Keppejä 6/6 ja tokohommia

Viihdekeskuksella Raisan ja Narun kanssa. Paikalle sattui myös tuttuja bortsuihmisiä, joten heistä hyvää häiriötä ja paikkamakuuseuraa. Lumi on lähestulkoon sulanut joten tallasin Viimalle jäljen ja pienemmät tytöt tokoili.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Tuike treenasi seuraavasti:

Seuraaminen: Nokkaisuja, jotka toimi taas hienosti lyhyellä matkalla. Kokeilin ottaa pidempää pätkää ja siinä korjata irtoamista nokkaisukäskyllä, mutta ei toiminut. Jotenkin se vaan pitkällä pätkällä vajoaa siihen totuttuun etäisyyteen, joka on siis välillä ihan liian löysä. Toisaalta, jos 6-vuotias koira on puolet elämästään saanut seurata miten sattuu, niin todennäköisesti se sitä tekee myöhemminkin.

Ruutu: Treenattiin paikkaa matkaa pidentäen. Hyvin haki.

Noudot: Metallilla muutama vauhtinouto, sitten luovutuksia sekä metallilla että puisella. Koitin nyt rauhoittaa omaa elekieltä ja kieltämättä Tuike toi kapulan lähemmäksi. Ohjaaja siis lopettaa häsläämisen...

Paikkamakuu: Kahden bortsun välissä. Jätössä koitti nousta perään, mutta sen jälkeen makasi hyvin. Tuo jättäminen on nyt tullut vaikeaksi hommaksi. Mutta hienosti pieni makasi, vaikka viereiselle bortsulle käytiin sanomassa pään asennosta useampaan otteeseen vieraan mieshenkilön toimesta. Kieltämättä Tuiken ilme oli sen näköinen että tänne ei kyllä tarvitse tulla, mutta hyvin pysyi siitä huolimatta ja rentoutuikin sitten hienosti.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Rieha oli aivan onnesta soikeana, kun se bongasi Raisan ja Narun kentältä. Pieni kelpie rakastaa porokoirasetää koko sydämensä kyllyydestä ja ihmiset nyt vaan on ihania. Hassua, kun mulla on ensimmäistä kertaa koira, joka menee sellaiseksi pomppivaksi, hyppiväksi, häntää heiluttavaksi pyörremyrskyksi kun se haluaa niin rakastaa .

Vaikeinta meille siis oli saada kontakti kun Naru teki. Nanosekunneiksi se aina onnistui, kunnesRieha muisti villinä alkaa pyörimään Narun nähdessään. Ei vaan, yllättävän hienosti se jaksoi keskittyä ja pystyin pitämään sitä irti, vaikka Naru pyöri ympärillä. Ainoastaan kerran se meinasi lähteä, mutta se johtui siitä että Narulle heitettiin noutokapulaa, joka on Riehasta maailman siistein asia (Riehan elämässä näitä maailman siisteimpiä asioita on paljon). Siitäkin sain sen kutsuttua pois, joten ei ehkä ihan menetettyjä tapauksia olla.

Stoppeja Rieha treenasi namipelillä. Ihan muutaman istumiset tai maahanmenot tuli alkuun, mutta sitten tarjosi hienosti seisomista. Ja se on muuten aika täpäkkä seisominen se. Ruutua otettiin kosketusalustalla, jota neiti lätkii jo kuin vanha tekijä. Tosi hienosti se pelasi ruudussakin, Rieha on niin mainio kun se hyppypomppii täysiä ruutuun, lätkäisee, kääntyy salamana seisomaan ja odottamaan palkkaa. Siis aivan ihana!

Loppuun etsittiin tunnaria lehtien alta. Nyt pidensin matkaa jo muutamaan metriin ennen lähetystä ja se nuuskii niin pätevästi! Lopussa kapulan löytyminen meinasi aiheuttaa pientä hepulointia, mutta kyllä se joka kerta tuotiin minulle saakka.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Viima ajoi lopuksi jäljen, joka ehti vanhentua reilun tunnin verran. Jäljellä oli 6 keppiä ja pituutta n.200m, välillä aika vaikeassakin maastossa. Viima oli ihan innoissaan päästessään jäljestämään, se ilohaukkui koko matkan. Nosti jäljen tosi hyvin ja ajoi sitä koko ajan varmasti. Ja uskomatonta, mutta totta, Viima ilmaisi jokaisen kepin! Ilmaisut oli iloisia, reippaita ja häntä vaan heilui. Se jopa koitti ottaa keppejä suuhun ja tuoda minulle, minkä tietysti sallin, koska pääasia on että on kivaa! Mutta suurimmalla osalla kepeistä oli oikein pätevä maahanmeno ja Vimps odotti hienosti palkkaa.

Eihän tähän voi sanoa muuta kuin jee!! Kai siellä pienen porokoiran päässä on nyt joku loksahtanut ja se on tajunnut että kepit kannattaa ilmaista. Sillä oli nyt niin kivaa ja naama loisti joka kepillä .

Vimps myös vähän tokoili, koska se halusi (oikeasti, autoon päin se ei halunnut kävellä ollenkaan, tarjosi vaan kontaktia ja hännän heilutusta). Seuraaminen olikin kaikin puolin pätevää. Samoin paikkamakuu, jonka se teki rotikkaporukan saapuessa kentälle. Loppuun vielä vähän kaukoja, jotka myös ok.

Kivaa liitelyä

Tänään ajeltiin heti aamusta tekemään vähän agihommia. Kivaa on kyllä olla liikkeellä kolmen koiran kanssa, joista jokainen on ihan innoissaan hallin nähdessään. Varsinkin kun on liukasta niin saa kyllä olla tarkkana, ettei kukaan ota intospurtteja kohti ovea... Niin se vaan pentukin on jo oppinut, että tuo on se superhauska paikka.

----------------------------------------------------------------------------------------

Viima aloitteli tekemällä rataa, joka näytti tälläiseltä:

Tehtiin rata kolme kertaa kisamaisesti ja that's it. Ja Viima oli taas niin hieno! Koitin nyt panostaa omaan ohjaamiseen oikein huolella Päivikin neuvojen mukaan ja Viima liikkui joka kerta oikein mainiosti. Putkissa ei mennyt liikaa aikaa ja pujottelukin sujui kivasti. Joka kierroksella tehtiin puhdas rata, eli esteiden suorittamisesta ei ainakaan jää homma kiinni. Parasta oli kuitenkin taas se ilo, millä Vimps teki, ihanaa!

----------------------------------------------------------------------------------------

Tuiken kanssa ei vielä olla rataa tehty, mutta se sai juosta puomia ja keinua ja kumpikin oli pikkukoirasta niin kivaa, niin kivaa. Sille on nyt ortopedille tarkastusaika varattu, eli sen jälkeen voi sitten harkita aksaamista enemmänkin. Kontaktien jälkeen tehtiin tokojuttuja:

Seuraaminen: Palkkaa suorasta perusasennosta ja koitin vähän pienentää kriteeriä nokkaisusta pelkkään pään tuomiseen.

Luoksetulo: Kumpaakin stoppia erikseen ja lopuksi vielä sivulletuloja, joihin yhdistin nokkaisut. Hyvin stoppasi kummassakin, eli ainakaan pehmeällä hiekalla, tuulensuojassa, mutta lämmittämättömässä hallissa ei ole ongelmaa. Sivulle tuloihin olin tosi tyytyväinen ja tarjosi itse nokkaisua hienosti,

Liikkeestä istuminen: Paljon toistoja ja äänensävytreeniä itselle. Alkoihan sekin sujumaan ja seisomiset jäi hyvin pitkälti pois loppuvaiheessa. Tämä on kyllä niin jännä, miten onkin niin vaikeaa, vaikka onkin maailman yksinkertaisin liike...

----------------------------------------------------------------------------------------

Rieha-riepotin sitten. Ensimmäiseksi voi ainakin sanoa, että putki on siitä kiva. Siis todella kiva. Se ryntäili sinne aina kun mahdollista ja hyvinhyvin lujaa. Pienikin vilkaisu sinne päin aiheutti pikkukelpissä ryntäämisen putkeen, putken muodolla tai värillä ei mitään merkitystä. Ottettiinkin sitten putken edessä ihan pelkkää malttitreeniä, eli paikallaan oloa ja kontaktia. Vaikeaa, mutta onnistuihan sekin.

Luvan kanssa Rieha sai sitten tehdä pientä harjoitusta jossa oli hyppy ja putki. Hyppy ja putki olivat suunnilleen näin: - ) eli hyppy suorassa kulmassa putkeen nähden. Ja voi sitä intoa, siivekkeiden läpi juokseminenkin tuntui jo aiheuttavan aivan hillittömän innostuksen. Oikeasti saadaan treenata odottamista varmasti ihan huolella, mutta kiva oli kyllä huomata että kyllä se malttoi keskittyäkin kun vähän vaati. Ja palkaksi sai sitten juosta siivekkeiden läpi ja putkeen ja vielä leluun, niin mikäs sen superimpaa.

Loppuun Rieha sai tutustua vähän keinuun. Laskin keinua alas ja Rieha sai palkkaa aina kun rämäytti sitä tassuillaan. Tarkoituksena siis opettaa, että ääni ja liike ovat superhyviä juttuja. No, sehän oli pennusta todella kivaa ja hyvin nopeasti se kiipesi keinulle kaikilla neljällä tassullaan. Eli ei tunnu jännäävän pätkääkään.

Laiskistusta

Alkuviikosta ainoa joka on pää punaisena harjoitellut on emäntä. Nyt nimittäin alkoi viimeinen työharjoittelu ennen valmistumista ja skarppina saa olla. Sen takia koirienkin reenaukset on olleet vähän vähemmällä. Lenkkeilty ollaan kyllä, vielä pääsee hyvin metsässä liikkeelle lumesta huolimatta. Maanantaina Rieha pääsi riehumaan Noomi-aussien kanssa ja vitsit parilla olikin hauskaa! Älyttömän hyvä pari nuo on ja Noomi kasvaa sellaista kyytiä, ettei jää kohta juoksussakaan kakkoseksi.

No, ollaan me vähän treenailtu. Riehalle lähinnä naksuttelua kontaktista ja sivulla/edessä olemisesta. Ihan hinasen ollaan harjoiteltu paikkamakuun jaloa taitoa ja pysyyhän se siellä maassa ainakin monta sekuntia... Tuike on harjoitellut kaukojumppaa takatassu paikallaan. Vimps on on harjoittellut sympaattisena koirana olemista, se kulkee nykyään lenkeillä puolet ajasta hienossa kontaktissa kehujen ja palkan toivossa.

Rieha on ollut parina viime päivänä erityisen riehakas. Toissayönä se ei olisi malttanut nukkua ollenkaan ja heräilin vähän väliä siihen kun se joko puri jotain (sängyn jalkaa, häkkiänsä), repi jotain (mattoa, peittoa) tai haukahteli, vingahteli tai muuten vaan rymysi. Sehän on nukkunut heti luovutusiästä täysin ongelmitta 9 tunnin yöunia, joten tämä oli uutta. Aina kun heräsin niin pennun naama loisti: ihanaa että sinäkin olet hereillä! Loppuvaiheessa telkesin sen julmasti häkkiin, johon se sitten lopulta rauhoittuikin. Tänään se päätti kiivetä keittiön pöydälle ja veteli siellä mahaansa lautaselle jääneitä tortillan jämiä... Riehan emä ja isähän ovat kumpikin mestareita pöydälle kiipeämisessä, näyttää sama periytyneen ainakin tälle yksilölle hienosti... Kivaahan se on, että pentu oppii uutta, mutta tämä taito ei ole siellä toivottujen listalla...

Kelpielenkkiä ja porokoiraleikitystä

Tänään Rieha pääsi Jyväskylän kelpieiden yhteislenkille. Paikalle saapui aika iso joukko kelpejä, oliskohan ollut lähemmäs kymmenen koiraa, kun pari muunrotuista lasketaan joukkoon. Rieha oli kaikista pienin ja nuorin, muuten joukko jakaantui parista viisikuisesta pennusta aikuisiin rouviin ja herroihin. Hyvin porukka tuli toimeen, eikä kähinöitä syntynyt. Riehaa meinasi alkuun vähän jännätä, mikä on tietysti ihan hyvä juttu pienelle pennulle juoksevien isojen koirien keskellä. Mutta vaikka sitä jännäsi, niin silti se oli menossa heti nuuskimaan toisia häntä pystyssä jne. kun se ei ollut huomion keskellä ja nopeasti se jännäyskin unohtui. Missään vaiheessa se ei oikeasti säikähtänyt tai hakenut turvaa, vaan seisoi ihan omilla jaloillaan, mutta pientä pentua piti muistaa esittää elekielellä.

Lenkki sujui hyvin, vaikka Rieha oli kuitenkin sen verran pieni, että isoista ei sille vielä kovin hyvää leikkiseuraa löytynyt ja kaksi muuta pentua olivat keskenään tuttuja (samasta pentueesta), että niillä oli ihan omat leikkinsä. Sai Riehakin toki juoksusta ja painista osansa ja varsinkin kun pysähdyttiin laavulle, niin sitten pennut löysivät oikein hyvän yhteisen sävelen. Muuten se juoksi aika paljon muiden vanavedessä ja ohessa, vaani ja nuuskutteli. Seuraavalla kerralla varmasti kokonsakin puolesta löytyy vastusta!

Värityksensä puolesta Rieha oli kyllä mainio tuossa porukassa. Itse en saanut välillä mitään selkoa kuka ruskea kelpie juoksee missäkin, mutta Rieha erottui aina hienosti. Ja upeasti se jaksoi koko parituntisen juosta ja riehua. Fiksu pentu se kyllä on, ei väkisin tunge isojen suuhun ja elekieli on hyvin hallussa.
Sitten kotikuulumisia. Viima ja Tuikehan leikkivät Riehan kanssa jo ulkona ihan ongelmitta, mutta vasta viime päivinä Viima on alkanut sisälläkin leikkimään (Tuike ei ole vielä sille tasolle alistunut :D). Aivan ihana nähdä, miten Viimakin tykkää kun saa könytä ja känytä pennun kanssa. Yksi juttu on muuten ollut yhteistä kaikissa porokoirissa, keiden kanssa Rieha on leikkinyt. Hirveä örinä ja ölinä :D. Tässä todistusaineistoa:

Treenaaminen on vaan niin makeaa, kun omaa hienot koiruudet . Varoitan jo etukäteen että tästä tulee pelkkä hehkutusviesti, sillä niin hyvä mieli jäi tämän päivän treeneistä. Toki korjattavaa löytyy ohjaajan tekemisissä paljonkin, mutta kyllä nuo karvaiset osapuolet on vaan niin päteviä.

Tänään vietettiin siis japaninpystykorvien agility- ja tokopäivä Pieksämäen Hau-Hau-hallissa. Ja koska japseja ei riitä kattamaan koko päivää, niin muun rotuisetkin pääsivät mukaan. Meiltä treenasi kaikki koirat seuraavasti: Rieha oli sekä pentutokossa että -agissa, Viima agiliiteli mölliryhmässä ja Tuike teki tokoa. Kouluttajana agissa oli JATin oma Päivikki Partinen ja tokossa Riikka Pulliainen, joka on nykyisin maajoukkuevalmennusrenkaan jäsen sekä tokon ylituomari.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Rieha reenasi heti aamusta agia ja sitten viimeisenä koko porukasta tokoa:

Agissa tutustuttiin ekaa kertaa pöytään. Kotonahan se kyllä koittaa pöydille koko ajan (vanhemmilta vissiin peruttua), mutta esim. eläinlääkärin pöytä ei siitä ollut alkuun in-hommaa ollenkaan. Minien pöydällä lähdettiin treenaamaan. Ekan kerran kun se sinne itse pomppasi, niin meinasi vähän jänskättää, mutta hyvin pian se unohti jänskätyksen ja pöytä alko imemään pikkukelpiä puoleensa. Otettiin heti alusta lähetyksiä niin, että minä ohjasin ja Päivikki toimi palkkakoneena pöydällä. Oikein kivasti meni, itse vaan muistettava, että kehun koiraa pöydällä ja kutsun sen selkeästi mukaan.

Kun pöytä sujui, niin alettiin ketjuttamaan siihen muita juttuja. Ensin otettiin pituus-pöytä (pituus yhdellä laudalla) ja lähetykset kummaltakin puolelta. Rieha teki ihan sairaan hyvin, kunhan muistin ohjata ja kertoa että eteenpäin mentiin. Hauskaa miten noin pieni osaa jo seurata sitä minun linjaani aivan tosissaan. Mutta sitten kun se irtoaa niin se kanssa irtoaa. Lopuksi liitettiin ketjuun vielä yksi este ja Rieha teki elämänsä ekaa kertaa kolmea estettä: hyppy-pituus-pöytä. Tähän päti ihan samat kuin edellä ja saatiin tehtyä tosi hyviä toistoja. Upeasti se irtoaa, kun ohjaus on kunnossa ja vauhtia riittää!

Toisena juttuna ehdittiin ottaa putkea. Siihen vielä varmistus hihnan kanssa, jotta pääsin keskittymään ohjaukseen. Lelu toiseen päähän palkaksi ja itselle mietintä miten ohjaan ja minne. Suoraan lähetys sujui hyvin ja liitettiin siihen sitten kulmasta lähettämistä. Näissä sai jo olla tarkempi ja oikeasti kertoa pennelle mitä tehdään. Kun ohjaus oli kunnossa niin putkeenhan se paukkaa ja edelleen ihan täysiä. Hieno pentu!

Tokoon Rieha joutui melkein suoraan unilta ja ehkä alkuun vähän vaikutti. Samoin sitä selkeästi kiinnosti kentän toisella puolella ollut agi (kangas välissä), mutta sain sen kuitenkin pysymään hyvin kuulolla ja varsinkin kun tehtiin vauhdikkaampia liikkeitä niin eihän se enää muistanut koko agihommaa. Seuraavia juttuja katsottiin:

Seuraaminen: Riikka meinasi että imutuksiin ei vielä kannata liittää käskyä, etten vaan vahingossa vahvista väärää paikkaa. Eli pelkästään imuttelisi ja opettelisi siinä sitä miten koiran saisi varmasti olemaan suorassa (Rieha kyllä meinaa aika herkästi innossaan lähteä poikittamaan). Seuraamiskäskyn liittäisi vaan ihan yhden askeleen hommiin, että varmasti asento pysyy. Enemmän uutena juttuna katsottiin paikallaan käännöksiä. Oikealle Rieha piti paikan heti aivan tosi hyvin, vasuriin pitää auttaa enemmän kädellä. Mutta hienosti se alkoi itse hiffaamaan ja lopputoistoissa käytti jo ihan itse takapäätä kääntyäkseen.

Kaukot: Kaukojumppaa vaan!

Nouto: No, Rieha pääsi tekemään taas vauhtinoutoa, joka todellakin on vauhtinoutoa :D. Hirmuisesti se aiheuttaa ihastusta asenteellaan. Näitä jatketaan, tosin ehkä kuitenkin joudutaan miettimään josko sen nostamisen opettaisi erikseen, ettei vaan ala saalistamaan kapulaa liiaksi. Luovutuksiin ehdotuksena tuli, että liitettäisiin siihen ihan istuminen kapula suussa. Sitä kautta saa rakennettua pikkuhiljaa luovutuksen paikkaa ja hienostihan Rieha kapula suussa istua napotti.

Ruutu: Ensin pari lätkän lätkäisyä erikseen ja sitten siirrettiin se ruutuun. Ja voi että se on ihana! Sillä on kyllä jo ihan selkeästi jotain ideaa ruudusta ja lätkälle meni sellaistä kyytiä ja tärpätti siellä odottaen palkkaa. Otettiin sitten lätkä pois ja tehtiin pari näyttöruutua. Edelleen todella hyvä, meni täysiä ja tasan sinne missä lätkä oli ollut ja missä kävin näyttämässä. Siitä oli aikasta hyvä palkata pieni pätevä kelpieläin ja lähteä kotia kohti!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viiman agireeni näytti tältä:

Ensin tehtiin koko rata kisamaisena. Ja voi että, Viima oli niin ihana!! Aivan hieno, puhdas rata saatiin, vaikka ohjaaja oli ihan hilkulla vedättää koiran viimeisestä hypystä ohi, kun ei kertonut että nyt kuuluu hypätä. Heti kun muistin kertoa sen, niin Viimahan hyppäsi. On se vaan ihan liikuttavan ihana eläin, nyt siitä niin näki miten se tykkäsi ja oli niin onnellinen kun sai olla pätevä.

Olihan radalla toko korjattavaa ja niitä alettiin sitten katsomaan. Muutamassa kohdassa Viiman vauhti hidastui ja vaikka se sitten taas kiihdyttikin, niin parempi olisi saada vauhti säilymään koko ajan. Pahin paikka oli esteen 5-8. Ensinnäkin, tein valssin 7-hypyn jälkeen ihan minne sattuu ja sen takia Viima hyppäsi myös ihan liian pitkälle. Tätä kun tuunattiin niin, että muistin että valssi tehdään aina kohti seuraavaa estettä, niin johan alkoi Viimakin kääntymään ihan eri lailla. 5-hypyn Vimps kiersi hienosti, mutta putki oli aika hidas. Päivikki teki sen huomion, että minä pysähtelen ja samalla Viima pysähtyy. Jostain olen oppinut rytmittämään hommaa väärin ja jään odottelemaan sitä paikallaan seisten, vaikka voisin hyvin jo liikkua kohti seuraavaa estettä samalla koiran mukaan ottaen. Tämä kun saatiin korjatuksi niin johan Viima liikkui taas ihan eri tahtia ja voin sanoa että se meni oikeasti tosi hyvää vauhtia!

Yleisesti Päivikin ohjeet minulle oli:

1) Kerro koiralle mihin mennään heti!

2) Älä lässytä ja kutsu koiraa nimellä, vaan kannusta ennemminkin raivolla ja anna sille lupa tehdä.

3) Älä pysähtele, vaan pidä liike yllä, silloin Viimakin tekee.

4) Kannustus toimii, ota mukaan kannustustiimi sekä itselle että koiralle ;).

Siinäpä siis mietitittävää. Viiman kanssa on välillä ollut niin vaikeaa, mutta välillä se on taas ihan sairaan ihana. Ei se varmasti bc-/kelpi-aikoihin yllä ikinä, mutta kyllä se silti liikkuu ihan tarpeeksi hyvin. Mutta miten paljon siitä hidastelusta oikeasti johtuu minusta ja miten paljon joudutaan siihen kierteeseen että minä hidastan/lässytän/en kerro mihin mennään ja sitten Viima hidastaa ja minä hidastan ja Viima hidastaa... Se on kuitenkin herkkä koira, joka haluaa tehdä mieliksi ja yhdessä, mutta kuitenkin samalla itsenäinen koira, joka voi myös olla sitä mieltä, että tee keskenäsi jos reiluuspuoli ei ole kunnossa. Valitettavasti Viima on saanut ohjaajakseen jännittävän, häsläävän ja pöllön ohjaajan. Ihanaa oli kuulla jonkun muun suusta pitkästä aikaa, että me kyllä osataan ja Viima osaa.

Eikä se hieno tekeminen tai puhdas rata, vaan se miten sen huomasi miten onnessaan Viima on kun se saa tehdä yhdessä ja miten sen fiilis nousee koko ajan kun itse parannan. Pitäisi aina pitää mielessä että koira on tasan yhtä hyvä kuin itse olet. Varsinkin kun kyse ei ole sellaisesta raivoeläimestä, joka elää tekemiselle, vaan maailman sympaattisimmasta peruskoiraporokoirasta .

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tuike tokoili vuorollaan alkuun kisamaisen pätkän liikkuroidusti ja ilman palkkaa. Halusin testata miten toimii tuolla hallissa ja muutenkin ottaa kisamaiseen tekemiseen tuntumaa (ja tunnustan, heti alkoi jännittämään kun kehään mentiin :D). Ja samalla saatiin tuomarin mielipiteet liikkeistä ja lopuksi niihin treenijutut:

• Liikkeestä istuminen 0: Aivan todella hieno seisominen, johon vaati kolme käskyä ja käsimerkin, ennen kuin istui :D. Ennen kehää teki hienosti, mutta tämä on niin herkässä, niin herkässä. Miten voikin niin simppeli asia olla aivan tosi vaikea :D.
• Tunnari 9: Hieno nuuskinta ja varma oman nosto. Piste pois väljästä perusasennosta. Treeniksi luovutukset. Minun pitää rauhoittaa niitä huomattavasti. Nyt kurkotan kapulaan kahdella kädellä kumartuen, kun voisin ottaa kapulan kauniistu yhdellä kädellä sivusta ja samalla pieneen koiraan kohdistuva paine vähenee. Samoin irti-käsky ei tarkoita sitä että nykäisen kapulan koiran suusta, vaan se on irti ja koira irroittaa, jolloin kapula tippuu käteen ja se laitetaan rauhassa piiloon. Hyviä huomiota kaikki.
• Ruutu 8: Kaksoiskäsky maahanmenoon. Pikkaisen hitaasti meni ja kävi yhden ruutumerkin kautta. Reenattiin suoraan ruutuun menoa näyttöruudulla ja johan alkoi paranemaan. Epäilin että saattoi luulla ruutumerkkiä merkkimerkiksi ja siihen Riikka antoi vinkiksi pelin. Eli sekä ruutu että merkki kehiin. Itse keskelle (tai vähän lähemmäksi jompaa kumpaa, mistä haluaa enemmän palkata/avustaa) ja vuorotellen lähetyksiä kumpaankin. Se on koiralle hauska leikki, jossa se joutuu miettimään ja samalla vahvistuu se ero, mikä noiden kahden välillä on.

Seuraaminen: Näytettiin meidän tökkäisyt ja nyt pikkukoiriin tottunut tuomari oli sitä mieltä, että vähän pitäisi saada niitä huomaamattomammiksi. Eli naksulla voisi pikkuhiljaa vahvistaa vaan sitä, että tuo pään lähelle, eikä tarvitse nokkaista. Lisäksi saatiin neuvo kestävyyteen treenata EVL:n seuraamista ja 50 metrin suoria. Palkkaa ja palkkakohtaa vaihdellen ja jos paikka väljenee niin pöhpöh tai sitten korjauskäsky tuohon tökkäisyyn. Hienosti veti pikkujapsikin!
Sellainen päivä tänään. Voi sanoa, että kylmä ei ehtinyt tulla kun juoksi kolmen koiran kanssa joka suuntaan :D.

Tehtiin aamusta eilisen toisinto ja ajeltiin Viihdekeskukselle Raisan ja Narun kanssa. Kaikki koirat treenasi tokohommia ja Viima ajoi vielä jäljen. Oli aika kylmä ilma ja satoi vettä ja tuntui että se vähän vaikutti Riehan tekemiseen. Käytiin ensin lenkillä, sitten laitoin koirat autoon ja kun otin Riehan sieltä pois niin se aivan tärisi. Sillä on häkissä kyllä peittoa ja vilttiä, mutta vissiin vähän märkänä siellä oleminen oli liian kylmää. Pitää kaivaa sille takki esiin, veikkaan että Tuikkusen takeista joku varmaan menee ainakin jonkin aikaa.

Viima reenasi seuraavanlaisesti:

Tokotauko on tehnyt hyvää, sen verta innolla se teki! Näinhän me siis jatketaan, jos mennään kisaamaan, niin ei treenata yhtään ainakaan kuukauteen :D. Nouto oli innokas, jopa niin että varasti, mutta sehän nyt ei haittaa, kunhan into on kunnossa. Otettiin kuitenkin parit malttiodotukset siihen ja hienosti haki silti.

Seuraamista tehtiin pitkällä pätkällä loppupalkkaan. Siinäkin oikein kiva fiilis välillä. Pikkaisen höpötystä vasureissa, mutta muuten aivan ok. Loppuun vielä kaukoja, jotka sujui ja oli Vimpsistä oikein hauskoja. Pöhkö se tuo porokoira on :D.

Jäljellä oli 6 keppiä, pituutta sen muutama sata metriä. Kierrosta ja kaarrosta ja vanheni reippaan tunnin. Erinomainen nosto ja taas ihan loistava jäljestys, nenä kiinni maassa. Kepeistä nousi 5/6 eli taas oli parannusta! Alkuun piti hieman avittaa kun jäi miettimään että ilmaiseeko, mutta lopuissa sitten sujuikin. Tosin uutena juttuna nousi esiin se, että se teki myös kaksi valeilmaisua :D. Niistä vaan pöh, pöh ja eikun menoksi. Mutta oikein hyvä meno ja luulen että tuota yhtä keppiä ei oikeasti bongannut, itsekään en sitä nähnyt.

