Viiman pentupäiväkirja

Viiman pentupäiväkirja

17.3.2006 Pentuja katsomassa, ikää 5-viikkoa

Mistähän sitä aloittaisi. Pennut olivat kertakaikkiaan hurmaavia, jokaikinen oli tosi reipas ja terhakka pentuli, yhtään syrjäänvetäytyvää ei joukossa näkynyt. Ne tunkivat syliin, heiluttivat pientä hännänpötköään ilosta niin että viips vaan kuului. Se lisäksi ne osasivat hurjasti purra mm. kellon ranneketta, rannetta, lahjetta, polvea, nenänpäätä jne. mutta välillä tuli myös toisenlaisia hellyydenosoituksia pikku kielen nuolaistessa nenänpäästä. Kahdella kaverilla toinen korva jo sojotti tomerasti ylöspäin muilla oli vielä lupat. Pentujen välinen paini oli kyllä niin mainiota katsottavaa kuului vaan mur ja sitten koitettiin typistäää siskon korvaa, häntää tai jalkaa. Leikin jälkeen pennelit lysähtivät mitä mielenkiintoisimpiin asentoihin ja kasaan toistensa päälle ja sitten nähtiin unia oikein urakalla. Äänistä ja ilmeistä päätellen pennut mm. söivät ja taistelivat hirviöitä vastaan unissaan. Lopputulos oli että ne olivat aivan kertakaikkisen suloisia!

Kasvattaja oli myös sillä silmällä katsellut ja kutsui meille luultavasti tulevaa tyttöä Pikku Myyksi kun sillä kuulemma melkein pystyy näkemään sellaisen tomeran nutturan pään päällä keikkumassa. Tyttö oli aivan ihana, häntä heilui koko ajan (ei edes syönnin ajaksi kerinnyt lopettaa) ja haki koko ajan tomerasti kontaktia ihmisiin. Haluaa kuulemma olla aina ekana joka paikassa ja erityisesti ihmisten sylissä. Vaikutti siis juuri sellaiselta pennulta kuin toivoinkin ja pidin siitä myös värityksen puolesta tosi paljon.

6.4.2006 Viima 7-viikkoa kotiutuu

Äsken siis tultiin kotiin Viiman kanssa. Tuike on vielä hoidossa joten sitä reaktiota ei olla vielä päästy näkemään. Kasvattajan luona ollut pikkuriiviö, joka pomppi puolen metrin loikkia suoraan ylöspäin ja kohti ihmisen päätä, muuttui kummasti automatkan pahoinvoinnin jälkeen rauhalliseksi ja kiltiksi pikkupennuksi. Tällä hetkellä kaveri vetelee todella sikeitä unia sängyn takana. Sängyn alusta oli myös Tuikella eka paikka mihin pentuna meni koisimaan, on vissiin sopivan turvallinen. Antaa nyt siis pienen tuhista uniaan ja myöhemmin lisäpäivitystä touhuista.

Niin ja pennuhakureissu alkoi toosi hyvin kun ajettiin 100 metriä ennen kasvattajan taloa auto ojaan loskakelissä...

7.4.2006

Tuike ja Viima on nyt olleet samassa kämpässä illasta lähtien, aita tosin on ollut välissä. Tähän asti Tuike on lähinnä murissut pennulle jos se on koittanut tulla katsomaan. Yö meni kuitenkin hyvin ja kumpikin nukkui rauhassa. Ehkä se tästä sutviintuu kun Tuikekin tajuaa ettei pentu ole mihinkään lähdössä.

Viima on ihan älyttömän kova syömään Smile, saman tien kun kupin tuo niin nenä alkaa nuuskuttamaan tosi lujaa ja sitä ah niin ihanaa ruokaa koitetaan etsiä kaikin voimin. Sitten kun ruokakupille pääsee niin koko pieni koira hytkyy onnesta, häntää ja korvia myöten Very Happy. Aikasta sööttiä. Illalla Viima myös reippaasti pissasi petiinsä, mutta onneksi se ei haittaa ja siinä voi silti nukkua päällä hyvillä mielin.

7.4.2006

Tähän asti on vielä ollut meininki sitä että Tuike murisee aina kun Viima koittaa tulla yhtään lähemmäksi. Onneksi Viima fiksuna tyttönä älyää väistää murisevaa valkoista ja seuraa sen tekemisiä erittäin suurella mielenkiinnolla. Kaikki on siis ok kunhan Viima pysyy tietyn etäisyyden päässä. Huomaa kyllä että Tuikella on hermo vähän kireällä pennun takia, mutta eiköhän se siitä. Ulkona tulevat jo paremmin juttuun, eikä Tuike ehdi siellä kiinnittä huomiota pentuun niin paljoa.

Huomasinpas muuten heti kantapään kautta miten helposti unohtuu nuo pennun metkuilut... Nimittäin tuo hieno peti mistä puhuttiin on saanut jo hieman uutta muotoilua Viima-neidin toimesta. Otin siitä päällisen pois ja vain superlonipatja jäi paikalleen, niin eiköhän siitä heti lähtenyt kivasti palasia irti naskalihampailla ja nyt on sitten patjassa nyrkimenevä aukko. Muutenkin tuntuu että hieman erilainen pentuaika on tiedossa tämän kanssa kuin Tuiken, penska on ollut päivän täällä ja nyt on jo äksön aikamoista. Viima käyttää paljon enemmän nenäänsä ja hakee syliin ja lähelle kasvoja enemmän kuin Tuike pentuna. Toisaalta taas Tuike ei koskaan kovin paljon kerinnyt tuhota ja Viimalla näyttäisi siihen olevan lahjakkuutta jo tässä vaiheessa. Samoin pikkuneiti huoletta pomppii omassa pissassa ja kakassa, mitä Tuike ei koskaan harrastanut. Tottakai tiesin että erilainen pentu on tulossa mutta hauskaa että jo tässä vaiheessa huomaa eroja.

8.4.2006

Pikku Viima on tänään katsellut ihmeissään Lostia, taisi sekin jäädä koukkuun. Onkohan se edes noin nuorille sallittu...

Iltaa kohden Tuike on vähän rauhoittunut, vieläkin näyttää kyllä lähinnä kärsivältä jos pentu tulee lähelle. Mies on käynyt Tuiken kanssa parin tunnin lenkillä joka päivä ja mie olen koittanut ottaa tottista jne. ettei jäisi ihan ulkopuoliseksi. Mutta Viima on onnistunut pissimään uloskin jo monta kertaa, "ylpeä". Yksi naapurin cairnterrierikin nähtiin ulkoilemassa ja Viima oli tosi rohkea, loppujen lopuksi mun jaloista oli kuitenkin turvallisinta seurata tilannetta.

12.4.2006

Viiman uusi lempiharrastus on vesikupissa seisominen ja tassuilla veden läiskyttely ympäriinsä... on kyllä aika hupaisan näköistä hommaa. Sen kuppi on aika iso eli mahtuu siinä hyvin seisomaan muttei pienempääkään voi laittaa kun se lähtisi muuten koiranpennun mukaan ja kaikki vedet kaatuisi kerralla lattialle.

14.4.2006 Menoa ja meininkiä, Viima 8-viikkoa

Pennun saldo tältä aamulta: lenkkari raahattuna olkkariin (kerkesin pelastaa), yksi kappale vesikuppeja lätsyteltynä lattialle, rintsikoiden olkaimet otettuna yöpöydältä (kerkesin myös pelastaa), yöpöydän jalka (ei näkyviä jälkiä), kiipeäminen vaatekaapissa pyykkikoriin ja sieltä urheasti kohti ruokasäkkiä, itsemurhayritys puremalla Tuikea takapuolesta, kovalla ähinällä ja puhinalla säestetty yritys kiivetä sohvalle ja syödä sieltä sohvan nappi, kakkaaminen omaan häkkiin ja tassuttelu siinä kruunattuna kakkatassuilla kävelyllä ympäriinsä. Nyt se onneksi nukahti.

On se suloinen mutta kovin ehtiväinen pentu, tekemistä siis riittää. Mutta osaa se jo istua nätisti käskystä odottamaan ruokaa, napittaa kontaktiharjoituksissa silmiin, antaa myös nätisti pestä kakkatassut ja muutenkin söpöstellä ihanasti. Korvat vielä lurpattaa mutta kun on tosi tärkeistä asioista kyse niin kumpikin pongahtaa terhakasti pystyyn.

14.4.2006

Viima the Goottityttö (mies keksi, kun sillä on mustat kynnet ja tiukka asenne) on kyllä kovin tomera tapaus, ihan erilainen kuin Tuike pienenä (niin hyvässä kuin pahassa). Ulkoilessakin nopsaan unohtuu etttä mihinkäs se lauma jäikään kun löytyy kaikkea mielenkiintoista, sitten juostaankin tuhatta ja sataa takaisin kun erehdys huomataan.

Tuike murisee edelleen jos pentu liiaksi riehuu, sietää kyllä jo muuten ihan hyvin kunhan vaan saa itse tarpeeksi huomiota. Leikkimään ei ole alkanut vaikka Viima kovasti yrittääkin ja muutenkin Viima seurailee Tuiken tekemisiä erittäin suurella mielenkiinnolla. Ulkona menevät peräkanaa.

15.4.2006 Pentupainit ekaa kertaa

Viima pääsi tänään riehumaan 15-viikkoisen aussien pennun kanssa. Meno oli kyllä hurjaa! Välillä vähän hirvitti kun Viima oli sen verta pienempi mutta ei tuntunut haittaavan ollenkaan vaikka vähän alakynnessä olikin, piti vaan päästä uudestaan ja uudestaan riekkumaan. Sit oltiinkin ihan poikki ja lötköä pentua, mutta kivaa oli! Siinä oli kyllä aika hurjapäinen parivaljakko, rohkeita ja iloisia kumpikin.

21.4.2006 Pentukoulutusta, Viima 9-viikkoa

Viima oli tosi reipas penneli kun Salme meitä ystävällisesti opasti pienillä pentuharjoituksilla. Katsekontakti löytyy niin tomerasti Smile! Hiano plikka se kyllä on, vaikka välillä tuntuu että elämä on yhtä kieltämistä kun neiti löytää koko ajan jotain mielenkiintoista pureskeltavaa.

26.4.2006

Tää oli tosi ylpeä Viimasta tänään. Se oli mukana kun Tuiken kanssa treenailtiin Kortepohjassa ja oli tosi nätisti. Otettiin sitten vähän kontaktiharjoituksia kentän reunalla eikä toiset koirat kiinnostaneet oikeastaan yhtään.

27.4.2006

Tuike on ottanut omakseen tuon komentajan roolin. Se on katsonut että mistä jutuista Viimaa kiellän (mm. lampunjalan pureskelu ja seinän kulmien pyöristys) ja jos en itse sitä huomaa niin Tuike syöksyy komentamaan pentua että nyt loppuu tuommoinen. Ihan kuin itse ois ollut pentuna erilainen...

Meillä ei vieläkään olla ylimpiä ystävyksiä, mutta tulevat kyllä toimeen. Irtiololenkillä Tuike on jopa vähän alentunut Viiman kanssa leikkimään. Viima kyllä parhaansa mukaan koettaa saada Tuikea leikkimään koko ajan, kulkemalla sen perässä sekä inisemällä ja haukkumalla. Ja Tuike kun muutenkin tykkää vähän hillitymmistä kavereista niin nuo Viiman keinot ei ehkä ole kaikista parhaita.

3.5.2006

Tuike on alkanut leikkimään Viiman kanssa! Vain ja ainoastaan ulkona kun kumpikin on irti, mutta silti. Tuike juoksee isoa rinkiä ja Viima koittaa raukka pysyä mukana, pääasia että kummallakin on hauskaa. Viima osaa kyllä hienosti jäädä odottamaan ja vaanimaan, eikä ihan päättömästi juokse vaan perässä. Sisällä komento on kuitenkin vielä aika kova, mutta ihan selvästi hyväksyminen on jo tullut.

3.5.2006 Turistina agilitykisoissa, Viima 12-viikkoa

Viima oli messissä Laukaan agikisoissa (nuorena se on vitsa edelleen väännettävä) ja alkujännäyksen jälkeen siellä oli tosi kivaa! Erityisesti yksi malinois ois ollut Viiman mieleen ja se oli kans tosi kivaa että kaikki kävi moikkaamassa.

11.5.2006 Eka rokotus

Viimalla oli eka rokotus tänään. Taaas näki hyvin tuon ihanan luonteen, ei ollut moksiskaan yhtään vieraasta paikasta, hajuista ja ihmisistä vaikka autossa tuli taas paha olo. Kaikki oli vaan kauhean kivaa ja häntää viipsattti hirmuisesti kaikille. Hoitajia piti myös koittaa seurata topimenpidehuoneisiiin koko ajan. Hyvä että suostui lähtemään sieltä pois kun oli niin kiva paikka.

12.5.2006

Viiman pentu-TOKO kasvattajan johdolla meni oikein hienosti, tänään otettiin harjoitusta jossa koira tulee mahdollisimman lähelle ihmistä niin eteen kuin sivullekin. Viima ajoi myös ensimmäisen jälkensä, hieno neiti oli se oli kertakaikkiaan.

13.5.2006

Viima punnittiin torstaina eläinlääkärillä ja sintti painoi vaivaiset 5,45kg. Olin jo ihan huolissani mutta onneksi kasvattaja kävi kylässä ja sanoi että se on oikein mainiosti kehittynyt. Eroa yhteen sen siskoon ja veljeen oli nimttäin pari kiloa.

15.5.2006 Uusia ulottuvuuksia

Viima on nyt alkanut kiivetä sohvalle. Se on varmaan kuukauden ajan pystynyt pomppimaan sellaisia metrisiä loikkia suoraan ylöspäin, mutta nyt vasta tajusi että sitä kannattaa suunnata pomppua myös vähän eteenpäin niin pääsee sinne sohvalle vähän paremmin Laughing. Nyt meni Tuikelta viimeinenkin pakopaikka.

22.5.2006

Lemmikkipalstoilla oli keskustelua pennuista ja peileistä ja Viimakin taas viime yönä kunnostautui murisemalla peilille . Alkuun peilikuva oli suuri ihmetys mille piti välillä heiluttaa häntää ja välillä haukkua. Nyt se on jäänyt vähemmälle mutta iltasella saattaa tulla vielä näitä mörkö-peilissä juttuja. Samoin meidän vessaharja on iltaisin aivan uskomattoman pelottava ja sille pitää suureen ääreen haukkua jos vessan ovi on jäänyt auki. Päivällä se ei aiheuta mitään reaktiota mutta illalla se vissiin muuttuu pelottavaksi vessaharja-hirviöksi (karvainen ja haisee epäilyttävälle ).

24.5.2006 Lisää uusia ulottuvuuksia, Viima 15-viikkoa

Viima on oppinut kiipeämään sänkyyn, nojatuoliin ja sohvalle. Olipa kiva mennä eilen puoli kahdentoista aikaan nukkumaan ja huomata että mitäs märkää täällä sängyssä on ja pikku-neiti viattomana heiluttaa häntää lattialla...

30.5.2006

Viima oppi tänään uuden asian. Nimittäin ruokapöydälle kiipeämisen. Hienoa että on rohkea ja vilkas pentu joka kehittää tekemistä vaikka sitten ihan itse. Tai sitten ei.

4.6.2006

Meillä on viikonloppu ollut yhtä hulinointia, Viima on ollut oikein super-energisenä ja äipän pinna on meinannut vähän kiristyä, mutta sitten se aina hurmaa sillä viattomalla hänään heilutuksellaan.

Ollaan meidän porukoilla ja Viima on esim. kaatanut muonasangon lattialle, koska hällä oli niin kova nälkä (oli kiva kerätä...). Sen lisäksi Tuikea pitää koitaa härkkiä koko ajan. Ne on nyt alkaneet harrastamaan vetoleikkejä hirveällä ärinällä. En ole kauheasti antanut sitä tehdä kun musta tuntuu että se vähän turhan helposti muuttuisi sitten tappeluksi, sen verta kovaa pörinää kumpikin pitää. Ja Tuike häviää melkein joka kerta, Viima vetää sitä perässään ympäri kämppää. Toisaalta Tuikekin välillä oikein härnää Viimaa leluilla että otappas kiinni jos saat.

26.6.2006

Viima kiipesi eilen pöydälle ja otti sieltä paistinlastan syötäväksi. Kyllä oli neiti onnellinen sitä syödessään, minä taas en. Tästäkin oltiin keskusteltu muutamaan otteeseen illalla, aina kiellettäessä lähti niin nopeasti ja luimien pois pöydän luolta mutta uudestaan oli koitettettava. Oli vissiin hyödyt suuremmat kuin riskit tässä tapauksessa.

27.6.2006

Olipas taas hauskaa pennun kanssa. Viima halusi iltavillissään antaa oikein isoon rakkaus-pusun mulle (siis mähän oon niin ihana), huono homma vaan että siinä oli myös hampaat mukana (niitäkään ei edes kovin montaa ole, mutta tietty just se yks sattui osumaan). Tuloksena yksi verta vuotava nenä, kiljuva minä ja ymmällään oleva pentu (mitä ihmettä se mutsi oikein huutaa...). Ei sille vaan voi olla pitkään kiukkuinen kun toinen vaan viipsaa häntää korvat luimullaan ja se myös oikesti osaa pussailla tosi söpösti. Sen lisäksi astuin lätäkköön, joka oli juuri sopivasti sijoitettu vessan oven eteen.

Mutta oli se tänään oikein nätistikkin kun oli agi-treenejä katsomassa, kontakti sujui kivasti ja kaikkia ihmisiä oli ihana moikata, edes automatkan oksennus masentnut. Kyllä se on vaan niin sulkku vaikka välillä vähän hermoja koetteleekin.

5.7.2006

Kuinka pikkukoiran kannattaa leikkiä isomman kanssa, ettei jää alakynteen? No pitää kiivetä sohvalle tietty.

Nyt se on siis nähty eli Tuike on sulanut tuon penskan kanssa. Kylläse vieläkin tarvittaessa komentaa mutta riehuminen sisälläkin alkaa olla jo aikamoista. Eli kaikille jotka epäilevät oman koiran toimeentuloa pennun kanssa nou hätä sillä jos Tuike über-bitch pennun hyväksyy niin kyllä muutkin.

5.7.2006 Kyllä mie ittekin pärjään... Viima 21-viikkoa

Viima aiheutti miehelle harmaita hiuksia tänään. Oltiin tokoilemassa ja otin ensin Viiman kanssa vähän jotain pientä, sillä toimikin kontakti yllättävän hyvin vieraista koirista huolimatta ja pienet pätkät seuraamistakin onnistui hyvin. Vaihdoin sitten koiran Tuikeen ja mies lähti Viiman kanssa Haukanniemeen. Kohta se soittaa että sen puhelin hukkui, lähden sitten perään niin se soittaa että puhelin löytyi mutta Viima karkasi. Se oli koittanut ottaa sitä kiinni, Viima varmaan ajatteli heti että nyt mennään autoon ja oli lähtenyt karkuun, mies oli sitten juossut sen perässä ja neitihän painaa vaan lujempaa. Saavun sitten paikalle ja mies siellä koittaa kiukkuisena sitä etsiä.

Vähän aikaa siinä oltiin niin huomasin että Viima istui n. 5 metrin päässä keskellä rypsipeltoa ja katselee meitä. Kutsuin sitä ja häntä vaan alkoi viipsaamaan niin että rypsi heilui. Sieltä se sit tuli ihan iloisena. Oli vissiin koko ajan istunut siinä ja Vesa ei ollut vaan huomannut, oli vaan kulkenut siellä edestakaisin sitä etsimässä. Mua lähinnä nauratti kun toinen oli niin viaton, Veskua taas kiehutti kauheasti. Tuike on niin hyvä koira nyt sen mielestä kun se ei koskaan ole tehnyt mitään tuollaista. Viima oli varmaan vähän säikähtänyt kun sitä ajettiin takaa ja katsoi että pelto oli hyvä paikka hengata turvassa. Koitin vinkata että kannattaa seuraavalla kerralla unohtaa se oma kiukutus ja iloisena vaan kutsua niin varmaan tulee. No eiköhän se taas kohta lepy kun Viima tulee viipsattamaan. Mutta ei oo pelkoa että tulis tylsää näiden kanssa, ei todellakaan.

27.7.2006

Kulmuri irtosi kun leikittiin vetoleikkejä ja juuri kun olin tilaamassa aikaa eläinlääkärille. Uusi hammas kasvoi jo hyvän matkaa vanhan takaa, mutta onneksi irtosi ihan luonnostaan.

27.7.2006

Viima on edelleen aika pikku-sintti, painoa oli viikonloppuna 10,1kg. Vähän saisi kyllä tulla lisää, eli eikun lisää ruokaa tarjolle.

2.8.2006 Syödään sitten, Viima 25-viikkoa

Viima söi eilen uuniin menoa odottavasta pizzasta yhdeltä reunalta täytteet. Sohvalla oli sitten oliveita kun ne ei vissiin neidin mielestä ollut hyviä. Sen kulinaristiset makunystyrät on vielä lapsen kengissä siis. Se on just semmoisen sopivan kokoinen että pää yltää reunan yli, pitää varmaan alkaa kehittelemään jotain kunnon ylläriä että pöydän reunojen nuohoukset jää pois... Mutta eihän tässäkään voinut kuin nauraa, erityisesti kun löyty ne oliivit sieltä sohvalta.