Varailin koirille nyt useamman uintikerran putkeen, mielessä ihan kunnonkohotus ja lihasten kasvatus. Tänään käytiin ekaa kertaa ja viikottain olisi tarkoitus mennä.
Otettiin hieman iisimmin tänään, koska edellisestä kerrasta on aikaa. Viima ui Anskun kanssa ohjatusti ja mukavasti sujui. Pienen vinkumisen kera meni itse hienosti uimaan ja saatiin se uimaan kunnon kierroksia ilman oikomista. Se ui ottaen aina Anskusta tukea, liikkis.
Tuike sai hakea lelua liivit niskassa. Veteen meneminen on aina kauheaa räpistelyä, mutta itse uinti oikein pätevää. Edelleen ottaa Tuikella kaikista koviten kunnon päälle ja se puuskutti oikein huolella rampille päästessään. Mutta tuntuu myös tykkäävän kovasti.
Riehan kanssa otettiin nyt hieman erilainen lähestymistapa, eli jätettiin lelu kokonaan pois. Lelun kanssa se ui aivan täysiä, eikä suostu tulemaan lepäämään ollenkaan. Nyt koitettiin saada aikaiseksi hieman järkevämpää menoa. Alkuun se ui taas ihan täpöä, pyöri ympyrää ja heti kun liikuin niin odotti vaan lelun lentämistä. Välillä kävi rampilla odottamassa joko lelu lentäisi. Pikkuhiljaa alkoi rauhoittumaan ja tekemään samanlaista kuntouintia kuin kesäisin järvissä. Loppuvaiheessa se veteli allasta edestakaisin päästä päähän hyvillä, rauhallisilla vedoilla.
Uinnin lisäksi hommasin meille Kickspark- potkukelkan, jolla olisi tarkoitus yrittää pienimuotoista valjakkourheilua mustien kanssa. Itse en vielä tänään ehtinyt testaamaan, mutta Vesku otti Tuiken kanssa pienen testikierroksen ja kuulemma liikkui kuin vettä vaan. Katsotaan miten paljon vaarallisia tilanteita saadaan aikaiseksi :D. Ja toivottavasti lumet ei ihan heti sula, että ehditään treenailla.
tiistai, 21. helmikuuta 2012
maanantai, 20. helmikuuta 2012
Tassut liikkeelle!
Takapään treenaus on jatkunut edelleen ja hyvällä mallilla mennään. Kuvasin siitä pari videota, että näkee itsekin miten ne jalat siellä liikkuu.
Rieha kokeili tänään ekaa kertaa tyynylle peruuttamista ja se sujui hienosti. On aivan uskomatomta miten nopeasti se tajuaa, tämäkin meni perille yhdessä treenissä. Se olisi jonkun oikean naksuttelijan unelma, tarjoaa koko ajan ja sieltä on niin helppo kaivaa esiin oikea toiminto. Peruuttaminen on Riehalle tehty pelkästään sheippaamalla, eli en ole avittanut millään lailla. Ja näin se sujuu:
Tuiken peruuttelu ei ole ihan yhtä näyttävää, mutta aika hyvin se peruuttelee muutamaa askelta. Selkeästi sille on vaikeampaa tuo takapään käyttö. Toinen takapäätreeni on sitten vesisoikon päällä pyöriminen ja sehän sujuu pikkukoiralta kuin vettä vaan.
Illalla oli vielä vuorossa Riehan mölliryhmän vika treeni. Alkulämppänä tehtiin hyppytreeniä ja siitä perussarjaa. Hyvää muistuttelua Riehalle, että pitää keskittyä ja alkuun se koitti tehdä superloikkia, mikä ei oikein onnistunut. Sitten alkoi taas kokoamaan itseään ja hyppäsi kauniisti. Ratatreeni oli tänään tällättinen:
Alun otin kutsuhyppynä kakkosen takaa. Sujui hyvin, mutta siihen piti ottaa enemmän kaarratusta ja linjausta, koska jos veti ihan kiinni hypyssä, niin meni sitten seuraavan ohi ja suoraan putkeen. Putkesta tullessa sai olla tarkkana, etten liikaa vedättänyt, koska Riehalle tuli kiire ja tiputti herkästi riman 6- tai 7-hypystä. Muuten luki ohjausta hyvin. Puomi ja kaikki muutkin kontaktit sujuivat todella hyvin, hieman rumasti karjuin ylösmenolla, mutta pääasia että otti ja alasmenot oli tosi hienoja.
9-hypylle heitto sujui hyvin ja kun annoin koiralle tilaa, niin rimakin pysyi. Pujotteluun asti meno oli pätevää. Pujottelussa itsellä oli taas kiire ja silloin R jätti jonkun kepin välistä. Kun annoin sille tilaa itsenäiseen menoon, niin pujotteli hienosti ja vauhdikkaasti ilman apuvälineitä. Takaaleikkasin putkelle, siinä tuli sitten kiire, että ehdin tarpeeksi lähelle putken suuta ottamaan vastaan. Jos en ehtinyt, niin R pyöri kuin väkkärä ja ampui takaisin putkeen. Loppusuora oli oikein pätevää menoa.
Tosi kiva treeni ja sujui kun vaan olin rohkea ja ohjasin, enkä koittanut juosta koiraa nopeammin. Rieha on kuitenkin vielä niin nuori ja kun itse sählään, niin sekin sählää. Toisaalta on se hyvä mittari omalle tekemiselle! Mutta hienosti selvittiin pitkästä pätkästä ja erityistyytyväinen olin kontakteihin, jotka pelasi radalla ongelmitta.
Viima pääsi myös halliin ja se oli ihan innoissaan. Taisi jäädä viimeisen radan hyvä fiilis kisoista päälle :). Tehtiin senkin kanssa perussarjaa, ihan vaan hyppytekniikan herättelemiseksi. Hallissa naksuteltiin, mutta sain Viiman fiiliksen ylläpidettyä, eikä se haitannut sitä ollenkaan. Mahtista!
Viima sai loppuu tehdä ratatreenistä pätkää 14-20 ja lopussa oli palkka odottamassa. Ja sillä oli niin hieno vauhti! Se tuli putkesta ulos paljon pienemmällä kaarella kuin Rieha ja kääntyi paljon paremmin, eli siinä se saattaisi hyvinkin voittaa ajassa sähkökelpinkin :). Loppusuora sujui tosi hienosti, kerran se rämähti renkaaseen jotenkin huonosti, mutta ei jäänyt sitä yhtään muistelemaan ja seuraavalla kierroksella teki taas virheettä.
Loppulämppänä käytiin kävelemässä Jennyn ja Milan kanssa, kiva treeni!
Rieha kokeili tänään ekaa kertaa tyynylle peruuttamista ja se sujui hienosti. On aivan uskomatomta miten nopeasti se tajuaa, tämäkin meni perille yhdessä treenissä. Se olisi jonkun oikean naksuttelijan unelma, tarjoaa koko ajan ja sieltä on niin helppo kaivaa esiin oikea toiminto. Peruuttaminen on Riehalle tehty pelkästään sheippaamalla, eli en ole avittanut millään lailla. Ja näin se sujuu:
Tuiken peruuttelu ei ole ihan yhtä näyttävää, mutta aika hyvin se peruuttelee muutamaa askelta. Selkeästi sille on vaikeampaa tuo takapään käyttö. Toinen takapäätreeni on sitten vesisoikon päällä pyöriminen ja sehän sujuu pikkukoiralta kuin vettä vaan.
Illalla oli vielä vuorossa Riehan mölliryhmän vika treeni. Alkulämppänä tehtiin hyppytreeniä ja siitä perussarjaa. Hyvää muistuttelua Riehalle, että pitää keskittyä ja alkuun se koitti tehdä superloikkia, mikä ei oikein onnistunut. Sitten alkoi taas kokoamaan itseään ja hyppäsi kauniisti. Ratatreeni oli tänään tällättinen:
Alun otin kutsuhyppynä kakkosen takaa. Sujui hyvin, mutta siihen piti ottaa enemmän kaarratusta ja linjausta, koska jos veti ihan kiinni hypyssä, niin meni sitten seuraavan ohi ja suoraan putkeen. Putkesta tullessa sai olla tarkkana, etten liikaa vedättänyt, koska Riehalle tuli kiire ja tiputti herkästi riman 6- tai 7-hypystä. Muuten luki ohjausta hyvin. Puomi ja kaikki muutkin kontaktit sujuivat todella hyvin, hieman rumasti karjuin ylösmenolla, mutta pääasia että otti ja alasmenot oli tosi hienoja.
9-hypylle heitto sujui hyvin ja kun annoin koiralle tilaa, niin rimakin pysyi. Pujotteluun asti meno oli pätevää. Pujottelussa itsellä oli taas kiire ja silloin R jätti jonkun kepin välistä. Kun annoin sille tilaa itsenäiseen menoon, niin pujotteli hienosti ja vauhdikkaasti ilman apuvälineitä. Takaaleikkasin putkelle, siinä tuli sitten kiire, että ehdin tarpeeksi lähelle putken suuta ottamaan vastaan. Jos en ehtinyt, niin R pyöri kuin väkkärä ja ampui takaisin putkeen. Loppusuora oli oikein pätevää menoa.
Tosi kiva treeni ja sujui kun vaan olin rohkea ja ohjasin, enkä koittanut juosta koiraa nopeammin. Rieha on kuitenkin vielä niin nuori ja kun itse sählään, niin sekin sählää. Toisaalta on se hyvä mittari omalle tekemiselle! Mutta hienosti selvittiin pitkästä pätkästä ja erityistyytyväinen olin kontakteihin, jotka pelasi radalla ongelmitta.
Viima pääsi myös halliin ja se oli ihan innoissaan. Taisi jäädä viimeisen radan hyvä fiilis kisoista päälle :). Tehtiin senkin kanssa perussarjaa, ihan vaan hyppytekniikan herättelemiseksi. Hallissa naksuteltiin, mutta sain Viiman fiiliksen ylläpidettyä, eikä se haitannut sitä ollenkaan. Mahtista!
Viima sai loppuu tehdä ratatreenistä pätkää 14-20 ja lopussa oli palkka odottamassa. Ja sillä oli niin hieno vauhti! Se tuli putkesta ulos paljon pienemmällä kaarella kuin Rieha ja kääntyi paljon paremmin, eli siinä se saattaisi hyvinkin voittaa ajassa sähkökelpinkin :). Loppusuora sujui tosi hienosti, kerran se rämähti renkaaseen jotenkin huonosti, mutta ei jäänyt sitä yhtään muistelemaan ja seuraavalla kierroksella teki taas virheettä.
Loppulämppänä käytiin kävelemässä Jennyn ja Milan kanssa, kiva treeni!
sunnuntai, 19. helmikuuta 2012
Pikatreenit sunnuntaille
Jennyn ja Annan kera Doggiella. Suunnitelmissa oli pikatreenit ja ihan hyvin pysyin suunnitelmassa, enkä innostunut. Ihan ekana tehtiin paikkamakuu Nalan ja Pipsan kanssa. Parisen minuuttia oltiin piilossa. Lähdössä R reagoi muiden käskyihin ennakoimalla maahanmenoa, muuten hyvä makuu. Treenattiin erikseen vielä vuorotellen maahan- ja ylöskäskyttämistä. Rieha oli tänään extrapätevä omasta mielestään ja reagoi ihan joka ikiseen maahan- ja sivu-käskyyn, riippumatta siitä tuliko ne minulta vai muilta. Lähinnä vaan nauratti kun toinen oli niin terävänä, mutta ehkä pitäisi tämä ottaa treeniin joo...
Oma setti aloiteltiin muutamalla kierrolla ja peruuttelulla. Vastapäivään kierto on edelleen hankalampi, peruuttelu sen sijaan sujuu kuin vettä vaan ja välillä ilman haukkujakin.
Sitten treenattiin zetaa varten jääviä satunnaisjärjestyksessä ja hienosti teki. Erottelee ainakin tässä vaiheessa liikkeet tosi hyvin, eikä sävellä. Siitä muutamia seuraamisen liikkeellelähtöjä, palkan paikkaa vaihdellen. Loppuun treenailtiin kaukoja. Rieha on sisäistänyt peruuttelun nyt niin hyvin, että koittaa peruuttaa kaukoissakin joka kohdassa. Mutta valitettavasti siitäkin taitaa lähteä pisteet jos koira liikkuu taaksepäin sen pari koiran mittaa... Pikkuhiljaa alkoi tässäkin olla järkeä.
Oma setti aloiteltiin muutamalla kierrolla ja peruuttelulla. Vastapäivään kierto on edelleen hankalampi, peruuttelu sen sijaan sujuu kuin vettä vaan ja välillä ilman haukkujakin.
Sitten treenattiin zetaa varten jääviä satunnaisjärjestyksessä ja hienosti teki. Erottelee ainakin tässä vaiheessa liikkeet tosi hyvin, eikä sävellä. Siitä muutamia seuraamisen liikkeellelähtöjä, palkan paikkaa vaihdellen. Loppuun treenailtiin kaukoja. Rieha on sisäistänyt peruuttelun nyt niin hyvin, että koittaa peruuttaa kaukoissakin joka kohdassa. Mutta valitettavasti siitäkin taitaa lähteä pisteet jos koira liikkuu taaksepäin sen pari koiran mittaa... Pikkuhiljaa alkoi tässäkin olla järkeä.
lauantai, 18. helmikuuta 2012
Ei se päämäärä vaan se matka
Viiman kanssa startattiin kotikisoissa kahdella radalla. Ensimmäinen rata meni hyllyksi, koska Vimps lopetti hyppäämisen. Ekan hypyn hyppäsi, sitten meni ohi renkaasta ja suoraan puomille, jonka jälkeen ei suostunut enää hyppäämään, ei edes siinä vaiheessa kun juostiin radalta pois ja koitin saada sitä loppusuoralla menemään. Se oli kovasti ahdistuneen oloinen ja aloin miettimään mennäänkö enää toiselle radalle. Aloin myös miettimään että onko se jostain kipeä, kun torstainkin treeneissä rymähteli okserin päälle.
Hengailtiin hallissa radan jälkeen ja päätin kuitenkin testata vielä lämmittelyesteillä hyppäämistä. Viiman fiilis oli selkeästi parempi, se alkoi heiluttamaan häntää ja hakemaan kontaktia. Lämppärihypyillä meno oli tosi iloista ja reipasta, putkikin imi sitä puoleensa laukalla. Ja se oli niin tyytyväinen itseensä, kun sai palkkaa ja kehuja. Päätin siis, että mennään toiselle radalle.
Toinen rata olikin aivan mahtava! Sekä miulla että Viimalla oli ihan eri asenne. Ehkä enemmän jopa itsellä, päätin että nyt mennään ja vedetään ainakin täysiä. Erityisen ylpeä olin huomiosta, minkä tein ekalla suoralla, jossa oli hyppy-hyppy-pujottelu ja L-putki. Olin suunnitellut tekeväni takaaleikkauksen putkelle, mutta kun näin että putki ei ime Viimaa, niin päätinkin pistää tossua toisen eteen ja juosta ulkokaarretta. Ja tämähän suorastaan sytytti Viiman ja mentiin ihan älyttömän hyvää menoa loppusuoralle saakka. Ja puhtaalla radalla! Loppusuoralla oli neljän hypyn kuvio, jossa sen vauhti hieman hiipui ja valitettavasti mentiin sitten 0,66 sekuntia yliajalle. Tuttu sanoi, että se hyppää hieman jäykän oloisesti noilla hyppysuorilla, eli pitääpi sitä seurailla.
Mutta voi sitä fiilistä, olin niin iloinen kun Viima oli niin iloinen! Se suorastaan loisti ja oli ylpeä itsestään, niin kuin vain porokoira voi olla ylpeä kun tietää tehneensä jotain oikein. Kyllä meillä oli sellainen taistelija-asenne! Ja vaikka varmasti suurin osa agilityharrastajista pitäisi tälläistä tulosta hölynpölynä, niin meille se oli suuri voitto. Ja jos voi jotain sanoa, niin Viiman kanssa oikeasti elää ja kokee ne pienetkin asiat niin täysillä. Onneksi miulla on tälläisiä ihania pystykorvia, joiden kanssa saa miettiä ja tarkastella erityisesti itseään ja omaa toimintaansa. Toki me nyt varmaan otetaan työn alle kunnon hyppytreeni ja muutenkin pitää seurailla Vimpsin menoa, mutta luulen että suurin osa oli asenteeesta kiinni. Vimps oli kissanruokansa ja lihapyörykkänsä ansainnut ja veteli ne napaansa aika tyytyväisenä :D.
Hengailtiin hallissa radan jälkeen ja päätin kuitenkin testata vielä lämmittelyesteillä hyppäämistä. Viiman fiilis oli selkeästi parempi, se alkoi heiluttamaan häntää ja hakemaan kontaktia. Lämppärihypyillä meno oli tosi iloista ja reipasta, putkikin imi sitä puoleensa laukalla. Ja se oli niin tyytyväinen itseensä, kun sai palkkaa ja kehuja. Päätin siis, että mennään toiselle radalle.
Toinen rata olikin aivan mahtava! Sekä miulla että Viimalla oli ihan eri asenne. Ehkä enemmän jopa itsellä, päätin että nyt mennään ja vedetään ainakin täysiä. Erityisen ylpeä olin huomiosta, minkä tein ekalla suoralla, jossa oli hyppy-hyppy-pujottelu ja L-putki. Olin suunnitellut tekeväni takaaleikkauksen putkelle, mutta kun näin että putki ei ime Viimaa, niin päätinkin pistää tossua toisen eteen ja juosta ulkokaarretta. Ja tämähän suorastaan sytytti Viiman ja mentiin ihan älyttömän hyvää menoa loppusuoralle saakka. Ja puhtaalla radalla! Loppusuoralla oli neljän hypyn kuvio, jossa sen vauhti hieman hiipui ja valitettavasti mentiin sitten 0,66 sekuntia yliajalle. Tuttu sanoi, että se hyppää hieman jäykän oloisesti noilla hyppysuorilla, eli pitääpi sitä seurailla.
Mutta voi sitä fiilistä, olin niin iloinen kun Viima oli niin iloinen! Se suorastaan loisti ja oli ylpeä itsestään, niin kuin vain porokoira voi olla ylpeä kun tietää tehneensä jotain oikein. Kyllä meillä oli sellainen taistelija-asenne! Ja vaikka varmasti suurin osa agilityharrastajista pitäisi tälläistä tulosta hölynpölynä, niin meille se oli suuri voitto. Ja jos voi jotain sanoa, niin Viiman kanssa oikeasti elää ja kokee ne pienetkin asiat niin täysillä. Onneksi miulla on tälläisiä ihania pystykorvia, joiden kanssa saa miettiä ja tarkastella erityisesti itseään ja omaa toimintaansa. Toki me nyt varmaan otetaan työn alle kunnon hyppytreeni ja muutenkin pitää seurailla Vimpsin menoa, mutta luulen että suurin osa oli asenteeesta kiinni. Vimps oli kissanruokansa ja lihapyörykkänsä ansainnut ja veteli ne napaansa aika tyytyväisenä :D.
Iloinen porokoira ördää kisarupeaman jälkeen sängyssä Pitkänä Koirana
Rieha oli mukana viihdyttämässä itseään ja muita. Tokoiltiin siinä sitten yleisön joukossa ja neiti pisteli parastaan. Tuntuu että mitä enemmän häiriötä, niin sitä enemmän se vaan keskittyy. Tehtiin seuraamista, liikkeestä istumista ja luoksarin loppuasentoja, aivan pro-meno kaikissa. Se on nyt myös opetellut peruuttamista ja se alkaa olla sillä malilla, että se tarjoaa sitä joka väliin. Hirmu nopeasti se on sen hiffannut ja peruuttelee jo useita metrejä ihan issekseenkin. Tänään tokoiltiin, mutta ehkä se ensi kuussa pääsee jo ihan agikisaradalle :).
Agirupeaman jälkeen ajeltiin vielä Viihdekeskukselle treenaamaan viestiä. Tehtiin Riehalle n. 200m pätkä, jossa treenattiin taas siirtymiä. Pidin ne aika lyhyinä, mutta maasto oli sellaista, että se ei nähnyt minua suoraan. Lähetykset minulta Raisalle oli aika hyviä, eka ihan älyttömän hieno. Tokalla ja kolmannella pysähtyi ihan hetkeksi miettimään 20-30m päähän, mutta tosi nopeasti ratkaisi asian itse ja lähti juoksemaan täysiä Raisalle. Muuten meno minun päässäni oli oikein hyvää, odotutin sitä aina hetken puussa ja oli siinä ihan hiljaa ja nätisti. Lähetykset minulle päin olivat myös sujuneet hyvin, viimeisellä oli hetken miettinyt kun Janne oli toiminut lähettäjänä, mutta lähti siitäkin nopeasti. Yhden siirtymän aikana ohitin risteävän polun ja sen ylitti hienosti iekä hämääntynyt. Kokonaisuutena taas aika pätevää menoa, todella nopeasti se oppii ja tykkää hommasta selkeästi.
Illan vietin vielä 3-luokan kisoissa töissä, eli koiratäyteinen päivä tämä lauantai :).
perjantai, 17. helmikuuta 2012
Onhan se vielä ihan laps
Välillä meinaan unohtaa Riehan kanssa että se on kuitenniin vasta sen 1,5v vanha eli ihan kakara. Se on vaan niin hirmuisen pätevä ja hieno eläin, että siltä odottaa niin paljon, koska niin se vaan yleensä tekee. Sitten kun joku meneekin vähän huonommin, niin en osaa suhtautua siihen oikein eli että se ei ehkä vaan vielä osaa sitä ja nuoruuden tohinassa ei aina onnistu. Ennemmin ajattelen että kyllä sen pitäisi se jo osata. Mutta ollaanko me kuitenkaan tehty tarpeeksi toistoja, eri paikoissa, eri vireessä ja onko sillä viel kuitenkaan täydellistä suoritusvarmuutta? Tuskin. Mutta eikö ole hienoa että tiedostan sen ainakin näin blogissa? Sieltähän sen täytyy siirtyä treeneihinkin. Ja kuitenkin Riehan vähän huonompikin suoritus on yleensä aika hyvä suoritus kuitenkin.
Tänään oli siis kisatokoryhmän treenit maneesilla. Paikalla nyt pitkästä aikaa vähän eri porukkaa eli Satu ja Henna koirineen.
Aloitettiin kiertotreenillä. Koitin kierrättää sitä enemmän vastapäivään Piiran ohjeiden mukaan, mutta se on paljon vaikeampi puoli kuin myötäpäivään ja meinasi mennä vähän haukkumiseksi. Meillä tuntuu nykyisin olevan ongelmana tuo haukkuminen kun joku asia ei onnistu, eli R komentaa minua kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Kuitenkin saatiin sujumaan ja siitä otettiin sitten stoppeja, jotka oli aika päteviä.
Seuraamista tehtiin henkilöryhmässä, pikkaisen koitti vilkuilla ihmisiä eli siitä huomautin pari kertaa. Sain vinkkiä että voisin helpottaa hommaa ja palkata jo ryhmään mennessä lelulla muutaman kerran, että hiffaa että ihmisten luolta saa lelun, kun vaan pitää kontaktin. Totta, voisihan sitä oikeasti välillä helpottaa, eikä vaatia.
Siitä sitten merkki+ruutu. Oli aika kova vire ja eka merkki oli huono, eli oli menossa jo ruutuun. Otin se siitä takaisin (ja taas komensi haukkuen). Uusinta oli parempi ja ruutu jäi kakkoseksi. Palkkailin nyt extrapaljon merkiltä ja loppuun sai mennä pari kertaa ruutuun, joka sujui niin hienosti kun vaan voi sujua.
Tauon jälkeen Rieha teki vielä ohjattua, jossa oli aika porsasmenoa alkuun. Maneesin hajut kiinnostivat tosi paljon ja meinasi vierelläkin ollessa haistella. Otettiin ensin vasenta, mutta ihan ensin vahvistettiin taas merkkiä. Kun merkki oli kuosissa, niin sai hakea. Johtuen ehkä merkin jankkausesta, oli jon unohtanut missä kapulat oli ja maneesin pohjalla ne vielä näkyy aika huonosti ja päätti sitten ponkaista keskimmäiselle. En saanut sitä kääntymään, eli otin vaan kapulan pois ja otettiin uudestaan ja vähän helpotettuna että vasuri nousi. Pakko oli ottaa vielä oikeakin, johon lähti niin hienosti. Mutta sitten se teki tempun jota ei tähän elämään ole vielä tehnyt, eli meni kapulalle, mutta ei tuonutkaan sitä, vaan jäi haistelemaan. Pöh ja uusintaan, joka oli sitten oikein hyvä. Mutta vähän oli nyt ajatukset kelpiellä muualla.
Loppuun vielä paikkamakuu kahden muun koiran kanssa. Oikein nätti.
Ensi treeneihin taas mietittävää. Toisaalta hyvä niin :).
Tänään oli siis kisatokoryhmän treenit maneesilla. Paikalla nyt pitkästä aikaa vähän eri porukkaa eli Satu ja Henna koirineen.
Aloitettiin kiertotreenillä. Koitin kierrättää sitä enemmän vastapäivään Piiran ohjeiden mukaan, mutta se on paljon vaikeampi puoli kuin myötäpäivään ja meinasi mennä vähän haukkumiseksi. Meillä tuntuu nykyisin olevan ongelmana tuo haukkuminen kun joku asia ei onnistu, eli R komentaa minua kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Kuitenkin saatiin sujumaan ja siitä otettiin sitten stoppeja, jotka oli aika päteviä.
Seuraamista tehtiin henkilöryhmässä, pikkaisen koitti vilkuilla ihmisiä eli siitä huomautin pari kertaa. Sain vinkkiä että voisin helpottaa hommaa ja palkata jo ryhmään mennessä lelulla muutaman kerran, että hiffaa että ihmisten luolta saa lelun, kun vaan pitää kontaktin. Totta, voisihan sitä oikeasti välillä helpottaa, eikä vaatia.
Siitä sitten merkki+ruutu. Oli aika kova vire ja eka merkki oli huono, eli oli menossa jo ruutuun. Otin se siitä takaisin (ja taas komensi haukkuen). Uusinta oli parempi ja ruutu jäi kakkoseksi. Palkkailin nyt extrapaljon merkiltä ja loppuun sai mennä pari kertaa ruutuun, joka sujui niin hienosti kun vaan voi sujua.
Tauon jälkeen Rieha teki vielä ohjattua, jossa oli aika porsasmenoa alkuun. Maneesin hajut kiinnostivat tosi paljon ja meinasi vierelläkin ollessa haistella. Otettiin ensin vasenta, mutta ihan ensin vahvistettiin taas merkkiä. Kun merkki oli kuosissa, niin sai hakea. Johtuen ehkä merkin jankkausesta, oli jon unohtanut missä kapulat oli ja maneesin pohjalla ne vielä näkyy aika huonosti ja päätti sitten ponkaista keskimmäiselle. En saanut sitä kääntymään, eli otin vaan kapulan pois ja otettiin uudestaan ja vähän helpotettuna että vasuri nousi. Pakko oli ottaa vielä oikeakin, johon lähti niin hienosti. Mutta sitten se teki tempun jota ei tähän elämään ole vielä tehnyt, eli meni kapulalle, mutta ei tuonutkaan sitä, vaan jäi haistelemaan. Pöh ja uusintaan, joka oli sitten oikein hyvä. Mutta vähän oli nyt ajatukset kelpiellä muualla.
Loppuun vielä paikkamakuu kahden muun koiran kanssa. Oikein nätti.
Ensi treeneihin taas mietittävää. Toisaalta hyvä niin :).
Vetskuikäinen!
Tuike täyttää tänään 8-vee, eli on virallisesti veteraani, ainakin näytelmissä :). Onneksi se on ihan yhtä pirteä ja reipas kuin ikinä! Meidän pieni prinsessa-mussukka, tiukka täti :).
Tuike ja vastahankainen synttäripose, talvinenän kera.
Vetsku on nyt harjoitellut hihnassa ravaamista ja ei se tainnutkaan olla niin paha rasti kuin ajattelin. Äsken käytiin puolisen tuntia lenkillä ja laitoin sen fleksiin. Siinähän se ravasi niin kauniisti. Vissiin kun pääsee niin pitkälle kuin haluaa, eikä tule kiirus, niin ravi sujuu! Peruuttelua ollaan treenattu jo myös ja idea alkaa hahmottua sekä sille että Riehalle. Kumpikin on myös pyörinyt vesisangon päällä ja sekin sujuu, varsinkin Tuikelta tosi hienosti.
torstai, 16. helmikuuta 2012
Torstaina agia
Vimps pääsi pitkästä aikaa oman agiryhmänsä treeeihin. Rata oli suunnilleen tämän näköinen:
Hieman oli vaisu fiilis ekalla kierroksella. Jostain syystä okseri tuotti sille vaikeuksia ja rymähti sen päälle ekalla kerralla ja se söi vähän itseluottamusta. Tehtiin sitä yksittäisenä ja alkoi ponnistamaan paremmin. Sille pitäisi varmaan tehdä hyppytekniikkatreeniä, koska tuonne hyppysuoralle se meni aina hitaasti, vaikka yksittäiset esteet teki mielellään.
Toinen yritys meni jo hieman reippaammin ja saatiin ihan kiva rata. Tosin tällä radalla ampaisi 16-putken sijaan puomille, vaikka oli jo ihan putkeen menossa. Siellä se sitten patsasteli häntä heiluen, kun itse olin jo menossa pöydälle. Pöytä oli Viimasta koko treeni paras juttu, sinne se oikein ampaisi. Ihan ok meno, pujottelut meni puhtaasti, samoin kontaktit, tosin keinu oli vähän hidas. Näillä mennään viikonlopun kisoihin, toivottavasti jaksaa siellä olla reippaana.
Rieha pääsi mukaan myös, koska oli niin täynnä virtaa. Ja se oli kertakaikkiiaan makea. Harmittaa etten ilmonnut sitä kisoihin, koska sekä kontaktit että pujottelu sujuivat niin hienosti. Tehtiin kaikkia kontakteja ja otti hienosti sekä alku- että loppupään kontaktit ja kesti oman liikkeen täydellisesti. Ihan mahtavaa ja vauhti tuntuu vaan lisääntyvän. Ja oujottelu sujui ilmkan apuvälineitä kummaltakin puolelta ja avokulmista lähettäen. Itse pystyin ottamaan sivuetäisyyttä useamman metrin verran. Kyllä siitä hyvä tulee, maaliskuun kisoja odotellessa!
Hieman oli vaisu fiilis ekalla kierroksella. Jostain syystä okseri tuotti sille vaikeuksia ja rymähti sen päälle ekalla kerralla ja se söi vähän itseluottamusta. Tehtiin sitä yksittäisenä ja alkoi ponnistamaan paremmin. Sille pitäisi varmaan tehdä hyppytekniikkatreeniä, koska tuonne hyppysuoralle se meni aina hitaasti, vaikka yksittäiset esteet teki mielellään.
Toinen yritys meni jo hieman reippaammin ja saatiin ihan kiva rata. Tosin tällä radalla ampaisi 16-putken sijaan puomille, vaikka oli jo ihan putkeen menossa. Siellä se sitten patsasteli häntä heiluen, kun itse olin jo menossa pöydälle. Pöytä oli Viimasta koko treeni paras juttu, sinne se oikein ampaisi. Ihan ok meno, pujottelut meni puhtaasti, samoin kontaktit, tosin keinu oli vähän hidas. Näillä mennään viikonlopun kisoihin, toivottavasti jaksaa siellä olla reippaana.
Rieha pääsi mukaan myös, koska oli niin täynnä virtaa. Ja se oli kertakaikkiiaan makea. Harmittaa etten ilmonnut sitä kisoihin, koska sekä kontaktit että pujottelu sujuivat niin hienosti. Tehtiin kaikkia kontakteja ja otti hienosti sekä alku- että loppupään kontaktit ja kesti oman liikkeen täydellisesti. Ihan mahtavaa ja vauhti tuntuu vaan lisääntyvän. Ja oujottelu sujui ilmkan apuvälineitä kummaltakin puolelta ja avokulmista lähettäen. Itse pystyin ottamaan sivuetäisyyttä useamman metrin verran. Kyllä siitä hyvä tulee, maaliskuun kisoja odotellessa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)