Tulipa käytyä tokoilemassa oikein hard core-olosuhteissa Keuruulla. Tuomarina toimi Aino Juhantalo-Kakkola. Hiekkakenttä, ei varjon häivääkään ja lämpötila varjossa olleen auton mittarissa 30 astetta. Tuike hakeutui heti varjoon kun vaan jonnekin pääsi ja kerrankin meni jopa autoon vapaaehtoisesti, kun siellä oli pieni nurkkaus varjossa... No olosuhteet oli rankat, mutta ei voi kyllä niitä pelkästään syyttää. Oma olotila oli taas jotain todella kummallista, eikä tekeminen onnistunut yhtään. Välillä tuntui että jalat lähtee alta ja kommentit tuomariltakin oli että koira on ihan eri kun pääsee pois kehästä, eli kun itse rentoudun. On tämä rankkaa, ihmisen pää ei meinaa pysyä mukana kun mennään niin ylös ja alas fiiliksissä.
Paikkamakuu meni jo pieleen, Tuike oli noussut istumaan heti kun menin piiloon ja istumassa jökötti sitten koko makuun. Periaatteessa tuosta olisi kai sääntöjen mukaan voinut saada vielä viitosen, mutta tuomarin linja oli tänään että koska nousi ylös niin nopeasti niin liike nollaksi. Seuraamiseen mentiin, mutta siitä ei tullut mitään ja päätin sitten keskeyttää homman.
Vaikeaa se on, tottakai olosuhteet pitää ottaa huomioon, mutta periaatteessa koiran pitäisi toimia olosuhteessa kuin olosuhteessa. Ja kun treeneissä sitä ei juuri kuumuuskaan haittaa vaan tärpättää aina iloisena ja tekee täysiä. Pahintahan tässä on se että treenit on olleet taas ihan loistavia, mitään tälläistä ei ole siellä ollut nähtävissä, ei lähelläkään. Joten vaikea päästä korjaamaan asiaa kun ongelmat tulevat vain kokeessa (vaikka viime koe olikin hieno, silloin oma pää pysyi kasassa paremmin).
Jos blogia joku lukee ja tämä meidän koeura jotain ajatuksia herättää niin laittakaa ihmeessä vinkkiä ja mietteitä tulemaan (vaikka sähköpostiin riikka.nara(at)elisanet.fi ). Kaikki ideat on tässä vaiheessa hyviä. Blogista löytyy kaikki mahdollinen taustatieto meidän treeneistä, kokeista jne. Tuntuu että ainoa mikä on kokeilematta on tosi tiukat pakotteet jos joku menee pieleen, mutta toisaalta noita pieleen menoja on tosi vaikea saada treeneissäkään esiin ja se ovatko ne sopivia minun jännitykseen reagoivalle koiralle on myös miettimisen arvoinen asia. Ehkä se ohjaajan terapia on ainut varteen otettava vaihtoehto...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti