Sm-tason ralleja ym.

Rieha lähti Paimioon viime sunnuntaina. Ajoin sen Tampereelle, josta Erja nappasi sen kyytiin. Rieha oli ihan onnessaan nähdessään Erjan ja hyppäsi autoon häntä heiluen. Itse olin parkunut jo koko aamulenkin. On se vaan rankkaa erota niin tärkeästä tyypistä, vaikka tietää, että aika kuluu nopeasti ja että Rieha saa varmasti erinomaista hoitoa. Pitää yrittää päästä katsomaan mammaa ja pentuja mahdollisimman usein, niin ehkä se eroahdistus täällä päässä hieman helpottaa. Ensi viikollahan se h-hetki sitten koittaa. Peukut pystyyn!

Pystykorvat on nyt siis saaneet kaiken huomion. Rallytokoa ollaan treenattu erityisesti Tuiken kanssa, koska se on sekä piirinmestaruusjoukkueessa, että rotumestaruuskisassa. Erityishuomion alla on ollut takapään käyttö. Siihen kaivoin avuksi tasapainotyynyn, jonka päällä pyöritään kumpaankin suuntaan. Ehkä se siitä alkaa mummunkin takapää taas vetreytymään.

Rallyryhmän treenit on pyörineet myös tehokkaasti. Viime viikolla Tuike pääsi mukaan ja tehtiin kohtuullisen haastavaa mestarin rataa. Eilen päästiin kokeilemaan SM-kisojen voittajan rataa ja otin mukaan sekä Tuiken, että Viiman.

Ai vitsi, että rata oli mukava! Ja helppo! Siis verrattuna niihin tosi hankaliin mestariluokan ratoihin mitä ollaan viime aikoina tehty. Toisaalta on ihan hyvä strategia treenata niitä hankalia ratoja.

Tuike aloitti ja se oli ihan sairaan hyvä! Pari mokaa toki tuli. Liikkeestä seisomisessa annoin väärän käskyn ja T meni maahan. Oikealla käskyllä hienosti. Pujottelut ja houkutukset tosi hyvin ja 270 astetta vasemmalle meni oikein hienosti takapään kanssa. Jalkojen välistä puolen vaihdossa tuli pieni töksähdys, koska se on minulle niin hankala ajoittaa. Liikkeestä maahanmenossa se oli niin liikuttava, kun heilutti saparoaan aivan hulluna. Yritin hieman korjata sen suoruutta, mutta en tiedä olisiko siitä lähtenyt pisteitä. Loppurata meni tosi kivasti, kyllä sai olla tyytyväinen innokkaaseen ja iloiseen pikkukoiraan. Käytösruudussakaan ei ollut ongelmia, joten aika pätevä voittajaluokan rata vedettiin.

Viima teki saman radan hieman sovellettuna, eli ei tehnyt oikealla seuraamista. Sekin oli tosi kivasti kuulolla ja Viimaksi tosi sähäkkänä. Houkutus taisi olla sille uusi juttu, ei mitään ongelmia. Hyvin sekin selvisi loppuun saakka ja häntä vaan heilui ilosta.

Hyvä treeni ja tosi hyvä mieli!