Treenaamisen iloa

Tällä viikolla on painettu kouluhommia, mutta on me ehditty treenaamaankin. Saatiin myös kuvia rotumestaruustokosta, laitan niitä tähän oheen. Kaikki kuvat on ottanut Pauliina Havo.

Merkillä, ohjattua odotellessa

Tiistaina oli agitreenit ja teemana sokkarit. Rata oli tälläinen:

Sokkareita väännettin 2-hypylle, 5-hypylle ja 7-hypylle. 8-hypylle päällejuoksu ja putkeen käännettiin puolivalssilla.

Meille vaikeimmat kohdat olivat 4-6 ja 7-8. Eka onnistui ihan ok, mutta Riehan hyppy ajautui vähän liian pitkälle, eli en vaan saanut sitä kääntymään kauhean nätisti kohti 6-hyppyä. Päällejuoksu taas oli tänään ihan ylivoimaisen vaikea. Rieha tuli n. 10 kertaa 8-hypyn väärältä puolelta. Lähetin sen taakse, mutta heti jos otin vastakkaisen käden mukaan, niin se onnistui kääntymään pienimmästäkin rakosesta hypyn toiselle puolelle. Ja sitten kun onnistuin, niin en vaan ehtinyt ja jouduin lähettämään sen takaaleikkauksella pituudelle. Olipa vaikeaa.

Annan kanssa tavattiin seuraavana aamuna hallilla ja treenattiin noita vaikeita pätkiä. 7-9 pätkässä alkuun helpotettiin kääntämällä 8-hyppyä nii, ettei väärälle puolelle tuleminen vaan toiminut. Mutta sitten Annalta tuli suurin ahaa-elämys omaan ohjaukseeni. Ihan turhaan yritin tehdä päällejuoksua vastakkaisen käden kanssa. Minun piti vaan heittää koira takaakiertoon, liikkua ja ottaa se vaan vastaan toiselle puolelle sokkarilla. Ja niinhän se sitten pelasikin. Eli tuollaisissa kohdissa vaan pitää jättää se ajatus päällejuoksusta ja vastakkaisella kädellä koiran ohjaamisesta ja liikkua, koska muuten en vaan ehdi. Sama juttu oli tuossa putken jälkeisessä pätkässä, liikettä niveliin, niin koirakin kääntyi paremmin. Kiitos Anna näiden ongelmien setvimisestä!

Viima teki myös agilityä. Tehtiin sellaista n. 15 esteen pätkää, joka oli rakennettu toiselle kentälle. Sai hyppiä hypyt medihyppyinä (ja silti onnistui pari kertaa tiputtamaan riman). Lisäksi siellä oli suoria putkia ja pujottelua. Kovasti oli taas porokoirassa intoa ja kivaa oli.

Tuike kävi vielä hommailemassa rallytokoa. Treenattiin erityisesti taas kääntymisiä ja niissä peruuttelua. Aika hyvin sujui, mummo oli vetreänä ja jaksoi liikuttaa takapäätään reippaasti. Muutkin liikkeet tehtiin pienen pystykorvan innolla

Perjantaina oli kisatokoryhmän treenit lämpimässä hallissa. Aloitettiin paikallaoloilla. Nyt päätin, että aletaan treenaamaan nuuskimattomuutta. Varsinkin makuusta saadaan herkästi joku puolen pisteen vähennys, kun ehtii pikkaisen nuuskaista. Nyt jätin kumpaankin paikallaoloon nakkeja ympärille ja tiukka kehoitus olla nuuskimatta. Istumisessa siirsi kerran tassuja, mutta makuu oli täydellinen. Tämä siis nyt tiukasti työn alle.

Luoksetulossa treenattiin stoppeja kiertojen kautta. Lisämausteena kuuntelua, eli stoppi saattoi tulla jo ennen kiertoa ja järjestys vaihteli. Hyvin oli kuulolla ja stoppasi hienosi ennen kiertoakin. Eteentulossa oli "hieman" liioittelun makua alkuun, tunki koko pään jalkojen väliin, eli siitä piti vähän sanoa.

Ruutua tehtiin häiriömerkkien kanssa. Myönnän, ne oli pahoja, kun laitoin ison kasan valkoisi merkkejä matkalle. Rieha menikin heti lankaan. Ruutu piti käydä näyttämässä ennen kuin alkoi löytämään sinne itse. Sen jälkeen itsevarmuus oli parempi ja ruutu löytyi.

Loppuun jumpattiin vielä seuruuta. Oli mukava porukalla miettiä, mitä tehtäisiin Riehan "pienelle" pursuilulle. Peruuttelutreeni pelasi taas hyvin ja paikka alkoi olemaan parempi. Samoin se auttoi pään nykimiseen, kun en kehunut ollenkaan, vaan naksutettiin, kun pää oli paikallaan. Rieha vaan nousee niin paljon palkasta ja kehuista, että se tekee hommasta levotonta. Ja edes sellaiset tooosi rauhalliset kehut ei auta, kun on vaan niin siistiä. Lähdöt pitäisi muutenkin rauhoittaa paremmin. Itsellä on vähän paha tapa sinkoilla koiran kanssa, kun pitäisi hengittää syvään ennen kuin lähtee liikkeelle. Yritetään nyt ottaa tämä tosissaan työn alle.

Koska on vaan niin siistii!