Sadepäivän treenit

Oman hallin parhaat puolet tuli taas esiin, kun taivaalta tuli kaatamalla vettä. Eikun sisätiloihin aksaamaan. Vaikka itse asiassa vesisateessa lenkkeily olikin aika virkistävää ja koiratkin riekkui hullun lailla märillä mättäillä.

Viima teki eka seuraavanlaista pätkää:

Siltä taasen oikein kivaa menoa! Vauhti oli mukava ja teki juuri niin kuin vein. Hyvää treeniä oli loppusuoran rengastreeni, kisoissahan se meni juuri tuollaisesta ohi, mutta nyt sujui oikein hienosti. Lisäksi treenailtiin pujottelua eri kulmista ja kaikki sujui hyvin. Tosi kiva Viiman kanssa on tehdä nykyisin, se on ihana .

Sitten Rieha, joka oli aivan liekeissä. Tehtiin sen kanssa eka vaan rengasta ja pussia. Pussi nyt ei ole ekan kerran jälkeen tuottanut ongelmaa, joten koitin yhdistää näitä. Rengas sujui suurimmaksi osaksi, mutta sitten muutamia kertoja sukelsi ali/sivusta. Idea sillä on, mutta vaihti on välillä jotain sellaista ettei vaan ehdi miettiä, varsinkaan jos jään jälkeen. Loppuun pelkkää rengasta itsenäisesti.

Sitten mentiin kontakteille. Sai tehdä eka puomi ylösmenoa, ja kun se sujui ok, niin testattiin parit alastulot pyöräyttämällä vaan alastulolle. Aika kivasti se tarjosi 2on 2offia eli ajatusta tässäkin. Sitten mentiin A:lle ja siinä samat, sillä erotuksella että sai mennä pari kertaa koko A:n, ekaa kertaa elämässään. Eipä se tuottanut mitään ongelmaa, täysiä mentii ja oli siistiä. Ja muisti jopa miettiä sitä 2on 2offia alastulolla!

Loppuun vielä pari pujottelua. Osassa oli verkot, osassa ohjurit ja pari kohtaa oli ilman. Taas vaikutti paljon se, kummalla puolella itse olin. Mutta hyvin se veti ja kova into sillä on mennä pujottelemaan.

Tuike sai käydä tokoilemassa. Otettiin tunnaria. Into oli jotain hirmuista ja ei malttanut nuuskia, toí vaan ekan eteen sattuneen kauhean hännänheilutuksen saatteleman. No, uusinnat onnistui nuuskinnan puolesta, mutta varasti vissiin kaksi kertaa, taas kauhean hännänheilutuksen saattelemana... Loppujen lopuksi saatiin onnistumaan ja tuli varma nuuskinta, nosto ja luovutus.

Tokoa

MEJÄ-kokeen jälkeen raahauduttiin vielä treenaamaan, Viima tosin sai lepäillä. Eli Killerille ja Vesku avusti liikkuroinnissa.

Rieha:

Seuraaminen: Lähtöjä likkuroidusti. Palkkaa vaihdellen pelkästä katsekontaktista, välillä parista askeleesta. Loppuun tehtiin vielä pidempää pätkää Veskun ympäri kierrellen. Oikein pätevää menoa.

Luoksetulo: Palkkailin istumisesta ja koitin olla selkeä, eikä tullut yritystäkään maahanmenosta. Eteentulot oli taas priimaa, hienosti se on tuon hiffannut nyt.

Stopit: Tehtiin lähinnä seisomisia, koska kai se on niitä vaikeitakin juttuja treenattava. Tein eläinkokeita ja muutin käskyä ihan pelkäksi odota-käskyksi ja se toimi yllättävänkin hyvin, eikä liittänyt siihen sivuaskelia. Miksei se toimisi niinkin, sehän tarkoittaa että odota siinä...

Kaukot: Avon kaukoja parista metristä. Sähäkkää ja tärpäkkää, hyvin pelaa.

Tuike sai hömpötellä omiaan ja sehän hömppäsi:

Kaukot: Veskun avusteella takapalkaten ja kunnon matkasta. Istumista piti hieman taas muistutella, mutta muuten oikein hyvät siirtymät.

Luoksetulo: Vuorotellen palkkaa stopista takapalkalla, vuorotellen sivulle tulosta suoraan. Ja eihän se tarvinnut kuin yhden takapalkan, kun alkoi ennakoimaan. Eli näiden suhde on pidettävä sellaisena että kerran kymmenestä palkkaa stopista ja loput sivulta.

Seuruu: Tärpäti. tärpäti. Innokasta, paikka ei ihan huipuin.

Viiman tapahtumarikas MEJÄ-koe

Viikonlopun jälkeen voi sanoa, että aikamoinen laji tämä MEJÄ. Pääasia että koira tykkää, mutta kyllä saa ohjaallakin olla tietynlaista hulluutta että tälläistä ihan vapaaehtoisesti tekee. Eli eiköhän mekin jatketa .

Launtaina oli vuorossa jälkien teko. Onneksi sain pariksi kokeneen ihmisen, eli itsekseen ei tarvinnut pähkiä. Tehtiin ensin VOi-jälki ja sitten AVO-jälki, jonka suunnistin ja jonka oppaana sitten toimin. Keli oli tietysti aivan järkyttävä helle, eikä metsään voi tietenkään mennä kuin pitkissä vaatteissa ötököiden ja risujen takia. Kun suunnistaa, merkkaa ja verettää kaksi jälkeä hirveässä helteessä ja todella haastavassa maastossa, niin voi sanoa että tuntui tosiaan siltä että jotain tuli tehtyä. Paita oli ihan litimärkä hiestä. Onneksi MEJÄ-kokeesa kokeessa myös huolto pelaa.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa itse jäljestys. Alkupuhuttelujen jälkeen arvottiin jäljet ja Viima sai jäljen nro 2. Siitä mentiin sitten laukauksensietotestiin. Vimps ei reagoinut kivääriin millään lailla ja päästiin jatkoon.

Vielä metsään mentäessä keli oli oikein mukava. Vähän pilvistä, eikä liian kuuma. Siinä odoteltiin vuoroamme kun taivas repesi. Vettä tuli kaatamalla ja ukkonen hakkasi ympärillä ja ihan vieressä. Ei ainakaan ukkosaran koira keli, kun itseäkin meinasi jo jännittää vaikka istuttiin vielä autossa. Jäljelle lähtiessä sade laantui hieman ja pahin ukkosmyräkkäkin meni onneksi ohi. Taustalta kuului edelleen toki jyminää ja metsä oli ihan litimärkä.

Viima lähti jäljelle hyvin, nuuski alkumakauksen ok ja otti varman suunnan. Eteni ekaa suoraa n. puoleenväliin kun sille tuli ensimmäinen hukka ja lähti määrätietoisesti vetämään jäljen sivuun. Sieltä lähti sitten metsäkanalintu, eli sen perässä mentiin. Sen jälkeen alkoi ihan kaamea ryteikkö, puskaa, lyhyttä puuta, ojia, kiviä... Toisen suoran alussa tuli sitten toinen hukka ja sekin samasta syystä, eli Viima jäljesti metsäkanalintua, joka nousi ilmaan meidän edestä. Paikalla meni myös riistapolku, eli aikamoinen metsästyskoiran alku tuo Vimps on.

Toinen hukka oli itse asiassa koko kokeen paras asia. Nimittäin sen jälkeen, saa koiran ottaa paremmin haltuun ja laittaa uudestaan jäljelle. Tämä oli Viiman onni, sillä juuri kun olin lähettämässä sitä uudestaan niin törmättiin kyyhyn. Viiman kuono oli n. 10 sentin päässä kyyn päästä (YÖÖÖK!!), mutta onneksi minulla oli liina vaan n. puolella pituudella niin ehdin juuri kiskaista Viiman pois ennen kuin kyy puri. Voi elämä, miten säikähdin, oikein meni kylmät väreet. Se oli vielä sellainen iso, paksu ja ällöttävä makoillessaan siinä. Samassa kokeessa toista koiraa puri kyy ja se kiidätettiin päivystävälle, eli todellakin meillä oli onni matkassa!

Kulmat Viima veti yli nopeasti, mutta huomaten. Viimeisellä suoralla maasto helpottui jonkin verran ja ryteikkö loppui. Ihan viime hetkillä meinasi tehdä kolmanne hukan (sai minusta ehkä hajun kaadosta ja koitti vetää sinne suoraan), mutta palasi takaisin jäljelle. Kaato löytyi hyvin ja Vimos peitteli sen perinteiseen tapaan ihan kokonaan ennen kuin oli sitä mieltä että jälki oli valmis.

Koira, ohjaaja, tuomari ja opas oli kaikki ihan litimärkiä. Saappaista ja taskuista pystyi kaatamaan vettä ja alusvaatteisiin asti kaikki vaatteet oli märkiä. Lisäksi joka paikassa oli verinaarmuja puskissa rypemisen jälkeen ja ötököiden puremia.

Tuomari sanoi että Viima jäljestää hyvin, tosin hieman liian kiirellä, minkä takia se herkästi menee sitten muille jäljille. Sanoi myös ettei ikinä ole ollut näin tapahtumarikkaassa kokeessa ja on sentään tuomaroinut vuodesta -78 saakka. Kokeneetkin koirat jäivät ilman tulosta joten saatiin olla todella tyytyväisiä, sillä tuolla suorituksella saatiin AVO3-tulos. Pisteitä kertyi 22 ja arvostelussa lukee seuraavaa:

Reipas lähtö ja jäljestys. Ensimmäisen osuuden alkupuolella lähtö jäljen sivuun, hukka. Jäljelle tuotuna hyvin kulmalle, josta ohi ja yli, toinen hukka. Molemmilta hukilta lähti kanalintu ja toisella oli myös riistapolku. Kun etsittiin jäljestyksestä uutta alkua, tömättiin kyyhyn. Toinen kulma hyvin. Hieman ennen kaatoa jäljen sivuun ja hukan rajoille, mutta selviää kuitenkin takaisin. Kaatokäytös hyväksytty.

Että sellainen koe, rankkaa, mutta onneksi mukavaa! Eiköhän me vielä koiteta paikkoja tälle kesälle saada!

Laukaan tokovuoro

Kuuma oli, mutta mentiin silti treenaamaan ja seuraksi saatiin Raisa ja Hanna. Tuike aloitti ja siihen kuumuus kyllä vaikutti. Tehtiin ruutua ja siinä erityisesti häiriötä, eli avustajat roikkuivat kaukalon reunojen yli kun ruutuun meno oli siitä vierestä. Tuike ei ihan kauheasti reagoinut, mutta meno oli niin hidasta että ei ihmekään. Stoppeja totteli ok, mutta meni korkeintaan sellaista jolkotusta ruutuun. Vähän viileämällä kelillä otettava tämä uudestaan.

Lisäksi T teki kaukoja, jotka sen sijaa oli oikein pätevät. Ei vissiin ollut enää niin kuuma, tai sitten liike oli helppo kun ei tarvinnut juosta. Nättejä siirtymiä kuitenkin. Yhden kerran taas porsasteli ja söi takapalkan ennen lupaa...

Rieha oli tosi pätevänä. R sai eka tehdä häiriötreenin, eli sivulla ollessa kontaktista palkkaa ja avustaja häiriköi ympärillä. Alkuun koitti pari kertaa pompata pussaamaan iloisesti hihkunutta avustajaa, mutta sen jälkeen kontakti oli hieno.

Seuraaminen: Otettiin liikkuroituna suunnilleen alokkaan pätkä. Paikka säilyi hyvin ja kontakti myös. Ihan lopussa tuli pieni tipahdus, kun jäi kuuntelemaan liikkeenohjaajaa. Samoin lähdössä meinasi jäädä kuuntelemaan liikkeenohjausta. Liikkuri on selkeästi vielä tosi kumma, eli liikkuritreenejä peliin!

Luoksari: Ensin lyhyellä matkalla pari eteentuloa, sitten koemaisesti ja palkka namipiilosta. Rieha oli ihan super! Tulee oikein hyvälle paikalle, suoraan, korrektisti ja hyvällä vauhdilla. Jättö oli tässä vaikein, painui pari kertaa maihin odottamaan.

Liikkeestä jättävät: Maahanmeno oli hieno, tosi siinäkin lähdössä pieni lapsus. Tajusin jälkeenpäin että hidas reagointi saattoi johtua siitä, kun lähdin seuraamiseen oikealla jalalla, R kun on oppinut lähtemään vasemman mukaan. Voi se olla noinkin pienestä kiinni. Muuten maahanmeno oli ihan kympin arvoinen ja kesti hyvin oman liikkeen. Seisominen on edelleen vaiheessa, sitä PITÄÄ nyt treenata.

Paikkamakuu: Noomin vieressä, reilu pari minsaa. Hyvin pysyi maissa, mutta pientä levottomuutta oli ilmassa. Heitti mm. heti lonkalle. Kai siihenkin pitäisi heti jollain lailla puuttua...

Luoksepäästävyys: Sekä Raisa että Hanna tekivät. Raisalle yksi yritys pussaamiseen, sen jälkeen superhienoa. Hannan kanssa tapitti jo hienosti kontaktissa ja hampaiden katsominenkin onnistui.

Rieha on yllättävänkin hyvässä kuosissa alokasta varten. Erityishuomioon:

• seuraamisen lähdöt & sivulla odottaminen: Jos ei tapahdukaan heti mitään hauskaa niin kehittelee jo jotain muuta. Saattaa mm. painua maihin sen viisi kertaa, että josko tämä olisi se duuni mitä pitäisi tehdä...



• liikkeestä seisominen



• paikallaolo: sekä makuu, että jättöjen selkeyttäminen esim. luoksetulossa. Tajusin että käytän samaa käskyä luoksetulossa kuin agissa odottamiseen ja agissa olen sille sallinut maihin painumisen. Eli selkeämpää erottelua.



• liikkuritreeni: paljon häiriöihmisiä, käskystä ja häsäämistä ympärille. Ei niinkään kokonaisia liikkeitä, vaan enemmänkin lähtöjä, siirtymisiä jne.
  

Hirmuisen pätevä se on, vaikka ikää ei olekaan juuri mitään! Kokeisiin menosta ei ole painetta, mutta jos se noin mielellään tekee, niin miksi ei.

Paljon putkia

Tänään treenailtiin taas agijuttuja. Se on niin hauskaa kun se on niin haastavaa. Ensin Rieha ja siitä videota:

 

Sillä oli oikein kiva meno päällä taas kerran, eikä lähdöstä varastamisiakaan tullut. Alku meni hyvin ja pienellä vekillä ekan putken jälkeen saatiin ekaan takaakiertoonkin kohtuullinen kaarre. Vaikein kohta oli tokasta putkesta kolmanteen putkeen meno. Alkuun R meni pari kertaa toisen hypyn ohi, koska lähti kaarrattamaan niin voimakkaasti. Siihen sain hyvin kääntymään, mutta oikein putken päänlöytäminen oli haasteellista. Mutta se lukee niin hyvin kun pikkaisen vastakkaisella kädellä avustaa. Pari kertaa rimat tippui (tehnyt nyt medi-rimoilla), jos liian voimakkaasti otin haltuun, mutta ne on varmaan taas näitä asioita jotka pitää vaan opetella.

Lisäksi R läiski vähän kontaktien ylösmenoja testattiinpa pari alasmenoakin keinulla. Pientä ideaa oli sillä olemassa, eli laatikkotreeni on jotain jättänyt hautumaan. Mutta ehkä koitan nyt kuitenkin siirtää sen laatikon kontakteille oikeaoppisesti.

Sitten Viima:

Viima oli aika vallattomalla päällä. Se kävi pari kertaa syömässä loppupalkan A:lta ja pomppo ja haukkui innoissaan. Mukavasti se sitten kuitenkin teki, vauhti säilyi j akääntyi hyvin. A:n kontaktit oli välillä vähän niin ja näin, mutta loppuvaiheessa sekin parani. Reipas Vimps!

Tuike kävi eilen Maaritilla hierottavana, joten sen kanssa ei paljoa tehty. Jumeja löytyi jonkin verran taas, vaikka parempaan suuntaan onkin mennyt joten jatketaan säännöllistä käymistä. Sen verran sai Tuikekin käydä hallissa että tehtiin kolme setti kaukoja takapalkalla. Se oli ihana, tosin viimeisellä kerralla porsas ja söi namit ennen lupaa. Mutta siirtymät oli priimaa!

Jos aloitat, niin vie loppuun saakka

Otsikossa päivän teema ja treenin tärkein huomio. Rieha on niin erilainen ohjattava, että ohjausvirheitä tulee. Ei siinä mitään, mutta ei silti pitäisi jättää hommaa siihen kun koira yrittää niin upeasti. Minä siis meinaan herkästi lyödä hanskat tiskiin. Sapiskaa siitä ohjaajalle.

Saatiin seuraksi Tarja&Luura sekä Riitta-Liisa ja Jinga ja tehtiin seuraavanlaista pätkää:

Rieha teki vihreällä merkattua pätkää. Se oli aika haastava, mutta Rieha on kyllä ihan uskomattoman upea. Se menee tasan sinne mihin ohjaan ja ihan täysiä. Alun vinohypyt oli yllättävänkin helppoja, ei tainnut tulla kertaakaan ohi niistä. Putkeen irtosi upeasti. Ennen 5-hyppyä piti koittaa ottaa koiraa haltuun, muuten se teki jättimäisen kaaren kun vauhti ei hidastunut yhtään. 6- ja 7-hypyillä sai olla tarkkana ettei mennyt ohi, mutta kun sujui niin sujui!

Pujottelussa oli verkkojen lisäksi nyt neljä ohjuria. Alkuun R teki tosi hyvin, mutta vauhdin kiihtyessä ja palkan siintäessä silmissä, alkoi tulla viimeisestä ohjurista läpi. Ihan omaa tyhmyyttä, loppuun ei kyllä kannata vielä laittaa ohjureita, alussa ne ei haittaa mitään. Mutta saatiin pari ihan erinomaista pätkää, puhtaasti läpi, ihan mahtavaa!

Aloituksessa pitää kiinnitää huomiota paikallaan pysymiseen. Luulin alkuun että R vaan on niin innoissaan ettei pysy, mutta kun katsoin hommaa videolta niin näkee että se vaan lukee omaa ohjaustani. Eli sille pitää vaan olla vielä tosi selvä jättämisessä. Tuon pätkän lisäksi tehtiin 3-6-pätkää niin, että 6-hyppy oli takaakiertona. Se oli aikasta haastavaa sekin, mutta saatiin siinäkin onnistumisia, onneksi. Tässä pieni video, jossa ei ole niitä kaikista kamalimpia, mutta ei myöskään kaikista parhaita pätkiä:

Viima teki sekä samaa pätkää kuin Rieha että tuota keltaisella merkittyä. Ja se oli ihan liekeissä! Puhdasta rataa, kivalla vauhdilla. Pujottelut ja kontaktit sujui, ei oikeasti ollut mitään valittamista. Ja se halusi vaan tehdä enemmän ja enemmän. Tarja, joka on nähnyt Vimpsin monta kuukautta sitten sanoi että erityisesti pujottelu on sillä vetreytynyt tosi paljon. Kokeilipa Tarja viedä Viimaa pieniä pätkiä ja niinhän se mun pieni porokoira vaan meni, eikä yhtään haitannut kun aksaaminen on niin kivaa. Hyvä mieli jäi!

Kuuma kesä, kesä kuuma

Mökkireissun fiiliksiä.

Rieha aloitteli raivaushommilla heti kun päästiin pihaan

Tuike rentoutui

Ja Rieha kanssa.

Vimps makoili varjossa

Sille tuli henkilökohtainen haaste ympärillä pörräävistä ötököistä...

Ja se naaratti kaaheesti

Musta tuntuu että tuossa koirassa on jokin valuvirhe... Sillä on aina jotain ylimääräistä suupielessä, ei kai tollanen nyt kuulu kelpien rotumääritelmään?!?

Laiduntaa pitää muistaa aina kun mahdollista

Hirmuisen järkevän oloista porukkaa

Sitten mentiin viilentymään. Viima katosi samantien mutaan tonkimaan, eikä se tullut sieltä pois ennen kuin lopussa. Mutta Tuike hyppäsi laiturilta. KAKSI kertaa!!! Uskomaton rohkelikkokoira! Sen jälkeen rohkeus katosi ja se tyytyi ruikuttamaan laiturilla.

Ensin pitää pohtia meniskö (Rieha menee jo)

Mahalasku!

Riehahan nyt hyppää mistä vaan. Se hyppää myös vedestä takaisin laiturille, siihen vaaditaan jo lihaksia.

Valuvirheen lisäksi epäilen että siinä täytyy olla taustalla jotain noutajaa...

Sit vielä vähän juostiin

Ja kuumahan siinä taas tuli

Rieha poseeraa tassut ristissä, kuin hienot naiset

Mökki, mikä ihana tekosyy

Kyseessähän on siis pappani rakentama talo, mummola, Pohjois-Savon sydämessä.

Perjantain jutut

Kauhealla kiireellä ajelin töistä Laukaaseen ja ehdittiin Riehan kanssa treenailla ennen penturyhmän vetoa. Aika hiostavaa, mutta hyvin pystyi tekemään. R oli taas kerran hienosti messissä, teki täysiä hommia lämmöstä ja ympärillä treenanneista koirakoista huolimatta. Sen voi ihan oikeasti ottaa autosta ja alkaa treenaamaan, oikeastaan missä vaan ja milloin vaan, mahtis akka!

Seuraamisessa jatkettiin samaa linjaa. Takapuoli elää edelleen vähän, joten paljon käännöksiä ja paikallaan takapään käyttöä. Hienosti se tekee paikallaan siirtymät, ei siinä mitään, vielä kun suoralla saa koordinaation haltuun niin hienoa. Luoksetulo alkaa olla tosi makealla mallilla, tulee hyvälle paikalle eteen ja pitää siinä kontaktin. Erikseen treenattiin vielä sivulle tuloa ja siinäkin takapuoli pyörii tehokkaasti. Liikkeestä maahanmenot sujui ongelmitta. Rieha pääsi vielä häiriökoiraksi pentukurssille, jossa treenattiin ohituksia. Hyvin sujui, vaikka täytyy myöntää, ettei ne aina lenkillä suju ihan yhtä mallikkaasti...

Illalla kuvailin vielä vähän koirien leikkiä, välillä ihan hyvä katsella tätäkin, kai... Samalla testailtiin uusia leluja, jotka ostin varmaan kuukausi sitten ja on siitä lähtien olleet treenirepun pohjalla...

 Ensin Rieha, joka oli kuvausvaiheessa juossut jo muutaman kierroksen, joten ihan täysiä ei enää kuumalla vetänyt. Se kyllä tykkää tuosta saalistamisesta, tekee ihan täpöä ja tulee hyvin kiinni leluun. Puru elää jonkin verran, mutta sepä ei juuri haittaa.

Sitten Vimps. Se oli niin onnessaan ja se näkyy :). Vimpshän leikkii, mutta ei lähellekkään aina. Silloin kun leikkii niin repii hyvin. Enemmän sillä on minusta saalisviettiä, eli liikkuvan perään kyllä lähtee.

Ja loppuun Tuike-hömppä. Se leikkii ja repii, mutta mieluiten itsekseen, kuten videoltakin näkyy . Tapporavistukset on hurjia, mutta lelusta ei hevillä luovuta...

Lisää haastavaa aksaa...

Käytiin aamusta tekemässä eilistä rataa. En tiedä pehmensikö kuumuus vai mikä ohjaajan päätä, mutta tuntui että nyt ei sujunut ollenkaan. Hallissa oli toki paljon viileämpi kuin ulkona, mutta Rieha ainakin läähätti kuin viimeistä päivää. Kai, kun vetää aksaa kuin viimeistä päivää...

Kuvasin rataa vähän videolle, mutta eipä se nyt kovin kauniilta näytä... Riehaa tuntui myös häiritsevän jossain määrin Tuiken räksytys eli kiihdutti sitä entisestään. Renkaan teki kerran väärin, mutta muuten hienosti ja edelleen se sama kohta oli ihan liian vaikea ja videolta näkyykin miten ohjaan ihan miten sattuu..

Viima teki samaa pätkää ja se teki Viimamaisesti. Ihan ei paras vauhti, mutta liikkui kuitenkin. Sen kanssa Riehalle vaiket kohdat on niin paljon helpompi viedä, kun ehtii ja koira ei sinkoa heti jonnekin.

Lisäksi koostin huvikseen viedon Riehan pentupätkistä. Aikamoinen äksönmän se on ollut:

Haastavaa aksaa

Rieha kävi taas tuuraamassa Viimaa mölliryhmässä. Aika haastavaa, mutta yllättävän hyvin se menee kuitenkin. Toki tehdään pätkissä jne., mutta on se vaan silti aika hieno. Toisaalta kyllä ohjaajan taidottomuus vaan korostuu... Rata oli tämän näköinen:

Eka pätkää 1-4. Aika kiva! Rengas oli avustettuna ja hyvin haki. Ja yllättävän hienosti sujui myös suht vaikeassa kulmassa ollut hyppy. Seuraavalla kierroksella jatkettiin ja suoran vaikeimmaksi kohdaksi tuli 7-hyppy, eli oli jo sen verran edessä minusta, että jos yhtään ohjasin huolimattomasti niin meni ohi. Sekin sujumaan ja siitä putkeen saakka ok. Koko radan vaikein kohta oli ehdottomasti 10, 11 ja 12 hypyt. Koitin tehdä persjättöä 10-hypylle ja se vaati minulta kyllä paljon. Jos olin yhtään liian aikaisessa niin tuli ohi ja jos taas lähdin liian ajoissa eteenpäin siitä, niin tuli ohi 11-hypystä. Todella vaikeaa... Saatiin me se onnistumaankin, mutta kyllä joutuu ihan oikeasti pohtimaan omaa liiketta kun Rieha rallaa niin lujaa ja kääntyy tasan sinne mihin vahingossa huiskautan. Huhhuijjakkaa!