Koemaista, sukulaisia, agikisaa, maastoa... Eli kaikkea ja vähän päälle!

Perjantaina treenailtiin ekaa kertaa talvikaudella maneesissa. Anna ja Maarit olivat seurana ja päätin tehdä koemaisen treenin. Samalla saatiin videokuvaa.

Toisaalta treeni oli juuri sitä, mitä oli tarkoituskin, eli näin missä liikkeissä on tekemistä. Toisaalta, tämän jälkeen kiitin onneani, etten ole ilmoittanut Riehaa lähiviikoille kokeeseen. Se oli nimittäin ihan irti. Maneesi oli pitkästä aikaa Riehasta ihan superihana paikka ja se nosti virettä. Se bongaili merkkejä ja oli ihan liekeissä. Lisäksi se tuli taas lepotauon jälkeen suoraan autosta kehään, mikä ei edellenkään ole ideaalitilanne. Koemaista odottelua on aika vaikea järjestää, kun muillakin on aikataulut ja kiire kotiin.

Laitan esille ne videot, mitä kehtaan :D.

Seuraaminen: En tykännyt yhtään. Tosi levotonta, Rieha ehti tehdä jos jonkinmoista. Pää tippuili, pomppi vasten, nojasi... Matkan varrella olleet merkit meinasivat varastaa huomiota ja käännökset oli tosi huonoja. Oma kävely oli sekin tosi surkeaa, maneesin pohja on tosi pehmeä ja siinä oli jotenkin vaikea taas askeltaa. Plus, että taas jotenkin jännitin ja mm. tein heti alkuun käännöksen väärän suuntaan. Ei hyvä suoritus, kummaltakaan.

Zeta: Seuraaminen oli hinasen parempaa, mutta ei parasta. Liikkeet onnistuivat sen sijaan hyvin ja osasin itse kävellä ihan oikein! Edelleen meinasi törpöt kiinnostaa.

Luoksari: Jättö hyvä. Ekan pätkän vauhti erinomainen, samoin stoppi, ihan prikulleen siinä, missä kuuluikin. Seuraavaan pätkään lähti oikein ruopaisten. Maahanmenon teki pompun kautta, eli hieman olisi voinut olla napakampi. Eteen tuli vinoon. Lopussa tulikin sellainen sävellys, ettei ikinä. Annoin sivulle- käskyn ja Rieha sinkoaa lähellä olleelle merkille, kiertää sen ja tulee sieltä sivulle aivan onnesta soikeana pomppien. Kyllä muuten nauratti katsojia ja Riesku oli niin iloinen tälläisestä hauskasta lisämausteesta...

Merkki ja ruutu: Ei katsonut merkkiä, vain ruutua. Sinnehän se sitten koitti kirmata ja karjaisin kerran EI, josta sinkosi ihan omatoimisesti merkille hyvään paikkaan. Ruutuun täysiä, hieman oikeaan laitaan. Hyvät stopit. Seuruuseen tulo myös rivakka ja hyvä. Merkin ignooraus oli siis ainut ongelma, ei vaan malttanut kuunnella.

Ohjattu (oikea): Se merkki, se merkki. Ei huomioinut sitä ollenkaan. Koko liike oli todella kaunista kuultavaa, karjun koiralle EItä ja se sinkoilee kapuloilla. Loppupeleissä otin sen takaisin sivulle ja lähetin uudestaan. Nyt löytyi jopa merkki, mutta jouduin taas kerran karjaisemaan EI, kun oli menossa vasemmalle. Sen jälkeen nousi oikea ihan hyvin. Jotta katastrofi olisi täydellinen, niin R juoksi kapulan kanssa puoleenväliin, tiputti sen ja jäi siihen heiluttamaan häntää. Olen nimittäin palkannut sitä varmaan viimeiset 20 treeniä lennosta ja nyt kun ei tullutkaan narupalloa, niin keepiehän aivan paheksui. Siinä sitten tuijotettiin toisiamme hetken, kunnes se nosti kapulan ja toi. Huhhuijaa... onneksi nyt näkee mitä treenataan! Kuuntelu on ainakin teema nro yksi...

Tunnari: Mulla alkoi olemaan tatti otsassa ja sanoin sille jo aika rumasti, kun meinasi lähdössä nuuskia. Onneksi muuten tunnari oli perushyvää menoa. Tiputti oman kerran varmistellakseen vielä paria muuta kapulaa, mutta sen jälkeen toi hienosti laukalla. Pikkaisen pyöräytti kapulaa, mutta luovutus oli ok.

Kaukot: Nämä oli kyllä ihan persiistä. Näin, että liikkui, tuli varmaan 30cm. Ärsyttävää, se on ollut treeneissä etupalkan kanssa niin hyvä. Seisomiseen myös kaksoiskäsky.

Tässä ajatuksia, mitä pitää tehdä:

• koemaista enemmän!
• kentälle valmiiksi kaikki merkit ja ruudut, niiden ympärillä pyörimistä paljon, ne on Riehasta nyt ihan liian ihania
• toisaalta taas merkkiä pitää vahvistaa edelleen vrt. ruutu ja kapulat
• seuruu pitää saada tasaisemmaksi, siihen ainakin varmuus tehdä noiden kivojen juttujen ympärillä ja niistä huolimatta
• oma kävelu seuruussa nyt johonkin järkevään kuosiin, erityisesti hidas kävely tuntuu vaikealta, enkä oikein tiedä missä rytmissä sitä tekisin

Merkkitreeniä tehtiinkin heti, tässä siitä mallia. Kyllä se kuuntelu sieltä tulee. Hirveästi kovasti se yrittää ja häntä heiluu :). Asennetta ei siis ainakaan puutu.

----------------------------------

Lauantaina meillä oli hauska päivä, kun saatiin kyläilemään Riehan puolisisko Moska 9kk, omistajansa Katin kanssa. Käytiin lenkilllä Halssilan metsissä, sieltä pari kuvaa. Kaikkien kuvien oikeuden Kati Kuuttila.

Riehasta Moska oli alkuun vähän ällö kakara, sen ehkä huomaa ilmeistä ;)?

Sitten alkoi pikkuhiljaa löytyä yhteinen sävel. Moska oli ihana pomppukoira!

Rieha opetti Moskalle keppien saloja, sitä ei haitannut ollenkaan jakaa noita aarteita

Tyttöset pääsivät vielä poseeraamaan ja aika kauniita, virtaviivaisia kelpejä ovat!

Hirveästi oli tytöissä samaa luonteen puolesta, vaikka ulkonäöllisesti aika paljon eroa olikin. Riehan ilme tulee tosi voimakkaasti isän puolelta, Moska on enemmän sellainen äippä-Lahjan näköinen. Hirveän vauhdikas ja iloinen paketti oli sekin! Luonteensa puolesta nämä on kyllä niin minun mieleen, ihan loistavia! Riehasta Moska oli ihan mukava, kunhan pysyi kaukana sen herkuista, siinä vaiheessa alkoi isosiskon hermoa kiristämään.

Lenkin jälkeen Rieha pääsi juoksemaan JATtilaan yhden 1-luokan agiradan, josta ei jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville. Ei paljon näkynyt vauhdissa tai hallinnassa tuo edeltävä lenkkeily... Hylky tuli kolmannelta esteeltä, kun se kävi törkkäämässä pään pujotteluun putken sijaan. No, tulipahan taas testattua sitäkin.

Päivän päätteeksi treenailtiin vielä vähän tokoa Killerillä ja Kati ikuisti siitä tälläisen äksönkuvan. Ihana kitakoira, rakkaan narupallonsa kanssa. Tosin sen tissit on tässä ihan kauhean näköiset. No, onneksi ei eloon vaikuta millään lailla :).

 Kiitos Katille kuvista ja kivasta seurasta!

 --------------------------

Tänään vietettiin sitten pk-painotteinen päivä. Ajeltiin ensin Viihdekeskukselle tottistelemaan. Heitettiin koko sakki ensin lenkki metsässä ja sitten siirryttiin esteille.

Metristä alettiin korottamaan pikkuhiljaa. Taidettiin päästä aikalailla sinne täyteen korkeuteen, ekaa kertaa. Rieha ei epäröi yhtään ja menee sikahyvällä asenteella. Ihan korkeimassa se hieman hipaisi estettä, mutta luulen, että se oli lähinnä ekan kerran tuoma yllätys. Kapula pysyy suussa tiukasti, itse asiassa tuntuu, että se rakastaa isoa pk-kapulaa. On se vaan hitsin pätevä!

Vinoesteellä haastavaksi homman tekee se oma heittäminen. Vinot heitot on tässä Riehalle vielä haastavia ja sen takia meinasi ekalla kerralla kiertää, kun näki kapulan suoraan sivusta. Uusi heitto suorempaan ja meni ongelmitta yli, mutta takaisin koitti kiertää. Kolmannella kerralla paluuseen apukäsky ja neljäs toisto menikin sitten täydellisesti.

Sitten siirryttiin tekemään erinäistä seuruuta ja leikkiä, samalla ammuttiin. Rieha kiinnostuu laukauksista sen verran, että mieluusti haluaisi mennä katsomaan. Mutta kun leikki ja erityisesti silloin kun seuruutti, niin ei tehnyt muuta kuin vähän käänsi korvia. Veti iloisella ilmeellä ja häntä ylhäällä, hyvä niin! Tuskinpä tämä tuottaa ongelmia jatkossakaan.

Sitten ajeltiin metsään viestitreeneihin. Vesku jäi Raisan kanssa A-pisteelle, mie vein Naakan ja Riehan metsään. Olipa taas aikamoista tarpomista, jotenkin ne aina onnistui menemään eri puolilta puita ja hihnat oli solmussa. Päälle satoi tietysti vettä ja maasto oli paikoin hyvin hankalaa. No, tulipahan tarvottua :D.

Sain ekalle matkalle pituuttu 850m. Ja maasto oli tosiaan hyvin haastavaa. Alku oli ihan ok metsää, sitten tuli tiheää metsää ja lopussa järjetöntä kivikkoa. Lisäksi matkalla taisi olla 3 isomman polun ylitystä, eli ei todellakaan mikään helpoin treeni.

Naakka lähti eka ja Rieha perään. Kumpikin lähti ok. Vähän ajan päästä Raisa soittaa, että koiria ei näy. Siitä melkein saman tien näin, kun Rieha palasi n. 50m päähän, sellaisen tosi ison kiven päälle seisomaan. Se ei tehnyt siellä muuta, kuin katsoi minua. Oli hiljaa ja hetken katsottuaan se lähti itse. Vähän ajan päästä tulee soitto, että kumpikin koira tuli. Jossain ne kuitenkin oli matkalla olleet. Vähän mietin sitä, että oisiko Rieha saanut Naakan kiinni ja sen takia palannut hetkeksi. Maastossa oli myös maastopyöräilijöitä ja he kertoivat nähneensä Riehan juoksemassa täysiä. No, ei pysty tietämään mitä matkalla sattui, pääasia, että kumpikin juoksi.

Toka matka helpotettiin reilusti ja palasin itse vaihteeksi lähemmäs. Samalla koirille odottelutreeniä. Kumpikin koira taisi olla aika yllättyneitä siitä, että olinkin lähempänä. Rieha juoksi tänne päin hienosti ja Vesku pääsi treenaamaan lähetystä. Siihen oli hyvä päättää treeni!

Viesti on kyllä pirun haastava ja jännä laji. Kuvittelin joskus, että sen treenaaminen on ihan helppoa, mutta kyllä se vaatii koiralta aika paljon. Yksin juokseminen, vieraassa maastossa, ilman omistajan tukea, ei välttämättä ole joka koiran hommaa. Siihen nähden olen tosi tyytyväinen Riehan kehitykseen tässä lajissa, ei nimittäin ole ihan mikään helpoin pala kakkua kaikkinen muuttuvine tekijöineen.