin hukkuvan luokse menoa vielä toisella kierroksella. Lähteminen on nyt selkeästi epävarmempaa, kun hukkuvalla ei ole kädessään mitään. Pitää vielä harkita ovatko valjaat kuitenkaan se meidän juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti