tiistai 11. elokuuta 2015

Ensimmäiset Palveluskoirien SM-kisat

Nyt ne on takana, meidän ekat PK-SM:t. Oli jännää, mutta oli myös mahtavaa huomata, että me pystytään ja osataan kyllä. Rieha antoi viikonloppuna ihan kaikkensa jokaisena hetkenä, eikä siinä näkynyt merkkiäkään väsymyksestä tai matkastressistä. On se vaan mahtava reissu- ja kisakaveri! Nyt kun kokemusta on vähän takataskussa, niin ensi vuodelle on paljon helpompaa startata ja osaa myös valmistautua eri lailla.

Kaikki postauksen tottiskuvat on ottanut Hannele Rontu sunnuntaina. Niistä näkyy niin hienosti Riehan asenne!



Kisat alkoivat perjantaina kenttään tutustumisella ja avajaisilla. Olimme ajoissa paikalla ja pääsimme tutustumaan kenttään yhdessä Tilli-malin kanssa. 8min aika riitti meille kahdelle erinomaisesti. Riehan kanssa tehtiin tuomarille ilmottautuminen, seuraamista, liikkeestä istuminen ja maahanmeno sekä eteenmeno. Kaikki sujui kivasti ja Riehalla riitti virtaa. Lisäksi ehdin vielä itse heitellä kapuloita ja niissäkään en onnistunut mokaamaan. Hyvä fiilis jäi tästä!

Avajaisiin lähdin ilman Riehaa ja ne olivatkin aika pikaisesti ohi. Kiva oli kuitenkin nähdä tämäkin puoli isoista kisoista. Ja marssia mukavassa porukassa tietysti.

Tämä kuva päätyi Palveluskoiraliiton fb-sivujen banneriin ja millä saatesanoilla: "Jatketaan vielä SM-kisojen tunnelmissa. Ei se suuri koko, vaan suuri halu ja tahto! Kuvassa viestikokeessa kilpaillut australiankelpie Nallikallion Laulunlahja."

Lauantaina oli vuorossa maastopäivä. Alunperin esineruudun oli tarkoitus olla ensin, mutta koska ilma oli niin lämmin, niin viestiosuus siirrettiin päivän alkuun. Meille tämä ei ollut paras mahdollinen asetelema, olisin mieluusti antanut Riehan ensin vähän purkaa itseään esineruudussa. Meille tuli myös Raisan kanssa kauhea kiire aamulla, joten ei edes kunnon lenkkiä ehditty heittää ennen metsään menoa.

Arvoin meille numeron kuusi, kokeessa oli siis yhteensä kahdeksan koirakkoa. Rieha oli tosi kuuliaisen oloinen kun lähdettiin kohti metsää. Jäi hienosti odottelemaan, eikä höntyillyt muiden perään. Seuraaminen sujui aivan tosi hienosti ekaan lähetykseen. Mutta kun pääsi juoksemaan, niin sokka olikin aivan irti ja haukku raikasi. Ihan liikaa virtaa ja ihan liian helppo rata Riehalle. Se tarvitsisi aina jotain haasteita, niin joutuisi keskittymään paremmin.



Näennäisesti Rieha oli odotteluissa tosi kiltti, mutta salaa sen tuhmuus eskaloitui. Se nimittäin söi Raisan eväsleivät repusta ilman lupaa. Naureskelin tälle ihan hulluna ja sitten söi minun päässäni repusta kaikki nakit. Ei paljoa enää naurattanut. Paitsi Riehaa tietysti. Ei vaikuttanut juoksuintoon millään lailla tuo täysi maha, tiedä sitten vaikuttiko vauhtiin... Kaikenlaista, vastedes reput ei jää kyllä hetkeksikään vahtimatta.

Loppupeleissä lähetykset sujuivat kaikki oikeastaan samalla lailla ja loppumatkoillekin onneksi hiljeni jo vähän. A-C välillä Rieha teki pummin eli eksyi. Lopulta se tuli C-pisteelle melkeinpä takaviistosta vasemmalta. Tähän paloi aikaa varmaan reilu 2 minuuttia, joka tuolla radalla kyllä kostautui sitten heti aikavertailussa. Pari muutakin koiraa teki saman pummin, mutta Riehalla meni varmasti kauimmin.

Muuten rata oli tosiaan helppoa maastoa ja koirat sai painaa menemään. Yksikään koira ei keskeyttänyt, mikä on aika hienoa ja harvinaista SM-kokeessa. Riehan juokseminen ei nyt mikään ylläri ollut, saa todella sattua jotain outoa, että se jättäisi juoksemisen. Harmi vaan, kun sillä oli virtaa noin paljon ja ehti haukkua. Kuumuuskaan ei sitä haitannut ja se viilensi itseään kaivamalla taas poteron maahan, missä makasi odotusajan.

Maastosta saimme loppupeleissä pisteitä 156. Aikapisteitä lähti kuusi ja käyttäytymisestä kahdeksan. Semmoista, eipä noille mitään mahda. Muutama muukin koira kyllä äänteli, mutta esim. seuraamisessa ei siitä rokotettu mitään. Ja ilman pummaamista aikapisteet olisivat olleet paljon paremmat.

Älynlahjan viilennyskuoppa
Viestiltä siirryimme esineisiin. Tosin ensin piti odotella. Ja sitten piti ajaa autot pois hiekkakuopasta, johon ne viestiä ennen oli jätetty. Eihän minun takavetoinen pakuni sieltä sitten meinannut nousta. Onneksi kanssakilpailijamme sen sieltä lopulta pyöritteli pois, vaikka ei ihan mikään helppo homma ollut hänellekään. Mutta parempi niin kuin hinausautolla :D.

Esineissä kuumuus alkoi jo olemaan aika kova. Rieha työskenteli kuitenkin tosi hienosti. Harmi vaan, että en antanut sen vieläkään tehdä itse töitä ja aloin ohjaamaan sitä. Jotenkin esineruudussa mulle vaan meinaa iskeä paniikki, vaikka Rieha kuinka tekisi töitä. Kaksi esinettä nousi ja kolmas jäi sitten metsään. Ehkä se olisi noussut, jos olisin antanut Riehan itse hakea, kun se siellä suunnalla kuitenkin pyöri. Esineruudusta saimme pisteitä 22, yksi esine söi siis kahdeksan pojoa.

Raisa ajeli maastoista takaisin Jyväskylään ja me jäätiin Riehan kanssa odottelemaan sunnuntain tottiksia. Käytiin vielä lauantaina katsomassa hetken verran jälkikoirien tottiksia, mutta sitten kuumuus vei voiton ja ajeltiin majapaikkaan lepäilemään. Mutta oli kiva seurata vähän muidenkin menoa, helpotti omaa jännitystä ainakin hieman.

Yhtään ei jännitä...
Sunnuntain tottikset alkoivat heti aamusta ja me oltiin ekassa parissa eli onneksi jännitys oli nopeasti ohi. Rieha meni ensin makaamaan ja oli maannut oikein hienosti, arvosanaksi saatiin siitä erinomainen. Muitten liikkeitten arvostelut ja arvosanat meni itseltä vähän ohi, oli jo niin kuuma ja olin ihan poikki kaikesta jännityksestä.

Paikkamakuusta seuruuseen mennessä aloin huomaamaan, että Rieha oli ihan liekeissä. Ja se näkyi kyllä koko suorituksen ajan. Seuraamisessa se edisti välillä ihan törkeästi ja painoi, mutta häntä heilui ja askel lensi. Tuomari ei oikein edistämisestä tykännyt, mikä oli kyllä ihan ymmärrettävää.

Liikkeestä istuminen onnistui hyvin, mutta tuomarin mukaan olisi voinut odottaessa olla skarpimpi. Ehti siis katsella ympärilleen. Liikkeestä maahanmeno onnistui sekin hienosti, mutta sitten Rieha ennakoi luoksetuloa ihan sekunnin sadasosan verran. Tuli ihan täysiä ja loppu oli hieno. Liikkeestä seisominen oli oikeastaan edellisen toisinto, tosin nyt ennakoi luoksetuloa vielä törkeämmin. Muuten hienot liikkeet, mutta ennakointi vie ilmeisesti sääntöjen mukaan -4p. kummastakin eli niissä annettiin kyllä vähän liikaa pois. Rieha oli vaan niin innoissaan ja tiesi itse paremmin mitä tehdään.



Noudot sitten. Tasamaanoudossa ei mitään ongelmia. Nosti hyvin ja palautti laukalla, luovutuskin oli ihan priima. Ja yleisö kohahti. Kuvien ottaja Hannele kuvaili tilannetta näin:

"Mun takana joku epäili että jaksaako tuo pieni koira nostaa koko kapulaa. Joku toinen siihen, että veikkaan että nousee tolla koiralla heittämällä. Ja sit ne huokaili ja hihkui kimpassa :D."

Estenoudoissa Rieha jatkoi samaa linjaa. Kummastakin saatiin arvosanaksi erinomainen. Metristä estettä ei hipaissutkaan ja mikä vauhti sillä oli kummassakin noudossa. Tässä vaiheessa olin niin ylpeä mun pienestä koirastani, kun niin monella paljon isommalla ja kokeneemmallakin koiralla oli esteiden kanssa ongelmia. Se on se asenne tosiaan, mikä ratkaisee!


Loppuun vielä eteenmeno. Hieman tuli pomppuja, mutta eteni vauhdikkaasti ja meni hienosti maahan. Siihen oli hyvä lopettaa, ansaittujen aplodien kera.

Tuomari tykkäsi Riehan temperamenttisesta ja vauhdikkaasta tekemisestä, mutta rokotti sitten seuruun edistämisestä ja tietysti noista ennakoinneista isolla kädellä. Tottiksesta saatiin pisteitä yhteensä 85. Olin tyytyväinen pisteisiin, arvostelu oli tiukkaa ja oma jännitys oli kova.

Eniten kuitenkin lämmitti mieltä ne lukuisat ihmiset, jotka kävivät kehumassa Riehaa ja sen ilmettä ja asennetta. Se on kuitenkin se tärkein asia. Riehan kokoa kysyttiin myös useaan otteeseen, harvoin pk-kisoissa näin pieniä koiria näkee. Olipa siis hienoa näyttää mihin pystytään ja mihin kepiet pystyy! Ensi vuodelle hiotaan tottista vielä enemmän kasaan ja näytetään se meidän 98 pisteen suoritus ;).

Yhteensä saimme pisteitä 263, mikä on 2-tuloksen ja koularin VK3 verran. Sijoitus tällä oli SM6. Lisäksi joukkueemme sai SM-pronssia. Olen todella tyytyväinen siihen, että lähdettiin ja uskallettiin. Ensikertalaisiksi vedettiin omasta mielestä tosi hienosti. Tästä se kokemus vaan karttuu! Onnea vielä kaikille sijoittuneille ja tuloksiinsa tyytyväisille!



Ei kommentteja: