Pimenevän illan viestitreeni, esineitä ym.

Perjantaina kävin Laukaassa vetämässä treenin kisaamaan tähtäävien ryhmälle ja Rieha teki sen jälkeen vähän tottista/tokoa. Lähinnä kertailtiin jääviä (ja uskalsin juosta samalla kentällä, missä mursin käteni!) ja tehtiin muutama nouto kilon kapulalla. Loppuun tehtiin vielä paikallaolot isossa rivissä, niissä ei ollut moitittavaa, vaikka häsläystä ympärillä olikin. Paitsi  se, että reagoi viereisen koiran istu-käskyyn paikkamakuun lopussa, murr. Paikkisten jälkeen se sai vielä juosta ruutuun kummastakin suunnasta ja muistella paikkaa.

Laukaasta ajettiin viestitreeneihin. Saatiin seuraksi Raisa ja Tiina, sekä Ipi, Naakka ja Piika. Tarkoitus oli tehdä lyhyt ja napakka treeni, mutta se yllättäen venyikin niin, että saatiin kävellä pois ihan pimeästä metsästä.

Rieha juoksi viisi matkaa minun ja Lauran välillä. Hallinta oli se isoin ongelma tänäänkin, kun vire on niin mielettömän korkea. Minun päässäni treenattiin tuomariin reagoimattomuutta ja korrektia seuruuta. Ei karannut kertaakaan, mutta nyki alkuun kovastikin tuomarin käskyllä. Juoksemisessa ei ollut mitään ongelmaa, muutama haukahdus kuului ekalla pätkällä, mutta hiljeni kun karjaisin.

Lauran päässä Rieha olikin sitten sikaillut vähän enemmän. Toisella lähetyksellä se karkasi ilman lupaa, eikä ollut kuunnellut takaisin huutoja ollenkaan. Tällä matkalla se otti myös mukaansa matkalle jääneen Naakan. Parivaljakko saapui vähän oudosta suunnasta, mutta saapui kuitenkin. Karkaamisen jälkeen harjoittelivat lähetystä a-pisteellä oikein huolella ja ilmeisesti aika hyvin tuloksin. Toisten perään lähteminen vaan nostaa Riehaa entistä enemmän, jolloin hallinnan täytyy olla todella tiukkaa.

Lopuksi Rieha juoksi vielä kaksi lyhyttä pätkää Piikan kanssa, ihan vaan, että saivat a-pisteellä vielä yhden lähetyksen. Intoa riitti edelleen ja lähetys oli sujunut hyvin.

Olipa hyvä treeni, saatiin esiin koemaisen menon ongelmia ja treenatuksi niitä. Juoksuvarmuus näyttää olevan ainakin näissä treeneissä 100% ja vauhtia riittää. Kunhan vaan ei mössitä koko hommaa niin tylsällä asialla, kuin lähetyksestä karkaamisella...

Sunnuntaina pidettiin lepopäivä, lukuunottamatta pientä sisätreeniä kaukoista ja jäävistä.

Tänään nähtiin Lauraa ja Nastaa pitkästä aikaa. Olipas sekin kasvanut, pitkäjalkainen tyttö edelleen. Rieha treenasi esineruutua, tallattiin joku 20x50m kaistale ja sinne kolme esinettä, kaksi ihan taakse ja yksi eteen. Meno oli tosi hyvää, kaikki esineet nousi muutamassa minuutissa. Takareunan esineet nousi eka, eli irtoamisessa ei ole ongelmaa. Etureuna oli hieman haastavampi, mutta upealla nenätyöskentelyllä nosti senkin. Luovutukset toimi, eli sai olla tyytyväinen.

Tämän jälkeen vielä pikaiset tottikset. Rieha oli vähän nuupahtanut alkuun, mutta paransi loppua kohden. Jäävät ja eteenmenot lähinnä treenin aiheena.

Nyt ollaan muuten treenattu...

Blogin päivityksissä treenaaminen ei toki tietenkään näy... Kerrataan siis pikaisesti.

Viime torstaina treenattiin tuplasti. Ensin aamulla Killerillä tokoa Tuikelle ja Riehalle sekä agia Viimalle ja Riehalle. Tuiken ja Viiman treenit oli mielen virkistystä ja sujuivat hauskasti, erityisesti Viiman agi oli taas superkivaa. Vedettiin rataa ja porokoira oli onnellinen :).

Riehan tokot tiivistetysti:

• Tunnari: Kolmisen toistoa extrakapuloilla. Ekalla häsläsi ja nosti oman viereisen, sen jälkeen keskittyi. Hyvä vauhti!
• Merkki&ruutu: Ruutu oli keskellä ja merkkejä niin, että pystyin lähettämään kolmesta suunnasta. Todella hyvin haki merkin ja ruudun, eikä suunnan vaihtaminen vaikuttanut millään lailla. Hieno!
• Seuruuta: Lähtöjä ja hyvää meininkiä. Pään pysyminen lähdöissä ykköskriteeri ja saatiin hyviä pätkiä.
• Eteenmenoa: Ok meininki.

Aksassa tehtiin puomin ja putken erottelua. Sujui ihan tosi hyvin. Tein extrapitkiä lähetyksiä, jostain 15 metristä ja silti ei mennyt lankaan. Puomia myös leijeröitiin. Samoin keppeihin haettiin pitkiä lähetyksiä ja tehtiin pientä irtoamispätkää. On se vaan nykyisin niin hieno.

Illalla Rieha treenasi Killerillä vielä tottista. Lisäksi se pääsi testaamaan rallytokorataa ihan uuden ohjaajan kanssa, oli aika hauskan näköistä menoa. Hyvin se toimii kenen kanssa vaan. Viima sai leikkiä uuden porokoiratuttavuuden kanssa ja hyvin sillä ja nuorella miehellä meni leikit yhteen.

Lauantaina oli vuorossa JATin epäviralliset agikisat. Kisa oli joukkuekisa ja me oltiin oman treeniryhmän joukkueessa. Tiistain tehotytöt veikin kilpailevien luokan voiton kotiin, aika pätevää!

Riehan kanssa tehtiin oikeasti mahtava suoritus. Mulla oli vielä kipsi kädessä, mutta hyvin sujui ohjaaminen silti. Nollalla maaliin ja vaikka kyseessä olikin vaan epävirallinen kisa, olin niin iloinen. Onnistumiset antaa toivoa, että virallisissakin on sama mahdollista. Ja onhan se viime aikoina treeneissäkin tuntunut siltä, että ollaan samalla radalla.

Kaiken huipuksi Riehalla oli kilpailevien koirien nopein aika, mikä oli ihan huikeaa, mukana oli kuitenkin meidän seuran huippuja, sm-tasolla kisaavia kolmosluokkalaisia. Ei mikään turha kelpie tuo minun pikkutykki. Näistä onnistumisista tulee vaan niin hyvä mieli. Harmi, kun homma ei tullut videolle teknisten ongelmien takia, tämä olisi ollut voimarata pitkäksi aikaa. Mutta hyvä fiilis! Ja on meillä huippu treeniryhmä ja koutsi Hanna :).

Kisojen jälkeen yritettiin olla Annan kanssa reippaita ja treenattiin rallytokoa. Tosin reippaus jäi vähän puolitiehen, Tuike oli aika häiriöherkällä päällä ja en jaksanut sitä oikein tsempata. Rieha taas oli ihan irti ja rata meni ihan pelleilyksi, kun se komensi ja painoi ja edisti ja häntä vaan heilui... ei oikein jaksanut olla kovin tiukkana, niin parempi oli jättää homma siihen. Aina ei tämäkään "helppo" laji ihan suju.

Sunnuntaina treenatiin Killerillä tottista. Ensin tasamaanoutoa kilon kapulalla, ihan ok meno. Sitten metristä. 80 ja 90cm meni ihan ongelmitta, mutta metripä meinasikin vähän jänskättää. Aika yllättävä veto Riehalta. Sitten tehtiinkin hetsitreeniä ja parin semmoisen jälkeen keepie leiskautteli taas metristä kuin vettä vaan. Vähän se takaisin hypätessä saattaa koskea, mutta se sallittakoon. Loppuun eteenmenoa, jossa eka yritys oli ihan vino, mahdollisesti oli menossa hypylle. Sitten suoristeltiin hetki palkan kanssa.

Maanantai levättiin ja tiistaina olikin taas agitreenien vuoro. Hanna oli suunnitellut kivan treenin (lainattu Veeran blogista):

Puomin päähän irtoamista autettiin palkan kanssa. Sitten saikin olla tarkkana, että hyppäsi renkaan kunnolla. Vastaanottaminen renkaan takaa auttoi siihen. 8-10 oli aika haastava, kaarros venyi ihan väkisin. Sitä haettiin hetken verran ennen kuin alkoi hieman paremmin kääntymään. Pituudelle irtosi hienosti ja putkijarru toimi. 16-20 pätkä oli aikamoista taiteilua, mutta selvittiin. Siihen tuli pari pakkovalssia ja ne sujui kivasti. Mukava treeni, taas kerran. Minähän alan suorastaan taas innostua agilitystä, varmaan joku hetkellinen mielenhäiriö.

Eilen treenattiin taas Killerillä tokoa/tottista, nyt vähän isommalla porukalla. Ja kaatosateessa osan treeniä. Rieha teki:

• Tunnari: Oma nousi varmasti, mutta märkyys ja lätäköt hidasti vauhtia.
• Ohjattu: Haettiin vasen, oikeastaan ihan sama kuin tunnarissa.
• Luoksetulo: Himmaili stoppeja, luultavasti taas märkyys. Kiertojen kautta tehdessä paransi taas.
• Zeta: Hyvä seuruu, ekan maahanmenon teki seisomisena. Sen jälkeen sujui.
• Seuraaminen: Pitkä, liikkuroitu pätkä, olin tyytyväinen. Pää pysyi ja häntä heilui.
• Ruutu: Yksi nopea hetsilähetys, hyvä vauhti. Ilmeisesti alkoi tottua märkyyteen...
• Eteenmenoa ja jääviä: Jäävät toimi hyvin, myös juoksusta. Eteenmenossa tehtiin pari lähetystä palkalle ja yksi ilman. Hyvin eteni, mahaanmeni oli hieman nihkeää.
• Paikallaolot: Istuminen hyvä, makuussa oli mennyt lonkalle.

Tänään treenattiin vielä viestiä, toista kertaa Lauran kanssa. Viisi lähetystä, matkaa muutamia satoja metrejä. Pimeää ja märkää oli myös, eli ihan oikea meininki metsätreeneihin.

Rieha oli taas aivan liekeissä. Lauran suuntaan lähti ihan yhtä innoissaan kuin aina. Tänään ongelmat oli enemmänkin hanskaamisessa, meinasi karata sekä Lauralta, että multa kerran. Lisäksi tuli haukahduksia, jotka kyllä loppui, kun karjuin "hiljaa" niin, että metsä raikasi. Vauhti oli uskomaton ja virtaa riitti odotellessakin, olisi hallunut repiä hihnaa jatkuvasti. Seuraamiset sujui ekan karkaamisyrityksen jälkeen tosi hyvin, sama juttu Laurankin päässä. Vire on siis kova, onneksi oikeasti kolmosluokan viesti vähän jo väsyttää, eli kokeessa ei ihan samanmoista menoa ole todennäköisesti luvassa. Motivaatio ja vauhti on ainakin kohdillaan, hallintaa voidaan vielä vähän hioa ;).

Siinäpä pikainen kertaus. Ensi viikolla onkin luvassa kokeita oikein tuplasti. Jännää!

Nyt treenataan

Nyt alkaa treenaaminen, uskokaa mua :D. Sairaslomakin lähenee loppua ja koulussakin pitäisi aloittaa. Sitten kun on täysipäiväinen opiskelija, niin on aikaa treenata, vai mitä ;).

Viime viikon lomailin ja koirat oli hoidossa. Kiitos siitä kaikille! Rieha kävi Raisan luona ja oli päässyt tekemään hieman tottista ja esineitä. Hyvin oli kuulemma mennyt, sekä hoitoreissu, että treenit, mikä on tietysti kiva kuulla.

Eilen jatkettiin esineillä. Kolme esinettä ehkä 20x30 ruudussa. Tuike sai tallata ja etsiä myös yhden esineen. Rieha tykitti kolme esinettä ehkä minuutissa ja oli aivan onnessaan. Ensi kerralla jos tekisi vaikka ihan oikean kokoisen kaistaleen, nyt vaan muistuteltiin. Ja mikä hienointa, ei pelaillut esineillä yhtään ja luovutukset oli nättejä. Niin pätevä koiruus!

Tänään aamusta ajeltiin Killerille koko sakin kanssa. Ensin lenkki ja sitten hallille treenaamaan. Rieha sai aloittaa aksalla, jossa tehtiin pientä radanpätkää, missä oli mm. niitä haastavia välistävetoja. Täytyy sanoa, että oli vähän hassu fiilis ohjata kipsikädellä, mutta sujuihan se joten kuten. Eniten jännitti se, ettei Rieha juossut tai hypännyt suoraan käteen. No, selvittiin vammoitta ja ratakin sujui aika kivasti. Pätkällä oli myös puomi ja kontaktit sujui hyvin. Lisäksi tehtiin hieman pujottelua ja keinua. Olipas hauskaa, pitkästä aikaa!

Rieha meni tauolle ja myös Viima pääsi aksaamaan. Se mietti hetken hallin ovella, että oliko tämä taas hyvä juttu, mutta päätti tulla testaamaan. Ja sehän suorastaan villiintyi. Tehtiin ihan pitkää radanpätkää ja Viima halusi vaan tehdä uudestaan. Tuo on niin parasta, kun näkee miten se nauttii, eikä tarvitse yhtään miettiä innostaako sitä vaiko ei. Tämmöinen hömppäily vaan sopii meille, kummallekin jäi niin hyvä mieli :). Ja Viimahan osaa, virheitä sille ei satu, kunhan se moottori vaan käynnistyy.

Sitten oli vuorossa mummokoiratoko/-rallytoko. Ja edelleen, niin hyvän mielen treeniä. Otin mukaan sekä metallikapulan, että ohjatun kapulan ja Tuike karkasi niille ihan jatkuvasti, koska se vaan halusi niin noutaa. Ja pikkusaparo vaan heilui. Rallyjututkin oli hyvin mielessä. Kun vaan pääsisi niihin kokeisiin tässä joskus... Tuike esitti noudoista myös tälläisen bravuuriversion, johon ei moni pystykään:

 

Jännittäviä treenejä ja kuulumisia

Sairasloma helteillä kipsi kädessä on kuulkaas hyvin nautinnollista. Eli ei ole. Tekisi mieli uimaan ja rantasaunaan ym. Mutta tällä mennään, vielä pari viikkoa.

Sen sijaan treeneihin oli jo palattava, edes pienesti. Rieha-parka tuntuu vajonneen masennuksen alhoon treenien vähyyden takia. Ilme kirkastuu heti, jos vähänkin pääsee tekemään. Tässä tulee taas hyvin esiin sen lunki luonne, kun tekemistä ei ole tarjolla, niin se on hyvin huomaamaton ja rauhallinen koira. Minkäänmoista häiriökäyttäymistä ei tule esiin, se vaan sopeutuu.

Mutta sitten ne treenit. Viime viikolla vedettiin yksi napakka viestitreeni, koska meillä on nyt uusi apuohjaaja. Kiitos Laura! Eli treeni oli lähinnä totuttelua, sekä koiralle, että ohjaajille. Juoksutettiin neljä matkaa, tein pieniä siirtymiä, mutta kokonaismatka jäi joihinkin satoihin metreihin.

Rieha toki osoitti heti huikeutensa. Uusi ohjaaja ei aiheuttanut niin minkäänmoista epäröintiä tai mietintää. Se oli ihan tasan yhtä innoissaan, kuin aina ja juoksi ihan täysiä. Toisella matkalla tuli vähän ääntä, mutta joko minun hyvin ajoitetun hiljaa-karjaisun tai kuumuuden takia se oli loppumatkat ihan hiljaa. Lähetyksissä se meinasi hieman keulia, mutta tiukalla otteella pysyi hallussa. Ja se oli niin onnellinen, kun pääsi juoksemaan!

Vähän marjojakin kerättiin viime viikolla, Tuike avusti yksikätistä

Perjantaina käytiin Riehan kanssa kisatokovuorolla. Ja täytyy sanoa, että vähän jännitti ottaa kaatumisen jälkeen seuraamista. Juoksemista en edes viitsinyt testata. Jonkinmoinen post-traumaattinen stressireaktio vissiin ;)? Toivottavasti korjaantuu ennen seuraavaa koetta.

Mutta tehtiinhän me vaikka mitä muuta. Ohjattua, ruutua, kaukoja, seuraamista (käännöksiä, pitkiä suoria, hidasta kävelyä) ja tunnaria. Pientä tauon jälkeistä säätöä oli ilmassa, mutta yritys oli hyvä ja pienellä korjailulla meno oli mallikasta. Siitä se taas palautuu, kun päästään kunnolla treenaamisen makuun!

Mustat pyörähtivät myös näin komeissa maisemissa.

Muuten ollaan lähinnä hengailtu. Tuike on helteistä huolimatta oma pirteä itsensä, joka pitäisi aina ottaa mukaan. Niin reipas mummo. Viiman kesän suuri rakkaus on ollut Ikeasta ostettu panda-pehmolelu. Se kulkee panda suussa jatkuvasti, eikä sillä saa muut leikkiä, tai ei ainakaan missään nimessä Rieha. Huvinsa kullakin.

Heitin myös kaikki Riehan paperit vahingossa roskiin, Rieha sanoo, että voi huokaus.

Tyypillinen lenkkiasetelma, kaksi tärppää ja yksi oman tiensä kulkija

Unohdin myös päivittää, että Rieha kävi pari viikkoa sitten Tanja Kotilla hoidettavana. Synnytyksen ja pentujen jälkeisiä jumeja vielä löytyi ja sisuskaluja käsiteltiin huolella. Hyvin ne kuitenkin aukeni ja Rieha nautti.

Tekevälle sattuu ja niin edes päin...

Siinäpä se, koko komeudessaan. Kämmen murtunut ja se leikattiin eilen. Ei tarvitse uida, saunoa, hikoilla tai treenata raskaasti seuraavaan neljään viikkoon. Voitte kuvitella miten nautinnollista, varsinkin näillä keleillä... tämä kirjoittaminenkin tapahtuu yksikätisesti, hitaasti, mutta varmasti. Eipä näille mitään voi, mutta tietysti harmittaa. 

Meiltä jää nyt väliin myös ensi viikon Palveluskoirien SM-kisat. Olen miettinyt, että kyllähän niitä mahdollisuuksia vielä toivottavasti tulee ja tärkeintä on saada käsi kuntoon, mutta tietysti se harmittaa. Intoa kisaamaan kuvastaa hyvin se, että käsi murtui treenatessa pk-tottista. Kompastuin siis juoksusta jääviä tehdessä. Vedin treenin loppuun hammasta purren ja toinen käsi pois pelistä, että koiralle jäisi hyvä fiilis. Ja Rieha tekikin hienoa tottista. Koiran palkattuani aloin vasta pohtimaan, että käsi ei tokene ja kipu oli kova...

Että tämmöistä.

Viikon kertausta

 Taas on viikko vierähtänyt sutjakkaasti. Nopea treenikertaus siis paikallaan.

 

Sunnuntaina treenattiin Lauran ja Sonjan sekä Riehan pentujen Fiinin ja Priman kanssa Killerillä. Teemana pk-tottis. Tehtiin henkilöryhmää, kapulan hakua ja heittoa, jääviä ja eteenmenoa. Mukavasti sujui. Seuraaminen alkaa heti totuttuun tapaan hieman keulimaan, kun saa ketujpannan kaulaan, mutta antaa keulia. Noudossa olin tosi tyytyväinen siihen, että nostaa hyvin kontaktin heiton jälkeen. Eteenemenot sujui myös hyvin.

 

Prima ja Fiini treenailivat ohessa ja ne on kovasti päteviä pieniä. Leikki sujuu ja vauhtia riittää. Riehasta ne on hyvin ällöjä, kun juoksevat ja mielistelevät äippää minkä ehtivät.

 

Tiistaina oli agiryhmän treenit, tämmöisellä radalla:

 

 

Alun välistäveto oli vaikea, mutta pienen jankkauksen jälkeen alkoi sujumaan. Muuten rata meni yllättävänkin kivasti. Pientä kaarratusta tuli pariin paikkaan, mutta muuten Rieha oli mainiosti kuulolla ja itsekin onnistuin tekemään välillä aika oikeaaikaista ohjausta. Hyvä minä :).

 

Agin ohessa tehtiin taas pk-juttuja. Eteenmenoa, seuruuta, jääviä. Eipä niissä ihmeempiä. Nauratti vaan taas Rieha ketjupantansa kanssa. Se ravistaa lelua niin lujaa, että ketjupanta lentää päästä kaaressa. Miten niin vaikeaa löytää pienelle koiralle sopivaa ketjupantaa... joko ne on niin tiukkoja että ei mahdu suurien korvien ohi kuin väkisin, tai sitten ne on niin löysiä, että lentävät päästä....

 

Muuten ollaan lenkkeilty ja uitu normaaliin malliin. Viima on lähinnä tyytynyt seisomaan järvess lämpiminä päivinä, mutta jo se on saanut sen turkin haisemaan hieman. Sillä ei edes ole muhkein turkki, mutta muhkea se on silti. Se olisi niin näyttelykunnossa, jos vaan joku jaksaisi viedä. 

Hyvä päivitysyritys

Päivitykset taas laahaa, mutta yritetään. Ensiksi on laitettava esiin Tiinan upeita otoksia koirista. Käytiin poseeraamassa ja hienosti sujui sakilta studiokuvaus. Koirat on ihan itsensä näköisiä näissä kuvissa :). Kiitos vielä Tiinalle!

 

 

 

 

 

 

Tokon SM-kisat sujahti ohi myös viime lauantaina. Meillä on joku huono karma noihin skaboihin, Rieha ei taaskaan ollut ihan kunnossa. Ehkä jatkossa voisi oikeasti jäädä kotiin, jos yhtään epäilyttää koiran kunto. Tehtiin sellainen ok suoritus, mutta Rieha ei vaan ollut yhtään Riehamainen. Toki kuumuuskin verotti, mutta outo fiilis alkoi jo edellisenä iltana. No, ei voi mitään.

 

En ole saanut vielä kisakirjaa kaverilta, joten en tarkkoja pisteitä liikkeistä muista, mutta kyllä siellä hyviäkin suorituksia oli. Ruutu, luoksari, tunnari, ohjattu ja hyppynouto sujuivat hyvin. Paikkamakuussa R nousi vasta tokalla ja  makasi vinossa, siitä lähti pisteitä ja zetassa eka asento meni väärin. Harmittavasti nollattiin kaukokäskyt kolmella tuplakäskyllä ja nelosen kertoimella oleva liike tietysti verottaa pisteitä kovasti. Tämä oli harmi myös sen takia, koska kaukoista sai pisteitä tosi helposti. Seuraaminen ei myöskään enää viimeisessä kehässä lähtenyt ollenkaan. Yhteensä saatiin kasaan 3-tulos 221p. sij. 80/103.

 

Mukava reissu ja hienoja suorituksia nähtiin. Katsellaan taas ensi vuonna uudestaan :).

 

 SM-reissun jälkeen ollaan treenailtu pienesti, nyt lähinnä mielessä on pk-puoli. Eteenemenoa ollaan treenattu useampana iltana, jospa vaikka oikeasti vähän panostaisi. Riehan ja Viiman kanssa aksailtiin myös yksi aamu hallilla ja Tuike teki rallytokoa pätevänä.

 

Tiistaina oli meidän agiryhmän treenit, jossa hieman selkävaivaisena väänsin yllättävänkin hyviä ohjauksia ja Rieha oli pätevä. Yllättävästi on agilityn oloista ollut tämä toiminta viime aikoina :).

 

 Siinäpä pikapäivitys viime päivistä.

 

 

Treenejä ja Rokkaripoika

 Useampana päivänä ollaan treenattu pienesti. Perjantaina kisaryhmän treeneissä tehtiin mm. ruutua, paikallaoloja ja merkkiä. Ruutu sujui hyvin, vaikka yhdessä lähetyksessä Rieha sai häiriönä toisen koiran perään ruutuun mennessään. Onneksi se ei juuri noista välitä ja jatkoi ruutuun ongelmitta. Paikkikset sujui hienosti, vaikka esim. istumisessa viereinen koira nousi ja toinen haettiin pois.

 

Lauran kanssa treffattiin lauantaina ja otettiin Riehan lapselle Fiinille vähän viestin alkeita. Kivaa oli ja Fiini oli kauhean nopea ja innoissaan. Sielläkin tehtiin hieman merkkiä ja ohjatun suuntia.

 

Sunnuntaina nähtiin Annan kanssa Killerillä ja tehtiin liikkeiden välejä. Hyvin pysyi skarppina ja pääsin palkkaamaan. Lisäksi Anna liikkuroi meille ohjattua ja käveltiin läpi zetaa. Metallinoutoa tehtiin vauhtinoutona hyvällä ilmeellä. Lisäksi käytiin koko sakin kanssa agihallilla, jossa kaikki sai juosta putkia ja kontakteja ja Viiman ja Riehan kanssa tehtiin vähän ohjausharjoituksiakin. Viimakin oli niin onnessaan :).

 

Eilen vedettiin toiset "kunnon" sm-treenit isommalla porukalla. Vettä satoi läpi treenin, olin ihan märkä, kun jostain syystä olin laittanut jalkaan vaan lenkkarit. Mutta treeni sujui!

 

Ekassa setissa tehtiin ohjattu (hyvä merkki, oikea nousi ok, vaikka takana oli viereinen koira tekemässä ruutua), zeta (hieman keulii, jäävät hyviä), luoksetulo (ennakoi kerran seisomisesta lähtöä, sitä piti muistutella, sen jälkeen oikein hyvä meno).

 

Tokassa setissa ruutu (hieman häiriömerkit toi kaarta matkalle, mutta löysi, palkkailin vielä erikseen sekä merkistä, että suoraan ruutuun menosta). Hyppy (hyvä). Lopuksi vielä tunnari (nosti ja tiputti oman, nuuski pari muuta ja sen jälkeen toi, ehkä märkyys/kylmyys vaikutti hajuihin?).

 

Paikallaoloissa istuminen hyvä, mutta nyt tällä kertaa Rieha nousi makuusta istumaan... voi pöllö. Sen jälkeen oli kyllä hyvinkin skarppina, eikä edes liikkurin extrahäiriö saanut lankaan.

 

Kokonaisuutena, eipä tässä juuri enää auta mitään tehdä, näillä mennään. Riehalla on ainakin ollut ihan mahtava asenne, se yritetään säilyttää myös lauantaina :).

 

Eilen saatiin kaukaisempia vieraita, kun Riehan pentu Rokka käväisi Jyväskylässä. Kylläpä se olikin ilmetty äitinsä poika! Ja niin sosiaalinen, reipas ja nätti. Rieha oli sen rinnalla pieni ja paksu (joo-o), sen verran jalkava kaveri Rokka oli. Mutta korvissa äippä menee edelleen poikansa ohi ;). Mutta on ne vaan ihania pentuja näin vähän kasvaneinakin!

 

Rieha ja poikansa Rokka 6kk, sukunäköä?

SM-treenilöt

Eilen saatiin isompi porukka kasaan ja tehtiin porukalla koemainen treeni, sm-kisat mielessä pitäen. Rakennettiin nurmikentälle vierekkäin kaksi kehää kehänauhan kanssa. Toisessa kehässä oli ruutu, hyppy, tunnari ja kaukot, toisessa luoksetulo, zeta ja ohjattu. Kehät olivat kiinni toisissaan, eli saatiin erinomainen häiriötreeni, isojen kisojen malliin.

Ruutu oli tosi vaikea. Punaiset merkin nurmikolla ei ole paras yhdistelmä ja varsinkin, kun toisen kehän keltaiset luoksarin merkit oli ihan kehänauhan vieressä, niin ne vaikeutti hommaa entisestään. Rieha teki hienon merkin, mutta ruutuun meno oli vaikeaa. Se ajautui pari kertaa ulos kehästä, juoksi ihan täysiä, mutta ei vaan bongannut ruutua. Yrityksen puutteesta ei kyllä voi sitä syyttää. Lopulta, kun bongasi, niin silti sinne meno oli haastavaa. Mietin, että maassa ollut kehänauha varmaan vähän hämäsi ja sen oli vaikea hahmottaa, missä ruutu itsessään oli. Aika haastava treeni, mutta hienosti Riesku selvisi siitä huolimatta. Palkkailin paljon ja lopuksi se sai juosta vielä ruutuun, jossa oli lelu valmiina.

Metallihypyssä paksumpi pito-osa oli Riehasta vähän ällö ja kapula kolisi. Mutta palautti reippaasti ja bongasi kapulan hyvin nurmikosta.

Tunnari oli vaikea, koska kapuloita ei näkynyt ollenkaan. Mutta Rieha teki aika täydellisen tunnarin, nosti oman välittömästi, eikä varmistellut yhtään. Hieno!

Kaukoja jumpattiin lopuksi, niissä ok meno, Riehalle tyypillinen.

Toisessa kehässä aloitettiin luoksarilla. Viereisessä kehässä oli samaan aikaan ruutu ja ruudun merkki oli ihan samassa linjassa luoksarin ekan stoppimerkin kohdalla. Väliä oli ehkä 5m. Tämä aiheutti Riehassa pienen kauhistuksen, kun naapurikehän koira lähti tulemaan suoraan kohti. Tämän takia teki pienen kaarteen, mutta stoppasi silti hyvin. Hurjan hyvä häiriötreeni siis. Loppu oli nätti.

Zetassa järjestys i-s-m. Hyvät jäävät, seuruu hieman keuli. Mutta ei ennakoinut liikkeelle lähtöjä, mikä oli vireen ottaen loistavaa.

Ohjatussa haettiin vasen ja Rieha teki hienon suorituksen. Merkki oli matala, mutta bongasi hyvin nurmikosta. Vasen nousi tosi hienosti ja varmasti. Luovutus oli himpan vino.

Erikseen tehtiin vielä vähän seuruuta ja lopuksi paikkikset kimpassa. Ja voi murr, Rieha meni maahan istumisessa. Sillä oli vaan vähän sellainen hälläväliä fiilis, kuuma ja kaikkea, niin kivempihan se on maata... No neiti istumaan ja loppu sujui hyvin. Paikkamakuussa makasi lonkalla, muuten ok makuu.

Loppuun piti sitten antaa neitokaiselle hieman haastetta ja tehtiin istuminen niin, että kaveri houkutteli sitä menemään maahan. Nyt skarppasi hyvin, vaikka aika vaikeaa olikin. Mutta hyvä fiilis jäi siitäkin.

Ei ne liikkeet nyt ihan pahalla mallilla ole, mutta ei ne ihan huippuunsa hiottujakaan ole. Näillä mennään, kiva oli treenata kimpassa ja kunnon häiriössä!

Aksa antaa siivet!

Rieha muuten täytti juhannuspäivänä 4-vuotta. On se vaan semmoinen paketti, minun koirani. Parhautta maailmassa.

 

 

Rieha reissasi juhannuksen Lapissa, joten treeni jäi taas vähälle. Täytyy tällä viikolla yrittää ottaa kiinni edes vähän... Pystykorvat sen sijaan kävi parinakin aamuna hallilla tekemässä hömppäaksaa. Pieni ohjauskuvioita, keppejä ja kontakteja. Kumpikin oli niin kovasti innoissaan, että oli aivan liikkistä. Se on välillä oikeasti niin kivaa vaan hömpätä menemään, ilman mitään paineita mihinkään. Samaa ajatusta koetan nyt siirtää myös ensi viikon SM-kisoihin. Pääasia, että on hauskaa. Elämässä on niin paljon muutakin, kuin tokosta tai jostain muusta nipottaminen, nyt ei vaan jaksa.

 

Tämä pidettiin mielessä, kun eilen treenailtiin himpan verran Annan kanssa. Alkuun tunnaria muutamalla toistolla, kovassa tuulessa. Ilme oli hyvä, meni ja tuli laukalla. Hieman varmisteli oman kanssa, eli nosti, mutta tiputti ja nuuski vielä muita. Tämä nyt vaan aina tulee esiin, kun ei treenaa. Pääasia, että oma nousee.

 

Sitten Anna liikkuroi meille seuraamista ja se oli kyllä aikamoisen hysteeristä. Minä en oikeasti osannut kävellä ollenkaan ja Rieha keuli. Minua alkoi naurattamaan ja Rieha keuli vielä enemmän. Oikein hyvältä vaikuttaa siis, mutta oli meillä ainakin hauskaa :).

 

Loppuun vielä vähän kiertoja ja stoppeja ja that's it. Sitten päästiin asiaan, eli agitreeneihin. Ihailkaa taas kätteni tuotosta ;) 

 

 

Tosi kiva rata ja vaikka se haastavalta tuntuikin paikka paikoin, niin tiiättekö, me vedettiin siellä aika päteviä pätkiä! Rieha oli tosi hyvä, enkä minäkään luovuttanut. Tiedä sitten oliko sillä vaikutusta, kun juuri ennen meidän vuoroa hallin pihaan kurvaili Red Bull-auto ja hörppäsin sitten hieman energiajuomaa ennen radalle menoa ;). Tosin viime viikollakin sujui, niin ehkä sitä voi itseäänkin hieman onnitella...

 

Alussa treenattiin pituudelle menoa, siihen ohjauksena vastakäännös. Aika hyvin R reagoi ja muutaman palkkauksen jälkeen kääntyi tosi hyvin. Neloselle pakkovalssi ja kepit sujui ihan täydellisesti, kun leijeröin keinun takaa. Siitä sain hyvin etumatkaa seuraavaan pätkään, jossa päällejuoksu seiskalle ja siivekkeen kiertoon. Sujui niin hyvin, kunhan en varmistellut liikaa!

 

Putkihässäkkä oli Riehan mieleen, mutta silti erotteli puomin ongelmitta. 15-18-pätkä tuntui haastavalta, mutta kun pistin töppöstä rohkeasti toisen eteen, niin sekin sujui. 15-hyppy kierrätettiin oikean siivekkeen kautta, sitten vaan persjättö 17-hypyn jälkeen ja sitten jaakotuksella eteenpäin. Loppusuoralle hyvä irtoaminen ja oikein hyvä treeni :).

 

Kiitos Hannalle tsempeistä, tää tuntuu taas välillä ihan agilityltä. Ja urheilulta, sen verran taas tuli juostua.