Näillä sanoin kuvaili eilen yksi käyttis-bortsujen kanssa kisaava ihminen Riehan treeniä katsoessaan. No, onhan se :D. Kuvaa jotenkin hyvin sen meininkiä, että sai mennä puomia kerran, jonka jälkeen vaan tuijotti sitä, toiveissa päästä tekemään sitä uudestaan, niin kauan että siirryttiin tekemään jotain muuta. Miun kiltti tokokoiranikin alkaa olla ihan kadoksissa agiradalla: kun sen pyytää sivulle niin kuuluu vaan räyh tai seuraamisesta koittaa singota jollekin esteelle. Saa olla kyllä aika tiukkana välillä... Ratana meillä oli tänään tämmöttinen:
Ohjaaja oli ehkä hinasen poikki 12h työpäivän jälkeen ja se näkyi lepsuiluna. Ei meinattu saada alku onnistumaan sitten millään. 3-hypyn tuli joko ihan järkyttävä kaarre ennen putkea (plus tosi karseita laskeutumisia, kun koitti kääntyä ilmassa) tai sitten vekitin liian innokkaasti, jolloin koira meni hypyn taakse tai sitten käänsin liian ajoissa, jolloin koira meni hypyn ohi. Hitto, että voi nuo linjat olla vaikeita... No, saatiin me se onnistumaankin.
5-hypylle testattiin takaleikkaukseen Janitan koulutuksessaan näyttämää vippausta ja se alkoikin sujumaan ok. A:n meni ihan ok, mutta sitä pitää vielä vahvistella paljon, että menee reippaasti alas asti ja että kestää oman liikkeen. Loppusuora meni ihan ok. Mutta tänään oli aika tahmeaa, vaikka Riepu hieno olikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti