Hoitolapsen jännä viikko

Viikko on taas sujahtanut ohi nopsaan. Itsellä se oli viimeinen viikko Tampereella ja nyt edessä kahden viikon harjoittelut kotosalla. Maanantaina kävin Jyväskylässä ja ehdittiin käydä Tuiken ja Riehan kanssa tokoilemassa Killerillä. Treeniä hieman haittasi aivan järjetön vesisade, sitä tuli kuin kaatamalla. Tuike yritti parhaansa, mutta näki että sitäkin vähän ällötti. Rieha-rimprenssa ei tykkää sateesta sitten yhtään ja reaktio moiseen kaatosateeseen oli laittaa korvat varttia vaille kolmeen ja pyrkiä takaisin autoon. Me sitten lähinnä hengailtiin ja leikittiin, että se sade alkaisi edes vähän maistumaan. Ja kyllähän se leikki, mutta oli silti ihan onnessaan päästessään autoon.

Tiistaina Rieha kävi ekoilla rokotuksilla Veskun kanssa. Kuulemma oli hienosti mennyt, eikä eläinlääkäri jännännyt yhtään. Pöydälläkin oli ollut hienosti. Muutenkin pentu tutkittiin ja terveeksi todettiin.

Tiistaista torstaihin Vesku teki iltavuoroa, joten vanhemmat koirat oli hoidossa Laukaassa ja Rieha pääsi aina illoiksi hoitoon Raisalle, Pekalle ja Mikalle. Hoitosetänä toimi myös Viiman Naru-serkku. Rieha oli kuuleman mukaan vilistänyt menemään kuin vanha tekijä, pöllinyt Narulta lelut ja härkkinyt sitä koko ajan. Onneksi Naru on fiksu äijä ja se oli jopa leikittänyt pentua. Sitten se oli kuulemma keksinyt ettei Rieha pääse yläkertaan, joten sinne pääsi turvaan tarvittaessa. Muuten Rieha oli Rieha, suora lainaus Raisalta Facebookista:  "vieraileva pentueläin pitää mielen virkeänä ja valppaana. Jos se nukkuu puoli tuntia, se riehuu kaksi tuntia.Jos se on hiljaa, se tuhoaa jotain." Ja näinhän se menee tuon joka paikkaan ehtivän tutkimusmatkailijan kanssa...

Rieha oli päässyt Raisan mukana mm. pk-tottistreeneihin ja jalkapallopeliin. Ja joka paikassa oli hurmannut ihmisiä urakalla reippaudellaan. Ja kääpiöpinseriveikkaukset oli edelleen ykkösenä rotuarvauksissa . Mutta siis kiitos tuhannesti koko porukalle pikku riiviön kaitsemisesta!!

Tänään sitten kotiuduin. Lähdettiin taas Tuiken ja Riehan kanssa tokoilemaan Laukaan treeneihin. Ja taas alkoi satamaan vettä kuin saavista. Eikun pentu ulos ja leikkimään. Ja nyt leikki kyllä aivan tosissaan, sade ei haitannut yhtään. Ja vitsit se on hurja!! Narupallo saa kyytiä ja se tarjoaa sitä uudestaan ja uudestaan ärräten käteen takaisin. Se on ihan loistava kun ärräys kuuluu jo siinä vaiheessa, kun se juoksee minua kohti ja hyppää päin lelua tarjoten. Se tarjoaa lelua myös vieraille aivan samalla intensiteetillä. Ja käsiin pureminen on vähentynyt huomattavasti. Aivan mahtis pentu! Leikki sujui, mutta kyllä se silti oli onnessaan päästessään kuivaan autoon, hassu, karvaton lapsi.

Sateen laantuessa otin sen kentälle vielä toisen kerran. Edelleen leikkiä, joka oli edelleen hurjaa ja pikkaisen seuraamista ja sivulletuloja. On se vaan hyvä keskittymään, muut koirat ei juuri kiinnosta. Ihan pieni lapsus meinasi tulla kun yksi bc seurasi ihan meidän vierestä, enkä pitänyt hihnasta kiinni. Rieha meni vähän perään ja koitti nuuskaista pyllystä, mutta hienosti se tuli takaisin ja taas oli tekemisen into aivan makeaa.

Tuike treenasi sitten isojen koirien juttuja. Aloiteltiin ruudulla. Nyt otettiin pitkästä aikaa kunnon matka ja hienosti bongasi. Seisoi ja meni maahan hyvin, mutta meinasi nousta kohti kävellessä. Ihan selkeää treenaamisen puutetta tuo, palkka on lentänyt pelkästä stopista niin kesto puuttuu. Sitten jatkettiin seuraamisen naksuttelulla. Ja hienosti tarjosi nokkaisuja. Liikkeestä istuminen koemaisena, ihan pikkaisen meni vinoon istuessaan, muuten hieno. Sitten paikkaistuminen porukalla, yhteensä 6 koirakkoa. Vähän oli intoa liikaa ja meinasi lähteä mukaan kun jätin huonosti. Istui hyvin n. minuutin, sitten meni maahan. Palasin piilosta korjaamaan ja loput istuikin sitten hienosti. Paikkamakuussa oli myös lähdössä ongelmia, mutta muuten makasi hienosti 4 minuuttia. Lähtöjen kanssa siis tarkkana. Loppuun vielä tunnari liikkuroituna. Hieno, ainoa ongelma oli että palkan toivossa ponkaisi ylös samantien kun otin kapulan. Pikkaisen ehkä oli pienellä intoa liikaa.

Tuikusen treenien jälkeen vedin oman alo-/avo-ryhmän treenit ja olipas mukavia ja osaavia koirakoita, kiva oli pohtia juttuja porukan kanssa! Rieha pääsi unien jälkeen vielä kerran kentälle, jossa teki yhden pupsiruudun ruokakupilla. Sain avustajan pitämään ja kävin näyttämässä kuppia ruudussa. Hyvin se sinne meni, siitä se lähtee. Loppuun vielä leikit ja kivaa oli.

Pentuahan on nyt pakko kuvata koko ajan kun se on vielä pentu. Eli kärsikää :D.

Metsälenkillä poseerattiin. Päänkallistus on jo hanskassa.

Kotipihassa oli Riehalle Vastustaja

Oli muuten aikamoinen ärräys tuon kanssa ;).

Kuvasatoa maalta

Tässä muutamia kuvia mökiltä tältä viikolta. Rieha kuvissa siis 11-viikkoa.

Rieha ja leikkuupuimuri. Ei pelota yhtään!

Lauantain agijutut

Hallikausi kasvihuoneella on taas alkanut ja Vimps pääsi juoksujen jälkeen koittamaan miltä se agi maistuu, ja maistuihan se! Ihana into, tuollaista ei tokojutuissa ole viimepäivinä juuri näkynyt. Tehtiin valmiiksi paikoillaan olleilla esteillä erilaisia systeemejä, taisi olla 3 hyppyä ja pari putkea. Tosi hyvin kääntyi ja putkiinkin meni vauhdilla. Lisäksi erikseen pujottelua, rengasta ja puomia, kaikki meni tosi kivasti. Ryhmäpaikkaa meillä ei talveksi ole, mutta käydään itseksemme kun ehditään. Taas tuli olo, että pitäisi viedä Viima kisaamaan, mutta sen kanssa taitaa käydä niin, etten ikinä uskalla...

Rieha oli mukana hengaamassa. Kun mentiin paikalle, niin hallissa oli yksi koirakko treenaamassa. Sen haukkuminen ja putkesta kuulunut ääni meinasi vähän jännätä (ensimmäisen kerran katoamistemppu meinasi yllättää hihnanpitelijän ihan totaalisesti), mutta nopeasti se tottui. Sitten kun Viimakin tuli halliin, niin mikään ei haitannut. Ja auta armias sitä kiljuntaa mikä lähti kun tehtiin Viiman kanssa ja pikkukelpi joutui vaan katsomaan. Leikittiin sen kanssa jonkin verran ja taas oli sormessa vertavuotava haava. Pääasia että saadaan hallista nyt mukava ja kiva paikka pienelle!

Toipilas-Tuike oli aivan halkeamaisillaan kun tajusi mihin oltiin menossa. Pakkohan sekin oli ottaa halliin mukaan ja se sai sitten Veskun kanssa tehdä vähän putkea ja kerran puomin. Ja oli se vaan onnessaan! Leikkauksesta on nyt se 2kk, eli pikkuhiljaa voi alkaa miettiä miten agin jatkon kanssa. Veikkaan että jonkin verran tullaan tekemään, jos jalka on kunnolla parantunut. Sen verran paljon se kuitenkin agista tykkää. Mitään himotreeniä ei aleta ottamaan, mutta jos ainakin silloin tällöin.

Riekuntaa ja kisaryhmän treenit

Rieha on kunnostautunut hoidossa ollessaan riehumisessa. Kukkia on revitty, kenkiä kannettu ympäriinsä ja sohvatyynyjen koristetupsut typistetty. Ja hirmuinen piraija se edelleen on. Onneksi lelu kelpaa ja kädet säästyy siinä vaiheessa, mutta kyllä se silti osaa reippaasti ponkaista ja tarrata, tänään oli taas yhdessä hupparin hihassa reiät kun penne vähän innostui kehuista. Ja ahne se on, ruokakupit meinaa aiheuttaa pöydille kiipeämisen ja isojen koirien ruuat vetää puoleensa kovasti. Tuikelta se saisi jo vietyä luut ym. räksyttämällä, irvistelemällä ja olemalla kaikin puolin ärsyttävä. Mutta siinä vaiheessa mennään sitten jäähylle. Viimalle ei uskalla ihan samalla lailla riekkua.

Treenejä on jatkettu samaan malliin. Sisällä maahanmenot ja istumiset luonnistuu jo aikasta hienosti. Tänään illalla ajeltiin sitten Vihtavuoreen kisaryhmän treeneihin, jossa penne pääsi taas vähän harjoittelemaan. Hyvin se ottaa kontaktia ja kädet onseuraamisen imuttelussa ja sivulle tuloissa edelleen kovilla, siihen tahtiin se namia narskuttaa. Istuminen luonnistui pihalla hienosti, mutta maahanmeno oli vaikeampaa. Siinä sillä meinasi mennä ihan hermo ja tuloksena oli räyhäämistä, hyppimistä vasten ja yrityksiä purra nyrkkiä, missä nami oli. Peruuttaminen on toinen mitä se tarjoaa, mutta nyt ykköseksi on meinannut nousta haukkuräyhähdys ja hyppääminen vasten. Hassu se on :D.

Ärrääjät eli Rieha ja Ruu-labbis pääsivät myös riehumaan. Hauskoja ne on, kumpikin reagoi rrrr-alkuiseen kutsuun hirmuisella vauhdilla. Ruu meinaa olla sitä mieltä että Rieha pitää pistää kuriin, mutta se ei paljon Riehaa haittaa. Rieha puree alakynnessä ollessaan ihan onnessaan Ruuta joka paikkaan, ponkaisee siitä ylös, juoksee hurjan kiepin ja eikun uudestaan kimppuun.

Pentuleikkien jälkeen kokeiltiin vielä vähän tunnarilla noutojuttuja, mutta vähän meinasi penneä väsyttää. Jätettiin se siihen ja kokeiltiin sitten omassa pihassa ja hienosti se tuli vauhtinoutona käteen saakka.

Tuike aloitteli tänään ruudulla. Bongasi sen heti kun pääsi autosta ja oli ihan innoissaan. Hyvää paikan hakua ja seisomiset ja maahanmenot luonnistui myös hyvin. Sitten vähän seuraamista ja nokkimista. Edelleen haetaan sitä, että nokkaisu tulisi myös liikkeen lopussa, että paikka säilyy. Kaukot oli tänään taas ihan super!! Upit onnistui 10 metristä liikkumatta yhtään.Paikkamakuu otettiin loppuun ja siihen mentiin juoksuntarkastuksen kautta, ei ongelmia. Rivissä 4 muuta koiraa ja T:llä varma ja hieno makuu. Taidettiin ottaa 3 minuuttia piilossa.

Viima otti myös alkuun ruutua. Fiilis ei ollut kovin hyvä, vaikka tekikin, joten laitoin sen takaisin autoon ja treenasin pentua siinä välissä. Uudestaan kun otin sen autosta niin oli selkeästi paljon enemmän tekemisen makua. Mentiin suoraan paikkamakuuseenkolmen muun koiran kanssa. Aloitus ei ollut paras mahdollinen ja vaati useamman käskyn maahanmenoon. Itse makuu oli hieno ja loppuasentoon nousi hyvin. SItten otettiin vähän hyppyä. Ensin palkkaa osista: hypystä, sitten istumista ja sitten takaisin hypystä. Ihan ok meno, mutta jotain piristettä piti keksiä, joten tehtiin hyppyä sitten agityyliin. Siitähän Vimps tykkäsi hirmuisesti ja liitin siihen sitten eteentulon mukaan ja heti parani fiilis siinäkin.

Viikon kuulumisia

Itse olen taas ollut Tampereella viikon, koiruudet siis kotona hyvässä hoidossa. Rieha on käynyt mm. tapaamassa Cola-cottonia, joka oli kuulemma oikein kiva tuttavuus, eikä Rieha ollut edes pahasti sitä rökittänyt. Koko porukka kävi myös mökillä ja Rieha siis ekaa kertaa. Innolla se oli siellä vetänyt ja käynyt mm. leikkuupuimurin alla (onneksi se oli sammutettu!). Väsyttyään se oli hypännyt autoon nukkumaan.

Tiistaina menin käymään kotona ja ehdittiin vähän treenaillakin. Riehan kanssa edelleen perusjuttuja, istumisia, maahanmenoja, pikkaisen kaukojumppaa ja noutoa. Noutamisesta olen edelleen ihan haltioissani, se tykkää siitä niin paljon! Ja tuo aivan sikahienosti käteen saakka. Orastava noutohullu siis tiedossa. Täytyy ottaa metallikapula saman tien kuvioihin mukaan, metalli ei ole muissa esineissä tuottanut minkäänlaisia ongelmia.

Viiman nouto on taas aika päinvastaista. Tuntuu etta motivaatio siihen on aika nollassa kun pitää noutaa. Sen sijaan kun kapulan antaa kannettavaksi vaikka kotiin tullessa niin sehä on aivan innoissaan. Muuten Vimps tokosteli pätevästi kaukoja ja seuraamista. Viima on myös nyt alkanut leikkimään Riehan kanssa, se makaa maassa ja Rieha saa hyppiä ja purra ja Vimps öristää takaisin. Ihania ovat!

Tuike tokoili myös pikkujuttuja: kapulan nostoa ja sivulle tuontia ja kaukoja. Tuntui vaan että leikattu jalka oli ehkä vähän kipeä, eikä mielellään oikein istunut sen kanssa, joten ei enempää otettu. Varmaan tuo mökkireissu oli vähän rasittanut, siellä kun se meinaa niin herkästi innostua riehumaan.

Penne kasvaa

Sain Riehan eilen vihdoin punnittua ja se painoi 6.1kg. Ja ikäähän sillä oli punnituksessa päivää vaille 11 viikkoa. Reippaasti se on kasvanut ja tuntuu että jalat alkaa ainakin venymään hyvään malliin. Ruoka maistuu ja neljä ruokaa päivässä uppoaa ongelmitta. Aikuisten kupeille se tunkee myös surutta ja Viimalta sitä onkin saanut jo pari kertaa pelastaa. Eilen ne vaihtoivat sujuvasti kuppeja keskenään kesken ruokailun, kumpikin oli kai sitä mieltä että toisen ruoka on parempaa. Rieha on kyllä tosi röyhkeä isojen koirien luidenkin kanssa, menee viereen makaamaan ja räksyttää siinä, vaikka murinaa tulee. Eli tarkkana saa olla.

Riehalla on myös hassu tapa kiertää kuppiaan syödessään. En tiedä onko se joku paimenjuttu vai mitä, mutta se tosiaan käy syömässä kupin joka reunalta. Välillä se vähän peruuttaa, kiertää ja syö uudesta kohdasta. Tai sitten se on vaan pennestä jännempää näin...

Tokojuttuja

Rieha on jatkanut sekä maahanmenon että istumisen naksuttelua, samoin sivulletuloja ja siinä imuttelua. Pätevä se on kaikessa ja aivan hirmuisen ahne, joten helppo on treenata. Tänään otettiin pihalla taas vähän noutoja ja voi vitsi se on makea!! Lentävän kapulan hakee ihan täysiä ja tuo käteen saakka, josta vaihdan namiin. Lisäksi otettiin vähän kuljetuksia eli pennulle kapula suuhun ja peruutellen ja kehuen mentiin. Aivan tosi hienosti pitää kapulaa ja into on valtaisa!

Leikkitreenit jatkuu myös edelleen ja vauhtia riittää tässäkin. Kahden lelun leikissä saalistaa aivan hurjana, lähtee, puree ja tiputtaa heti uuden saalisärsykkeen saadessaan. Lopun leikki sujuu myös hienosti, vaikka vähän sille tuottaa vaikeuksia vauhdista hahmottaa mihin purra ja käsi meinaa helposti jäädä väliin. Siitä siis taistelu palkaksi, Rieha tietysti voittaa ja tulee tarjoamaan taas uudelleen. Loppuun se sai vielä ihan hirmuiset hepulit ja veti lelu suussa ympäri pihaa.

Viima tokoili myös. Alkuun oli vähän vaikeaa, muttaa loppuun parani. Loppupalkka paikalleen ja sitten tekemään. Päätin että tehdään nouto, vaikka Vimpsin ilmeestä näki että nyt ei suju. Heitin kapulan ja lähti innoissaan sille. Sitten teki jäkit ja jäi seisomaan kapulalle minua tuijottaen. Tuijoteltiin siinä toisiamme useamman minuutin ajan, Viimalla selkeästi raksutti että mitä tekisi. Lopulta se nosti kapulan ja toi sen hienosti, josta isot kehut. Siitä sitten seuraamiseen, joka sujui ok. Kaukoissa oli ongelmaa istumisessa, muuten ok. Loppuun vielä nouto, joka sujui nyt tosi hyvin ja siitä sitten vapautin palkalle. Eli mietintää se tuottaa, aina sellainen pieni taistelu sen kanssa...

Loppuun päätin että otetaan rento asenne ja leikitään, eli Vimps sai tehdä tolpan kiertoja kapulan kera. Tästä se tykkää, pitäisi tehdä enemmänkin. Hienosti kiersi ja piti kapulaa, josta sai sitten tulla suoraan palkkaan.

Rieha agikisoissa

Rieha pääsi turisteloimaan JATin agikisoihin, jossa järkättiin samalla japsien agimestaruus. Täytyy taas vaan kehua pentua, niin reippaasti se veteli menemään hälinässä. Ihmiset käytiin moikkailemassa surutta, erityisesti lapset sai hurjat naamanpesut osakseen. Muutaman kiltin aikuisen koirankin kanssa se sai värkätä ja kivasti meni. Alkuun se saattaa olla vähän naps, naps-meiningillä, mutta ei sitä kyllä suuremmin pelota ja vaikka vähän jänskättääkin niin heti on menossa häntä pystyssä perään kun kaveri lähtee. Japaninpystykorva Paisti oli Riehasta ihan ykkönen ja penne riehui menemään, napsien naskaleillaan Paistista valkoisia karvatuppoja...

Haukkuvat koirat on siitä välillä jänniä, mutta tuolla ei ollut juuri moksiskaan, eikä muutkaan äänet keinun kolahduksista kuulutuksiin haitanneet. Ostin sille Hurtan kojusta uuden lelun, jolla leikki heti hurjana. Samoin alkoi leikkimään innoissaan ihan vieraan ihmisen kanssa tyhjällä kahvimukilla (josta oli ensin kaatanut kahvit varautumattoman silittelijän hihalle kun teki pusuloikkiaan), hirmuinen ärräys ja häntä pystyssä tarjosi kuppia uudelleen ja uudelleen revittäväksi. Hyviä leikkikaluja bongasi muitakin: avainnippu, kaulassa roikkuvat silmälasit ja tietysti kaikki kaulahuivit. Kontaktin otto ja imuttelu sujui myös ihan täysin ongelmitta keskellä katsomoa. Eli reipas pieni! Välillä vein sen nukkumaan autoon, jossa veteli ihan täysiä hirsiä, vaikka esim. viereisessä autossa oli koko ajan kiljuva koira.

Hirmuseisti se sai kehuja reippaudestaan, isoista korvistaan ja hurjasta menostaan. Useampi ihminen sanoi, että se on kuin aikuinen koira minikoossa, niin hyvin se hallitsee itsensä ja pistää menemään. Rotuveikkauksia tuli taas kaikenmoisia porokoirasta manchesterinterrierieriin. Osuipa siellä pari ihan kohdilleenkin, vaikka väri sai silti ihmettelyä (ja kovasti kehuja). Eli Rieha vei kyllä pisteet kotiin  .

Kääpiöpilsneri ja tokojuttuja

Lähdettiin Laukaaseen treenaamaan. Rieha oli viettänyt pari tuntia itsekseen nukkuen ja voi sitä virran määrää. Se pomppasi kentällä autosta ulos ja omisti koko paikan. Kylmä sää ja sadekaan eivät haitanneet. Rieha kävi moikkailemassa useampia ihmisiä, jotka sai hirmuiset hyppypusutukset ja sai vielä lisäksi moikata paria mukavaa aikuista bordercollieta, jotka oli Riehasta aivan ihania. Tulipa sieltä kommenttia bc:n omistajalta, että onnea vaan tuon kanssa agiliitelyyn, kun Rieha riekkui täysiä joka suuntaan. Riehan rotu aiheuttaa edelleen hämmennystä, lähinnä kai värin takia ja tänään pari ihmistä tunnusti, että luuli sen olevan kääpiöpinseri. Onhan siinä kieltämättä samaa näköä ja nyt kokokin olisi aika kohdillaan.

Mutta siis, leikkiminen luonnistui kentällä heti. Vinkupallon perässä se juoksi onnessaan ja osaa jo hienosti tuoda sen revittäväksi/heitettäväksi uudestaan. Naksuttelin sille kontaktista ja imuttelin seuraamista ja sivulletuloja. On se vaan hieno, heti on ihan täysillä mukana, eikä vieraat koirat kiinnosta enää yhtään. Imuttelu on vaan osoittautunut aika haastavaksi hommaksi, Rieha nimittäin oikeasti repii sormet namien toivossa ja se sattuu aikasta kivasti. Luoksetulokin toimii, vaikka olisi juuri joku suuri rallatus-riehunta meneillään. Silloin se vaan juoksee ihan täysiä minun luokseni. Tokoilin välillä T:n kanssa, jolloin Rieha lepäili autossa. Lopuksi se pääsi vähän riehumaan Ruun kanssa ja sen jälkeen leikittiin vielä kentällä. Edelleen oli hurja ärinä, murraus ja roikunta. Riehan rakkaus on rajua ja leikkimisten ja imutteluiden jälkeen taisi käsissä olla useampikin haava...

Tuike sen sijaan tokoili vähän rauhallisemmin, mutta hienosti sekin. Aloiteltiin paikkaistumisella ja paikkamakuulla, jotka otin koemaisina peräkkäin. Mentiin kehään juoksutarkastuksen kautta, meni ok. Kumpikin paikallaanolo sujui todella hyvin. Istuminen alkaa olemaan aikasta hieno ja paikkamakuu on niin hieno, valpas, mutta varma. Sitten tehtiin vähän ruutua ja merkkiä. Ruudulla se meinasi hakea oikeaan alareunaan, joten korjailtiin siinä paikkaa. Merkin kanssa se koitti alkuun tarjota tökkäisyjä, mutta sitten kun hiffasi mistä on kyse, niin hienoja merkille menoja tuli. Mutta selkeästi ei osaa vielä merkkiä bongata ihan niin hyvin kuin ruutua. Tajusin kyllä että eihän mulla ole sille edes vihjesanaa, joten oma moka. Loppuun vielä Maaritin liikkuroimatunnari. Hieman otti häiriötä ihan vierestä kulkeneista koirista, mutta nosti oman todella varmasti ja kauniisti. Luovutuksessa meni kummasti jotenkin liian taakse, joten sen korjasin.

Viimalla on juoksujen tärpit ja voi sitä tuskan määrää. Lenkillä saavat uroskoirat osakseen vienoa kiljuntaa ja minä koitan kiskoa halkeavaa neitokaista perässäni. Vaihtoehtoisesti se istuu ikkunassa tai ovella kaihoisasti tuijottaen. Nyt on se on keksinyt että Rieha voisi olla helpotus tähän tuskaan ja eilen se koitti reippaasti astua pentuparkaa. Nyt Viima sitten seurailee pentua haikeasti katsellen. Pennusta se taitaa vaan olla kivaa, kun saa osakseen muutakin kuin murinaa ja Viima sallii siltä paljon normaalia enemmän hyppimistä ja suupielien nuoleskelua. On ne vaan ihania, eipä tule tylsää...