Jos se on rikki, niin se täytyy ehjätä

Ensinnäkin, meidän tunnari on nyt vähän rikki :(. Ollaan tehty sisällä ja onnistumisprosentti on 100, jos olen vieressä varmistamassa, mutta laskee puoleen jos tehdään koemainen lähtö. On aivan liekeissä ja maistelee vääriä, vaikka toisi loppupeleissä oman. Pentele. Ei tässä muuten mitään, korjailisin sen ihan rauhassa, mutta kun meillä on koe lauantaina. Nyt on niinkuin kaksi vaihtoehtoa...

Eka on, että treenataan ja jankataan tätä nyt joka ilta. Tässä voi tuloksena olla tunnarin täydellinen palautuminen tai sen totaalinen hajoaminen. Toka vaihtoehto on, että annan olla ja luotan että kokeessa onnistuu niin kuin ennenkin. En vaan tiedä riittääkö mun hermorakenne tuollaiseen epävarmuuteen... Saas nähdä miten käy.

Naru on ollut meillä taas hoidossa ja mukavasti on sujunut. Koirat on käyneet isän ja Veskun kanssa hiihtämässä ja kicksparkkailemassa. Joka päivälle on tullut yksi n. 10km lenkki noilla metodeilla eli reipasta menoa koirille. Minäkin kicksparkkailin Riehan kanssa yksi päivä reilut 9km ja oli hurjan hauskaa. Alkulenkistä Rieha veti niin paljon, ettei tarvinnut itse juuri potkia. Loppulenkistä malttoi jo mennä vähän hiljempaakin. Hyvää kunnonkohotusta! Ja jäälle pääsee myös, ihan mahtia! Rieha ja Naru vetivät siellä tänään hulluja hepuleita. Viima sen sijaan ei arvosta jäällä oloa niin paljoa, se on alkanut pelkäämään jään pauketta. Tulee mukana, mutta haluaisi tulla ihan perässä.

Kahden kerroksen väkeä

Tänään oli vuorossa Riehan agitreenit, parin viikon tauon jälkeen. Rata oli tälläinen:

Välillä masentaa, kun en oikeasti osaa itse keksiä ohjauksia, mitkä sopii Riehalle. Koitan vetää niillä samoilla vanhoilla, jotka on toisaalta hirveää kiirehtimistä ja toisaalta taas turhaa himmailua. Sitten kun saan neuvoja ja uskallan mennä, niin onnistuu ihan sairaan hienosti, niin kävi tänäänkin. Milloinkahan sitä oppii?

Alussa jätin Riehan rohkeasti ja se haki hienosti kolme ekaa estettä, vaikka ne eivät olleet linjassa ja itse en ollut viemässä. Silloin ehdin hienosti valssaamaan putkelle ja siitä persjätölle 5-hypyn taakse. Tässä koitin ensin epätoivoisesti ohjata Riehaa takaa putkeen, mutta se paukkasi suoraan väärään päähän, kun en osannut vekata. Mutta persjätöllä toimi.

Seuraava persjättö tehtiin 8-hypyn jälkeen ja 7-10 pätkä sujui loistavasti, kun vaan olin rohkea. Tässäkin oma alkuperäinen suunnitelma oli viedä koiraa esteiden oikealta puolelta ja jotenkin himmailla se putkeen takaaleikaten. Rohkealla persjätöllä ehdin niin hyvin ja meillä oli ihan suora linja putkeen. Ja vitsit miten Rieha tykitti!

Kun Riehalla oli hyvä irtoamislinja putkeen, niin ehdin hyvin ottamaan sitä vastaan 11-hypyn taakse. Eli jonkinmoista ihmisnuolta siihen. Toimi! Lopussa vaikein kohta oli vikaan putkeen vieminen, en saanut saattaa liikaa, mutta sitten jäin ihan turhaakin himmailemaan. Mutta hyvin sekin sujui loppupeleissä.

Tosi kiva rata ja vitsit miten mentiin lujaa ja sujuvasti, kun noissa muutamassa kohdassa vaan ohjasin. Voi, kun osaisin, Rieha ansaitsi niin paljon paremman ohjaajan. Mutta treenataan treenataan ja ehkä minä joku päivä opin itsekin lukemaan rataa Riehalle sopivasti.

Tehtiin ohessa myös parit kehikkokontaktit ja niissä on kyllä hyvä idea! Ajattelin jo aika pian yhdistää niihin toisia esteitä. Tärkeintä olisi nyt vaan, että saataisiin aina kaveri palkkaamaan. Itsekseen on hieman hankalaa.