perjantai 28. syyskuuta 2012

Agiliidon haastavuus, koiratyypistä riippuen

Agipuolen itsenäinen treenaaminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Ilmoitin Riehan yhdelle radalle JATin seuraaviin kisoihin, niin samalla tuli hyvä syy ottaa itseä niskasta kiinni. Hallilla siis.

Riehan kanssa haluan nyt varmistella pujottelua ja kontakteja. Pujottelussa on ollut epävarmuutta viimeisissä väleissä, eli on lähtenyt liian ajoissa pujottelusta pois. Sisäänmeno sillä on aika hyvin hallussa eri kulmista. Eli nyt vahvistetaan itsenäistä pujottelua, loppuun asti. Tässä on hieman ollut ongelmaa palkkauksen kanssa, lelulle herkästi karkaa ja siten tietysti palkkaa itsensä väärästä tavasta. Laitoinkin loppuun nyt namikupin, jossa oli kansi, eli jos teki oikein, niin juoksin sen kanssa palkalle ja avattiin kansi yhdessä. Tuntui toimivan hyvin ja saatiin hyviä toistoja.

Toinen asia on ne kontaktit. Tehtiin tänään ylösmenoa "ohjurin" kanssa ja on senkin kanssa tosi tarkkaa, että osuu. Jos ohjuri on yhtään liian edessä, niin loikkaa silti kontaktin yli, tai ainakin tosi ylös. Tosin yksin on aika vaikea nähdä, että mihin sen tassut osuu, mutta aika hilkulla se näyttää olevan. Olipa sillä pari kertaa tuo ohjuri kaulassakin mukana, kun ei ihan malttanut kumartaa... Ei juuri menoa hidasta se. Mutta voipi olla, että kisoihin joutuu menemään pysäytyskontaktilla, sen verran hilkulla mennään ja en usko, että se viikossa muuttaa laukkaansa sellaiseksi, että osuu. Alasmenot sen sijaan oli hyvässä kuosissa.

En tiedä mitä ehditään tehdä ennen kisoja, mutta mennään viihdyttämään ainakin yleisöä, jos ei muuta ;).

Viima-raks raahattiin halliin myös. Ja se oli oikeasti raahaamista, eli siltä on nyt kadonnut into kokonaan ja halli on sen mielestä todella ällöttävä. Ilmeisesti kisatilanteet on siitä olleet niin ahdistavia. Tosin sitten kun se pääsi halliin ja huomasi, että ollaan siellä keskenään, niin ilme muuttui ihan erilaiseksi. Päätin, että otetaan sen kanssa nyt sellainen hauskanpidon kuuri, koitetaan saada ilme takaisin ja porokoiran häntä heilumaan.

Lähdin lähestymään asiaa niin, että en käskenyt tai ohjannut Viimaa tekemään mitään, vaan se sai palkkaa jos oli itse aktiivinen. Kuljin ympäri kenttää ja jos Vimps teki jonkun esteen, niin kovat kehut ja palkka lensi. Viimahan ei tykkää tarjota uusia asioita kovin mielellään, se on siitä ahdistavaa. Mutta jos se saa tarjota jotain juttua, minkä osaa, niin on hyvin innoissaan. Tästä on hyvä esimerkki sen lempitemppu, eli pyöriminen. Se rakastaa pyöriä ja on siitä aivan liikuttavan tohkeissaan, mutta vain kun saa pyöriä vasemmalle. Oikealle pyöriminen oli jossain vaiheessa aivan kamalaa, se oli sitä mieltä, ettei vaan pysty. Pitkällisen treenin jälkeen se pyörii nykyisin myös oikealle, mutta jos saa itse valita, niin pyörii edelleen vaan vasemmalle. Eli siltä pohjalta lähdetään ;).

Alkuun se oli nytkin ihmeissään, seisoi keskellä kenttää ja katseli kun minä liikuin. Lopulta se alkoi tulemaan mukaan ja meni itse esteille. Tehtiin hyppyjä, putkia, A:ta, pujottelua ja jokaiseen Vimps meni itse. Välillä se taas piti mietintätauon, mutta jatkoi pian ja sain kehutuksi ja palkatuksi sitä aktiivisena olosta. Kun sillä oli kivaa, niin iso palkka ja äkkiä pois hallista. Tuntui olevan aikasta hauskaa :D.

Jatketaan nyt tällä linjalla muutaman treenin ajan. Jospa se kasvattaisi taas sen itseluottamusta ja röyhkeyttä, kun saa itse olla ja päättää mitä tehdään. Viima on muutenkin sellainen koira, että sen kanssa olisi alusta saakka pitänyt enemmän kiinnittää huomiota koiran aktiivisuuteen. Hyvin herkästi lipsuttiin siihen, että koira möllöttää ja mie houkuttelen ja sehän sopii neiti-porokoiralle. Muutenkin kun sen tyyli toimia ahdistavassa tilanteessa on passivoitua.

Tuike tuli viimeisenä halliin ja siltä ei intoa puuttunut. Rallytokoiltiin ja se sai palkaksi juosta putkia, hauskaa :).

Ei kommentteja: