Mallioppimista piirinmestiksissä

Riehan kanssa vietettiin sunnuntaipäivä katsomassa Keski-Suomen kennelpiirin tokon piirinmestaruuskisoja. Hienoja koiria siellä olikin ja hyviä tuloksia tahkottiin! Laukaan kisaryhmäläisistä osaksi koostuneet joukkueet veivät hopeaa ja pronssia joukkuekisassa. Ja meitäkin koulutelleet Hanna sekä bc-Kit, veivät hienosti piirinmestaruuskullan kotiin. Kiva tietää treenaavansa taitavien koirakkojen kanssa, vaikka oma kokeilu jäikin nyt väliin. Mutta ehkäpä Rieha vähän otti taitavista mallia, tosi tarkkaan se seurasi mm. noutojuttuja. Ja Hannalta saatiin hyviä pentutokovinkkejä, joita voidaan lähteä soveltamaan.

Riehalla oli siis kaikinpuolin superkiva päivä. Oltiin paikalla lähes viisi tuntia ja se kävi vaan välissä ottamassa autossa tirsat ja jatkoi taas riekkumista. Ihanaa oli taas nähdä miten reipas se on! Kaikki ihmiset moikkailtiin ja pussailtiin onnellisena, vähän sai vieraat kylläkin varoa, ettei pussaileva kelpie nappaise samalla ihan pikkaisen nenästä naskaleillaan ;). Vieraat koirat ei jännänneet yhtään, häntä pystyssä moikkailisi niitäkin. Pari hauskaa pentua tavattiin myös ja niiden kanssa olisi ollut ihana painia! Leikki ja kontakti minuun sujui kentän laidalla hienosti, tosin lelut oli jääneet kotiin, joten Rieha leikki mm. lompakolla, avainnipulla ja avainnauhalla. Kaikista se piti hyvän otteen ja tarjosti ärräten revittäväksi. Ärräysäänet sai lievää huvitusta aikaiseksi, on se vaan hurrrja!

Ihanaa oli myös nähdä se, miten hyvin se rauhoittuu hässäkässä. Minkäänlaista piippamista tai levottomuutta ei ollut havaittavissa ja katseli pitkät pätkä hommia tyytyväisenä sylistä. Saman tien oli kuitenkin taas valmis leikkimään kun maahan pääsi. Hieno pentu siis ja helppo sen kanssa on mennä.

Tässä pari kuvaa pennestä mestiksissä:

Perjantai-illan huumaa (Riehaa)

Pentu saatu kiinni itseteossa perjantai-iltana sohvalta :D. Selittääköhän tämä jotain :D.

Kisaryhmän tokot

Laukaassa taas, mukavasti porukkaa paikalla. Rieha sai alkuun vähän moikkailla Ruuta, joka oli kovasti sitä mieltä että kelpie pitää laittaa kuriin. No, kyllä ne sitten nätistikin hammastelivat, mutta saapa nähdä miten hyvin tulevat toimeen kun kasvavat... Sitten otettiin tokohommia. Rieha pääsi kentälle kaksi kertaa, Tuike treenasi välissä.
Ekassa satsissa otettiin kontaktihommia, seuraamisen imuttelua ja sivulle tuloja. Loppuun vauhtiinoutoja tavallisella kapulalla. Kovasti se kapulasta kiihtyy ja vaihdettavan lelun täytyy olla hyvä, että malttaa irrottaa. Narupallo on todettu parhaaksi tässä. Mutta ei se kyllä yhtään mällää kapulaa, eli parempi vaan kun vauhtia riittää. Ja se kuitenkin juoksee kapulan kanssa suoraan minun luokseni. Pitotreenikin sujui oikein mainiosti.
Toisella kerralla Rieha jatkoi kontaktihommia, hyvin se keskittyy, vaikka ympärillä treenaa vieraita isoja koiria. Otettiin loppuun vielä metallinoutoja. Sekin nousee aivan tosi hienosti, varsinkin kun kunnolla yllyttää sitä taistelemaan. Hyvä tapa treenata kantamista on peruuttaa, jolloin Rieha tulee kapulan kanssa ihan kiinni ja vähän jopa tarjoaa sitä revittäväksi ärinän kanssa. Siitä on hyvä vaihtaa leluun. Mutta ei sitä metalli jännitä.
Tuike aloitti 2 minuutin paikkaistumisella, johon mentiin juoksuntarkastuksen kautta. Rivissä taisi olla kuutisen koiraa. Tämä oli erinomainen kaikin puolin. Sitten kokeiltiin mielenvirkistykseksi idaria, vaikka sitä tuskin kannattaa alkaa vanhalla tavalla enää opettamaan. Seisominen oli vaikein, siinä koitti kääntyä liikkeen mukana. Kävin palauttamassa, ja sitten pysyi hyvin. Muut jättävät menikin hienosti. Toinen vaikea juttu oli kulmien merkit. Tuike selkeästi koitti kehittään niistä merkkimerkkejä, joten niiden kohdalla sai ottaa kunnolla kontaktiin.
Kaukoja treenattiin takapalkalla, lähinnä seisomista. Kerran varasti palkalle, mutta muuten malttoi aika hyvin ja siirtymät sujui kivasti. Siitä otettiin muutama merkki naksulla, oikein hyvä. Loppuun vielä uusi paikkaistuminen ja paikkamakuu kolmen muun koirakon kanssa. Nyt lähti istumisessa perään, palautuksen jälkeen istui hyvin. Paikkamakuu 4 min oli sen sijaan todella hyvä.

Kisaryhmän tokot

Laukaassa taas, mukavasti porukkaa paikalla. Rieha sai alkuun vähän moikkailla Ruuta, joka oli kovasti sitä mieltä että kelpie pitää laittaa kuriin. No, kyllä ne sitten nätistikin hammastelivat, mutta saapa nähdä miten hyvin tulevat toimeen kun kasvavat... Sitten otettiin tokohommia. Rieha pääsi kentälle kaksi kertaa, Tuike treenasi välissä.
Ekassa satsissa otettiin kontaktihommia, seuraamisen imuttelua ja sivulle tuloja. Loppuun vauhtiinoutoja tavallisella kapulalla. Kovasti se kapulasta kiihtyy ja vaihdettavan lelun täytyy olla hyvä, että malttaa irrottaa. Narupallo on todettu parhaaksi tässä. Mutta ei se kyllä yhtään mällää kapulaa, eli parempi vaan kun vauhtia riittää. Ja se kuitenkin juoksee kapulan kanssa suoraan minun luokseni. Pitotreenikin sujui oikein mainiosti.
Toisella kerralla Rieha jatkoi kontaktihommia, hyvin se keskittyy, vaikka ympärillä treenaa vieraita isoja koiria. Otettiin loppuun vielä metallinoutoja. Sekin nousee aivan tosi hienosti, varsinkin kun kunnolla yllyttää sitä taistelemaan. Hyvä tapa treenata kantamista on peruuttaa, jolloin Rieha tulee kapulan kanssa ihan kiinni ja vähän jopa tarjoaa sitä revittäväksi ärinän kanssa. Siitä on hyvä vaihtaa leluun. Mutta ei sitä metalli jännitä.

Tuike aloitti 2 minuutin paikkaistumisella, johon mentiin juoksuntarkastuksen kautta. Rivissä taisi olla kuutisen koiraa. Tämä oli erinomainen kaikin puolin. Sitten kokeiltiin mielenvirkistykseksi idaria, vaikka sitä tuskin kannattaa alkaa vanhalla tavalla enää opettamaan. Seisominen oli vaikein, siinä koitti kääntyä liikkeen mukana. Kävin palauttamassa, ja sitten pysyi hyvin. Muut jättävät menikin hienosti. Toinen vaikea juttu oli kulmien merkit. Tuike selkeästi koitti kehittään niistä merkkimerkkejä, joten niiden kohdalla sai ottaa kunnolla kontaktiin.
Kaukoja treenattiin takapalkalla, lähinnä seisomista. Kerran varasti palkalle, mutta muuten malttoi aika hyvin ja siirtymät sujui kivasti. Siitä otettiin muutama merkki naksulla, oikein hyvä. Loppuun vielä uusi paikkaistuminen ja paikkamakuu kolmen muun koirakon kanssa. Nyt lähti istumisessa perään, palautuksen jälkeen istui hyvin. Paikkamakuu 4 min oli sen sijaan todella hyvä.

Kenkiä, elämää ja riehuntaa

Rieha on ollut tämän viikon yksin kotona pidempiä aikoja kuin aiemmin ja hienosti se on sen handlannut. Isä on hakenut vanhempia koiria lenkille Laukaaseen ja samalla päästänyt Riehan ulos. Välillä se on päässyt mukaan, mutta välillä jäänyt siis yksin kotiin. Se on ollut rajattuna kylppäriin, jossa sen häkki on oviaukossa. Hienosti se häkkiinsä aamuisin rauhoittuu luun kanssa, vaikka muuten aamuisin meno on aika mahdotonta. Heti jos yksikään kenkä jää näkyville niin R juoksee sen kanssa rallia ympäri kämppää. Riehahan siis rrrrrrrakastaa kenkiä, mitä isompi koko, niin sitä parempi vastus pikkukelpille! Reput on myös kivoja ja niissä pätee sama juttu, mitä enemmän kamaa niin sitä parempi vastus. Takkejakin se on koittanut pari kertaa repiä alas naulakosta, mutta niistä ei selkeästi ole tarpeeksi vastusta kun se on unohtunut. Ärsyttämishaukun se on nyt keksinyt ja varsinkin Tuikkeelle se tykkäisi räkyttää, jos se ei päästä Riehaa johonkin. Tämä ei ole aamuisin naapurisovun kannalta paras juttu. Mutta siis, yksinolo tuntuu sujuvan ongelmitta ja Rieha on ihan uninen kun olen tullut kotiin. Sisäsiisteys on edelleen hienolla mallilla. Koko viikkoon ei ole tehnyt sisälle kuin yhden pissan. Ei pahemmin 13-viikkoiselta ;).

Aamulenkitykset on sujuneet yllättävän hyvin kolmen koiran kanssa pimeässä metsässä. Otsalampusta on kyllä kovasti hyötyä niillä reissuilla. Olen pitänyt pimeässä vaan pentua irti ja isoja koiria hihnassa (tai ainakin Viimaa), ihan vaan varmuuden vuoksi, että kerkeän handlata paremmin yllättävät tilanteet. Pyöräteilläkin pystyy aika hyvin menemään hiljaisina aamuina, vaikka Rieha onkin koko ajan solmussa isojen koirien hihnoissa. Lähellä menee kyll kiva leveä polku peltoaukella, jossa kaikki voi päästää irti juoksemaan vaikka onkin hämärää. Riehan pyörätiekävelyä hieman haittaa se, että se on nyt kehittänyt pienoista kiinnostusta autoihin ja pyöräilijöihin, jotka aiemmin ohitettiin hienosti. Paimennusefekti selkeästi nostaa päätään, kun katse lukittuu ja asento madaltuu ja perään olisi kiva singota. Tänään otettiin sitten kunnon lenkki tien varressa ja opeteltiin autoista luopumista, toivottavasti saadaan tuo tapa heti kitkettyä pois.

Tänään Rieha pääsi riehumaan käyttölinjaisen cockerin Ninjan kanssa. Meno oli aika hurjaa, mutta eipä se näyttänyt Riehaa haittavaan pätkääkään. Päinvastoin, hampaat napsui aikamoiseen tahtiin ja Ninjan korva todettiin erinomaiseksi repimisleluksi. Ihanaa, että penne oli kerrankin väsytetty kunnolla illaksi. Päivälenkillä Rieha tapasi myös ison mustan nöffin, joka oli alkuun aika jännä, mutta lopulta kuitenkin aika kiva. Mukava saada aina kivoja koirakontakteja. Muuten koirat ohitellaan lenkilläkin aika hyvin, ne on ennemminkin ne ihmiset, mitkä aiheuttaa kiskontahepuleita. Ja lähelle päästessään Riehan antaa ihmisille kunnon pusuttelupomppuhepulit.

Taas tokoillen

Käytiin ihan uudella kentällä treenaamassa Nannan ja käppänöiden kanssa. Kenttä olikin ihan mukava, siinä on iltaisin valaistus viereiseltä jalkapallokentältä ja meiltä on siihen aikasta lyhyt matka. Jonkin verran siinä oli trafiikkia iltasella, mutta veikkaan että päivisin on aika hiljainen. Mutta samalla siis hyvää häiriötreeniä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tuike aloitteli:

Paikkamakuu: Tässä oli vähän kierrokset korkealla, kun jouduin karkottamaan yhden kentälle pölähtäneen setterin. No, ei siinä sen kummempaa, mutta T oli vähän pöhinöissään. Näkyi siinä että sinkoili vierellä maahan ja pöhisi autoista tuleville ihmisille sivulla ollessaan. Itse makuu oli hieno, eikä ohikulkijat enää haitanneet. Nanna kävi Iivoa palkkailemassa vieressä, eikä siinäkään mitään. Aikaa otettiin varmaan joku pari, kolme minuuttia.

Ruutu: Ahne pikkujapsi iski jälleen... Jätin loppupalkan sivuun ja se oli kai T:lle merkki siitä, että kaikkia maassa olevia juttuja pitää käydä haistamassa. Eli juoksi tyylikkäästi ruudun läpi nuuskimaan sen takana ollutta paperia. Siitä sai sitten varman hajun ja juoksi kentän toiseen reunaan syömään jotain. Minä tietysti perässä ja pikkujapsilla oli suu täynnä hiekkaisia Froliceja. Että näin, ei paljon korvat pelaa, kun ruoka tuoksuu... Otettiin sitten ruudusta uusinta ja nyt oli todella hieno suoritus.

Liikkeestä istuminen: Bueno.

Kaukot: Nyt oli kovin vaikeaa ja sorruin vähän jankkaamaan, mikä aiheutti hämmennystä lisää. Jossain vaiheessa tarjosi istumista s-m-siirtymissä ja sitä piti aika tassusta pitäen muistuttaa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Sitten pääsi Rieha kehiin. Täytyy sanoa että sen kanssa kun treenaa, niin kyllä tuntuu vanhemmat koirat rauhallisilta. Toisaalta mua aina välillä oikein pelottaa palkata sitä, kun sormet on niin tuskissaan. Mutta se oli kyllä taas niin pro, ohikulkijat tai vieraat koirat ei kiinnostaneet yhtään kun sai tehdä Hommia.

Ruutu: Tein ensin itsekseen pari ruutua, viemällä lelun itse pentu sylissä. Rieha vaan aika nopsaan unohtaa lelun palatessaan. Saatiin sitten Nanna avuksi ja hetsasin kunnolla leluun. Rieha sinkosi ruutuun ihan täysiä ja ihan täysiä lelun kanssa takaisin. Se meni pari kertaa ruutuun ihan itsekseenkin bilettämään lelun kanssa, josta sitten heitin sille uuden lelun. Aikamoinen se on.

Metallinouto: Vauhtinoutoja, ensin namiin ja sitten narupalloon. Ja hauskaa oli, metalli ei jännitä pätkääkään. Loppuun ihan pari pitoharjoitusta ja irrotus vasta luvalla. Tässäkään ei ollut ongelmaa.

Lisäksi R pääsi riehumaan Mette-käppänän kanssa ja se oli hirmuisen hauskaa. Rieha oli aika lailla juuri saman kokoinen kuin Mette ja pari revitteli aikamoisia juoksupätkiä. Ja Meten parta taisi olla Riehasta aika kiva.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Otin sitten Viimankin tekemään, vaikka lupailin sille tokotaukoa. Jotenkin se on vaan surku jättää se kotiin tai autoon kun muut pääsevät tekemään. Ehkä se on vähän inhimillistämistä, Vimps olisi varmasti ihan tyytyväinen kun saisi vähän käydä metsässä jolkottamassa, niin kuin nyt treenien jälkeen. Eikä tokoilussakaan alkuun ollut mitään ongelmaa, Vimps teki itse asiassa tosi hienosti. Lopussa tuli ihme paineistuminen, joka pilasi fiiliksen. Vimps teki siis alkuun paikkamakuun Iivon kanssa, tosi hieno oli. Sitten vähän seuraamista ja siinäkin paikka pysyi. Ruudulla saatiin vähän virettä ylemmäksi ja Viima haki kivasti paikkaa näyttöruudulla. Jätin sen sitten nuuskuttelemaan kentälle, ottaakseni pennun ulos autosta. Mulla oli kädessä metallikapula (eikä siis mitään yritystä saada Viimaa sitä noutamaan) ja se olikin yllättäen Viimasta ihan karmeaa. Kauhea ahdistus ja autoon. Ei aina pysty käsittämään porokoiran mielenliikkeitä. Mutta ehkä se tokolakko on nyt ihan paikallaa, katsellaan miten agin kanssa tulee.

Tokovideoita

Nyt olen kuvaillut meidän treenejä enemmänkin. Ja voi että niistä huomaakin kaikki omat virheet, paljon on parempi mieli kun ei kuvaa :D. Olen niin käsi tuon naksuttimen kanssa, että ihme että pentu on oppinut yhtään mitään . Palkka tulee välillä ihan mistä sattuu tai ihan liian myöhässä. Onneksi Rieha on ihan super! Tässäpä siis. Ensin Riehan maahanmenoja. On se vaan niin nopsa ja innokas:

Sitten vähän kosketusalustaa. Jotenkin ehkä hieman näkyy noiden maahanmenojen vaikutus... Pitäisi siis kaveilla se alistan läppääminen ilman maahanmenoa. Mutta toisaalta jutut, missä alustaa tulen käyttämään on varmaankin sellaisia, että niissä ei haittaa vaikka menee matalaksi (seli, seli, kun ei osaa sheipata :D).

Iltalenkillä tokoiltiin myös, ihanassa vesisateessa. Tuiken piti tehdä koemainen parin liikkeen ketjutus, mutta se karkasi syömään loppupalkan heti seuraamisen jälkeen joten se jäi siihen. Eli ehkä vielä joutuu tuota ajamaan sisään, kokeessa palkalle karkaava koira ei ole toivottavaa... Mutta seuraaminen oli minusta oikein ok ja kontakti ja into säilyi hienosti. Myös Vimps teki seuraamista. Otin tahallani oikein pientä kierrosta ja kaarrosta, paljon käännöksiä ja äkkipysähdyksiä, tarkoituksena että pysyisi hereillä. Oikein hyvin meni. Kotona jumppailtiin vielä kaukoja kummankin kanssa iltapuhteiksi. Viimalla liikeradat tulee hienosti luonnostaan ja T:n kanssa keskityttiin lähinnä vaikeaa istu-seiso-istu-litaniaan.

Kevennykseksi, Rieha ja Porkkana:

Kaikki, ketkä on ikinä tavanneet koiranpentuja tietävät että niillä on maailman ällöttävin maha. Katsokaa nyt vaikka:

Toktok

Alkuun Riehan painopäivitys, päivää vaille 12-viikkoisena se painaa tasan 7kg. Pieni isokorva se edelleen on :).

Tokoiltiin illalla Viherlandialla Raisan ja Narun kanssa. Tuike aloitti hommat. Otin sille alkuun kisamaisen ketjutuksen ja palkka odotteli kentän laidalla:

• Metallinouto: Meinasi mennä maahan valmis-sanalla, tätä pitää treeniä tai sitten vaan nyökkäillä jatkossa. Heitin aika pitkän heiton, mutta hienosti haki laukalla ja myös palautti laukalla. Perusasento oli ok, mutta ponnasi seisomaan kun otin kapulan. Malttitreeniä siis tuohon, palkka oikein kiiluu pienen koiran silmissä.
• Liikkeestä istuminen: Aika lailla perjantain toisinto, hyvä seuruu ja nopea istu, mutta ihan hinasen vinoon.
• Seuraaminen: Ei täyspitkä pätkä, mutta otin mukaan kaikki askelsiirtymät. Perusseuraaminen oli minusta hyvää, tosin pätkät ei olleet niin pitkiä että irtoaminen olisi kunnolla tullut esiin. Tai sitten tökkäisytreenit on toimineen. Sivuaskelissa paikka pysyi hienosti, oikealle käännöksessä jäi vähän vinoon, mutta vasen oli taas hyvä. Pääasia oli kuitenkin hyvä fiilis ja nätti kontakti.
• Kaukot: Litania oli i-m-s-m-i-s-m. Viimeiseen seisomiseen saakka teki ihan tosi hyvin ja paikka pysyi. Istumisesta seisominen on vielä eniten vaiheessa ja siinä siis liikkui ja vaati myös kaksoiskäskyn. Mutta ei paha ollenkaan, puhtaat siirtymät muuten ekoilla käskyillä ja täydestä matkasta!

Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen, vire säilyi ja liikkeetkin oli aika kivalla mallilla. Loppuun jumpaattiin vähän tuota i-s-vaihtoa ja lisäksi treenattiin sitä että valmis-sana ei tarkoita maahanmenoa.

Rieha pääsi leikkimään ja tekemään pentutokojuttuja. Ja aijai, että se on hieno, saman tien on on hurja tekemisen fiilis, ei paljon tarvitse viritellä. Otettiin sen kanssa ruutua. Päätin nyt kuitenkin tehdä vielä lelun kanssa, eli hetsaus leluun, lelu ruutuun ja pentu perään. Raisa auttoi ja piti Riehaa kiinni kun yllytin sitä leluun. Otettiin ihan reippaasta matkasta lähetys, lähempänä 20 metriä. Ja Rieha oli niin pro! Sillä oli heti idea että tuonne juoksen ja ihan täysiä. Välillä lelun bongaamiseen meni vähän aikaa (oltiin nurmikolla), mutta silti sillä oli minusta jo parin toiston jälkeen jo ajatusta siitä, että tuonne noiden törppöjen väliin täytyy mennä. Ja se vauhti ja asenne oli ihan hurjaa!

Uutena juttuna testattiin metallinoutoa. Ei olla metallikapulaa aiemmin kokeiltu, mutta kaikkea muuta metallista se kantaa ja puree ihan onnessaan, joten ajattelin että ei varmasti tuota ongelmaa. Ja niinhän se olikin, metallikapula tuotiin yhtä reippaasti ja innoissaan kuin puinenkin. Otettiin sen kanssa ihan vauhtinoutoja ja loppuun vähän luovutusta käskystä.

Loppuun käytiin vielä agihallissa kuuntelemassa koirien haukkua ja katsomassa kun kisaavat koirat treenaavat. Ja ei puhettakaan että olisi pelottanut, häntä pystyssä se seurasi menoa ja kaiveli maasta tikkuja syötäväksi. Ihmisiä ja ihanan näköisiä bortsuja olisi mielellään moikkaillut, mutta haki silti kontaktia kivasti.

Agirataa ja tokojuttuja ja -videoita

Rakensin Riehalle tänään taas ruudun pihaan. Huumaa-siskon blogissa oli taas niin hieno video, että pakko oli testata samaa Riehan kanssa. Eli alkuun vaan naksuttelin kun sattui menemään ruutuun. Hirmuisen hyvin se sitä alkoi hiffaamaan, niin paljon se kuitenkin juttuja tarjoaa. Sitten päätin kuitenkin ottaa pari perinteisempää ruutua lelun kanssa, eli narupallo yhdessä ruutuun, pentu sylissä pois (ei kauhean helppoa kun se narupallo jäi sinne) ja sitten lähetys. Hirmuisen hienosti se juoksi, ruudussa pallo suuhun ja täysiä minun luokse revittämään. On se vaan pätevä neitokainen ja into on aivan hirmuinen.  Luettuani tänään taas tiivistelmiä Korrien koulutuksesta niin voipi kuitenkin olla että lähdetään ihan näyttöruutu-linjalle, toinen tapa olisi tietty sitten ihan tuo naksuttelu. No, laitetaan se mietintämyssyn alle...

Sitten otettiin vähän vauhtinoutoa tunnarikapulalla. Tajusin kyllä itse, että voisin tehdä vieläkin ennemmin ihan puhdasta vauhtinoutoa, esim. vaihtamalla ihan lennosta leluun tai namiin. Nyt Rieha toi kapulan ihan käteen saakka ja irroitti vasta käskyllä. Eli voisi enemmänkin pilkkoa osiin. Mutta vauhti on hieno kumpaankin suuntaan, eikä pureksi kapulaa. Edelleen ei voi kuin ihmetellä tuon lapsen fiksuutta. Loppuun vähän seuraamisen imuttelua. Videokamera kuvasi nämä treenit ja siitä näkyi että jonkin verran palkkaan vinosta asennosta. Eli tarkempi saa olla. Se on vaan vaikeaa kun pentu on niin innoissaan, repii ja puree sormia ja tunkee sellaisella intensiteetillä kiinni jalkaan. Voi sanoa, että mulla on jokaisen treenin jälkeen verta vuotava naarmu jossain päin käsiä... Tässäpä videopätkää, omaa kömpelyyttään voi taas vaan ihmetellä:

Koko porukalla suunnattiin sitten agiliitelemään. Tuike ja Rieha pääsivät kumpikin leikkimään putkissa. Tuike oli aivan intona, se teki Veskun kanssa kahdella putkella kahdeksikkoa, aina päätä vaihdelleen. Sen enempää sillä ei vielä uskalla ottaa. Ja Riepotin taas... Voi sanoa, että neitokaisen vauhti tulee varmasti olemaan aikamoista kun pääsee kunnolla aloittelemaan treeniä. Ennen tämänpäiväistä se oli tehnyt ehkä viisi toistoa kutsuen putkella. Nyt otettiin ensin hieman kaarevalla putkella suoraan putkeen lähetystä ja voi vitsi että se imi pientä, ulos tultiin aikamoista kyytiä. Lisäksi vielä pari u-putkella, eikä edelleenkään mitään ongelmaa. Ja voi että sillä oli hauskaa, meinasi tulla aikamoiset hepulit.

Viima pääsi tekemään radanpätkää. Suunnittelin sen kanssa sellaista että jätettäisiin tokoilut nyt vähemmälle ja koitettaisiin käydä tekemässä agissa kerran tai pari viikkoon ihan pelkkää ratatreeniä ja mahdollisimman kisamaisesti. Mukaan valmistelevat jutut ja loppuun superpalkka. Jospa sitä kautta saisi sille (ja lähinnä itselle) rakennettua kisavarmuutta. Tänään tehtiin tälläistä pätkää:

Ekalla kerralla muuten hieno ja puhdas rata, mutta 5-hypystä tuli ohi. Otettiin vielä toinen uusinta ja taas ainoa virhe samassa kohdassa. Se oli pakko sitten vielä ottaa erikseen ja tajusin että blokkasin kummallakin kerralla sen hyppyradan, seisomalla 5-hypyn takana. Kun jäin sen sivulle niin Vimps hyppäsi tosi hyvin, mutta ihan älyttömällä loikalla. Eli pitäisi muistaa että iso koira tarvitsee tilaa, varsinkin kun Viima ei ole mikään sähäkin kääntyhä. Muuten olin tosin tyytyväinen ratoihin, Viima teki innolla ja vauhti oli oikein hyvää. Ei yhtään tökkäisyä ja kesti tuolla 5-hypyllä korjaamisenkin. Hyvä fiilis!