Nukkumapäivän menot ja meiningit

Täytyy taas hehkuttaa miten helppoa on olla vuorotyössä, kun koirat on niin hyvällä hoidolla. Tänään aamulla nukuin yövuoron jälkeen puolillepäiville. Vesku oli sillä aikaa lenkkeilyttänyt koko sakin juoksemalla n. 7km maastossa. Tämän jälkeen pystykorvat jäivät vielä vanhemmille hoitoon. Viima pääsi toiselle tunnin hölkkälenkille isän kanssa ja Tuike toimitti hyvin tiukkaa ruuanvalmistuksen valvontaa äitin kanssa. Sillä aikaa Vesku toi Riehan kotiin minulle, katsottiin sen kanssa pari jaksoa sarjoja sohvalla maaten ja sitten lähdettiin treenaamaan. Aika luksusta ja vielä ihan normaalia!

Treenattiin taas JATtilassa ja saatiin seuraksi Ninja ja kelpie Kerttu.

Rieha aloitti liikkuroidulla seuruulla. Tein lyhyet valmistelut koemaiseen tyyliin ja koitin muutaman kerran palkata sitä takaa, että paikka menisi taaksepäin. Tästä huolimatta alku oli aikamoisen lennokasta ja painamista esiintyi. Loppua kohden paikka parani, mutta askelsiirtymissä taas ylikompensoi, kun oli niin innoissaan. Ilme oli kyllä hyvä, eikä kontakti rakoillut.

Sitten tehtiin zeta, I-S-M. Istuminen hyvä, ehkä liikutti vähän tassua. Eka seisominen meni myös istumiseksi, mikä on Riehalle harvinaista. Uusinalla korjasi hyvin. Oikealle kääntyminen tuotti itselle taas kovasti vaikeuksia, en vaan osaa kävellä sitä järkevästi ja siten vaikeutan Riehan hommia. Vasemmalle osaan kääntyä paljon paremmin, kai sekin on jo jotain. Treenailtiin sitten pari kiekkaa pelkkää kävelyä ja lopulta alkoi toinenkin kulma onnistumaan. Pitäisi vaan jättää reippaammin väliä merkkiin ja hidastaa käännökseen, samalla tehden oikeasti kunnon kulman, eikä mitään kaarretta. Riesku oli onneksi pätevänä ja jaksoi yrittää.

Merkin ja ruudun pilkoin osiin ja vahvistelin eka ruudun paikkaa ja sitten merkin paikkaa, lopulta yhdistäen nämä. Matkalla oli myös häiriömerkkejä oikein kunnolla. Sanoisinpa, että aika himskatin hienoa menoa! Merkki kaatui kerran, muuten sekin oli hyvä. Ja ruudun paikka oli aivan täydellinen ja asenne juuri sitä, mitä pitääkin. Tehtiin erikseen myös loppua ja siinä erityisesti liikkuriin reagoimattomuutta. Sekin sujui hienosti.

Ohjatussa vahvistelin ensin taas merkkiä häiriökapuloiden kanssa. Yllättäen tämä olikin Riehalle haastavaa ja se koitti mennä yhden kapulan taakse seisomaan. Ei meinannut millään hiffata merkkiä kapuloiden keskeltä, eikä se ollut kuuntelemattomuutta tai muuta tuhmuutta, vaan ihan yksinkertaisesti ei vaan hiffannut. Sitten kun kapulat oli kauempana, niin meni merkille hienosti. Jännä, tämä on aina ollut sille tosi helppo, kapulat on nousseet korkeintaan sen takia, ettei kuuntele. No, joku viba, pääasia että lopulta onnistui. Ohjatussa haettiin vasen ja se nousi hyvin, vaikka häiriötavaraa oli paljon ja Rieha selkeästi vähän niitä katseli. Loppuun vielä lyhyeltä matkalta sekä vasen, että oikea.

Metskuhypyssä oli vähän taas haastetta. Rieha lähti hienosti, nosti hyvin ja toi laukalla ja palkkasin sen lennosta. Virhe, koska uusinnassa sitten tiputti kapulan ihan omatoimisesti palkan toivossa... Tätä piti sitten jankkailla ja vire laski sen verran, että palautusvauhti tippui raville, mutta loppupeleissä malttoi pitää kapulaa loppuun saakka. Tämä ei ole ongelma, siinä näkyy vaan se, millä tyylillä on palkattu. Kun sille saa taas taotuksi päähän, että kapula tuodaan loppuun asti, niin yksi toisto menee varmasti ongelmitta.

Luoksaria tehtiin putkesta, hirveän hieno meno! Ninja toimi liikkurina, mutta Riesku ei reagoinut käskyihin millään lailla. Stopit oli sikamakeita ja keepi sai juosta ja stopata sydämensä kyllyydestä.

Kerttu teki välissä ja sen jälkeen otettiin paikkamakuu. Tässä kävi pieni harmittava insidenssi, kun Rieha oli jo perusasennossa, niin Kerttu päätti käydä moikkaamassa sitä sellaisella ihanalla nuoren kelpien pyllyhepulilla. Riesku ottaa tuon treenaamisen sen verran vakavasti, että iholle tuleva koiruus saa kyllä lähdöt. Itsekään en ollut ihan skarppina, kun tuollaista ei ole pitkään aikaan sattunut. Ja lähdöthän Kerttu sitten sai. Riesku oli tilanteen jälkeen ihan oma itsensä ja makasi täysin ongelmitta Kertun vieressä, eikä Kertullekaan tainnut traumoja jäädä vaikka lähdöt saikin. Töissä oleville tätikelpieille ei kannata mennä ehdottelemaan leikkihetkiä :D. Tämmöistä voi joskus sattua, elämä on.

Paikkamakuun jälkeen tehtiin vielä Ninjan avusteella kehikkokontakteja. Ihan kuin siellä pieni lamppu olisi jo syttynyt. Oli huomattavasti helpompaa tehdä, kun joku avusti, pystyi kunnolla hetsaamaan ja koira oli koko ajan menossa eteenpäin. Hienosti se sinne kehikkoon osui.

Treenin jälkeen käytiin vielä lenkillä. Irti ja "vapaalla" Rieha ei ole niin tosikko ja se olisikin heti halunnut leikkiä. Kerttua vähän jännitti alkuun mennä Riehan kanssa, mutta loppupeleissä nähtiinkin jo kelpiekiitoa :).