. Pääasia on kuitenkin se, että ensi viikon jälkeen alkaa kolmen viikon loma, jolloin en aio edes katsoa Kuopion suuntaan. Sitten treenataan ja lenkkeillään ja treenataan ja lenkkeillään oikein sydämen kyllyydestä!Lauantaina oltiin Viiman kanssa Pieksämäellä Mauri Pehkosen tuomaroimassa tokokokeessa, eli startattiin meidän avoimen luoka ura. Samalla vedettiin piste-ennätys, valitettavasti vaan sieltä huonommasta päästä... Ei oikeastaan harmita ollenkaan, Viima oli tosi hyvässä vireessä menossa kehään ja normimeiningällä oltaisiin varmasti vedetty mukava tulos. Kävi kuitenkin murphyn laki ja kesken paikkamakuun joku alkoi naksuttelemaan koiralleen pihalla ja se kuului halliin tosi selkeästi. Tiesin saman tien että siihen menee paikkamakuu ja n. viidennen naksautuksen kohdalla saan kehoituksen tulla kytkemään koira. Tässä vaiheessa oli sellainen minuuti jäljellä. Tylsä homma, naksuttelu on vaan Viimalle se ainoa nounou-juttu. Mutta ei siitä ketään voi syyttää ja nyt saman tien päätinkin että aloitetaan naksutteluun siedätys kotosalla (jos vaan jostain sen löytäisin...). Naksutin on jostain syystä Viimasta tosi epäilyttävä kapistus ja vaikka se ei mihinkään muihin ääniin reagoikaan millään lailla, niin naksuttelua kuullessaan se lopettaa tekemisen totaalisesti. Luulen että se on yhdistänyt äänen johonkin, eikä silloin voi hommia tehdä (olen sille joskus naksutellut, mutta olen siinä hommassa todella huono). Mutta meidän ongelmammehan se ihan täysin on ja siedättäähän se siihen pitäisi. Ja jonkin verran se onkin siihen siedättynyt, mutta tuollainen intensiivinen naksuttelu, mikä vielä hallissa kaikui oli selkeästi liikaa.
Yksilöliikkeisiin fiilis ei ollut sitten paras mahdollinen, tekeminen meni aika haluttomaksi ja se näkyi alkupään liikkeissä. Lisäksi itse jännitin aivan älyttömästi, enkä käskyttänyt ollenkaan loogisesti. Loppuun saatiin onneksi hyvä fiilis nostatetuksi ja Viimalla alkoi olemaan hauskaa kehässä, eli tavoite saavutettiin vaikka pisteillä ei juhlittukaan.
Saldona oli rivi: Paikkamakuu 0, seuraaminen 6 (aivan jäätävää, ohjasin ihan päin prinkkalaa, kaikki valmistelut ja vihjeet jäi puuttumaan, törmäilin koiraan yllätyskäännöksissä, tuijotin ja painostin, sen näköistä oli myös Viiman tekeminen), liikkeestä maahanmeno 0 (ei lähtenyt seuraamaan kunnolla, nollasin liikkeen ja kävi kehumassa ja taputtelemassa koiraa), luoksetulo 8 (hieno vauhti ja stop, olin tosi tyytyväinen niihin, hieman vino eteentulo ja hieman vino sivullemeno), liikkeestä seisominen 0 (tämä oli ihan oma moka, seuraaminen oli ok, mutta en tajunnut ettei jäänyt seisomaan ja toinen käsky ihan liian myöhään), nouto 0 (Viiman lempparii! karkasi saman tien kun heitin, loikki kapulalle ja heitteli sitä häntä heiluen), kaukot 10 (jee, oli kyllä hyvät, noudosta jäi vissiin tosi hyvä fiilis), hyppy 6 (kaksoiskäsky takaisinhyppyyn, vino sivulletulo) ja kokonaisvaikutus 7.
Yhteensä siis 85p.
Eikun kohti uusia haasteita vaan. Ehkä sitä on sen verran kisaajana kehittynyt että ei jäänyt yhtään paha mieli. Kun ei pääse treenaamaan kunnolla, eikä edes olemaan koirien kanssa saman katon alla suurinta osaa ajasta niin silloin kun jotain pääsee tekemään niin siinä ei paljon murheet paina.
Muuten ollaan treenailtu pikkujuttuja, Tuikkusen kanssa kaukoja taas kovasti (kolmen viikon lomalla otetaan kyllä sellainen kaukourakka, ettei todellista) ja lisäksi treenattavaksi päätin ottaa tunnarikapulan pitämisen, etten saa syöksyillä sen perään riskipelillä. Tämän T hiffasi nopsaa ja vaikka koitti alkuun tiputtaa kapulaa kun kädet oli kuonon lähellä, niin muutaman toiston jälkeen kapulaa sai jo taputella ja vetää ja hyvin pysyi suussa. Pikkujuttuja, mutta ei ole näitä alusta asti niin tarkkaan laiskana opettanut. Tänään käytiin metsälenkillä kuuraisessa pakkasmetsässä ja kyllä oli mukavaa. Vimps suoritti metsurin hommia ja taisteli kaikenmaailman karahkojen kanssa onnessa. Tuike riehui ja juoksi, hirmuisesti siinä on virtaa ja vilskettä riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti