Seuruussa tehtiin askelsiirtymiä ja suoralla haettiin taas paikkaa paremmaksi. Oli kyllä hyvä fiilis, R työstää niin hienosti. Luoksarin stoppeja treenailtiin myös, niihin otettiin vauhtia putkesta. Tämä oli loistava idea, saatiin oikeasti sellainen vauhti kuin Riehalla voi maksimissaan olla. Ja stopitkin sujui aika hienosti, myös ne maahanmenot. Huomioin nyt sellaisen asian, että R ei mene maahan jos olen yhtään lelunheittoasennossa, eli jännittyneenä koiraa kohti. Silloin se jää seisomaan, eli kai odottaa palkan lentämistä ja aijaa minua. Kun olen neutraalisti niin kuin kokeessa, niin se vetää maihin hienosti. Voiko olla tosiaan näin pienestä kiinni? Mutta kun kiinnitin tähän huomiota, niin johan stopit sujui. Loppuun vielä pari liikkeestä istumista, joissa ei ollunna ongelmaa.
Agitreenit veti tänään Jari. Rata oli suunnilleen tälläinen. Jos saan alkuperäisen, niin vaihdan sitten tilalle, tässä ei ole välttämättä mitat ihan kohdillaan:
Vähän jännitti kun radalla oli niin paljon kontakteja. Tehtiin kyllä ennen radalle menoa sekä A:ta että puomia ja saatiin niissä kivaa menoa, mutta radalla vire on hieman eri kuin yksittäisillä esteillä. Mutta ei ne nyt loppujen lopuksi niin huonosti menneet. Kerran taisi puomilla tulla ihan puhdas läpijuoksu, eli ei pysähtynyt ylös- eikä alasmenolla, mutta muuten virheet oli korkeintaan sellaisia että lähti alasmenolta oman liikkeen mukana, mikä johtuu vaan sitä etten ole selkeä vapautuskäskyn kanssa. Jari naksutteli hyvistä 2on 2offeista ja se tuntui toimivan. Riehalle on tosi tärkeää saada merkatuksi se oikea juttu, se kun ehtii niin moneen. Mietin myös sitä, että taidan jättää lopussa koske-käskyn kokonaan pois, koska erityisesti A:lla alkaa himmaamaan sen kuullessaan. Ilman sitä juoksee paljon nopeammin loppuun saakka. Eli jatkossa käskyt olisivat puomilla ja keinulla ota-kiipee-tule ja A:lla kiipee-tule. Ja tuo tuon vapautuskäskyn kanssa oikeasti tarkkana, on koirallekin reilumpaa!
Muuten rata oli ihan ok. Heti treenin jälkeen tuntui ettei sujunut ollenkaan, mutta ei kai se niin pahaa kuitenkaan ollut. On vaan oma agifiilis kyllä alhaalla, kun tuntuu että joka treenissä on niin huono... Asennetta pitäisi saada kehiin. Riehalla on asennetta senkin edestä, mikä voi olla hyvä tahi huono...
Alku meni radasta hyvin, pujottelun R hakee erinomaisesti. Erotteli myös puomin ja putken hienosti, vaikka ajattelin että menee aina putkeen. Renkaalle onnistui takaaleikkaus ja seuraavan hypyn haki hienosti, Vaikein kohta meille oli keinulta pujotteluun meno. Päällejuoksu 11-hypylle vielä sujui, samoin takaaheitto seuraavalle, jos vaan olin selkeä ja ajoissa. Pujotteluun en meinannut saada Riehaa kääntymään millään, koska se hyppää niin hemmetin pitkälle. Siinä vaiheessa se sitten valitsi aina 2-hypyn takaakiertona pujottelun sijaan. Vastakäännöllä satiin tämä korjattua, mikä oli kyllä kiva huomata ja siitä tuli ihan hyvä fiilis. Pujotteluun takaaleikkaus ei tuottanut ongelmia.
Vaikein pätkä oli sitten toisaalta radan antoisin. Kun saatiin 10-15 sujumaan, niin johan tuntui hyvältä! Ehkä mun pitäisi vaan muutaa ajattelutapaa siihen, että koitetaan saada pätkiä sujumaan, eikä ajatella että saataisiin rata sujumaan. Pätkistä kai se ratakin sitten joskus koostuu...
Loppuun Jari näytti vielä Riehan kanssa miten sille voisi opettaa lyhyitä hyppyjä 12-13-esteiden tyyppisiin kohtiin. Se kun siis hyppää aina leiskauttaen hurjan pitkälle. Oli hauska nähdä miten Rieha teki Jarin kanssa ja alkoihan se kääntymään. Eli täytyypi nyt opettaa sille lyhyesi hyppäämistä ja liittää niihin joku käsky. Ei mun ole ikinä tarvinnut tuollaista miettiä, mutta kelpien kanssa vissiin pitäisi... Mie tarviisin ihan oikeasti jonkun kelpieasiantuntijan mun personal traineriksi. Sellaisen joka vetäisi mun kanssa tunnin putkeen kerran viikkoon, kun tuntuu etten aina ryhmätreeneissäkään ehdi sisäistää noita juttuja. Ei ole helppoo ei.
Mietiskelin sitä että oli hassua miten alun tokotreeneissä oli ihan huikean hieno ja onnistunut fiilis. Osasin korjata ihan itse ne jutut mitkä ei onnistunut ja niistä tuli paljon parempia. Aksan puolella räpellän ja räpellän ja ehkä jossain vaiheessa saadaan joku onnistumaan. Mutta itse en osaa korjata mitään, en vaan tajua mikä menee pieleen. Hyviä neuvoja ollaan toki saatu näistäkin treeneistä, mutta sitten taas kun sama tilanne on jossain muualla, niin en vaan tajua. Johtuu varmasti siitä, että joudun keskittymään niin kauheasti Riehan kanssa kaikkeen, etten vaan ehdi analysoida. Ja toisaalta kun luulen että juoksemalla pärjään, niin homma menee siinäkin jo pieleen. Jos katsoisin samaa menoa jonkun muun kohdalla, niin varmasti osaisin ajatella ja korjata, mutta omalle kohdalle se ei vaan toimi.
Palkataan siis agilitypiiskuri, joka hakkaisi mun päähän noita asioita, radanlukua ja syy-seuraus-juttuja! Sellainen tiukka, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti