Tytöt tahtoo pitää hauskaa

Aamupäivästä lähdettiin Riehan kanssa lenkille kera Naava-snautserin ja Sadun. Riehan juoksu oli vissiin parhaissa päivissä, raukka koitti jumpsuttaa Naavaa ihan innoissaan. Varmaan Viimalta oppinut tuollaiset tavat... Mukavasti ne myös juoksi ja paini. Pururadalla oli paljon pehmeää lunta ja näkee, ettei R rallaa vielä ihan täysiä kun upottaa eli senkin takia keskittyi enemmän painimiseen.

Tässä parit kuvat lenkiltä by Satu Kuntsi:

Supi, supi.

Banzai!

Lenkin alussa tehtiin vähän laatikkokontakteja. Lotta varoitteli, että jossain vaiheessa voi tuntua ettei homma etene ja siltä vähän nyt tuntuu. Rieha menee laatikolle 2on 2off, mutta ei meinaa pysyä siellä ollenkaan eli takapuoli ja takajalat meinaa lentää laatikolta saman tien. Harjoitellaan, harjoitellaan...

Illalla oli vuorossa vielä treenejä. Vesku ja Tuike lähtivät testaamaan avoimen ryhmän treenejä, joissa kouluttajana toimii Kärnän Julia. Treeni näytti tältä:

Oikein mukavaa menoa oli parilla. Alun välistävetoa piti vähän treenata, mutta muuten homma sujui kuin vettä vaan. Tuntui, että pujottelussakin Tuike on parantanut tekniikkaa tauon aikana, sillä oli selkeä päämäärä eteen. Ensi kerralla pari saakin mennä jo vaativampaan ryhmää, kun osaamista kuitenkin on.

Viima pääsi tekemään tuon saman radan. Se oli ihan innoissaan, oikeasti aivan liekeissä! Mukavaahan sen kanssa on tehdä kun se etenee noin hyvin, ohjauksessahan sillä ei ole ongelmia, menee tasan sinne mihin näytetään. Ekalla kierroksella tuli 8-hypyn väärälle puolelle, ihan omaa ohjausta, tokalla kerralla sekin sujui. Pujottelu oli makea ja muutenkin hyvä meno. Ihana Vimps, tuollainen kun se olisi aina!

Viima oli niin liekeissä, eikä olisi halunnut lähteä, joten tehtiin vielä lyhyttä vauhtiympyrää: u-putki, pujottelu, hyppy, pussi, hyppy. Edelleen vauhti hienoa, ei olisi malttanut lopettaa ollenkaan. Tuike teki vielä Veskun kanssa tätä ja siihen oli hyvä lopettaa.

Rieha tokoili parkkiksella. Voi sitä intoa ja iloa taas kerran! Perusasentoon pärähtää niin vauhdikkaasti, seuraamispaikka on intensiivinen ja ilme ihana. Vieressä skeitanneet pojat ei haitanneet keskittymistä yhtään, tekee niin täysiä. Seuraamisen lelupalkkaamiseen olisi hyvä saada jotain vinkkejä, alkaa niin herkästi keulimaan, vaikka ilme on lelun kanssa vielä extrahyvä.

Stoppeja tehtiin namipelillä, kivasti pelasi ja vauhti on hyvä. Luoksetulosta otettiin vaan eteetuloja peruutellen, hakee paikan tosi hyvin, eikä pelkää tulla lähelle. Loppuun vielä noutoa, eli kapulan pitoa ja eteentuomista. Ihan pikkaisen meinaa mällätä istuessaan, mutta paransi koko ajan ja loppuun saatiin jo oikein hyviä luovutuksia.

Yksi vapaa hujahti taas mukavasti. Aamupäivä duunissa JATin kisoissa ja sen jälkeen lähdettiin vielä Jennyn ja pystärien kanssa treenaamaan. Paikka oli meille ihan uusi, joten vähän sitäkin puolta.

Riehaa en tuolla uskaltanut hulluna riehuttaa, koska pohjana oli asfalttia ja se tuppaa tekemään niin sata lasissa. Seuraamista tehtiin, sujui hyvin ja takapuolikin saatiin pysymään kohdillaan. Liikkeestä maahanmeno on jo aika ok mallilla, kestoa vaan puuttuu. Seisomista ei vielä niin hyvin hiffaa sivulta, edestä kyllä stoppaa hienosti. Kaukojumppa sujui hyvin ulkonakin. Luoksareissa tehtiin taas vaan eteentuloja lelun kanssa, kivasti hakee istumista sen avulla. Loppuun vielä lyhyet paikallaolot sekä maassa että istuen. Maassaolo sujui hienosti, istumisessa ehti kerran nousta. Matka eikä aika ole vielä pitkiä ja palkkailen hyvin tiheästi, mutta pääasia että pysyy, vaikka Jenny treenaili lähellä.

Tuike jatkoi liikkeiden välien treenausta. Jenny liikkuroi meille ystävällisesti kolme siirtymää ympäri kenttää, joista yksi oli merkille, eli koemaista fiilistä. Aika kivasti sain vireen pysymään. Se näkyi erityisen hyvin siinä kun otettiin kolmannen siirtymän jälkeen seuraamispätkä. T oli alusta asti todella hyvin hereillä, paikka sälyi ja vire oli ihana! Tuolla seuraamisella saataisiin jo aika kivojakin pisteitä. Oikeasti jos vireongelmat saisi noita välejä treenaamalla kuntoon, niin mikäs siinä. Ihan pikku-T! Lisäksi naksuttelin sille vielä erikseen seuraamista ja sivulletuloja, luoksarin seisomista ja kaukojen seisomista. Tosi pätevää menoa.

Viima pääsi tekemään viimeisenä ja sekin oli ihan liekeissä. Tein sille sellaisen pidemmän pätkän johon sisältyi seuraaminen, liikkeestä maahanmeno, liikkeestä istuminen ja luoksetulo. Kaikki tehtiin peräkkäin, ilman palkkaa ja lähtien aina suoraan edellisen lopusta. Eli vähän erilaista treeniä vaihteeksi. Ja tuntui että Vimps tykkäsi kovasti. Seuraaminen oli super alusta loppuun, liikkeestä maahan jäi ekalla kerralla seisomiseksi, mutta uusittiin samantien ja meni hyvin maihin. Liikkeestä istu sujui upeasti, vaikka ei olla juuri treenattu ja luoksetulo oli vauhdikas ja eteentulo hyvä. Tykkäsin kovasti tekemisen meiningistä. Ehkä Viimankin ongelmana on ne liikkeiden välit, joissa vire laskee. Nyt kun vedettiin reippaasti kaikki putkeen, niin tuntui vaan, että vire nousi.

Taitaa olla ohjaajan ongelma se, ettei osaa opettaa koemaista tekemistä eli sellaista yhtenäistä suoritusta... Pöh ja eikun lisää treeniä.

Fiilistreenejä ja paljon hyviä ajatuksia

Tänään taas vapaapäivä ja tehtiin jos jonkinmoista. Pitkä sepustus siis luvassa...

Aamupäivästä Killerille. Käytiin eka lenkki metsässä. Olipa muuten rankka 15min, kun joka toinen askel upposi polvea myöten hankeen... Koirillakin upotti, eikä edes Rieha riehunut normaaliin malliin. Ei siellä enempää kyennyt olemaan, kengät oli jo ihan läpimärkiä. Äkkiä hus pois nuo lumet!!

Viiman kanssa tehtiin hallilla agipätkää, joka näytti tältä:

'

Eli siis hyvin simppeliä, motivaatio oli päivän sana. Lähdettiin ketjuttamaan lopusta päin. Tuloksena se, että Vimps meni täysiä ihan koko ajan, myös putkeen. Hyppyjen kierrossa valssasin itse 4-hypyn taakse, sujui tosi hyvin ja Viima tykkäsi kun sai lähteä tykkittämään loppusuoralle minun edelle. Oikein kiva fiilistreeni siis! Loppuun tehtiin erikseen vielä keinua, jossa ei ongelmia.

Loppupalkka toimii nyt todella hyvin ja vaikka alkuun vaikuttaisi, että Viima ei ole ihan täysillä mukana, niin vire kuitenkin nousee mukavasti kun pääsee tekemään. Hyvähyvä!

Tuike kävi hallissa tekemässä laatikolla kontaktiharjoitusta. T on tajunnut idean älyttömän hyvin, tarjoaa 2 on 2 off ja jää siihen hienosti. Vapautan sen heittämällä namia, koska se tuntuu pelaavan parhaiten. Pallokin voisi toimia tuossa. Se tarjoaa edelleen maahanmenoa ja keskittyy ihanasti.

Riehan kanssa oltiin sitten ulkosalla. Sekin aloitteli laatikolla. Eilen kun tehtiin kotosalla, niin ihan kuin olisin havainnut pientä paineistumista, luultavasti ihan juoksuista johtuvaa. Tänään ei ollut siitä puhettakaan, intoa oli n. 100-kertaa enemmän kuin järkeä... Se on tosi vaikea saada pysähtymään 2on 2off, heittää pyllyn yli niin herkästi, kun odottaa vaan lelua. Päädyin lopulta vaan siihen, että naksautin kerran oikeasta paikasta, odotin hetken ja vapautin lelulle. Sillä saatiin paras tulos ja joku järki päähän. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Muutenkin tuntui, että namit ei olleet ollenkaan pop, leikkiä olisi vaan pitänyt. Se söi normiahneesti (ja ahnehan se on), mutta pomppi ja hyppi kohti lelutaskua joka välissä. Eipähän siinä, palkkailtiin sitten lelulla. Seuraamisessa otettiin vaan paikallaan pyörimistä, josta lelupalkka lensi taakse. Muuten saattaa lelun kanssa edistää innoissaan, eli takapuolen paikasta pitää pitää huoli.

Luoksetulossa otettiin ensin pari vauhtiluoksaria suoraan leluun jalkojen välistä. Malttoi hyvin istua ja tulee ihan täysiä, eli sitä ei tarvitse kyllä treenata. Erikseen tehtiin sitten eteentuloja niin, että lelu oli mulla leuan alla ja tippui sieltä kun tuli eteen. Ja hyvinhän se tuli! Ihanaa kun se keskittyy ihan satasella, tekee ja odottaa milloin se ihkulelu tippuu.

Loppuun leikittiin vielä kahden lelun leikkiä. Koitin olla oikeaoppinen ja rauhoittaa sen välillä ja kivastihan se tuli viereen raaputeltavaksi. Heti kun lelu alkoi taas elämään, niin oli satasella mukana.

----------------------------------------------------------------------------------

Illalla lähdettiin Vihtavuoren maneesille tokoporukan treeneihin. Ei ollakaan päästy paikalle pitkään aikaan, kiva oli olla ja keskustella ongelmista muiden kanssa.

Tuike aloitteli ruudulla. Sillä on nyt vähän ollut sitä paikanhakemisongelmaa pitkästä matkasta. En halua viedä sille mitään valmiiksi ruutuun, ettei ala etsimään sitä, enkä mielellään kävisi näyttämässäkään, koska haluaisin että se kisamaisesti bongaisi ruudun. Päädyttiin sitten siihen, että lähetän se kisamatkasta ja Hanna meni seisomaan lähelle ja minun naksauttaessani oikeasta paikasta heitti Tuikelle namin. Sujui oikein kivasti. Tuike tajusi heti, että palkka tulee Hannalta ja vähän kääntyi sinne päin, mutta stoppasi hyvin. Vielä pari lähetystä eri suunnasta ja hienosti haki paikan.

Sitten tehtiin kisamaisesti ketjuttaen:

• Hyppynouto: Kolautti jalkansa menomatkalla, eikä sitten uskaltanut hypätä takaisin. Tämä oli pakko uusia, vaikka kisamaisesti tehtiinkin. Otettiin yksi lauta pois ja sen jälkeen hyppäsi ok kumpaankin suuntaan. Perusasento oli väljä, muuten kiva ja sopivan vauhdikas.
• Liikkeestä istuminen : Hyvä seuruu ja nopea istu, ihan hinasen vinoon. Ei valittamista.

Itse liikkeistä ei sen kummempaa, mutta siinä tuli näkyviin yksi meidän ongelmista eli liikkeiden välit. Tuike tykkää tehdä liikkeitä, mutta niiden väleissä se alkaa herkästi nuuskimaan ja joudun hulluna houkuttelemaan sitä taas mukaan. Ihan avasi omiakin silmiä kun sain kuulla että T ihan selvästi on sitä mieltä, että liikkeiden väleissä ei tarvitse tehdä töitä, minä houkuttelen ja se riittää sille. Liikkeisiin se kyllä skarppaa, mutta kokeissa kun pitäisi työskennellä pitkäjänteisesti ei tee hyvää vireelle jos aina väleissä se lopettaa hommat. Silloin minä sitten houkuttelen ja menetän samalla hermojani.

Treenattiin sitten Birgitan liikkuroimana pelkkiä liikkeiden välejä. Eli B kävelytti meitä ympäri hallia, ikäänkuin liike olisi alkamassa. Minun tehtäväni oli saada Tuike pysymään mukana ja palkka siitä, kun tuli suoraan perusasentoon oma-aloitteisesti. Tehtiin kolme siirtymää. Eka oli hyvä, toka vaikeampi, koska mentiin paikalle, mistä äsken mentiin ruutuun ja T ihan oikeasti tuntui miettivän että "ahaa, tämä onkin joku liike" ja tiputti kontaktin. Eli ihan niin kuin on oppinut ja miten on annettu tehdä. Kolmas oli kuitenkin taas todella hyvä, se tuli suoraan sivulle ja piti koko ajan vireen yllä. Nämä siis nyt ohjelmaan ja paljon! Varmasti auttaa kokeissakin jos saadaan nuo sujumaan.

Loppuun vielä paikkamakuu kahden muun koiran kanssa. Aikaa reipas pari minsaa. Ei ongelmia. Tosi hyvä treeni, muistin itse olla iloinen ja aktiivinen, T oli selkeästi mielissään. Ja oli tosi kiva kuulla muiden mielipiteitä.

Rieha pääsi riehumaan lähitielle Noomi-aussien kanssa. Parivaljakko ei ollutkaan nähnyt pariin kuukauteen, mutta ihanasti ne pelasi yhteen! Jotenkin tosi tasavertaiset leikkikaverit, yhdessä ne kiskoi lelua ja juoksivat rintarinnan lelu suussa. Ja jos toinen päästi irti, niin toinen tarjosi lelua uudestaan ja ilman minkäänlaisia murinoita ne kiskoivat, pyörivät ja juoksivat. Vähän tuntui, että Rieha oli nyt se "aikuinen" ja pysähtyi välillä jopa nuuskuttamaan pelkän riehumisen sijaan. Mutta hauska pari nämä australianpöljäkkeet!

Loppuun tehtiin vielä ihan hinasen sivulletuloja ja seuraamista ihmisporukan ja vieraan koiran vieressä. Ihan mahtispentu! Paikka pysyi, ei koittanut kertaakaan mennä ihmisten tai koiran luokse, vaikka esim. kierrettiin ihan vierestä henkilöryhmämaisesti. Ja paikka oli super, samoin ilme. Ihana penne.

Möllikisojen valloittajat

Puoliksi pakotin Veskun suoraan töistä JATin epävirallisiin kisaamaan Tuiken kanssa. Tuikehan ei ole treenannut sitten viime kevään kuin muutaman kerran ja sama juttu Veskulla. Mutta koska edellisenä päivänä meni nin hyvin niin ajattelin että varmasti sujuu. Ja niinhän se sujui Rata oli tosiaan möllirata ja suunnilleen tämän näköinen:

Rata oli oikein hyvä aloitus parivaljakolle, ottaen huomioon kummankin tauon ja sen, ettei Vesku ole kisannut. Tekivät radan kaksi kertaa, kummallakin kerralla puhdas ja hieno rata. Toisella kierroksella paransivat aikaakin vielä n. 4 sekuntia, eli meno oli tosiaankin huippua! Ihanneaika oli 40s, parivaljakon aika 23,97s eli tulos -16.03s.  . Koska Tuike on kisannut kakkosissa, eivät nyt päässeet palkinnoille, mutta kannustusaplodit epävirallisesta voitosta parivaljakko sai. Mahtista!

Olen nyt miettinyt Tuiken agiuraa. Jalka on toiminut hyvin, leikkauksesta on kulunut 9kk ja se painaa lenkillä menemään ihan täysiä. Se rakastaa tehdä agia ja oikeasti sen naama on vaan loistanut kun on nyt päässyt tekemään. Se on pieni koira, hyvällä fysiikalla ja agi on kuitenkin etupäälle rasittavampaa. Fyssarikin on todennut että jalka on hyvällä mallilla. Eli jos jalka ei millään lailla oireile, niin eiköhän se saa jatkaa agiharjoituksia. Se kuitenkin osaa, joten mitään jankkaamistreenejä ei tarvitse vetää. Uskoisin että hyödyt voittaa haitat tässä tapauksessa, kunhan kunnosta pidetään muuten hyvä huoli.

Viima kävi kisoissa vaan hengaamassa, kun en sitä sitten maksanut radoille. Harmitti kyllä jälkikäteen, sen verran hyvällä mielellä se oli hallissa: istui kontaktissa vieressä koko ajan ja heilutti häntää. Seuraaminen onnistui mainiosti ja vire oli siinäkin kohdillaan, eli olisi saattanut mennä rataakin mukavasti. Mutta -isi, -isi, enpähän ilmoittanut. Jotenkin se meinaa vaan edelleen jännittää...

Riehan kanssa käytiin kävelemässä kotiintulomatkalla keskustan suunnassa. Sille pitäisi ehkä vähän opettaa enempi tuota hihnakäytöstä ja käydä vähän enemmän myös ihmisten ilmoilla, missä vastaantulijoita riittää. 500m matkalla ohitettiin 4 koiraa, joista ekan kohdalla saatiin hyppyhepulit, mutta muiden ohi mentiinkin sievästi lelua tuijottaen. Ihmisissä sama juttu. Erityisen ihania oli lapset, jotka odotti meidän vieressä suojatien ylitystä. Eikun namia naamaan, niin saahan sillä yhden ylisosiaalisen kelpienkin pysymään joten kuten housuissaan...

Aamupäivän treenaukset

Saatiin seuraksi Tarja ja corgi Nata, joten eikun taas Killerille. Aloiteltiin liitelemällä, kun halliin oli ystävällisesti rakennettu ratakin. Sepä näytti suunnilleen tältä:

Lähdettiin taas ketjuttamaan. Alkuun tuntui, että Vimps oli aika tahmeana, mutta paransi loppua kohden koko ajan. Hyppysuora sujui, samoin pujottelu. Putket oli alkuun hitaita, mutta viimeisellä kierroksella, kun vedettiin koko pätkä, niin sai niihinkin hyvä vauhdin. Muutenhan se ohjautuu hyvin.

Tuiken kanssa tokoiltiin. Tehtiin nämä ulkona kun aurinko paistoi, vaikka kenttä aika lällinen olikin. Aloiteltiin liikkeestä istumisella, joka oli Tuikesta ällöä, koska maa oli märkä. Kuivemmalla kohdalla sujui. Ruudussa oli pikkaisen hakua taas ekalla, täytyisi nyt tätä taas vahventaa, kun on alkanut lipsumaan. Sen jälkeen haki ja kuunteli stopit hyvin.

Paikkamakuu tehtiin Natan kanssa, se oli Tuikkuselta hieno! Nata vähän pöhisi jollekin ja oli ihme, ettei T liittynyt. Seurailin tilannetta auton takaa ja T makasi kuin sfinksi. Hyvä! Loppuun oli tarkoitus ottaa ohjattu seuraaminen, mutta se meni ihan plörinäksi. Tuike kulki kuin liimassa, itseä ärsytti ja sehän ei taas auta... Pieni rentoutus ja uudestaan lyhyttä pätkää paremmalla fiiliksellä, niin johan taas sujui..

Tarjalta tulikin hyvä muistutus siitä, että olenko Tuiken kanssa rentona ja hauskana. Ja enhän minä aina muista olla. Jotenkin otan sen kanssa välillä liian vakavasti, kun pitäisi pistää plörinäksi ja kaikki likoon. Se on niin pätevä pieni, että ansaitsi hurjaa hauskanpitoa, pidetään se taas mielessä!

Rieha pääsi sitten kentälle. Se on ollut hieman vaisu, varmaan johtuu juoksuista. Normaalia hillumista ei esiintynyt, vaikka hauskaa olikin. Ei kai siitä ole nyt tulossa vanha ja rauhallinen... No, tuskinpa vaan . Mutta tuntuu juoksut jonkin verran vaikuttavan. Tarjakaan ei saanut normaalia kitarisanpesua, ennemminkin sellaisen rauhallisen moikkaamisen. Leluakaan ei alkanut heti kiskomaan, vaikka heittäjäksi vieras ihminen kyllä heti kelpasi. Riehalla on nyt muutenkin ollut vähän kränää Viiman kanssa, sekin varmaan juoksuista johtuen. Toisaalta nyt eilen ne on harrastaneet aikamoista make lova-not war-meininkiä... Ehkä se siitä taas tasaantuu hormoonien ohessa.

