Tuike on lopettanut vinkumisen lähestulkoon kokonaan ja nukkuu esim. yöt hyvin. Päivisin se jatkaa edelleen samaa rataa: istuu tai makaa ja tuijottaa. Välillä se nukkuu, mutta herää taas sitten syyttävään tuijotukseen. Pihalla se ei juuri suostu liikkumaan, jos menee johonkin niin istahtaa äkkiä ja tuijottaa korvat luimussa surkeana. Jalkaa tekisi kovasti mieli purra ja välillä se sätkii kauluri päässä jalan suuntaan. Valvottuna se saa olla ilman kauluria, silloinkin se välillä yrittää mennä jalkaa kohti ja kiellon kuullessaan tuijotuksen syyttävyys vaan syvenee...
Haava on parantunut hyvin ja punoitus sen ympärillä on vähentynyt huomattavasti. Jalkaa se ei edelleenkään käytä juurikaan, mutta on meinannut jo useampaan otteeseen hypätä sohvalle tai sängylle, eli tarkkana saa olla.
Kakkaamisesta sen sijaan meinasi tulla kunnon operaatio. Eilen alettiin syöttämään sille eläinlääkärin suosituksesta Levolaccia. Annettiin reipas annos ja ohjeen mukaan sen pitäisi toimia kahden tunnin kuluessa. Kuuden tunnin päästä kun ei mitään kuulunut soitettiin taas eläinlääkärille, joka ohjeisti antamaan parafiiniöljyä. Sitä sitten vielä illalla kahdeksan aikaan kunnon annos ja myöhemmin vielä lisää. Eikä minkäänlaista vaikutusta. Nukuttiin yö hyvin, eikä aamullakaan pienintäkään vinkkiä kakkaamisesta. Annettiin vielä parafiiniöljyä kunnon tujaus, eikä edellenkään minkäänlaista vaikutusta.
Koska viiden päivän pidättäminen 6-kiloiselle koiralle, joka kuitenkin on joka päivä syönyt normaalisti, alkoi kuulostamaan jo epäterveelliseltä, soitettiin vielä kerran eläinlääkärille. Nyt tuli sitten viimeisenä vinkkinä microlax-peräruiske. Eikun apteekkiin ja ruisketta menemään. Viiden minuutin päästä T äkisti ulos kunnon kääkäleen. Ei varmaan vähän aikaan olla oltu noin iloisia koiranpaskasta kuin tänään 
. Varmasti Tuikellakin olo helpottui.
. Varmasti Tuikellakin olo helpottui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti