Vuosi 2017 pikakelauksella

Yllättävän paljon saatiin tehtyä vuonna 2017, vaikka toki aina vähän kaivelee että mihin kaikkeen oltaisiin pystytty jos oisi aikaa ja jaksamista enemmän. Muu elämä on niin hektistä tällä hetkellä, että treenit ja kisaaminen kärsivät väkisinkin. Mutta semmoista se on, aikansa kutakin 

Riehan tokoilu olo aika minimissä. Mutta toisaalta  se on kyllä parhaassa iässä, rutiini on niin vahva, että vähilläkin treeneillä saadaan tuloksia. Sm-kisoissa tehtiin paras suoritus ikinä fiiliksen osalta, Riehan pomput ei vaan olleet tuomarien mieleen joten ykkönen jäi muutaman pisteen päähän. Mutta piirinmestaruus irtosi vahvalla ykkösellä, ensimmäistä kertaa .

Vepestä on muodostunut meidän ykköslaji kesäisin. Viime kesänä kisattiin läpi sekä avoin luokka että saatiin voittajasta kaksi ykköstä. Mukana oli isoja harmituksia, kun mokailin parissa kisassa itse tuloksen aivan älyttömän tyhmillä virheillä. Mutta Rieha on tässä lajissa aivan mahtava ja jokaisessa kokeessa herättää ihastusta kuinka noin pieni koira tekee noin täysiä.

Rallyssa ollaan kisattu. Vire meinaa olla liian korkea ja vauhtia piisaa. Tuloksia ollaan saatu, mutta yli 95p. antaa odottaa itseään. Tämä ei ole meidän laji ja pitäisi treenata paljon enemmän, mutta rämmitään mukana.

Yhdessä jälkikokeessa käytiin, ilman tulosta kun keppejä nousi vain neljä. Liian vähän treeniä.

Aksassa Rieha kisasi maltillisesti lainaohjaajan kanssa. Avoimessa Sm:ssä pääsivät finaaliin ja nyt joulukuussa tuli viimeinen Sert ja FI-AVA. Kiitos Jari Riehan mahtavasta ohjaamisesta!

Rieha on nyt siis kolmoisvalio (TVA, KVA & AVA), aika huikeaa!!!

Mummelit Viima ja Tuike ovat nyt oikeasti eläkkeellä. Tuike on edelleen vauhdikas ja täynnä intoa. Sydänlääkkeet se sai syksyllä, mutta sivuääni ei paljon menoa hidasta. Eikä myöskään kuurous. Enimmäkseen Tuike on nyt asustellut vanhempieni luona missä se on ansaitusti silmäterä. Viima taas on löytänyt elämäntehtävänsä lapsiperheen koirana. Se on maailman kiltein ja kärsivällisin puettava ja halailtava. Lapsi kysyy melkein ensimmäisenä aamulla että missä Viima on. Viima on mummona muuttunut tosi leikkisäksi ja pentumaiseksi, eikä sitäkään kuurous hidasta.

Ensi vuonna Rieha tavoittelee ensisijaisesti vepevalion arvoa. Tokoa kisataan toivottavasti ainakin sm:ssä ja piirinmestaruuksissa. Rallya yritetään harjoitella enemmän, valioitumista voisi miettiä sitten kun se on vanha ja hidas . Pk-lajeja tehdään jos jaksetaan ja ehditään. Rieha on elämänsä kunnossa ja toivotaan että on sitä pitkään.

Mummojen kanssa eletään päivä kerrallaan.

Super-Riehan tuloksia

Viime kesänä tuntui ettei ehditty tehdä mitään, ei ainakaan treenaamaan. Onneksi Rieha on mitä on, eli uskomaton, koska tuloksia saatiin silti aikaiseksi:

Vepessä kisattiin viimeinen avoimen luokan ykkönen ja yllytyksestä startattiin myös voittajaluokka hyvin vähillä treeneillä seuraavana päivänä. Sieltähän paukahti ykkönen. Seuraavasta kokeesta tuli sitten toinen VOI1. Ihan ei saatu kolmatta ykköstä kasaan, mutta aika uskomattoman huikeaa kisata samana kesänä 3xAVO1 ja 2xVOI1. Ja Rieha sao vepekokeissa taas niin paljon positiivista huomiota. Onhan se mahtavaa kun pieni koira antaa kaikkensa ja paikkaa asenteella sen mitä koossa häviää. Ensi kesänä tavoitellaan sitten valion arvoa jos kaikki vaan sujuu hyvin.

Tokotreenit on jääneet aivan hävettävin vähiin, mutta ilmoitin Riehan silti piirinmestaruuksiin. Ja vitsi millaisen setin se veti! Treenamattomuus selkeästi sopii meille. Tuloksena 287,5p. 1-tulos, KP, sij.1/7 ja samalla Riehasta tuli Keski-Suomen Kennelpiirin tokon piirinmestari!! Ihan mahtavaa ja upeaa. Meidän joukkue voitti myös joukkuekisan eli palkintoja riitti.

Rallyssakin ollaan kisattu muutamaan otteeseen. Tuloksilla ei niinkään olla juhlittu, vaikka viimeksi hyväksytty tulos saatiin. Jotain pientä säätöä on aina. Mutta se täytyy sanoa, että rallyn vireongelmaan ollaan löydetty muutama hyvä keino. Viime kisan ja parit treenit Rieha on tehnyt käytännössä hiljaa ja Riehaksi maltillisesti. Toki se edelleen näyttää vauhdikkaalta ja innokkaalta ja sairaan nopealta, mutta silti aivan huikea parannus. Ehkä ne yli 95p. tulokset ei ihan saavuttamattomissa olekaan.

Huikea VEPE-eläin

Riehan kanssa urakoitiin viime viikonloppuna oman seuran vepekokeissa. Treenejä tälle kesälle ehti tulla neljä tai viisi. Uusien sääntöjen mukaista hukkuvan pelastamista ehdittii treenata kaksi kertaa. Mutta koska koe oli lähellä ja paikka oli mahdollista saada kahdelle päivälle, niin päätin että mennään.

Lauantaina startattiin avoimen luokan ekana, eli en edes päässyt katsomaan miten muut tekee uusia liikkeitä. No, kyselin varmuuden vuoksi tuomarilta aina jos yhtään epäilytti.

Uinti ja veneen nouto 24/25p. Tässä Rieha meni metrillä ohi maalitolpista. Annoin sille kaksi sallittua käskyä suunnan korjaukseen ja se teki kyllä parhaansa.

Pelastusrenkaan vienti 25/25

Ohjattu veneen nouto 25/25

Hukkuvan pelastaminen 24/25 Tässä kävi sama kuin treeneissä, eli Rieha alkoi mallaamaan hyppypaikka ja itse mokasin kun unohdin antaa käsimerkin heti alkuun. Yksi ylimääräinen käsky tuli ja sen yhteydessä annoin käsimerkin, jolloin Rieha lähti heti.

yht. 98/100p. AVO1 sij. 2

Tästä jäi kyllä tosi hyvä fiilis, Rieha teki ihan tasan niin hyvin kuin osasi ja millä asenteella!

Seuraavana päivänä jatkettiin. Hieman jännitin Riehan jaksamista, onhan se kuitenkin tosi pieni vepekoira. Ihan turhaan.

Uinti ja veneen nouto 25/25

Pelastusrenkaan vienti 25/25

Ohjattu veneen nouto 25/25 Puoli oli eri kuin edellisenä päivänä ja Rieha mallasi itsensä hienosti maalitolppien väliin.

Hukkuvan pelastaminen 25/25 Lähti kuin salamana ensimmäisellä käskyllä (ja sillä käsimerkillä).

yht 100/100p. AVO1 sij. 1

Rieha oli siis kertakaikkiaan mahtava. Se oli vielä enemmän innoissaan kuin ensimmäisenä päivänä ja suorastaan ärisi lähtiessään tekemään liikkeitä. Upea pieni eläin! Yhtä vajaa ja päästään kokeilemaan voittajaluokkaa :).

TOKO SM 2017

Viime viikonloppuna Suomen parhaat tokokoirat kisailivat Vantaan Ojangossa. Mekin lähdettiin mukaan, vaikka arvoin ihan ilmottautumisajan loppuun että jäädäänkö kuitenkin kotiin. Päätin, että lähdetään kun siihen mahdollisuus on ja pidetään hauskaa. Treenit on jääneet tosi vähälle, edeltävänä kuukautena taidettiin treenata kaksi kertaa. Sen tietää, että niillä treenimäärillä ei mitalisijoja hamuilla kovatasoisessa seurassa. Mutta hauskanpito on aina hyvä syy lähteä ja pitäähän kelpieiden lippua pitää yllä. Viime tinkaan jättämisen takia ei menty sitten mihinkään joukkueeseenkaan.

Hauskaa me todellakin pidettiin. Rieha oli niin onnellinen ja innoissan päästessään tekemään, että itsekään en voinut kuin hymyillä. Tekeminen tuntui todella hyvältä kaikissa kehissä, oltiin siellä yhdessä pitämässä hauskaa. Pisteet eivät todellakaan vastanneet sitä fiilistä. mikä meillä oli. Tuntui, että Riehan iloinen meno ei ollut ihan niin paljon tuomarien viereen ja pienistä jutuista lähti tottakai paljon pisteitä tällä tasolla.

Ensimmäisessä kehässä oli ruutu, tunnari ja zeta. Ruudun eteenmeno oli ihan sairaan hieno, nopea ja stoppi upea. Ruutuun Rieha meni hieman kierteellä, ei ilmeisesti bongannut sitä. Seisomisessa laittoi etupään maahan. Loppu meni hyvin, Tästä pisteitä 7.

Tunnari meni minusta oikein kivasti. Meni vauhdikkaasti, nuuski tarkkaan ja nosti oman hyvin. Toki takaisin olisi voinut tulla nopeammin. Tunnarista pisteitä 8.

Zetassa oli seuraamisessa välillä vähän vauhti ja ajauduin myös ehkä hieman huonoille linjoille. Jäävät oli kaikki nopeita, seisomisessa tuli moka kun kääntyi minun perääni. Tästä 7.

Toisessa kehässä oli vuorossa luoksetulo, kauko-ohjaus ja ohjattu nouto. Luoksetulo oli hieno, stopit pelasi ja vauhti oli huikea. Sivulle olisi voinut tulla tiiviimmin. Mutta ihana Rieha! Pisteitä 9.

Kaukoissa Rieha katseli hieman sivulle ja tästä syystä tuli yksi tuplakäsky. Muuten oli ehkä vähän jähmeä, mutta tekniikka pelasi ok. Pisteitä 6.5.

Ohjattu meni minusta hyvin. Merkille vauhdilla, hyvä nosto ja vauhdikas luovutus. Pisteitä tästä kuitenkin vaan 8,5

Viimeisessä kehässä oli sitten kiertonouto ja seuraaminen. Kiertonoudossa meni kiertoon iloisesti pomppien, mistä ilmeisesti lähti pisteitä. Maahanmeno oli kuitenkin erinomainen, samoin nosto ja hyppy. Luovutuksessa jäi tosi vinoon. Pisteitä 7,5,

Seuraamisessa Riehalla oli vire taas tapissa. Mutta häntä heilui ja mieli oli iloinen. Eihä se siisteintä ole tokoa ajatellen, mutta semmoista se on. Pisteitä 6.5. Tuomari sanoi, että on sinulla hyvä koira, harmi vaan kun intoa on vähän liikaa :).

Paikallaolot olivat viimeisessä kehässä. Paikkaistumisesta saatiin 10, vaikka oli kuulemma nostanut tassuja. Paikkamakuusta luoksetuloineen 10, ihan ansaitusti.

Ykköstulos jäi muutaman pisteen päähän, lopputulos 250p., 2-tulos ja sijoitus 31/58.

Kaikin puoli kiva reissu. Oli mukavaa nähdä tuttuja ja katsella taitavia koiria. Omaan suoritukseen olin tosi tyytyväinen ja oli mahtavaa viettää omaa aikaa Riehan kanssa. Se on niin huikea kisakaveri :) Kiitos Tiinalle kuvista ja Oonalle kuvaamisesta!

RTK4 Rieha

Eilen saatiin kolmas hyväksytty tulos mestariluokasta ja samalla siis koulari RTK4. Eilinen rata oli kaikinpuolin mukava ja tehtiinkin ehdottomasti meidän paras suoritus mestariluokassa, ellei koko rallyuralla. Pisteitä saatiin 87. Siellä 3x-1p. ilmeisesti liian tiiviistä oikealla seuruusta ja yksi -10p. kun Rieha oli istunut sivulle ylimääräisen kerran. Tuota istumista en itse edes huomannut, niin nopeasti Rieha pystyy sen tekemään. Eli noin pienestä jäi kiinni ensimmäinen valioitumistulos. Lajin henki ja nopean koiran kanssa tekemisen varjopuoli.

Eniten olin suorituksessa tyytyväinen siihen, että Rieha ei kuumunut liikaa. Meillähän on ollut ongelmia sen kanssa ja sen myötä Rieha on alkanut komentamaan haukkumalla ja samalla tietysti myös tarkkuus kärsii. Olen treeneissä keskittynyt nyt itse pysymään rauhallisena ja selkeänä ja samalla muuttanut käskytyksen melkeinpä kuiskaamiseksi. Näillä keinoin vire on pysynyt hyvänä ja sama näytti toimivan myös kisassa. Varmasti toki osansa tekee sekin, että varmuus mestariluokan temppuihin kasvaa koko ajan sekä minulla, että koiralla.

Kiva fiilis jäi tästä kisasta, ehkä se valioituminen ei olekaan ihan veteraani-iän tavoite :D

Kevät ja niin paljon tekemistä

Huh, onpas aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Kaikenmoista on puuhailtu niin koirien kanssa kuin ilmankin. Kertaillaan nyt kuitenkin ainakin kaikki kisakuulumiset. Mutta ensin, ihailkaa kansikuvatyttö Riehaa uuden Palveluskoirat-lehden harrastusliitteen kannessa. Aika hieno kuva ja hieno ilme pienellä tehotytöllä!

Blogihiljaisuuden aikana ollaan ehditty Riehan kanssa käydä kahdessa tokokokeessa. Ensimmäinen oli Haukkuvaarassa lämpimässä hallissa, tuomarina Marjo Halmiala. Tässä kokeessa meni valmistelut aika lailla pieleen, ei vaan pystynyt purkamaan koiraa tarpeeksi kun koe alkoi heti aamusta ja mukana oli pieni ihminen. Ja hallissa sisällä ei ollut tilaa lämpätä. Saatiin näillä valmisteluilla 2-tulos, 246,5p. Eli ei nyt ihan penkin alle, mutta oli siellä paljon petrattavaa. Isoiten minua häiritsi seuruu, joka oli todella huono ja ääntä tuli loppua kohden enemmän. Samoin kaukoissa tuli parikin tuplakäskyä. Muita pisteitä en nyt enää muista ja lappukin on jossain hukassa. Mutta vähän semmoista veitsenterällä taiteilua oli koko koe.

Toinen koe käytiin viikko sitten Jattilassa, tuomarina Salme Mujunen. Nyt oli tilaa ja aikaa lämpätä ja kyllähän se näkyi myös suorituksissa ihan eri lailla. Tuloksena tästä kokeesta 1-tulos, 272,5p., sijoituksella 1/2.

Seuraaminen oli niin paljon parempi kuin viime kokeessa ja samaa mieltä oli treenikaveritkin. Ruudussa mokasin itse eteenlähetyksen. Riehan jalka oli ympyrän rajalla ja mietin kovasti mitä teen. Päätin sitten korjata, mihin vaadittiin kaksi käskyä (koska käytin taas väärää korjauskäskyä...). Jälkikäteen tuomari sanoi, että todennäköisesti olisi hyväksynyt ekan paikan. Onhan siitä ollut puhetta, että rajatapaukset tulkittaisiin koirakon hyväksi, mutta en vaan sitten siinä tilanteessa tajunnut. Mutta hyvin Rieha eteni ja oli ohjattavissa, eli siihen sai olla tyytyväinen. Mutta pari pistettä meni siihen.

Kiertonoudossa saatiin vahingossa pienemmät kapulat kuin olin sanonut, enkä tätäkään älynnyt korjata. Riehalla oli selkeästi vaikeuksia nähdä kapuloita ja nappasi kapulasta tosi huonolla otteella kiinni, jolloin se tipahti ja joutui korjaamaan, Säikähdin jo, että kiertää hypyn, mutta meni kuitenkin hypylle. Tässäkin liikkeessä hyvä asenne, kapuloiden koko nyt vaan hieman hämäsi. Tästä syystä valitsen aina isot kapulat, jos voi koiran menoa helpottaa, niin helpotetaan.

Kaukoissa tuli yksi tupakäsky, pieni eteneminen S-I-vaihdossa ja peruasennon ennakointi. Muuten liikkeet meni aika lailla niin kuin voisi viime aikojen treenimäärillä olettaakin, Ja tunnari oli upea, Rieha ei edes nuuskinut vääriä, kun osui heti omalle ja palautti sen välittömästi.

Mukava koe ja samalla taidontarkistus. Samalla tuli treenattua nopeaa kehäsuunnitelmaa, kun yksilöliikkeet oli jaettu viiteen osaan. Odotteluissa sai olla tarkkana, kun meitä oli vaan kaksi koirakkoa eli kehän vierestä ei juuri poistuttu.

Tokokokeiden lisäksi ollaan ehditty käydä myös yhdessä rallytokokisassa. Saatiin sieltä toinen hyväksytty tulos mestariluokasta, pistein 77. Isoin moka radalla oli hypyssä tippunut rima, josta lähti -10p. Eli ei sinänsä niin huono suoritus teknisesti, vaikka Rieha loppua kohden kuumuikin. Saatiin ekaa kertaa myös haukkumisesta -4p., kun Rieha alkoi komentamaan. Mutta tulos kuitenkin ja teknisesti meni yllättävänkin hyvin.

Rieha pääsi myös muutama viikko sitten kisaamaan agilitya Jarin kanssa. Ja kisapäivän kruunasi toinen AGI-SERT!! Yhtä uupuu ja sitten Rieha olisi myös agivalio, kuinka hienoa :). Kiitos vielä Jarille Riehan upeasta kartturoinnista!

Kisattu siis ollaan jonkin verran. Tästä huolimatta minua on vaivannut hienoinen treeniväsymys ja on tuntunut siltä, ettei mikään oikein suju tai onnistu. Liikaa kiirettä, liian vähän aikaa. Samalla paineet treenien ja kisojen onnistumiseen on liian isot. Tiedättekö, kun pääsee harvoin tekemään jotain, niin sitten odotukset on ihan taivaissa. Koska pitäis saada kaikki irti niistä hetkistä. Se on taas sitä liian suorituskeskeistä ajattelua mihin tiedän lipsuvani. Pitäisi nauttia siitä, että ylipäänsä pääsee joskus tekemään.

Nyt kiire on hieman helpottanut ja täytyy sanoa, että aurinkoiset kevätpäivät ja lumien sulaminen (viimein) ovat nostaneet treenifiilistä ihan eri lailla. On vaan niin ihanaa, kun saa treenata ulkona, on tilaa ja treenin voi tehdä vaikka lenkin ohessa. Lisäksi odotellaan vesien lämpiämistä, että vepetreenit voisivat taas alkaa. Jälkikausi ollaankin jo startattu ja voi vitsi, miten se onkin taas kivaa!! Olen niin fiiliksissä siitä. Ja treenit ovat vielä sujuneet tosi kivasti, joten senkin puolesta on mahtavaa. Tästä se lähtee, nimittäin kesätreenikausi!!

Mummojen synttäriviikko

Tällä viikolla on juhlittu tuplasynttäreitä. Ensiksi Viima täytti 11 vuotta ja sitten Tuike 13 vuotta. Ihanat mummelit, joissa edelleen riittää virtaa ja iloa. Kumpikin on opettanut niin paljon koirista ja antanut monta ihanaa hetkeä. Rakkaat murut.

Päivä jolloin putkeen piti mennä hitaasti

Nyt ei siirry treenit blogin puolelle, mutta olen päättänyt olla potematta siitä huonoa omaatuntoa. Ollaan kuitenkin ihan kohtuullisesti tehty, enemmän tokoa, mutta myös vähän rallya.

Rallyryhmän treeneihin päästiin toissaviikolla. Sielläpä tuli vastaan haaste, jota en todella toivo radalle kovin nopeasti. Nimittäin suora putki. Tätä vielä vaikeutettiin laittamalla ennen sitä tehtäväksi sarjahyppy, kolmella esteellä. Voitte kuvitella mitä tälläinen 6 vuotta aksaa täysiä tehnyt koira oli tästä mieltä. Pohdittiin vähän lähestymistapoja ja totesin, että olen ihan liian laiska opettamaan Riehalle jotain hitaasti-käskyä ja päätin kokeilla tekniikkaa, jossa pysäytän Riehan putkeen. Etupalkan avulla saatiin muutamia ihan hyviä toistoja, eli periaatteessa olisi tehtävissä. Mutta sitten taas, kun Rieha on kisavireessa, niin voi olla, että stopit unohtuu. Tai ainakin se vaatisi ihan todella paljon töitä. Voi olla, että mennään jatkossakin ihan vaan tuurilla, ei niitä suoria putkia kuitenkaan joka kisaan kohdalle voi osua.

Samoissa treeneissä tehtiin myös hallintaa mutkaputken jälkeen ja se onneksi sujui jo paremmin. Mutkaputkessa ei ole omalla ehtimisellä kiirettä ja Rieha kuitenkin kuuntelee kovasta vauhdista huolimatta, eli sain sen hyvin sivulle ja tekemään seuraavaa tehtävää.

Tokon puolella ollaan nyt ihan uutena juttuna alettu treenaamaan pää maassa makaamista. Ajattelin hyödyntään sitä mahdollisesti luoksetulon ja kaukojen jätöissä, ehkä jopa ruudussa. Jos sillä saisi maata kohti menevän nenän rauhoittumaan. Olen joskus opettanut pään maahan laittamisen temppuna, nyt se piti vaan jalostaa niin, että Rieha tipahtaa suoraan pää maahan. Aika nopeasti se alkoi tämän ostaa ja ollaan saatu pidennettyä matkaa ja aikaa mukavasti. Saa nähdä jalostuuko tämä koskaan koekuntoon saakka, mutta onpahan jotain erilaista treenattavaa taas kerran.

Seuraamisessa olen nyt yrittänyt tehdä kuurina omia käännöksiä koiran menoa helpottaakseni. Se on vaan edelleen niin karsean vaikeaa. Mutta hyvin on treeneissä näkynyt se, miten Rieha ylikompensoi omia huonoja käännöksiä ja jos käännyn hyvin, niin paikka säilyy. Vasemmalle käännöksissä pitäisi osata tehdä kunnon kulma ja kääntyä oikealla jalalla, kun minulla on tapana kääntyä vasemmalla ja heittää se ikään kuin kaaressa. Silloin Riehakin tekee kaaren ja sen takapää alkaa aukeamaan. Jollakin pitäisi takoa itselle nuo käännökset. Oisikohan esim. sähköshokit väärästä tavasta hyvä keino??

Siinä pikakuulumiset, vaikka toki paljon muutakin ollaan tehty.

Kuopion maajoukkuekarsinta

Lupasin lähteä treenikaverimme Maaritin ja Ruun seuraksi kisaamaan maajoukkuekarsintoihin. Hieman on hankalaa sovittaa niitä muihin aikatauluihin, eli turnee taitaa jäädä vähän tyngäksi meidän osalta. Mutta ensimmäiseen maajoukkuekarsintaan Kuopioon meidän edustusjoukkue lähti koko komeudessaan. Kiitos Maaritille vielä seurasta, huomattavasti kivempi kisata kun on tsemppari mukana!

Maajoukkuekarsinnassa lähtöjärjestys arvotaan ja onnistuin vetämään meille numeron 32, mikä tarkoitti toiseksi viimeistä koirakkoa. Tyypillistä, ja kieltämättä veti vähän fiilistä alaspäin kun mietin odottelua. Onneksi paikkamakuut tehtiin kuitenkin alkuun, eli se osuus oli heti ohi. Ja lopulta neljän tunnin odottelun jälkeen tuli vihdoin se oma vuoro. Minua ei kauheasti jännittänyt kehään mennessä, mutta kun ensimmäisessä liikkeessä sattui heti moka, niin jännitys kyllä nousi tappiin. Pitäisi oppia paremmin jättämään epäonnistumiset omaan arvoonsa. Liikkeet tehtiin kahdessa kehässä peräkkäin, välissä ei saanut palkata koiraa. Tuomareina Tommi Varis ja Anne Nokelainen.

Mutta tässäpä liikkeet järjestyksessä ja perässä tuomarien kirjalliset kommentit:

Paikkaistuminen 9,5/8.5 = 9
Paikkamakuu ja luoksetulo 9,5/9 = 9,25

Ruutu 7:

• ympyrään kahdella korjauksella
• ruutuun suoraviivaisesti
• luoksetulo ok, hieman vino loppu pa

Seuraaminen 6.5

• peruutus levoton, vähän takana
• seuraa ajoittain vinossa ja kiinni ohjaajan jalassa
• pari äännähdystä
• iloinen vaikutelma

Zeta 9

• hyvä suoraviivaiset asennot
• ajoittain seuraa vinossa
• lievää viivettä mukaan tarttumisessa

Tunnistusnouto 7,5

• tökkii vääriä kapuloita
• hyvä tartunta
• ok palautus

Luoksetulo 9

• vähän haistelee
• hyvä seis ja maahan

Kiertohyppynouto 7

• väärä asento (meni maahan, kun piti istua)
• vähän pyörittää kapulaa luovutuksessa

Kauko-ohjaus 6

• vähän haistaa jäädessään
• istu, vähän liikkuu
• toinen istu, tuplakäsky

Ohjattu nouto 9

• ennakoi merkkiä

yht. 248,5p., sij. 21/32

Virheet tuli hyvin esiin noissa tuomarien kommenteissa. Selkeästi tekemisessä näkyi kisaamattomuus. Edellisestä kisasta on ihan liian kauan ja Riehan koefiilis oli vähän liian vallaton. Me tarvitaan ehdottomasti enemmän kisarutiinia, että saataisiin ehjä kokonaisuus. Rieha oli hieman sellaisella hälläväliä-fiiliksellä, mikä näkyi erityisesti noissa tyhmissä haisteluissa, mur.

Tylsiä, isoja virheita sattui useampaan liikkeeseen. Eteenmenossa meni ihan hinasen ulos ympyrästä ja koska korjauskäskyjä ei olla treenattu niin meni toisellakin käskyllä vielä ohi. Mutta olihan se toki hyvin kuulolla ja ohjattavissa. Seuraamisessa olin itse jotenkin ihan jäässä ja mokasin peruuttamisen totaalisesti, kun en antanut Riehalle käskyä, eikä se oikein tiennyt mitä tapahtuu. Mutta paikka on parantunut, ei siis enää edistä niin pahasti, vaikka toki epätarkkuutta edelleen on. Ja seuraaminen on edelleen myös se liike, missä en auta koiraa kyllä yhtään. Käännökset oli mitä sattuu. Sen sijaan hässäkän maahanmeno istumisen sijaan oli Riehalta ihan täyttä kuuntelemattomuutta, ei edes harkinnut tekevänsä muuta. Kaukojen tuplakäsky oli kumma, koska siinä se oli ihan hyvin kuulolla minua kohti.

Semmoinen reissu. Ihan ok fiilis, tiedän kyllä missä ongelmat on ja mitä pitää treenata. Ja oli siellä paljon hyvääkin, pitää ottaa huomioon karsinnan tavallista tiukempi tuomarointikin. Koe oli erinomaista treeniä pitkään odotteluun, häiriöön ym. isojen kisojen juttuihin. Siinä mielessä harmi kun ei kaikkiin karsintoihin mukaan päästä.

Rallytokon ala- ja ylämäet

Viikonloppu alkoi perjantaina kisatokoryhmän treenillä. Kauhean hyvä fiilis oli tuosta treenistä, saatiin tehtyä häiriötä ja Rieha oli hyvin kuulolla. Paikkiksia tehtiin isossa porukassa, taisi olla kuusi koiraa ja Riehalla oli tosi kiva asenne. Lisäksi mm. eteenmenoja, hässäkkää, seuraamisen naksuttelua ym. Hässäkässä saatiin vahingossa Rieha mokaamaan, kun kaveri palkkasi koiraa koväänisesti samaan aikaan kun annoin noutokäskyn. Riehan huomio oli ihan muualla ja arpoi sitten noudettavaksi saman kapulan kuin edellisellä kerralla. Enemmän häiriötä ja kuuntelutreeniä tähänkin liikkeeseen vaan. Mutta oli kyllä kiva fiilis näiden treenien jälkeen.

Kuvat kennelpäivältä

Lauantaina jatkettiin rallytokon parissa Krista Karhun koulutuksessa. Olin vähän hukassa, että mitä treenattaisiin ja muutenkin odottavalla mielellä, kun en ole koskaan tällaista virallista rallytokokoulutusta nähnyt. Alkuun Krista piti pienen "luennon", jossa kyllä aukesi muutama juttu. Krista puhui mm. siitä osaako koira oikeasti oikealla seuraamisen. Rieha ei sitä ihan oikeasti oikeasti osaa, koska se aina palaa mieluummin vasemmalle puolelle. Vasemmalla seuraamisessa ei ikinä ole pelkoa siitä että menisi oikealle puolelle. Samoin hyvää muistutusta tuli selkeistä kriteereistä ja käsimerkkien vähentämisestä, koska ne sotkevat herkemmin koiraa.

Yhden mestariluokan koiran treenistä sain hyvia ajatuksia käännösten tekemiseen. Koiralle pitäisi aina kertoa ennen käsimerkkiä, että nyt tulee käsimerkki, koska muuten sen seuraamisessa pitäisi pitää kontakti. Ennen käännöksiä annetaan koiralle joku pieni vinkki, että kohta tulee käsimerkki. Lisäksi käännöksiin kannattaa ottaa myös suullinen käsky, koska käsimerkit on tosiaan herkemmin koiraa sekoittavia. Päätin siis, että alan käyttämään käsimerkin vinkiksi tässä-käskyä, ulospäin käännöksiin otan käyttöön pyörimiskäskyn ja sisäänpäin käännöksiin käänny-käskyn. Selkeyttäminen ei ole koskaan paha asia, varsinkin Riehan kanssa, joka tarjoaa niin nopeasti jotain.



Omalla vuorolla halusin katsoa oikealla käännöksiä ja muutenkin sitä seuruuta. Ensinnäkin Krista sanoi, että Riehalle pitää antaa enemmän vastuuta oikealla seuraamisessa, eli herkästi varmistelen sitä liikaa. Vastuu koiralle ja jos mokaa, niin sitten vaan palautetaan oikeaan paikkaan ja jatketaan. Saatiin kehoitus tehdä paljon pujottelutreeniä, josta palkka kurvissa, että saisin Riehan tulemaan niissä vähän paremmin mukaan. Tiukka käännös oikealle onkin se pahin paikka, jossa voi käydä moka ja Rieha siirtyykin vasemmalle. Lisäksi Riehalle pitäisi opettaa käsky oikealla puolella tapahtuviin käännöksiin vasemmalle, että oppisi ennakoimaan paremmin käännöstä ja takapää tulisi mukaan. Näissä kotitreeniä esim. etujalat alustalla.

Toisessa pätkässä katsottiin edessä peruuttamista. Siinä ei sinänsä ollut ongelmaa, mutta Krista huomasi, että Rieha tulee säännönmukaisesti vinoon eteen oikealta puolelta siirryttäessä. Sen takia edessä peruutuskin menee sitten vinoon. Eli suorat eteentulot treenaukseen. Tämä oli Riehalle yllättävänkin vaikea tajuta, jotenkin se ei vaan saanut ajatuksesta kiinni ja alkoi kuumumaan. Tehtiin treeni jossa, koira tuli eteen ikään kuin kulman takaa, eli alussa käännös ei olisi niin iso. Minun on myls muistettava pitää jalat enemmän auki, että Rieha mahtuu tassuineen niiden väliin. Treenissä voi käyttää apuna myös ohjureita, joiden välistä on tultava. Myös kosketusalusta jalkojen välissä voisi auttaa suoruuteen.

Täytyy sanoa, että oli aika haastava treeni meille. Tuntui, että kummallakin meni hermo, kun en osannut kertoa Riehalle mitä sen kuuluisi tehdä. Ehkä jatkossa keskitymme näiden pikkukikkojen hiomiseen rauhassa kotona ja keskityn rallykoulutuksissa kuunteluoppilaan rooliin.

Eiliselle olin ilmoittanut Riehan rallytokokisaan. Koulutuksen jälkeen mieli oli vähän maassa ja harkitsin jo pois jäämistä. Päätin kuitenkin lähteä. Minna Hillebrand oli tehnyt mestariluokalle kohtuullisen haastavan radan, käytännössä pelkkää oikealla seuraamista:

Ennen radalle menoa keskityin Riehan kanssa hinkkaamaan vaikeita kohtia, kuten käännöksiä ja peruuttamista. Askel vasemmalle oikealle seuraten- kyltti taisi tulla vastaan ekaa kertaa, onneksi rataantutustumisessa sai siitä kysellä. Hinkkailin rataa ihan viime hetkille saakka, sen verran haastavalta se vaikutti.

Ensimmäinen suora oli Riehalle helppo ja se teki tosi hyvää työtä liikkeestä istumisen kanssa. 5-kyltiltä saatiin -3p., varmaan oltiin eri tahdissa. Siitä eteenpäin meno jatkui tosi kivasti, keskityin käännöksissä auttamaan Riehaa ja se kääntyi hyvin, vaikka oikealla puolella haasteita onkin. 13-kyltiltä saatiin -1p. kontrollista, eli oisiko seurannut liian tiiviisti. 14-kyltillä seuruutin Riehan vähän liian lähelle kyltiiä ja lisäksi se jäi istumaan vinoon. Mietin siinä sitten hyvän tovin, että mahdunko kiertämään, kun käsken Riehan seisomaan. Päädyin sitten uusimaan kyltin, että tilaa varmasti jäisi. Ehkä vähän turhakin uusinta, siitä -3p., samalta kyltiltä myös -1p. epätarkasta suorituksesta.

Liikkeestä askel oikealle oli hankala sovittaa, siitä saatiin myös -1p. tvä ja -1p. kontr. Houkutuksessa Riehalla tuli joku pieni ajatuskatkos ja pelkäsin jo, että vaihtaa puolta vasemmalle, siitä -1p. Peruutuksen uusin, koska ei ehtinyt siihen mukaan. 19-kyltiltä vielä -1p. vinoudesta. Käytösruudussa ei ollut ongelmia.

Lopputulemana 84p., hyväksytty tulos, aika 2.35.96, sij. 2/12, tuomarin kommentit: Olipas se energinen!

Olin yllättynyt siitä, miten hyvin rata meni. Oikealla seuraamisessa ei ollut oikeastaan kuin tuo yksi pieni lapsus houkutuksessa ja takapään käyttökin onnistui kohtuullisesti. Kun vaan ehtisi ja jaksaisi treenata enemmän, niin ei ne yli 95p. suorituksetkaan olisi ihan mahdottomia. Jäi hyvä fiilis. Rallytoko on meille kyllä semmoista tunteiden vuoristorataa, mikään muu laji ei vedä sille vertoja. Ollaan Riehan kanssa todellakin epämukavuusaluella sen parissa, eli sitäkin suuremmalla syyllä olen iloinen onnistumisista.

Kennelpäivää ynnä muuta

Treenejä on vilahdellut blogin ohi vaikka kuinka. Tokoa on tehty hallilla se pari-kolme kertaa viikkoon. Yksin tulee lähdettyä kovin laiskasti, mutta onneksi seuraa on löytynyt. Ja onneksi seura on välillä myös vähän pedantimpaa ja jaksaa nipottaa minunkin puolestani pienistä asioista. Vaikka toko onkin yksilöhommaa ja suurin osa töistä tehdään koiran kanssa kahdestaan, niin minä ainakin tarvitsen sitä porukkaa ja treeniseuraa. Onneksi samanhenkisiä ihmisiä on löytynyt kourallinen ympärille :)

Käytin viime viikolla myös rallytokon ratatreenissä. Mestariluokan rata oli haastava ja päätin tehdä siitä vielä haastavamman menemällä radalle ilman tutustumista. Voin myöntää, että aika kaaos oli se kierros... Onneksi Anna koutsasi meitä kärsivällisesti ja uusintakierros oli jo paljon parempi. Tässä huomasi taas kuinka paljon me Riehan kanssa tarvitaan ratatreeniä. Rieha tarvitsee sitä siihen, että oppii, että tässä ei tarvitse sinkoilla ja minä siihen, että osaa esim. seistä oikeassa kohdassa. En käsitä miten vaikeaa on jättää koiralle kunnolla tilaa suorittamiseen. Rieha parka törmäilee kyltteihin ja yrittää parhaansa. Onneksi se ei törmäilyistä välitä.

Kaoottisuus tuo Riehasta esiin myös haukkumisen ja siinä vaiheessa kummallakin menee hermo. Siinäpä onkin meidän rallyuran isoin haaste, miten saadaan tehtyä rauhallinen ja liioittelematon suoritus. Itse liikkeissä ei niinkään ole ongelmia, ne vaatii vaan toistoja. Tälläkin radalla Rieha suoriutui hienosti mm. oikealla puolella peruuttamisesta, putkesta jne. Mutta lyhyet välimatkat yhdistettynä minun vähän turhankin reippaaseen ohjaamiseen ei aina ole se paras yhdistelmä. Mutta jatkamme harjoituksia.

Viikonloppuna vietettiin Kelmi-Nallikallion kennelpäivää täällä Jyväskylässä. Paikalle oli saapunut yli parikymmentä kelpietä ohjaajineen. Riehan lapsista paikalla oli yhteensä seitsemän. Oli huippua nähdä sekä Riehakkaita, että Poppareita. Täytyy sanoa, että kyllä minä vaan niistä tykkään. Erityishienoa oli nähdä Rovaniemen poikaa Lukaa ekaa kertaa sitten pentuajan. Siinä oli kyllä huippukiva koira ja ohjaansa on osannut viedä sitä hienosti eteenpäin.

Rieha sai tehdä tuplavuoron kun se ensin aksasi Jarin kanssa ja pääsi sitten minun kanssani Kiviahon Katjan oppiin. Saatiin muutamia tosi kivoja vinkkejä tokoiluun, tässä tiivistelmä:

Tunnari (mainitsin ongelmaksi satunnaisen kapulan pyörittelyn ja välillä sen, että tiputtaa oman ja varmistelee vielä muut):

• Erikseen pitotreenit, mieluiten aina noston kautta ja välillä pitkästä matkasta, koska siinä tulee paremmin esiin otteen korjaaminen. 
• Haastetta peliin, Riehalla on jo niin vahva osaaminen ja rutiini. Tehtiin mm. treeniä, jossa Katja heitteli vääriä kapuloita samalla kun Rieha etsi. Ei mennyt lankaan, mutta lähti mielentilaltaan mukaan. Siinä vaiheessa voi käyttää jotain käskyä, jolla tietää, että pitää keskittyä haistelemaan. Oma laitettiin myös reilusti erilleen ja piiloon, että oppii tekemään töitä sitkeästi.
• Noston jälkeen voi käyttää heti esim. pidä-käskyä otteen varmistamiseksi. 
• Sivulla tehtiin lisäksi vielä irrotus/pitotreeniä, siinä Rieha oli hyvä.

Merkki (ongelmana välillä mielestäni hitaus, koska odotusarvo on kapuloissa):

• Ei kauhean hyvin saatu hitautta esiin, mutta Katja kehotti tässäkin haastamaan koiraa. Merkillä voi teettää erilaisia tehtäviä, kutsua luokse ja lähettää uudestaan. Parhaiten kapuloiden odotusarvo tuli esiin kun sai ensin noutaa. Siinä meinasi nytkähtää kapuloiden suuntaan, kun pyysinkin tulemaan luokse. Eli vaihtelevuus tässäkin.

Eteenmeno (ongelmana palkan ennakointi, vauhti voisi olla hallissa parempi)

• Katja sanoi heti, että Riehalle toimisi varmasti pallonheitin ja kerroin että ollaan sillä tehty ulkokaudella ja sehän todellakin toimii. Ehkä pitää uskaltaa ottaa se mukaan myös hallitreeniin ja opetella vaan tähtäämään niin ettei ikkunoiden rikkoontumisesta ole vaaraa... Eli pallo lentää kun koira juoksee.
• Hallitreenissä voisi hyödyntää aitoja, joiden taakse appari menisi palkan kanssa. Jessaamisen jälkeen appari tiputtaa palkan aidan takaa. Tässä ei tule näköarsykettä, mutta toimii vaan hallissa.
• Hallissa voi hyödyntää palkkauksessa myös pieniä matalia läpinäkyviä muovikippoja, joita voi laittaa useamman vierekkäin muutaman metrin välein. Tällä tavoin voi hyvin hakea monta toistoa suoruuteen siirtymällä aina vähän sivulle.
• Mielenkiintoinen uusi juttu oli myös kosketusalustatreeni, jossa samaan linjaan laitetaan useita kosketusalustoja. Koira opetetaan alkuun etenemään alustalta alustalle. Jossain vaiheessa välistä voi ottaa pois jonkun alustan ja pyytää koiraa etenemään kauempana olevalle alustalle. Ideana saada siis koiralle varmuutta siihen, että aina mennään vaan suoraan eteenpäin.
• Seinää voi hyödyntää suoraan etenemisen vahvistamisessa, eli lähetys onkin seinän myötäisesti.

Siinäpä siis pari ajatusta. Kivaa oli treenata ja nähdä kelpieitä sankoin joukoin.

Vuoden 2016 tapahtumat ja saavutukset

En nähtävästi ollut kirjoittanut tälle vuodelle mitään tavoitteita, kun en sellaista postausta löytänyt. Ehkä ihanhyvä, sen verran mullistava tämä vuosi on kaikin puoli ollut. Ollaan kuitenkin saatu jotain tehtyä ja olen vuoteen kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen.

Rieha on edelleen mahtava kisakaveri. Edelleen jaksaa hämmästyttää miten helppoa sen kanssa on harrastaa. Se oppii uskomattoman nopeasti ja sen asenne on aivan mahtava. Se alkaa ollaa selkeästi parhaassa iässä. Uskon ja toivon, että meillä on vielä monta mahtavaa juttua edessä.

Rieha kisasi tänä vuonna tokossa neljä hyvää ykköstulosta. Piirinmestaruuksia ei järjestetty, eikä rotumestaruuksiin päästy. SM-kisoissa tehtiin paras suoritus ikinä ja finaalipaikka oli niin lähellä kuin se vaan voi. Tasapisteillä oltiin toisen koirakon kanssa ja yksittäisten liikkeiden vertailussa jäätiin toiseksi. Loppuvuodesta yritin saada vielä kisapaikka, mutta ei mahduttu kokeisiin.

Vesipelastus aloitettiin vuosien tauon jälkeen ja pienen muistuttelun myötä kisasimme läpi soveltuvuuskokeen sekä kaksi alokasluokan kisaa. Huikean nopeasti Rieha tämänkin lajin handlasi, eikä ylempien luokkien liikkeissäkään ole ollut treeneissä ongelmia, Rallyssa saatiin kisattua RTK3, oltiin mukana PM3-joukkueessa sekä startattiin mestariluokassa.

Agilityssa Riehaa kartturoi upeasti Jari ja parivaljakko sai yhden nollavoiton myötä myös SERT-A:n. Pk-lajit jäivät tänä vuonna paitsioon, yhtä jälkikoepaikkaa yritin saada, mutta ei mahduttu mukaan.

Mummosarjallakin oli hyvä vuosi. Tuike kisasi 12-vuotiaana itselleen RTK3-tittelin (ja voitti Riehan :D). Se on ikäisekseen todella hyväkuntoinen ja jaksaa edelleen riehua ja lenkkeillä. Edelleen sitä luullaan pennuksi säännöllisin väliajoin. Jäykkyyttä näkyy kyllä menossa ja sitä kautta ärtymistä elämään. Mutta pääasiassa se on yhtä innokas kuin nuorenakin.

Viima 10v. ei tänä vuonna kisannut tai edes käynyt näyttelyissä, mutta luulen, että se ei sitä kauheasti haittaakaan. Kuulon heikentymisen myötä mukaan on tullut tasapainohäiriöitä, mutta ne eivät Viimaa onneksi hidasta. Se on oma ihana erikoinen itsensä. Aarne-japsista on tullut Viiman bestis ja ne leikkivät keskenään kovasti.

Happy holidays

Viime viikolla käytiin hallilla pariin otteeseen ja saatiin tehtyä oikein hyvää settiä. Liikkurointia, häiriöitä ja ennen kaikkea tarkkuutta. Olen nyt ottanut esim. ohjatussa tiukan linjan siihen, että kapulaa ei pyöritellä tuotaessa ja aina kun pyörittelyä tapahtui, niin keskeytettiin liike. Nopeasti Rieha alkoi tajuamaan homman idean ja kapula palautui ilman pyörittelyitä. Tässä taas näkee miksi minusta ei varmaan koskaan ole sinne tokon huipulle. Olen antanut tuollaisten juttujen vaan mennä läpi, jos koira tekee muuten hyvin. Katsotaan kauanko jaksan kiinnittää tuohon taas huomiota vai lipsunko vaan ihailemaan reipasta ja iloista noutoa :D.

Paljon on ollut treeneissä hyviä ajatuksia. Ehkä se osaltaan auttaa kun treenikerrat on nykyisin vähentyneet niin paljon. Rieha on silloin toki vielä enemmän liekeissä, mutta yllättävästi myös kuuntelee todella kivasti. Mitään isoja mokia siltä ei oikein treeneissä meinaa saada edes esiin. Jatkamme siis samaan malliin.

Joulu sujahti nopeasti. Sain lahjaksi uuden kameran, joten saatte valitettavasti toivottavasti nauttia jatkossa enemmän kuvista. Ainakin ajatuksen tasolla tämä olisi hieno toteuttaa. Kuvat siis joulun ajan saldoa.

Viima on nykyisin niin arvokkaasti harmantunut mummeli

Tuike melkein 13v., Rieha 6v., Viima melkein 11v. ja Aarne 11kk

Kisarintamalla olen katsellut Riehalle pari rallykisaa. Tokokokeet houkuttaisi myös, erityisesti karsinnat mietityttää. Toisaalta mietin, että näillä treenimäärillä ei todellakaan tavoitella maajoukkuepaikkoja eli onko mitään järkeä. Mutta toisaalta, olisi se hyvää kisajännitystreeniä verrattuna oman tai lähiseurojen kokeisiin. Ja toisaalta, jos kaikki onnistuu, niin Rieha pystyy kyllä hyvään suoritukseen. Mutta toisaalta, olisi kiva keskittyä enemmän rallyyn ja tavoitella sieltä esim. valioitumista. Ja ennen kaikkea isoin pohdinta, mihin kaikkeen meillä riittää aika ja miten saan järjestettyä kaikki kisat muun elämän ohella. Siinäpä onkin pohdittavaa.

Startti mestariluokassa

Viime lauantaina osallistuttiin Riehan kanssa oman seuran rallytokokokeeseen. Luokkana se hurja ja ohjaan pään pyörälle pistävä mestariluokka. Kyllä muuten taas jännitti ihan eri lailla... Mestarin kylteistä ei olla osaa tehty koskaan radalla. Lisäksi jännitti miten paljon Rieha kuumuu jos mukana on esim. sarjahyppy tai putki,

Ratapiirros onneksi vähän helpotti jännitystä. Rata ei ollut mestariluokan radaksi mitenkään loputtoman vaikea.

Yritin treenailla ennen kehään menoa meille vaikeimpia liikkeitä, eli edessä peruutusta, tulppaania ja tuplasaksalaista oikealta puolelta. Meni ihan hyvin ja rataantustumisessa sain tuomarilta vielä hyviä neuvoja pariin liikkeeseen, joita en ollut koskaan nähnyt kenenkään tekevän.

Startattiin ekoina. Rieha oli tosi kivasti kuulolla, alkupään liikkeissä ei mitään ongelmia. 5-kyltiltä saatiin -1p. kontrollista, eli olisiko Rieha tullut liian tiiviisti sivuaskeleessa. 9-kyltiltä myös -1p. Tvä, muistaakseni Rieha tuli eteen vähän vinoon. Matka jatkui hyvin ja hieman jännittävä edessä peruutus onnistui aivan tosi upeasti.

Puolen vaihto tulppaanin kautta onnistu hyvin. Kyltin nro 15 uusin, siinä oli jotain säätöä, en oikein muista enää mitä. Mutta hyvin matka jatkui. Sitten tuli kyltti nro 17 eli tuplasaksalainen oikealla. Rieha teki siinä jotain tosi outoa ja meinasi kaartaa takaisin vasemmalle. Jotenkin olin itse ihan jäässä, enkä tajunnut sitä heti ja ehdin kävellä jo kyltin ennen kuin mieleen tuli, että uusinta. Ja sen sitten kerroin tuomarille. Saman tien tajusin myös, että taisin olla liian pitkällä. Eli tältä kyltiltä Hylätty, koska olin mennyt jo kyltin suorituspaikan ohi. Eikä saatu uusinnallakaan onnistumaan ja Rieha alkoi kuumumaan eli komentamaan haukkumalla. Kun olisin vaan jatkanut matkaa, niin oltaisiin saatu hyväksytty tulos... Viimeisissä kylteissä ei ollut ongelmia.

Sellainen mestarin korkkaus. Tulos oli tosi lähellä ja Rieha osaamistaso yllätti positiivisesti. Saatiin hylätystä huolimatta Tuomarin palkinto kehuilla taitavasta menosta. Tästä on hyvä jatkaa!

Kuuntelemisen jalo taito

Rieha palasi treenikentille sunnuntaina. Aloitettiin suoraan Kivimäen Riitan koulutuksella. Päätin, että nyt testataan pysyykö pari viikkoa lepäilleen kelpin pää miten kasassa koemaisessa suorituksessa. Tehtiin putkeen hässäkkä, ruutu ja tunnari. Ja olihan se melkoista menoa... Virtaa riitti ja se näkyi. Hässäkässä tuli haukahdus lähdössä ja sinkosi hypyn ohi. Ruutu meni ihan ok, vaikka oli kyllä tosi jousilla. Tunnarissa koppasi väärää ennen oman nostoa. Mutta olipa Riehalla ainakin hauskaa :D

Tämän setin jälkeen päädyttiin tekemään Riehalle kuuntelutreeniä. Jospa sen avulla loputon into pysyisi hieman hallinnassa ja Rieha taas muistaisi, että se ei tiedä ihan kaikkea. Riitta keksi meille eri versioita ohjaustreenistä. Tärkeintä oli vaan saada Rieha ohjattua eri paikkoihin, ilman että itse liikun. Väärin meneminen ei haitannut, silloin piti vaan jatkaa ohjaamista ja korjata virhe. Eli samalla myös pitkäkestoista treeniä ja treeniä myös kokeissa korjaamista ajatellen. Aluksi siellä sattui mokia ja Rieha kiirehti, mutta nopeasti se alkoi kuuntelemaan. Parasta oli nähdä, kuinka Riehan ilme muuttui tarkkaavaiseksi, kun alussa se oli lähinnä "!!rairai!!".



Vaikeinta treenissä oli kapulan pitäminen nätisti samaan aikaan, kun joutui miettimään muita asioita. Sama juttu näkyy sitten kokeessakin, kun on vauhtia ja jos tulee joku pieni epävarmuus, niin kapula alkaa pyörimään. Tehtiin sitten vielä lopuksi pitotreeniä erilaisilla tempuilla. Vaikeaa, mutta kun piti kriteeristä kiinni, niin onnistui kyllä. Lisäksi tehtiin treeniä, jossa Riitta yritti ottaa kapulaa Riehan suusta. Ja Riehahan sylkäisi kapulan heti, kun Riitta vähän sitä veti. Siitä isot voivoit ja pikkuhiljaa Rieha taas muisti, että kapulasta kuuluu pitää kiinni, kunnes minä sanon muuta.

Tämä oli taas hyvä muistuttelutreeni siitä, että Riehalle kannattaa tehdä vaikeita asioita. Se oppii todella nopeasti ja selviää hyvin isommistakin haasteista, kunhan muistaa miettiä. Jos treenit pidetään sille liian helppoina, niin silloin se miettiminen unohtuu. Nämä siis taas treenilistalle. Rieha oli näiden treenien jälkeen kyllä ihan poikki kaikesta miettimisestä :D

Sunnuntain jälkeen ollaan käyty hallilla kaksi kertaa. Ollaan keskitytty pääasiassa rallyn mestariluokan juttuihin. Aluksi tuntui, että Rieha kiehuu niin paljon, ettei ne onnistu millään. Mutta kun olen sitkeästi niitä jankannut ja yrittänyt pitää homman mahdollisimman hillittynä, niin ihmeesti Rieha on vaan alkanut niitä tajuamaan.

Oikealla puolella tapahtuvat peruuttaminen, vasempaan 360 astetta pyöriminen ja askel vasempaan on tällä hetkellä ne vaikeimmat temput. Jännä kuinka vasemmalla puolella täydellisesti takapäätään käyttävä koira voikin mennä ihan tönköksi, kun paikka siirretään vasemmalle. Lisäksi olen yrittänyt miettiä, miten Rieha kannattaisi laittaa esim. putkeen, että minulla olisi edes jotain mahdollisuuksia pysyä sen perässä. No, onpahan siinä miettimistä jatkoonkin. Sen sijaan oli yllättynyt, että paikallaan seisominen vieressä ei ollutkaan Riehalle vaikeaa. Tehtiin siihen jo häiriötreeniä sekä käskyillä, että vieressä putkeen juoksevalla koiralla, eikä Riehalla ollut aikomustakaan liikkua tai edes istua. Eli onneksi jotain yllättävä helppoakin mestariluokan liikkeissä.

Eilen tehtiin tunnaria ylipitkällä matkalla ja niin, että Riehan piti juosta pienestä kolosta, ympärillä agilityesteitä. Tässä Rieha oli tosi hyvä, esteet ei haitanneet ja vaikka meni ihan täysiä, niin oma nousi upeasti. Pitkä matka teki ehkä myös sen, että ei ehtinyt pyörittää kapulaa. Tai sitten pitotreenit alkuviikon treeneistä oli edelleen mielessä. Mutta oli kyllä tosi hyvä!

Mitäs vielä... Kaukoissa tehtiin häiriötä alkuun ja se oli aika vaikeaa, eli ei keskittynyt kunnolla tekniikkaan. Sama juttu siis kuin Riitan kuuntelutreenissä, kun joku osa vaikeutuu, niin toinen osa menee huonommaksi. Mutta tässäkin harjoitus teki mestarin ja muistuttelun jälkeen osasi taas laittaa painon taakse. Maanantaina päästiin tekemään myös paikkikset kimpassa ja Rieha oli tosi hyvä ja skarppi.

Siinäpä pääpiirteet treenitauon jälkeen :)

Pennuista ja pentujutuista

Rieha steriloitiin maanantaina. Tähystysleikkaus maksoi maltaita, mutta toipuminen on ollut huikean nopeaa. Rieha oli oma itsensä oikeastaan jo samana päivänä. Toki ollaan otettu nyt rauhallisesti ja lenkit on mentu hihnassa. Ensi viikolla voi kuitenkin jo päästää irti ja pikkuhiljaa aletaan myös treenaamaan. Tähystyshaavat ovat kooltaan ihan minimaaliset. Eli ehdottomasti kannatti maksaa. Varsinkin jos vältetään isomman leikkauksen mahdolliset tulevaisuuden komplikaatiot edes jossain muodossa.

Rieha on siis jalostusuransa nyt tehnyt ja me keskitytään tästä eteenpäin vain harrastamaan ja elämään normaalia elämää. Jollain tasolla harmittaa, että en saanut Riehasta itselleni pentua (ja ilmeisesti muutamaa muutakin yhteydenotoista päätellen). Riehan eka pentue oli ikään kuin "oma" pentueeni, kasvoivathan pennut minun luonani. Toisen pentueen piti sitten olla se juuri minulle suunniteltu pentue. Erinäisten syiden takia en siitä kuitenkaan pentua pystynyt ottamaan, mikä tietysti harmitti. Välillä olen miettinyt myös sitä pois annettua harrastusaikaa ja mitä oltaisiin pentulomien aikaan ehditty vielä tekemään. Puhumattakaan pennutuksen fyysisestä kuormittavuudesta Riehalle.

Kummastakin pentueesta on kuitenkin tullut ihan mahtavan oloisia koiria, joista toivottavasti on omistajilleen iloa vielä pitkään. Eli vaikka omaa pentua en suoraan Riehasta saanutkaan ja harrastusrintamalla olemme olleet paitsiossa pariin otteeseen, niin loppupeleissä on kuitenkin mahtavaa, että sen jälkeläisiä on liuta maailmalla.

Riehan ekat pennut "Riehakkaat", täyttävät pian 3 vuotta. Näitä pentuja olen päässyt näkemään aika paljon ja olen siitä tosi iloinen. Fiini ja Nasta asuvat täällä päin ja ovat treenanneet samoissa porukoissa. Myös muita pentuja olen nähnyt eri tapaamissa ja kuulumisia päivittyy esim. faceen mukavasti. Tykkään näistä pennuista kyllä kovasti. Kaikilla on hyvä moottori ja kova halu tekemiseen. Vilkkaita ne ovat, osa enemmän ja osa vähemmän, ehkä kuitenkin hieman äitiään enemmän. Ihmisille sosiaalisia ilopillereitä, joiden vauhtia voi vaan ihailla. Toimintakykyä löytyy ja terävyyttäkin, kuten äidillään. Ottaisin kenet vaan itselleni harrastuskaveriksi.

Riehakkailla on tosi aktiiviset ja ihanat kodit. Kaikki pennut harrastaa ja elää kelpielle sopivaa elämää. Osan kanssa on kisattu jo enemmänkin, Nastalla ja Terralla on sertit agilitystä, lisäksi agia on tehnyt Virossa asuva Prima. Tokossa on kisannut hienoilla tuloksilla neljä pentua (Fiini, Terra, Luka ja Nasta) ja näistä voittajaluokkaan menolippu löytyy jo kahdelta. Vepessä ovat kisanneet veljekset Rio ja Luka. Rio kävi myös suorittamassa bh-kokeen jonkun aikaa sitten. Pk-puolta on treenannut Rion lisäksi Rokka (toivottavasti jänteen katkoneesta tassuhaaverista huolimatta myös tulevaisuudessa!). Nättejäkin nämä pennut on, Prima, Fiini ja Terra ovat kaikki kaunistelleet menestyksekkäästi ja pojatkin ovat näyttelytuomarien mielestä kelpieiksi tunnistettavissa ;) Luonnepuolesta kertoo myös mukavasti menneet mh-kuvaukset, joissa neljä pentua on jo ehtinyt pyörähtää.

Terveyspuolella pennut on olleet kohtuullisen terveitä, Muutamia haavereita ja jotain muuta pientä, mutta mitään isompaa ei ole ainakaan minun korviini kantautunut. Riehakkaat ovat myös ensimmäinen kokonaan terveiksi selältään lausuttu kelpiepentue (LTV:n osalta), mitä pidän todella mahtavana juttuna. Lonkissa on pientä vaihtelua välillä A-C. Kyynärät on kaikilla puhtaat, samoin polvet ja simät kaikilta tutkituilta.

Riehakkaat on ihanaa sakkia, koko porukka! Meillä on tammikuussa kennelpäivä ja sinne on tulossa 6/7 Riehakkaista, mikä kertoo aktiivisuudesta. Jännäsin pentujen omistajien valintaa kovasti, mutta ei olisi voinut paljon paremmin mennä :)

Riehan toiset pennut, "Popparit", täyttivät juuri vuoden. Näitä pentuja olen nähnyt vähän vähemmän, koska suurin osa on sijoittunut eteläiseen Suomeen ja ne kasvoivat Mäntysaloilla. Mutta kovin tyytyväisiä tuntuvat omistajat näihinkin kavereihin olevan ja mitä niitä pentuna näin, niin näistäkin olisi kelvannut kuka vaan. Poppareista pitää myös mainita, että ne ovat myös aivan hillittömän kauniita tapauksia! Mielenkiinnolla jään odottelemaan mitä niistä kasvaa.

Rieha-äippä kiittää ja kuittaa. Jatkakaa samaan malliin lapsoset!

Luottotreenaaja

Eilen treenattiin pienessä, mutta hyvässä porukassa. Aiemmin oltiin jo Tiinan kanssa puhuttu tunnarihaasteista ja lupasin, että Riehan kanssa kokeillaan. Ja nyt kun koepaikkaa ei irronnut, niin uskalsin lähteä kokeilemaan taas vähän isompiakin haasteita.

Tehtiin siis tunnari, jossa liikkuri vie väärät paikalleen ja sen jälkeen heitän oman puoleen väliin. Koira tietysti näkee heiton. Tämän jälkeen käännytään koiran kanssa toiseen suuntaan ja liikkuri käy hakemassa heitetyn oman, vaihtaa sen väärään ja vie oman muiden väärien joukkoon. Olin ihan varma, että Rieha hakee suorilta vaan sen kapulan, jonka luulee minun heittäneen. Koska heittäminen nyt vaan on iso juttu. Mutta mitä vielä, Rieha ylitti väärän ja meni suoraan etsimään omaa muiden kapuloiden joukosta. Oma nousi hienosti ja palautui reippaasti. Ei siis minkäänmoista ongelmaa ja olin ihan suu auki.

Päätettiin vielä testata versio, jossa heitettyä omaa kapulaa ei vaihdetakaan väärään. Näin ajattelin, että pystytään varmasti testaamaan oliko eka kerta vaan vahinko. Samat rutiinit ja lähetys. Rieha menee vauhdikkaasti, haistaa heitettyä kapulaa, nostaa ja tuo sen täydellisesti. Eikä minkäänmoista ajatustakaan siitä, että olisi pitänyt varmistella vielä kauempana olevat kapulat. Se siis oikeasti haistelee ja tietää mitä tekee, eikä edes kiihdyttävä heittäminen saanut sitä sekaisin. Super-Rieha!

Muitakin tokojuttuja tehtiin, mutta paras anti oli kun Anna ehti käydä meidän kanssa rallyn mestariluokan liikkeitä läpi. Saatiin hyvää vahvistusta omaan tekemiseen ja pari vinkkiä jatkoon. Ja itse asiassa tajusin, että mestarin liikkeet on pääasiassa aika hyvällä mallilla. Oikealla peruuttaminen on tällä hetkellä varmaan se hankalin liike, siihen pitää koordinaatiota treenata vielä huolella. Edessä peruuttaminen onnistuu hyvin, kunhan Rieha vielä olisi haukkumatta vaikka hauska liike onkin. Mutta kaikki tulppaanit ym. käännökset on ihan ok mallilla.

Vanha kuva, mutta voi ihanuus, luottotreenikaveri

Treenien pikakelaus

Juuri kun viime postauksessa kehuin, että onneksi tokokokeisiin mahtuu, niin eipäs mahduttukaan Tampereelle kokeeseen :D. Toki tämä ilta on vielä aikaa jonkun perua, mutta aika epätodennäköistä se on. Kokeita on ollut vähän nihkeästi täällä päin ja maanantaina vien Riehan steriloiravaksi, eli taukoa kisaamiseen tulee. Kiva olisi ollut yhdessä kokeessa vielä käydä, koska hommat on olleet niin hyvällä mallilla. Mutta ehkä vielä joulukuussa johonkin kokeeseen ehditään.

Treenattu siis ollaan, itse asiassa aika paljonkin. Hallilla ollaan käyty kolmisen kertaa viikossa ja ollaan saatu tehtyä vaikka jos minkälaisia häiriötreenejä ja liikkuritreenejä. Kiitos siitä treenikamuille!

Tunnaria ollaan tehty erilaisin häiriöin ja hyvin Rieha on siitä selvinnyt. Myös kapulan kaunista pitoa ollaan tehty ja lisäksi päätin, että opetan sen luovuttamaan tunnarin sivulle kun tähän mennessä on luovuttanut eteen. Jää yksi välivaihe ja pistemenetys vähemmäksi. Sivulla kapulan kaunista pitämistä on myös pitänyt vähän muistutella, samoin suoraan sivulle tuloa. Mutta noin kokonaisuutena tunnari on kyllä minusta kivalla mallilla, eikä hankalammatkaan versiot ole tuottaneet ongelmia.

Eteenmeno on edelleen myös erinomaisella mallilla. Riehalla on loistava fokus eteen ja hyvin harvoin lähtee vinoon. Se ei myöskään mene häiriöihin lankaan enää samalla mallilla. Ollaan tehty treenejä, joissa merkki on vähän eteenmenosta sivuun ja tehdään sitä ensin, sen jälkeen eteenmeno. Tässä näkee hyvin miten Rieha ajattelee ja keskittyy.. Toisena treeninä olen aina yrittänyt vahvistaa sitä, että eteen mennään niin pitkään kuin sanotaan eli ylipitkiä matkoja tokoon nähden. Tässäkään ei pääasiassa ole ollut ongelmaa, irtoaminen on Riehan bravuuri.

Luoksarin stopeista kuvattiin tällä viikolla jopa yksi video. Vauhti ei enää tässä vaiheessa ollut niin hurja kuin treenin alussa, mutta silloinkin stopit onnistui hyvin. Erottelussa ei ole ollut ongelmia ja istuminen on toiminut myös kiertohässäkässä hyvin.



Kaukokäskyissä olen ollut nyt supertarkka S-I-vaihdon liikkeestä. Rieha pystyy tekemään sen ihan puhtaasti, kun vaan keskittyy ja ajattelee. Tätä ajattelua olen nyt hakenut ja kyllä se sieltä tulee, kun vaan sitkeästi jättää väärät huomiomatta. Muutenhan kaket on hyvällä mallilla, eikä häiriölläkään ole saatu ongelmia esiin.

Paikkiksia ollaan tehty muutamaan otteeseen. Muuten niissä hyvä meno, mutta eilen oli liikutellut tassuja enemmänkin. En tiedä tekeekö hallin pehmeä matto sen, vai mikä, mutta siinä voisi olla sterilloinnista toipumisajalle hyvä harjoitus. Tassut liikkumattomaksi siis. Minähän en ole sitä koskaan oikeasti Riehalle opettanut. olen vaan opettanut istumaan. Ehkä aika olisi.

Rallytokoa ollaan tehty maltillisemmin. Viime sunnuntaina käytiin JAT:in rallykisoissa voittajaluokan nollakoirakkona ihan ex tempore, kun tarve oli. Sehän olikin hauska kokemus, kun saatiin ihan arvostelukin. Rata oli mukava ja Rieha teki tosi hyvin. Ainoastaan peruuttamisessa tuli haukahduksia, joista saatiin -3p. (mutta muuten osasin peruuttaa ihan oikein!!). Loppupeleissä pisteitä olisi siis tullut 97, eli meidän paras voittajan rata ja vielä vauhdikkaalla ajalla. Tekeminen tuntui kyllä tosi kivalta ja tuomarin kommenttina oli kirjattu Aivan ihana koira <3 .="" alkaa="" asioitakin="" ehk="" isi="" mestarin="" miettim="" n.="" niit="" p="" pit="" siis="" tosissaan="">
Siinäpä jotain pikaisia treenikuulumisia. Vähän tämä menee listauksen puolelle, mutta tällä hetkellä ei parempaan pysty tai oikeastaan ehdi.

Miksi treenaan

Katselin eräs päivä Virkusta eri lajien kokeita ja sain idean siitä, että ilmottaisin Riehan jälkikokeeseen. Aloin oikein innostumaan ajatuksesta, kun sitä pohdin. Rieha hallitsee tottiksen ja esineet, joten jälki olisi ainoa mitä pitäisi muistutella. Mehän ei olla puoleen vuoteen jälkeä ajettu, mutta onhan siellä pohja olemassa.

Kokeen ilmottautumiseen oli vielä pari päivää, joten ehdittiin hyvin testailemaan millä mallilla jälki olikaan. Ajettiin kahtena peräkkäisenä päivänä kaksi valmista jälkeä. Kummassakin oli ihan superhieno jana, eli se osa-alue tuntui olevan mallillaan. Ekalla jäljellä Rieha nosti 4/6 keppiä, lopussa tosin eksyttiin jäljeltä. Seuraavan päivän jäljellä keppejä nousi 5/6. Merkkasi myös tuon jääneen kepin pyörimällä paikallaan, en vaan alkanut sitä tarkemmin etsimään. Se oli luultavasti keppi, joka ehti hajustua vain hetken jäljentekijän kädessä. Tällä toisella jäljellä oli myös paljon kikkoja: mutkia, tien vieressä jäljestämistä jne. ja Rieha selvitti ne hienosti. Tämän treenin jälkeen oli superfiilis, jälkikin voisi ihan realistisesti onnistua!

Samana päivänä aloin soittamaan paikkaa kokeeseen. Varattu. Varattu. Valitsemanne henkilö puhuu toista puhelua. Varattu. Varattu. Varattu. Reilun vartin päästä pääsin läpi ja eihän kokeeseen enää päässyt edes varasijalle. Pettymys oli heti valtaisa. Keväällä valiteltiin, että kokeet ei täyty ja nyt näin, voi itku. Oltaisiin päästy edes yhteen pk-kokeeseen tänä vuonna, mutta ei.

Otsikkoon tämä siis liittyy sillä lailla, että minä tarvitsen kokeita. Koira ei niitä tarvitse, mutta minä tarvitsen sen päämäärän, mitä kohti mennä. Treeni-into jäljellä nousi heti kattoon, kun tällainen päämäärä oli ajatuksissa. Voi olla, että nyt jäljen ajaminen jää ensi kevääseen. Itse asiassa on jännä, miten jännitän kokeita, mutta silti haluan niihin. Jollain tavalla kuitenkin nautin siitä fiiliksestä ja sitten kun kokeessa onnistuu, niin fiilis on huikea. Olen ollut todella onnekas siinä, että Rieha on pysynyt terveenä (kopkop) ja olen pystynyt sen kanssa kisaamaan näinkin paljon. Varmasti treenaisin sen kanssa vaikka kisoihin ei päästäisikään, mutta ei se olisi niin intensiivistä ja lajivalikoima jäisi varmasti pienemmäksi. Koska minun koiraharrastukseeni kuuluu myös se kisaaminen.

Maajoukkuekarsinnoista viime vuodelta

Koska tokokokeisiin pääsee hieman helpommin, niin tokoiltu ollaan myös. Ollaan saatu hitsin hyviä toistoja eteenmenoista edelleen. Tiistaina tehtiin päivätreenissä tosi vaikeita eteenmenoja häiriömerkkien keskelle. Aluksi Rieha meni lankaan, mutta ajatus syttyi nopeasti ja pystyi jättämään merkit huomiotta, vaikka ne ihan vieressä olikin. Tehtiin alle myös ohjattu ja edes merkin tekeminen ei haitannut eteenmenoa. Ihan super, juuri tuommoista ajattelua haluan. Tänään treeneissä tehtiin vähän helpompia suoria lähetyksiä eri suuntiin ja hienosti se kyllä etenee!

Tunnarissa ollaan tehty edelleen haastetta. Hieman Riehalle meinaa edelleen tulla kiire, jos kapulat eivät ole näkyvillä tai oma onkin vähän kauempana, eikä se osu sille heti. Oma nousee kyllä, mutta näkee ilmeestä, että ei ihan pysty. Silloin myös kapula pyörii enemmän palautuksessa. Tänään tein ihan vierestä tunnaria isolla kasalla vääriä. Siinäkin meinasi kiire puskea päälle ja näki, kuinka suu meinasi avautua ihan väkisinkin, kun omaa ei heti löytynyt. Näitä täytyy tehdä vaan lisää ja kasvattaa taas varmuutta.

Tämän päivän treenissä myös hässäkkää liikkuroituna. Siinä muuten hyvä meno, mutta istumista sai muistuttaa. Samoin kapulan luovutuksia suoraan treenattiin, kun ei niissä ole ihan tarkkana. Luoksetulossa myös pientä palauttelua stopin kanssa, ihan minkälaisia stoppeja vaan ei sallita.

Zetassa tehtiin tänään myös häiriötä eli avustaja koitti saada Riehan mukaan jäävistä. Tässä Rieha oli tosi hyvä. Keskittyi, ei irroittanut katsetta minusta ja pysyi paikallaan. Toivottavasti näillä treeneillä saadaan kokeisiinkin tarkempaa menoa jääviin.

Syystunnelmia

Viime viikkoina ollaan lähinnä ulkoiltu kun on ollut niin kivoja syyskelejä. Aurinkoinen, viileä keli on kyllä ihan paras keli ulkoiluun. Mieli virkistyy :).

Treenihommia ollaan tehty maltilla, eli aika vähän. Kisatokoryhmän treeneissä ollaan Riehan kanssa pyörähdetty pariin otteeseen. Tunnaria ollaan nyt tehty urakalla, että saisi varmuuden niin hyväksi kuin se oli ennen edellistä koetta. Ollaan tehty vähän haastetta mm. niin, että kapulat on piilossa tai ihmisen päällä. Hyvin Rieha ratkaisee asiat ja vaikka menisikin alkuun ihan täysiä, niin aivoissa alkaa aika pian raksuttamaan. Viime kokeen takia ollaan tehty myös kaukoihin häiriötä. Treeneissä skarppaa kyllä hyvin ja uskoisin, että tämäkin treeni taas kantaa parempaan kuunteluun kokeessa.

Mitäs muuta. Hallissa ollaan tehty eteenmenoja eri suuntiin. Todella kivasti se kyllä hakee, hyvin harvoin olen joutunut puuttumaan suoruuteen. Olen samassa treenissä vaihdellut suuntaa, eikä sekään ole pahemmin Riehaa hämännyt. Ainoa mihin olen joutunut hieman puuttumaan, on tarpeeksi pitkälle eteneminen. Se ei sinänsä haittaa, koska ihan varmasti etenee kyllä sen kokeessa vaadittavan 10m, mutta haluaisin, että etenee vaikka sen 30m ilman taaksekatseluja. Varsinkin, kun se pk-puolen eteenmeno pitäisi pitää mielessä, jos vaikka joskus vielä sinnekin kokeeseen ehdittäisiin. Rieha siis alkaa herkästi ennakoimaan stoppia. Onneksi sen saa nopeasti hereilleaviemällä palkan kauas ja sen jälkeen lähettämällä tyhjään.  Tietysti pitäisi muistaa olla myös mustavalkoinen, eikä hyväksyä ennakointia.

Rallyssa olen vähän alkanut miettimään mestarin juttuja. Puolen vaihto edestä tuntui alkuun mahdottomalta, koska Rieha vaan pyörähti ja haukkui ja törmäsi ja mitä kaikkea. Mutta sitten eilen treeneissä se vaan loksahti. On vaan todella vaikea liike noin nopean koiran kanssa, kun pitäisi pysyä sen vauhdissa. Pikkuhiljaa. Edessä peruuttaminen on sekin alkanut sujumaan. Sivulla peruuttamisessa olen nyt treenannut sitä omaa kävelyä ja ehkä sekin pikkuhiljaa. Oikealla puolella vieressä peruuttaminen on muuten Riehalle tosi haastavaa, siihen saa ottaa kunnon vartalonhallintakuurin.

Viimakin pääsi tekemään yksi päivä ja voi sitä intoa :)