Tuike:
Liikkeestä is-TU: Ei mitään ongelmaa :D.

Seuraaminen: Koitettiin nyt treeniä sitä että tökkäisy ja siitä sivu ja paikan suoristus. Oikein kiva into ja meno, mutta kyllä se suoruus vielä treeniä tarvitsee.

Luoksetulo: Taisi olla ensimmäinen kisamainen luoksetulo ties miten pitkään aikaan. Ja se oli ihan PRO! Älyttömän hyvät stopit, vauhti ja sivulle tulo. Hieno pieni.

Kaukot: Loppupalkka oli takana ja se varmasti jelppasi. I-m-s-m ja ihan ok vaihdot. Hinasen ehkä likkui seisomisessa, mutta ei paha.

Rieha:

Tunnarikapulan etsintää nurmikosta. Valitsin vissiin huonon kohdan, siinä selkeästi haisi joku Riehan nenään ja se vähän ällötti, mutta silti kapula nousi hienosti. Lisäksi tehtiin vähän sivulle tuloja namipelillä ja stoppeja. Hienosti pelasi nekin. Lisäksi todettiin että Rieha on ihan valmis pk-puolelle. Se nimittäin bongasi kentältä Narun pk-noutokapulan ja nousi täysin ongelmitta ja tuli hienosti käteen. Eli ei tuota parin kilon kapulakaan mitään ongelmia :).

Iltapäivästä Rieha pääsi painimaan 5-kuisen Roki-bc:n kanssa. Roki on Kimman veli ja Kimmanhan kanssa Rieha riehui hienosti jo viime viikonloppuna. Ja hyvin pelasi tämäkin pari yhteen, vaikka Roki oli reippaasti isompi. Pari rallasi aivan hurjana ja lopputuloksena oli kaksi yltäpäältä kuraista pentua. Reissun jälkeen Rieha joutui siis ekaa kertaa elämässään suihkuun. Alkuun meinasi pyristellä, mutta hyvin nopeasti rauhoittui ja antoi pestä hienosti.

Riehan hampaatkin on alkaneet vaihtumaan ja etualahampaista puuttu jo pari. Tulee mieleen kuvat ihmislapsista, ketkä hymyilee komeasti ja edessä on iso aukko. Sellaiselta se Riehankin suu tällä hetkellä näyttää. Mutta aikasta kiva päästä eroon niistä terävistä naskaleista!

Tokoa ja keppejä

Viihdekeskuksella, seurana pari muuta koirakkoa. Hyvin taas sujahti kolmisen tuntia kun treenattiin jokainen koira erikseen, tallasin ja ajoin Viimalle jäljen ja käytiin vielä lenkillä. Onneksi se on mukavaa hommaa! Riehan kanssa käytiin vielä treenien jälkeen hakemassa eläinkaupasta valjaat, kyllä nyt kelpaa patsastella. Hihnassa meno on välillä melkoisen hillitöntä ja ajattelin, että valjailla säästetään pennun kurkkuparkaa. Ja kyllä me opetellaan nätistikin kävelemään, tuo on vaan sellainen hetken helpotus (plus että nyt sillä on kunnon heijastimet, aiemmin ei ollut yhtään). Valjaat on vielä mukavasti säädettävät, eli ei pitäisi ihan äkkiä mennä pieneksi. Mutta ne treenit sitten.

Tuike:

Paikkamakuu: Kahden muun koiran kanssa, Tuike keskellä. Oltiin varmaan joku neljä minuuttia piilossa. Ihan pikkaisen meinasi lähteä mukaan jätössä, mutta uudella käskyllä jäi hienosti. Makasi oikein hyvin loppuun saakka. Jei!

Ruutu: Vieraat merkit. Hienosti bongasi ja juoksi ruutuun. Meinasin taas jättää sen seisomaan, mutta eihän siitä tullut mitään, alkoi vaan käpsiä ja nuuskia. Maahanmenon kanssa pysyi ok. Into kova ja hienoa on että ruudun se bongaa mistä vaan.

Ketjutettuna ja liikkuroituna tehtiin seuraavat:

• Tunnari: Oikein hyvä. Ihan hinasen mietti vierellä ennen kuin lähti, mutta oma nousi varmasti. Luovutus saisi olla myös hinasen tiiviimpi.
• Liikkeestä istuminen: No, seisomaanhan se jäi. Äänenpaino on niin tarkkaa, niin tarkkaa. Tein ketjutuksen jälkeen tätä erikseen ja pelasi heti kun sanoin is-TU, enkä vaan is-tu ;).
• Metallinouto: Ällöhän se oli ja mietti hetken ennen kuin nosti. Palautti ravilla ja kauhealla tuskalla kun laippa painoi pienen silmää. Mutta piti loppuun saakka ja se oli tärkeintä! Pitäisi oikeasti hommata pienempilaippainen kapula.

Hyvin pysyi vire ja muisti loppupalkan. Ehkä jopa liiaksikin, sillä meinasi olla vähän keskittymisvaikeuksia ja yli-intoa.

Rieha:

Noudot: Vauhtinoudot sekä metallilla että puisella leluun. Ei mitään ongelmaa. Ihan parit luovutukset kummallakin ja nekin sujui hienosti. Kapulat on Riehasta niin in, ettei tosikaan. Jos kapula jää johonkin esiin, niin se hakee sen ja rallaa sen kanssa ympäri kenttää. Välillä se jää oikein odottamaan kapula suussa, että kutsutaan ja se saa tuoda. Hassu se on, tämä liike tulee varmasti olemaan mieluinen. Onneksi se ei pure kapuloita, eikä myöskään saalista, niitä on vaan niin hauska kantaa ja vielä hauskempaa tuoda.

Ruutu: Otettiin nyt kosketusalusta ja palkkasin ensin pari kertaa sen koskemista. Hyvin penne hiffasi, vaikka ei hirmuisesti olla tehtykään. Sitten lätkä ruutuun ja ensin lyhyemmältä matkalta lähetyksiä ja pikkuhiljaa pidentäen. Tässäkin tosi pro meininki, älysi lätkän heti ja juoksi ruutuun hyvin. Ihan kerran tai pari lähti menemään ja pomppasi sitten seisomaan eteen, mutta se johtui puhtaasti siitä, että otin lelun esiin liian aikaisin.

Stopit: Ei yhtään maahanmenoa, vaan oikein hienoja ja napakoita seisomisia.

Tunnari: Kapulan etsimistä heinikosta, itse piilotin pari kertaa ja sitten avustaja kerran. Aivan mahtista! Into on kova ja nuuskutus kuuluu pitkälle. Oma nousee varmasti ja tulee käteen asti hirmuisella vauhdilla. Siis mistä näitä tälläisiä 16-viikkoisia pentuja oikein tulee?!?!?

Loppuun yksi luoksetulo avustajan kanssa ja siitä ruokakuppipalkka. Siinä olikin pennelle tekemistä, mutta samalla innolla se tekee ihan alusta loppuun. Ja välillä se sai käydä rakastamassa kentällä olleita ihmisiä, mikä oli ihan sairaan ihanaa!

Viima pääsi lopuksi ajamaan metsäjälkeä:

Pituutta ehkä 250m, 6 keppiä, pari kulmaa ja muutenkin sellaista epämääräistä käännöstä. Jälki vanheni n. 2 tuntia. Erinomainen nosto ja jäljestys läpi jäljen, Yhdessä vaiheessa jälki meni polun yli ja siinä joutui vähän miettimään, mutta kiertämällä takakautta oma jälki löytyi taas varmasti. Varsinkin loppusuoran veti ihan nenä maassa. Eli jäljestyksestä ja innosta 10+ ;).

Sitten ne kepit. Ilmaisi kuudesta neljä, eli parempaan suuntaan ollaan menossa. Taas meni niin, että ilmaisi ekan ja tokan, sitten jätti välistä kaksi ja ilmaisi loput kaksi. Ihan varma olin siitä, että huomasi ne kaksi muutakin, mutta en jäänyt vaatimaan ilmaisua. Luulen että sille alkaa ihan oikeasti tulla idea siitä, että palkkaa ei vaan saa mistään muusta kuin ilmaisuista ja jossain vaiheessa se pelkän jäljen viehätys alkaa laskemaan. Ja kun ilmaisee niin ilmaisee hyvin ja malttaa odottaa lähtökäskyä. Kokonaisuutena olin oikein tyytyväinen, vaikka kaksi keppiä jäikin metsään.

Sairaan pätevää

Aamusta käytiin vähän katsomassa agiesteitä. Viima teki ok, tehtiin vähän rataa, joka hallissa oli valmiina. Erityisjuttuna katsottiin kahden hypyn takaakiertoja, niissä kun saan olla juuri oikeassa kohdassa että onnistuu. Rieha teki vähän myös suoraa putkea ja siinä tein sitten itse takaaleikkauksia. Siinä ei ollut ongelmaa.

Illalla päästiin pitkästä aikaa Hannan oppiin tokoilemaan. Kyllä se vaan tekee hyvää käydä välillä jonkun osaavamman katsottavana, ihan on taas eri fiilis treenata. Mukaan pääsivät Rieha ja Tuike.

Rieha teki kahdessa satsissa. Kenttä oli uusi, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Ekassa satsissa katsottiin seuraavat jutut:

• Seuraaminen: Oikein hyvällä mallilla mennään. Imutuksissa pitää omaa kättää siirtää hieman keskemmälle jalkaa, ettei Rieha ala liiaksi poikittamaan. Samoin vaan kättä välillä ylöspäin ja treenaamaan jo palkattomia hetkiä. Mutta intesiivisyys ja paikka erinomainen ja Riehalla kuulemma selkeästi idea siitä mitä halutaan. Mukaan myös sivulle tulo-treenit. Nami lentää ja siitä sitten loivista kulmista sivulle tuloja. Palkka alkuun pelkästä pään oikealla kohdalla olemisesta ja sitten erikseen istumisesta.
• Ruutu: Vietiin Riehan kanssa lelu yhdessä ruutuun ja lähetys kunnon matkasta. Hirveällä innolla se lähtee, mutta koska unohtaa niin nopeasti, niin joutui vähän miettimään. Nopeasti se kuitenkin muisti että ai niin, se lelu ja juoksi täysiä ruutuun ja vielä lujempaa sieltä takaisin revittämään. Viimeisellä kerralla Hanna vei lelun ja silloin painoi ihan suorilta ruutuun. Hanna suositteli kosketusalustaan siirtymistä, ettei lelusta tule silmää mukaan. Hieman oli kuulemma sen näköistä pomppua, että se saattaisi olla aijaamisen alkuastetta.

Toinen satsi meni tähän malliin:

• Stopit: Liikkeestä seisomista/luoksetulon stoppeja siis. Tähän otettiin leikki nimeltään pennun säikäyttäminen (kuulostaa pahalta :D). Simppelisti niin, että joko itse peruutellen otetaan pentu mukaan tai sitten pysytään itse paikallaan ja laitetaan pentu liikkeelle nameja heittelemällä. Kun pentu on liikkeessä, tehdään säikäytys eli kunnon käsimerkki yhdistettynä k0säkyyn. Pentu menee vähän ymmälleen ja stoppaa, josta lentää heti palkka hirmuisten kehujen kera. Tarkoituksena saada siis tosi nopea stoppi ja siitä hirmuiset kehut. Tämä pelasikin Riehalle tosi kivasti, ainoa mistä saa olla tarkkana on se, ettei paina stopatessa yhtään vartalolla, silloin R painuu maihin. Hirmuisen hauskaa sillä tuntui olevan ja varmasti tulee vauhdikkaat stopit näillä.
• Nouto&metallinouto: Vauhtinoudot kummassakin, Ihan tyypillistä Riehaa, ihan täysiä kumpaankin suuntaan. Kokeiltiin myös lähteekö kuolleen kapulan perään yhtä innoissaan ja lähtihän se. Sillä on kuulemma erinomainen nosto ainakin vielä, eli siihen ei lähdetä millään lailla puuttumaan. Jos kuitenkin alkaa tulemaan saalistusta, niin kapula jonkun esteen eteen, jolloin on pakko hidastaa. Nosto- ja pitotreenit erikseen, niin kuin ollaan tehtykin. Erikseen voi tehdä myös malttitreeniä, eli penne sivulla, esine maahan ja palkkaa siitä, että ei lähdekään sen perään. Tunnaria unohtamatta, ennen talvea siihen nenänkäyttö kuntoon.

Pitää kyllä taas kerran kehua Riehaa, se intensitetti ja raivo millä se tekee hommia on aivan mahtavaa. Ja kehuja tuli Hannaltakin, harvoin näkee kuulemma 4-kuista, joka palkkaantuu noin hyvin taistelusta. Rieha tarjosi lelua vuorotellen minulle ja vuorotellen Hannalle ja kivaa oli. Sairaan makea pentu!

Älyttömän hyviä oli neuvot mahdolliseen silmän käyttöön, silloin ainakin ehdottomasti lelun vaihto namipalkkaan. Silmällä pitää pitää noita pomppuja ja mahdollisesti kaarilla takaisin tulemista. Perusjutut kuntoon ja välillä myös jotain malttijuttuja (kaukojumppaan samat ohjeet kuin Tuikelle myöhemmin). Mutta hyvällä mielellä voidaan reenata samaan malliin ja leikkiä välissä, perusasiat on kuulöemma todella hyvin hallussa. Erityisesti tuo leikkiminen, suurin osa työstä jo kuulemma tehty ;).

Tuike teki seuraavia juttuja:

• Seuraaminen: Näytettiin meidän nokkaisut ensimmäistä kertaa jollekin oikeasti. Hanna katsoi hommaa tiukan tuomarin näkökulmasta, eli meneekö liian tiiviiksi. Mutta kuulemma erinomainen idea ja paikka on hieno pienelle koiralle (ison kanssa saattaisi olla vähän liikaa). Ainoa mihin kiinnittää huomiota on se, että perusasennot saataisiin suoraksi. Nokkaisut tuo mukaan herkästi pientä poikitusta (mutta sellaista, mikä pienelle koiralle sallitaan), joten perusasennoissa se olisi korjattava. Eli nokkaisu-sivu-treeni käyttöön ja tosi mustavalkoisesti suhtautuminen niihin.
• Ruutu: Tuike oli bongannut ruudun jo pari kertaa ihan omatoimisesti, joten se oli helppo nakki hämärästä huolimatta. Kerroin, että maassapysymisessä on ollut ongelmaa ja puhuttiin mahdollisesta polven vaikutuksesta. Saatiin ohjeet, että tehtäisiin pelkästään seisomisesta. Epäilin että Tuike olisi alkanut liikkumaan lähestyttäessä, mutta se seistä tapitti hienosti. Oikein hyvä, turha sitä on makuuttaa jos se on inhottavaa, ennemminkin opettaa se, että kun minä liikun niin koira pysyy.
• Kaukot: Tähän saatiin nyt uusi reeni, eli takajalan paikallaan pitäminen. Hanna näytti Kitillä ja vaikutti tosi fiksulta idealta. Alkutreenissä koira on poikittain edessä ja sille opetetaan, että toisesta takajalasta kiinni pitäminen on hyvä juttu (tähän käsky mukaan). Pikkuhiljaa lisätään kaukojumppa, käsi edelleen toista jalkaa kiinni pitäen. Alkuun namilla auttan, sitten pelkät käskyt ja palkka muualta.  Tätä voi tehdä sisällä myös edestä käsimerkkien kanssa lattialla istuen ja paljaalla jalalla koiran tassusta kiinni pitäminen. Pikkuhiljaa häivytetään käsi pois, ensin avustajilla ja sitten vaan sillä, että joku seisoo vieressä (vrt. tuomari/liikkuri kokeessa). Opetetaan siis koiran huomio takajalkoihin ja niiden paikallaan pysymiseen. Jalan liikuttamisesta pöhinät. Toistoja vaatii, mutta ei se mitään. Ja tosiaan Riehalle voisi alkaa tätä jumppaamaan.

Sellaiset treenit ja jäi kyllä erinomaisen hyvä mieli!

Naru kylässä

Treenien suhteen viikonloppu oli hiljaiseloa, mutta muuten kyllä touhua riitti. Tänään hoitoon saapui Viiman Naru-serkku ja neljän koiran kanssa vilskettä riitti. Yllättävän hyvin porukka tuli toimeen, Tuikekaan ei vetänyt herneitä ihan hirveän syvälle nenäänsä. Viimasta Naru on vähän ällö ja välillä se vilauttelee serkkupojalle aikamoisia "hymyjä". Riehasta Narun saapuminen oli hauskinta ever. Se taisi jopa vähän ilopissata kun Naru saapui ja se oli niin ihanaa!

Koko sakin kanssa käytiin hiekkamontuilla ulkoilemassa ja kivaa oli.

Rieha on niin simpsakka 16-viikkoinen

Eye of The Kelpie

Tuike haaveilee

Pieni, söpö valkoinen

Viiman päänkallistus

Narttulauman äijävahvistus Naru äijäilee

Ja Viima vaanii

Hoitosetä

Tältä näytti meno illalla Riehalla ja Narulla. Hempeää.

Ja vähemmän hempeää...

Rieha ja olen ihan pieni pentu vaan-esitys...

Pahoittelut kuvien ylitarjonnasta, huomaako ehkä sen että olen lomalla....