Mummo- ja treenienergiaa

Eilen oli ihana auringonpaiste. Mitä sitten, vaikka pohjoostuuli puhalsi 14 metriä sekunnissa. Tämä porukka suuntasi siitä huolimatta jäälle vähän kuvailemaan ja olipa kivaa. Veteraaniosasto nautti ja Viima oli erityisesti aivan liekeissä ja pisti parastaan. Kai tuollainen keli vaan sopii porokoiralle. Rieha viiletti menemään jossain kaukana, koska ilmeisesti muuten olisi ollut kylmä, eikä se oikein osunut kameraan. Tuike pomppi vasten innosta puhkuen ja uhmasi tuulta koko pikkukoiran olemuksellaan. On ne semmoisia murusia koko sakki!

Sitten pikaiset treenipäivitykset, jotka taas laahaa. Viime torstaina käytiin Tiinan kanssa hallilla ja Rieha teki luoksetuloa (suoraa, stoppeja), seuraamista (hidas kävely ja paikallaan käännökset, ei huono), kaukoja (miten nää onkin nyt taas niin vaikeita, tekniikkaa vaan), paikkaistumista (kuvasin Tiinan koiria samaan aikaan, hyvä häiriö, ei liikkunut) sekä merkkiä ja ohjattua (merkit hyviä, suunnissa ei ongelmaa, erikseen vielä luovutuksia vinosta, hyvin suoristi itseään).

Perjantai lepäiltiin ja lauantaina nähtiin Satu ja Naava taasen hallilla. Aloitettiin kisamaisella ruudulla, jossa satunnaisesti palkkaa eri osa-alueista. Muuten pätevää, mutta kerran meinasi jäädä leikkiinkutsuasentoon ruudussa. Se korjaantui yhdestä kerrasta. Erikseen treenaattiin vielä sivulletuloja, yritin niissä saada paikkaa hieman taaemmas seuruuseen. Nopeasti alkoikin hakemaan paikkaa, mutta samalla ehkä hieman himmasi sivulle tuloa. Annoin sen olla, koska kokeessa vire on kuitenkin aina niin korkea, että painaa varmasti täysiä.

Tunnari tehtiin liikkuroituna se oli ihan pätevä. Varmuus alkaa olla taas kohdillaan, kun oma nousee heti. Seuraamista taidettiin tehdä vaihteeksi myös, eikä siinä ollut isompaa ongelmaa. Metallinoudossa oli vähä hidas vauhti palautuksessa, eli siihen taas hetsilähtöjä ja vauhdin hakua. Kaukoja jumpattiin ja pohdittiin, miksi Rieha on alkanut peruuttamaan I-M-vaihdossa.

Loppuun vielä paikkiset Naavan kanssa, niissä ei ongelmia.

Eilen päästiin kuokkimaan isomman porukan paikkamakuisiin. Koemaiset, liikkurin kera, rivissä taisi olla kuusi koiraa. Rieha oli tosi hyvä, istumisessa pysyi kuin nakutettu, vaikka viereinen koira nousi ja lähti liikkeelle sekä meni maahan. Makuussakin oli upeasti kuulolla. Makuussa ei tullut liikettä, mutta kerran oli nuuskaissut maata, kun liikkuri pujotteli. Liikkuri älysi hyvin siinä vaiheessa hieman yskäistä ja Rieha ymmärsi lopettaa. Loppu hyvä ja napakka.

Ohjatussa tehtiin liikkurin kanssa sekä oikea, että vasen. Vasen oli hieno, oikea hankalampi, joko siellä olleen ruudun tai häiriökoirakon takia. Nousi kuitenkin, vaikka kerran jouduin ottamaan keskikapulalta pois. Merkit oli hyviä.

Seuraaminen oli tänään taas vaihteeksi hankalaa, Tuntui, että paikkaa ei normikävelussä löytynyt ollenkaan ja itseäkin hieman jo turhautti. Onneksi juoksupätkä pelasti ja sen jälkeen normikävelykin alkoi sujumaan paremmin. Loppuun jumpattiin taas kaukoja.

Tuikekin oli mukana ja treenasi rallya. Peruuttelut sujui ja muutenkin liikkeet onnistui. Mutta ne häiriöt. Nyt ei meinannut pikkujapsi pystyä menemään ohjatun noudon kapulan ohi sitten millään. Se vaan halusi niin kovasti noutaa. Namin kanssa ohiteltiin kapulaa hyvä tovi ja sen jälkeen se saikin sitten noutaa. Ei ehkä paras treeniopetus, mutta kun sillä oli niin kivaa!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!