Sitten ne treenit. Aloiteltiin luoksepäästävyydellä. Ihan vaan niin, että syötin PALJON namia ja Tarja käveli kohti. On se vaan rankka liike, mutta saatiin pylly pysymään maassa, vaikka omat sormet kärsikin aika paljon. Sitten pikkaisen seuruuta lelulla, oikeastaan vaan lähtöjä. Hyvin sujui. Luoksetuloa myös leluun. Paikallapysymisessä oli ongelmia, joten Tarja piti suosiolla kiinni. Vauhdillahan se tulee, tosin matkalla olleet lätäköt piti loikkia ylu. Paikallaan oleminen pitäisi ottaa supertreenin alle.

Stoppeja tehtiin myös. Lelulla sujuu paremmin kuin namilla. Riehaa tosiaan ällöttää kura ja märkyys, lelun kanssa saa nostettua vireen niin, ettei ne juuri haittaa, mutta nameilla ehtii vähän miettimään. Hassu eliö se on.

Radalla taas

Ajeltiin hallille, Rieha ei toki sinne pääse juoksun takia, mutta isot koirat kyllä. Tehtiin radanpätkää ja päätin, että Tuikenkin jalka varmasti kestää satunnaista liitelyä, joten se pääsi myös tyyppäämään menoa. Se tykkää hommasta kuitenkin niin paljon, painaa lenkillä ihan täysiä ja jalka on ollut ihan ok. Rimat matalalle ja eikun menoksi. Pätkä oli tämän näköinen:

Tuikehan tykitti menemään niin hienoa vauhtia, ettei tosikaan. Se oli ihan liekeissä. Vauhti oli huippua ja luki ohjaustakin hienosti. Putken pimeä pää löytyi täysin ongelmitta, vaikkei ole sellaista pitkään aikaan tehnytkään. Todella hyvää menoa, ei voi muuta sanoa ja kyllä oli pikkukoira onnellinen tämän jälkeen! Eiköhän me vielä jossain vaiheessa kisakentillä käydä, jos vauhti on tälläistä. Ihana!

Viimalle sama pätkä. Ekalla kerralla koitin lähettää senkin pimeään putkeen takaa, mutta eihän se sitä tajunnut ja kun putket ei sitä ime, niin ohi meni. Sen jälkeen otin käyttöön siihen pakkovalssin ja johan sujui. Ekalle putkelle sille tuli joku ihme jäkki vähäksi aikaa ekan kierroksen jälkeen. Putki oli musta ja ei meinannut mennä siihen ollenkaan. Kauheasti koitti tarjota ja mm. kiipesi putken päälle, mikä ei ole Viimalle ollenkaan normikäytöstä. Kovalla houkuttelulla se sitten meni taas putkeen, eikä siinä sitten ollut ongelmaa. Ei kuitenkaan ollut niin nopea kuin toinen, tavallisen värinen, putki. Hassu eläin. Tuo kun selvitettiin ja vein sen pakkovalssilla kakkosputkeen, niin rata oli oikein sujuvaa menoa. Lopussa oli käytössä taas loppupalkka ja sinne se tykitti ihan onnessaan. Hyvä Vimps!

Rieha-riepotin jatkoi tänään laatikkokontaktien opettelua. Edelleen aika lailla sama kuin eilen, vasemmalta tarjoaa hyvin 2on 2off, oikea on paljon vaikeampi ja tulee todella herkästi yli. Hieman meinaa myös kuumua. Lisäksi treenailtiin sisällä kaukoja, joissa meinaa välillä tulla hirmukiire. Pitäisi pikkuhiljaa palkkailla sitä myös kestosta, niin nopsaan se meinaa tarjota asennonvaihtoja, samalla koko ajan kiihdyttäen, jolloin tassutkin alkaa liikkuumaan seisomisissa. Seuraamistreeniä tehtiin myös ja on se vaan pätevä. Seinän vierustassa pylly pysyi ja ilme on mainio.

Tuike teki myös laatikkokontakteja. Se on kanssa niin ihana kun yrittää ja yrittää ja häntä vaan heiluu. Sekin hiffasi homman tosi nopeasti ja tuli hyvin 2on 2off. Hauska oli sen kanssa huomata, että se tarjosi laatikolla maahanmenoa, on vissiin pienelle koiralle luonnollinen asento. Jatkamma harjoituksia!

Laatikkokontaktit

Kävin eilen Lotta Vuorelan vetämällä laatikkokontaktikurssilla. Tämä metodi on Silvia Trkmanin kehittämä tapa opettaa kontaktit 2on 2off-tapaan. Kurssilla ei ollut omia koiria mukana, tapaa opeteltiin teoriassa ja harjoituskoirakkoja seuraamalla.

Idea on simppeli. Sheippaamalla opetetaan koira tulemaan ihan tavalliselle piirongin tms. laatikon päälle 2on 2off tapaan. Homman on tarkoitus olla hauska temppu, jossa koira saa itse hiffata mitä tapahtuu. Laatikon avulla kontaktit voi treenata valmiiksi kotona, ilman kontaktiesteitä. Loppuvaiheessa, kun koira osaa mennä laatikolle 2on 2off eri kulmista ja ohjaajan sijoittumisesta riippumatta, siirretään laatikko puomin alastulon viereen ja koiraa pyöräytellään sille puomin yli. Silvia Trkmanin mukaan laatikkoa ei tarvitse puomilla kuin n. 10 toiston verran ja sen jälkeen koira osaa ottaa puomin kontaktin. Lotta sanoi, että laatikkoa voi käyttää parin päivän verran, mutta kuitenkin niin, että se otetaan nopeasti pois. A:lle ja keinulle kontaktit siirtyvät automaattisesti, kun ne on puomilla opeteltu.

Hyviä juttuja tuli kurssilla esiin alkuopetuksesta, palkan suunnasta ja tavasta sekä siitä, miten laatikko siirretään esteille. Luulenpa, että Rieha alkaa opettelemaan kontaktit tähän malliin. Hommaa puoltaa erityisesti se, että sen voi tehdä valmiiksi kotona. Juoksutauolle yksi aktitiviteetti lisää ;). Pari pointtia, mitä jäi mieleen (pitää kirjata ylös, että voi muistella täältä tarvittaessa):

• Kontaktin ottamiselle ei ole erillistä käskyä, ainoastaan esteen suorituskäsky. Eri kohdissa karjuttu ottamiskäsky yleensä vaan hämmentää koiraa. Koiran pitää osata itse mennä haluttuun kohtaa ja oikeasti tajuta, mitä se siinä tekee, ilman käskyjä ja namialustoja.
• Alusta asti mukaan vapautuskäsky, jolla lähdetään. Palkka tulee lopussa aina edestä, lelua heittämällä tai staattisen lelun avulla (toki namialustakin käy). Alkuun sheipatessa palkka tulee kädestä maahan, koiran tassujen eteen (sarjapalkka x5), siitäkin kuitenkin aina vapautus edessä olevalle palkalle.
• Koira saa itse valita mukavimman asennon, eli ei ole väliä seisooko vai istuuko ottaessaan kontaktin.
• Epäonnistumista ei kielletä missään vaiheessa. Koira yrittää parhaansa ja kontakteilla kieltäminen vaan lisää epävarmuutta, mikä aiheuttaa yleensä kontaktiongelmat (koira ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä ja missä vaiheessa, kieltäminen tuo vielä negatiivisen vireen kontaktille). Virheet ignoorataan ja yritetään uudestaan, ainoastaan palkka ehkä poistetaan. Perus-sheippaus-tekniikkaa, mutta hyvä muistutus.

Kuulin tästä tavasta jos syksyllä, kun käytiin Riehan kanssa pentuagissa Lotan koulutuksessa. Silloin hommasin laatikonkin ja kaivoin sen nyt esiin. Riehahan tarjoaa todella hyvin tekemistä ja se läiskii mielellään mitä vaan, joten eilisen ja tämän päivän kahden treenin perusteella se osaa mennä jo 2on 2off laatikolle, josta saa sarjapalkan naksun kera ja vapautuksen lelulle. Toinen puoli on vahvempi kuin toinen (yllättätten niin, että Rieha on minun vasemmalla, tokoilija, mikä tokoilja). Tuikellekin voisi kokeilla tätä, Viiman kanssa homma vaatisi hyvin paljon, koska veikkaan että se ahdistuisi hyvin nopeasti. Näillä jatketaan!

Agia ja tokoa

Viiman kanssa tehtiin rataa:

Tehtiin taas takaperin ketujuttaen. Ihan ei ollut paras vauhti, vaikka loppuun kiihdyttkin, ei sitten kauheasti jankattu. Teknisesti ok, kontaktit sujui, samoin rengas. 5-hypyn sijalla oli alkuun muuri, mutta siitä ponnisti koko ajan, joten vähän helpotin ja vaihdoin tilalle hypyn. Lisäksi tehtiin vähän pujottelua 4-kepillä ja verkoilla, meni ok.

Tuike tokoili. Alkuun ruutua. Mulla on edelleen ne ruutunauhat hukassa, mutta virittelin hihnoista etu- ja takareunaan "nauhat". Hieman oli vaikeaa, ihan niin kuin hakisi merkkiä. Sitten otettiin kaukoja, oikein hyvä meno. Hienoa oli se, että paikalla oli paljon häiriötä ja teki pätevästi. Metallinoutoa tehtiin kissanruualla, kivasti meni. Seuraaminen oli lyhyellä matkalla pätevää, pitemmällä meinasi hieman olla vaikeuksia. Loppua kohden sekin parani ja sai siitä kissanruokapalkan.

Rieha pääsi hommiin myös. Juoksut ei kyllä tekemisen intoon ainakaan vaikuta. Tehtiin seuraamista. Ensin lelupalkalla, on kyllä niin pätevänä, patoaa ja tarjoaa. Sitten suoraa namin kanssa, hieman meinaa pylly irrota, mutta ilme on edelleen ihana. Noutoa tehtiin sekä metallilla että puisella. Hyvä into. luovutus on vähän vielä vaiheessa. Luoksetulossa eteentuloja, hyvin hakee jo paikan eteen. Palkkasin lelulla leuan alta, hyvin pelasi. Loppuun vielä istumisia, seisomisia ja maahanmenoja namipelillä.

Rieha keskittyy niin hyvin kun tehdään jotain, pysyy hanskassa ja on niin pätevänä. Lenkeillä on nyt neitokaisen luoksetulot alkaneet vähän ruostua, eli on päässyt pari kertaa moikkaamaan ohikulkijoita. Se on tuo ylitsevuotava ihmisrakkaus niin loistavaa. Nämä tapahtuu siis niin, että Rieha bongaa, käy juoksemassa ja moikkaamassa ja juoksee yhtä lujaa takaisin... Pitäis

Viiman aksat

Viiman kanssa taas oman ryhmän treeneissä. Tiina oli suunnitellut meille seuraavanlaisen pätkän:

Kävi vähän huono mäihä, odotellessa ihan vieressä naksuteltiin ja se laski Viiman virettä huomattavasti. Tuli kyllä halliin ja söi nameja ja piti kontaktia, mutta olisi mielellään myös lähtenyt pois. Sen takia vähän epäilytti lähteekö tekemään. Aloiteltiin iisisti, eli ensin pelkkää puomia. Ei tuottanut ongelmia, joten jatkettiin.

Lähdettiin vetämään rataa takaperin ketjuttamalla ja aina puomin päässä palkka. Tämä toimi todella hyvin, Viimalla oli makea vauhti ja into. Tehtiin loppujen lopuksi pätkä 1-2-3-4-10-11. Jätettiin siihen, koska fiilis oli niin hyvä. Hienosti se teki!

Aurinkoa ja leikkiä

Taas ihana, aurinkoinen päivä ja sen kunniaksi kuvia lumisilta hiekkamontuilta.

Meillä on uusi ihana lelu. Se on karvainen ja venyvä ja sekä Tuiken että Rieha mielestä tosi pop.

Nam, nam sanoo Tuike ja nyhtää.

Täh, mitä, mikä lelu?

Ota, ota kiinni!

Pieni luminainen

Irtihän ei päästetä

 Riehakin rakastaa tätä lelua (yllättäen)

Ja yhdessä se aiheuttaa hurjia tilanteita

Muutenkin Tuike oli tänään päättänyt antaa Riehalle vastusta

Riehaa on niin hauska kuvata, varsinkin sitä sen liikettä.

Viimalla oli poseerauspäivä

Rieha löysi myös muita kivoja leluja...

Pitäähän sitä nyt hangesta rumasti törröttävät oksat parturoida.

Rieha muuten päätti aloittaa juoksut, reippaassa 9kk iässä. Ei ihme että Roki oli, lauantaina niin kiinnostunut. Vähän aikaa taukoa siis kimppareeneistä.