Taas lämpimät hallitreenit

Päivitetäänpä tähän väliin eilisen treenit. Olipa taas huippua treenata lämpimässä hallissa, kera Annan ja Hannan.

Tultin paikalle vähän myöhemmin, joten päästiin heti valmiille rallyradalle. Rouva Kelpie (koska eihän se enää ole neiti?) oli taas kovasti pätevänä. Vedettiin rata kahdesti läpi. Hiemanhan se on sellaista kilpajuoksua, mutta ihan pätevää. Isoimmat ongelmat on siinä, että Rieha istuu niin pirun nopeasti ja siitähän lähtee väärässä kohdassa heti -10p., ellen huomaa. Eli skarppina saa olla. Toki siellä tulee myös törmäilyjä, joista lähtee kontrollipisteitä, mutta eipähän ainakaan hihna kiristy. Hauskaa hömppää!

Sitten tehtiin ihan "oikeita" juttuja. Aloitin merkillä, jossa kelpi meinaa olla vähän herkillä sen odottelun kanssa. Hetsauslähtöjä ja kyllähän irtosikin. Vaikka on herkillä, niin hakee silti paikan tosi hienosti, eli se ei ole ongelma. Sitten liitettiin mukaan häiriöt. Alkuun tuli aika pahoja ja Rieha meni ihan surutta lankaan. Mutta sitten löytyi se punainen lanka ja se keskittyi joka solullaan, eikä vilkaissutkaan häiriöitä. Tätä haetaan ja se on niin makeaa, kun pieni paimen on totaalisessa keskittymistilassa, jokainen lihas jännittyneenä kuuntelemaan seuraavaa käskyä. Joka tulee minulta.

Metallinoudossa tehtiin myös vaan hetsausta, vauhtia ja motivaatiota näin tauon jälkeen. Lentäviä lähtöjä ja suoraan palkkaan tulemista noston jälkeen. Toimi tosi hyvin, tosin sitten Riesku alkoi tiputtamaan kapulaa omatoimisesti palkan toivossa, eli noston ja palkan välistä viivettä piti kasvatella.

Kaukoja kertailtiin myös. Näihin pitäisi ottaa kunnon tekniikkapläjäys ennen kuin kasvattaa matkaa. Ihan hyvin se kyllä teki takapalkan kanssa, mutta ilman sitä ei varmaan niinkään.

Hannan kanssa puhuttiin pikkujutuista, jotka vie pisteitä isommissa kisoissa. Ensinnäkin liikkeiden aloitukset. Olen itse sellainen leipoja, sitä pitäisi päästä eroon, kun sille ei ole tarvetta. Eli aloitukset omalla kohdalla treeniin. Niihin pitää saada ajatus siitä, että ollaan valmiita heti, kun saavutaan suorituspaikalle. Mulla tulee vaan itsellä jotenkin herkästi kaikenmaailman heiluntaa ja taputtelua. Liian vilkas mieli yhdistettynä jännitykseen? Mutta nämä mietintään ja pari rauhallista aloitusta tehtiinkin.

Toinen, mitä katsottiin Hannan kanssa oli suorat maahanmenot sivulta. Rieha tykkää pitää kontaktia ja herkästi alkaa hieman kiertymään. Tehtiin seinän vieressä ja apujalan kanssa, samalla muutettiin palkkauksen suuntaan eteen ja maahan. Pieni vinous tuntui heti paranevan.

Rieha teki vielä paikkaistumisen samalla kun Kit teki vieressä kaukoja. Jätin sille nameja ympärille nuuskimisen estämiseksi. Kerran se laski hieman päätä kohti nameja, mutta korjasi itse. Häiriökoira vieressä oli tosi hyvä, sitä ei voinut katsoa ollenkaan. Näitä lisää!

Jotta saatiin treeni kruunatuksi tehtiin loppuun vielä pari suoraa noutoa isolla ok-kapulalla. Niissä ei valittamista.

Hyvä treeni!

On meillä aikuisiakin koiria... tässä postauksessa ne treenaa ja voittaa palkintoja

Pentuhässäkässä aikuisten koirien kuulumiset ja treenailut on jääneet vähemmälle. Penturumba vie väkisinkin paljon aikaa, onneksi isot on saaneet paljon lenkkiä ja hoitoa minun vanhemmilta. Kati räpsi viikko sitten kuvia myös isoista koirista, kaikki kuvat on siis ottanut Kati Kuuttila.

Viima The Porokoira

Tänään treenailtiin Hannan kanssa Haukkuvaarassa. Se on uusi, lämmin halli, jonne otin vapaakortin helmikuuksi. Vuorotyöläisen onni, kun pääsee treenaamaan päivisin, tänäänkin saatiin pitää koko halli itsellämme kahden tunnin ajan.

Mulla oli koko porukka mukana (pennut tietysti kotona :D). Viima aloitti tutustumalla halliin, sille kun ne meinaa välillä olla jänniä. Ilmeisesti taukoilu on tehnyt sille taas hyvää ja asenne oli alussa hieno, eikä halli jännittänyt. Tehtiin ensin seuraamista hyvällä asenteella, ei tosin pitkää pätkää, mutta halusin palkata hyvästä ilmeestä mahdollisimman nopeasti. Sitten namipelillä luoksetulon stoppia, se sujui oikein kivasti.

Nouto sen sijaan aiheutti tyypillisen Viima-dilemman. Olen hukannut kaikki sorvatut, pienet kapulat, joten otin heitettäväksi ohjatun kapulan. Viima ei tykkää kapulan vaihdoksista, mutta ajattelin kevyen kapulan olevan hyvä. No, ei ollut. Keskusteltiin sitten tovi siitä, pitääkö kapulaa hakea. Loppupeleissä suostuin helpottamaan hommaa niin, että annoin kapulan sille suuhun, josta se teki luoksetulon eteen. Tämä kelpasi Viimallekin, joten päästiin sopuun ;). Se teki itse asiassa oikein hyvällä ilmeellä ja häntä heiluen. Eli ei se kapula niin ällö kuitenkaan ollut. Mutta aina on vähän pakko soveltaa, ei se muuten olisi Viima :D.

Pieni pilke aina silmäkulmassa

Viima pääsi vielä loppuun tekemään vähän pidempää seuruupätkää ja suoran luoksarin. Seuruu lähti hyvin, mutta juoksu alkoi jännäämään. Jotenkin se väistää herkästi minua. Imuttelin sitä siitä ja se nosti taas virettä ja paransi paikkaa. Luoksetulo oli vauhdikas ja siihen oli hyvä lopettaa.

Rieha teki hommia kahdessa setissä. Ensin otettiin työn alle tunnari. Halusin vahvistaa odottelun tunnetilaa koemaisessa liikkeessä, joten Hanna liikkuroi meille tunnarin aloituksia. Jos Rieha keskittyi hyvin, palkkasin sen lennosta pelkästä sivullaolosta. Jotenkin sitä sortuu herkästi palkkaamaan pelkistä liikkeistä, kun se valmisteleva osuus on yhtä tärkeä. Rieha selkeästi innostui tästä ja luulen, että odottelu muuttuu skarpimmaksi kun näitä tehdään.

Sitten halusin hakea vauhtia tunnareille menoon ja samalla hetsausta korkeaan vireeseen, että pystyykö työskentelemään myös niin. Otettiin ensin kiertojen kautta, sehän nostattaa Riehaa kovasti. Tämä oli teknisesti Riehalle haastavaa, mutta virettä se nosti. Se ei oikein meinannut millään tajuta, että sai kiertää ennen kapuloita. Jouduin korjailemaan, Rieha vähän turhautui -> vire kattoon. Pystyi silti työskentelemään kapuloilla hienosti ja oma nousi välittömästi.

Toisena vireen nostatuksena tehtiin ihan vaan lentäviä lähtöjä tunnarille niin, että hetsasin sitä ensin oikein kunnolla nännäriin. Hyvin pystyi edelleen fokusoimaan kapuloihin, vaikka nännäri sen lempilelu onkin. Oikein hyvä treeni siis!

Narupallo on se toisiksi paras lelu, vaikka Rieha millä tahansa leikkiikin

Sitten siirryttiin ohjattuun. Tehtiin eka koemainen vasen. Hallissa oli muuten hyvät häiriöt, kun vasemman takana oli putki ja oikean takana A. Se nousi hyvin, mutta keskimmäinen oli tsekattava. Toisessa toistossa siirrettiin keskimmäinen vasemman lähelle ja hyvin R edelleen erotteli. Sama juttu tehtiin oikean puolen kanssa. Näitä lisää, keskikapulan huomioimattomuutta ja vahvistusta sille, että haettava on reunassa.

Ohjatun merkki toimi suurimmaksi osaksi hyvin vauhdin ja paikan osalta, mutta siinä meinaa maltti olla välillä hukassa. Eli R alkaa tarjomaan uutta paikkaa, jos joutuu odottelemaan merkillä kauan. Siihen pitää jatkossa kiinnittää huomiota. 

Hörökorva

Riehan toinen setti koostui lähinnä vaan seuruusta. Hannaltakin tuli mainoita vinkkejä ja ennen kaikkea on parasta, kun joku toinen katsoo missä se pää pysyy. Hyvää settiä saatiin ja palataan nyt hetkeksi ihan sinne perusasioihin, eli taidetaan ihan pentuimutella vähän aikaa.

Pikku-T pääsi hommiin myös. Se haki sekä metskukapulaa, että puista, kumpikin nousi pätevästi. Samoin tunnari. Sitten tehtiin rallyjuttuja. Lähinnä sellaista reipasta ja iloista tekemistä, jonka pääasia oli saada T keskittymään, vaikka Kit-bc teki vieressä vauhtiliikkeitä. Ne on aina pienelle vaikeita paikkoja, se kun tekisi aina kovasti mieli vähän komentaa ;). Mutta hyvin se selvisi.

Lumipallo ja tennispallo

Kohta 10-vee on aina valmis leikkeihin

Rieha on muuten Laukaan Koiraharrastajien Vuoden Tokokoira vuosimallia 2013. Maailman paras treenikaveri!

Pentu- ja treenihepuleita

Täytyy sanoa, että neljän pennun lauma on sekin edelleen aikamoinen pyörremyrsky. Varsinkin kun ne alkaa olemaan jo isoja möhkäleitä, eikä mitään pikkupikkupentuja.

Tämän iltainen iltahepuli oli jotain omaa luokkaansa, koko kämppä oli kuin räjäytyksen jäljiltä. Totesin, että siinä vaiheessa kannatti vaan pysytellä sohvalla turvassa. Jumppapallo pyöri ympäri kämppää, sanomalehtisilppua oli joka paikassa, pari pentua kaatui vesikuppiin, jonka jälkeen ne juoksivat litimärkänä ympäriinsä törmäillen seiniin ja äristen... Black&tan poika piti lopulta ottaa syliin rauhoittumaan ja se veti siitä herneen nenään oikein kunnolla. Sen jälkeen uni maittoi...

Ihan viaton penne vaan...

Sisko ja sen veli

Tänään tehtiin pentujen kanssa myös eka hihnalenkki. Eli käytiin postilaatikolla. Mulla on yksi pieni koirantakki, joten puin sen vuorotellen jokaiselle lämmikkeeksi. Kaikki oli tosi reippaita, kukaan ei välittänyt takista, eikä hihnakaan juuri haitannut. Punainen tyttö vastusti eniten, mutta pienen hepuloinnin jälkeen sekin käveli hyvin. Ruskea poika oli ihan ilmiömäinen "lenkkeilijä", se käveli koko ajan vieressä häntä heiluen. Black&tan poikaa hepuloitti ja tyttö suhtatui hommaan omaan rauhallisen tutkivaan tyylinsä. Jospa huomenna käytäisiin vaikka roskiksella saakka ;).

Black&tan poitsu on ottanut Pantterin roolin Riehan suosikkipoikana. Se koittaa roikkua Riehan tisseissä ihan jatkuvasti, eikä Rieha sano sille kovinkaan pahasti. Eikä se ihan hevillä luovuta, vaikka palautetta saisikin. Ei kai, kun se sitten kuitenkin välillä saa imeä. Alla todistusaineistoa...

Jättiläispentu on vihdoinkin saanut haluamansa...

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että Rieha on ollut kyllä tosi kärsivällinen emo. Se imetti koko sakin sinne 7-viikkoiseksi ja vasta nyt on alkanut rajoittamaan touhua jollain lailla. Tuskin sieltä enää edes kauheasti irtoaa, mutta ilmeisesti jotain kuitenkin. Rieha myös leikittää pentuja aivan hurjana. Vetoleikit on suosikkeja ja Rieha oikein tarjoaa pennuille leluja kiskottavaksi. Parhaimmillaan kaikki neljä roikkuvat lelussa emoa vastaan. Rieha myös antaa pentujen viedä lelut suusta, ainoa mistä se on tarkka on ruokakuppi.

Kärsivällinen emo pääsi tänään taas treenaamaan tokoa, kun suunnattiin Annan kanssa maneesille. Onpa kivaa päästä oikeasti treenaamaan hyvien treenikamujen kanssa!

Aloitettiin ohjatulla. Lähinnä halusin nähdä, missä mennään. Anna liikkuroi ja Rieha oli hyvin kuulolla. Merkissa ei ollut ongelmaa, mutta kapuloiden paikantaminen oli vaikeaa. Kaarteet oli hyvät, ongelma tuli enemmänkin uskon puutteesta, kun maneesin möyhyssä kapulat ei erottuneet kovin hyvin. Koitti siis suunnata keskikapulalle, kun ei vaan bongannut oikeaa. Kuunteli kuitenkin hyvin ja kumpikin puoli nousi korjauskäskyllä. Vaikea alusta ja pitkä tauko, ei huono suoritus kuitenkaan.

Tein sille myös pienen kuuntelutreenin Annan vinkistä. Eli lähetin merkille, mutta stoppasinkin sen jo matkalla. Ajattelin, että se oisi Riehalle vaikeaa, koska merkki on sillä niin vahva, mutta se teki upeat stopit joka kerta. Välillä sai mennä merkille, välillä stoppi tuli matkalla ja onnistumisprosentti oli 100.

Sitten tunnari, joka oli perjantaina vaikea. Pyysin Annaa jäämään kapuloiden lähelle häiriöksi. Nyt teki hyvin töitä ja oma nousi ongelmitta, eli ilmeisesti perjantai oli vaan tauon jälkeistä epävarmuutta. Toistoja ja häiriötä vaan alle, niin hyvä tulee.

Loppuun tehtiin seuraamista. Tässä näki hyvien treenikamujen arvon, Anna antoi heti ajattelemisen aihetta lähtöjen ongelmaan. Korjasin perusasennon aloitusta hieman, jolloin Rieha pääsi paremmin lähtemään sille luonnollisella tavalla, jolloin pään tippuminen jää pois. Pientä säätöä, mutta niin niin tärkeää. Se onkin parasta tokossa!

Kasattiin tokokamppeet ja rakennettiin halliin vielä rallytokorata. Se oli joku kisarata, mutta en nyt äkkiseltään löytänyt sitä Rallytokoliiton sivuilta.

Tuike pääsi testaamaan rataa ensiksi. Se oli hirmu innoissaan ja hirmu pätevänä. Sille pahin paikka oli häiriökoirakko, joka tuli muuten tyhjään maneesiin kesken radan. Siitäkin selvittiin, mutta piti katsoa epäillen. Liikkeet meni itsessään aika kivasti. Eteentuloissa se jää herkästi hieman vinoon, mutta ei niin pahasti, että siitä tulisi isoa virhettä. 360 astetta vasemmalle toimi hienosti peruutuskäskyllä, uskoisin, että siihen saa tarvittavan takapään käytön sitä kautta. Tehtiin rata kaksi kertaa, välillä palkkaillen ja asenne oli hyvä, mikä on rallyssa se tärkein.

Rieha kävi testaamassa rataa myös. Sen isoin ongelma on se loputon into, jolloin homma meinaa keulia. Ekalla yrityksellä kehuin ja palkkailin sitä ja se oli ihan irti. En vaan muista, että ei tuollaiselle koiralle voi lirkuttaa samalla lailla kuin vaikka Tuikelle, sen vire menee siitä jo yli. Toisella kierroksella mentiin hieman sotilaallisemmin ja alkoihan siellä pieni järjen häivähdyskin näkyä. Ehkä se siitä :D

Pennut lentää pesästä ja mamma palaa treeneihin

Ekat lapset lensi tänään pesästä ja itkuhan siitä tuli. Nyt on kotona neljä pentua ja huomattavasti hiljaisempaa. Vaikka kyllä nämäkin aikamoisen rallin saavat aikaiseksi. Mutta ehkä ne on kuitenkin hieman helpommin hallittavissa. Ehkä.

Rakkauslaps sai nimen Fiini ja se muutti Jyväskylään Lauran luokse. Fiinin kanssa on suunnitelmissa treenata ainakin tokoa ja pk-puolenkin jutut kiinnostaa. Pennulla on kaverinaan bc-Detta, josta ottaa mallia.

Mustat tytöt jää kumpikin tähän lähelle, joten niitä pääsen toivottavasti palluttelemaan usein

Rasavilli eli Terra, muutta Kiteelle Elisan harrastuskaveriksi. Heillä on suunnitelmissa kokeilla ainakin tokoa, agia ja mahdollisesti rallytokoa. Terralla on kaverinaan lk collie Kendi ja isännän metsästyskoirat.

Terra on nimensä veroinen, mutta kyllä se todistettavasti ainakin meillä myös nukkui :D

Roudari, paremmin tunnettu Pantterina, on nykyisin Riio (pantteriio :). Se muutti Joensuuhun Katjan toiseksi koiraksi. Katjalla on ennestään kelpie Skipi, joten kelpimäisiä leikkejä on luvassa. Riion kanssa on suunnitelmissa treenailla pelastuskoirailua, unohtamatta muitakaan lajeja.

Riio otti rennosti ja sekunti kuvan jälkeen tipahti lattialle. Ravistus ja se halusi takaisin sohvalle koisimaan.

Kuulumisia uusista kodeista ollaankin jo saatu. Kaikki on kuuleman mukaan olleet reippaita pentuja. Ihan mahtavaa kuulla, vaikka ei minulla siitä epäilystä ollutkaan.

Tässä vielä eiliseltä koko pentulauman toilailuja. Siellä on taas jumppapallomeinikiä, bt-pojan kovaäänistä ruuan kerjäystä ja siitä selviää myös minun oranssin Vaasa-kauppakassin kohtalo.



Eilen päästiin pitkästä aikaa treenaamaan Riehan kanssa. Se tekikin hyvää, sai ajatukset vähän muualle. Käytiin siis kisatokovuorolla, jossa mammakoira muisteli tokon saloja. Eipä sen tosin tarvinnut juuri muistella. Uskomatonta miten koira voi parin kuukauden tauon jälkeen handlata hommat niin hyvin, että oisi melkein koekamaa...

Tehtiin ensin merkkiä ja ruutua. Palkkailin ensin kummastakin erikseen, sitten vähän vaikeutettiin. Liikkuri huuteli merkillä eri käskyjä ja se oli innokkaalle mammalle aluksi vähän liikaa. Keskittyminen löytyi taas pikkuhiljaa ja se oli niin joka solullaan kuulolla. Vauhti oli kummassakin loistava.

Tunnarissa näkyi hieman tauon jälkeinen into. Tehtiin liikkuroituna ja nosti oman, mutta meni jotenkin hämilleen kun liikkuri heilautti kättä, tiputti oman ja kävi kelaamassa vielä vääriä. Uusinnan teki ok. Liikkurihäiriötä siis ainakin mukaan, että ei tule tuollaisia hämäännyksiä.

Loppuun vielä seuruuta. Pääpaino taas hyvissä lähdöissä. Vire oli kova, mutta handlasi itsensä aika hyvin. Pää pysyi hyvin ylhäällä, kerran taisin joutua huomauttamaan. Oikein kivaa menoa, siitä se taas lähtee!! Treenisuunnitelmia onkin nyt kovasti.

Tänään kävin kouluttamassa tokoa parin tunnin verran oikein kivalle porukalle. Se tuli juuri sopivaan saumaan, pahimpaan pennunlähtömärinään. Kun mietiskeli tokojuttuja, niin ei ehtinyt itkeä pentujen perään niin paljoa. Ehkä se siis tästä :).

Voi pienet rakkaat

Huomenna lähtee uusiin koteihin kolme pentua. Ja minä itkeä pillitän jo valmiiksi. Tiedän, että ne menevät hyviin koteihin, joissa ne saavat jokainen sitä omaa huomiota omalta ihmiseltä, mutta on se silti vaan rankkaa. Nyt konkretisoituu se, etten pidä itse näistä ketään. Toivottavasti tulen niitä näkemään ja että jokainen pennunottaja tietää, että autan kaikessa mahdollisessa jos tarvetta on. Ne on ihan huippuja kaikki ja maailma on avoinna jokaiselle :).

Pennut kävivät eilen pentutestissä ja aika tasaista porukkaa ovat. Yllätyksiä ei juuri tullut. Kaikki leikkivät erittäin hyvin, mikä oli tosi kiva juttu. Ääniäkään ei kukaan säikkynyt liiaksi. Joukossa on joku itsenäisempi, joku herkempi, mutta ei mitään isompaa ja kaikki vaikuttavat kivoilta harrastuskoirien aluilta. Hauska kokemus, en ole aiemmin pentutestiä nähnyt.

Sain kuviakin siirretyksi koneelle. Tässäpä siis koko sakki.

Rasavilli

Mini-Rieha. Tän pitäisi varmaan itse, koska se on vaan niin Riehamainen. Hurja asennetyttö, joka ei hevillä luovuta ja ottaa asiat tosissaan. Ihan törkeän kova taistelija, jota ei meinaa saada lelusta irti millään. Riehumisen jälkeen se haluaa kainaloon nukkumaan.

Rokkimimmi

Hirveän fiksu ja viisas pentu. Ja aivan yli-suloinen. Pennuista ehkä eniten sellainen paimenmainen. Tosi kova taistelemaan, ruskean tytön kanssa parhaita leikkijöitä. Kainalolapsi.

Rakkauslaps

Reipas ja vilkas tyttö, kaikinpuolin tosi kiva ja tasapainoinen pentu. Oli eka joka pussasi, nyt on varmasti vika joka puree nenästä. Tempperamenttiäkin löytyy, ei päässeet muut pennut tämän tytön luulle.

Rohkelikko

Koko porukan vilkkain ja nopein. Pitkäjalkainen gaselli, ihan varmana sellainen tulevaisuuden agilitytykki. Hyvin tempperamenttinen hepuloitsija, jolla häntä heiluu jatkuvasti ja joka osaa myös käyttää ääntään, kun jotain haluaa.

Rokkari

The Äijä. Itsevarma ja itsenäinen maailmanvalloittaja. Häntä aina tötteröllä ja päälle vielä hyvin vakuuttava komennushaukku. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei varmasti tule puuttumaan tämän tyypin kanssa.

Roudari

Meidän Pantteri. Maailman symppiksin mieskoira. Niin lunki ja elämään tyytyväinen poitsu, joka taistelee vahvalla otteella. Hyppii naamaan ja hampaat napsaa, isoäitinsä peruja. Riehan suosikkipojan titteli on edelleen hänen harteillaan.

Rin Tim Tim

Pieni nallekarhu, isänsä kopio, joka hurmaa mennessään. Häntä heiluttaa koiraa-pentu. Ihmiset on sen mielestä parhautta, eikä  sille varmasti tarvitse paljoa opettaa sosiaalisen palkan hyvyyttä.

Ja vielä lisää.

Tytöt opettelee tärkeää taitoa, sohvalla olemista 

Joko tuli pentukuvien yliannostus?

Ja jos ei vielä, niin voitte vielä katsoa yhden pentuvideon. Minä meen palluttelemaan pentuja ja volisemaan niiden turkkiin.