torstai 11. elokuuta 2011

Kiirus

Meinaa nyt muu elämä haitata treenausta. Pelkkä työ jne. ei haittaa, mutta nyt kun päälle on kaikenmoista juhlavalmistelua, muuton valmistelua jne. niin alkaa jo tuntua. En olekaan vielä täällä kertonut, että me muutetaan ensi kuun alusta omakotitaloon ja pois taajamasta. Aika kivaa, koirillekin luksusolot tiedossa!

Ollaan me kyllä oikeasti treenailtukin joka päivä jotain pientä. Riehalle olen vahvistanut vaikeita juttuja: liikkeestä seisomista, luoksetulossa edestä sivulle tuloa, seuraamisen paikkaa. Paikkamakuutakin ollaan tehty, mutta se pitäisi saada nyt extratyön alle. Tuiken kanssa ollaan tehty kaukojumppaa, seuraamista ja liikkeestä istumisen vahvistamisa. Viimakin tokotteli eilen suurella innolla seuraamista, kaukoja, noutoa ja jättäviä. Sillä oli superhyvä fiilis ja kaikki sujui.

Olen koittanut nyt myös jumppailla koiria hyppykurssista innostuneena. Eilen opeteltiin takapään hallintaa korin päälle kiipeämisellä. Tässäpä näkyi taas koirien luonne-erot aika kivasti.

Rieha oli ihan liekeissä, se hyppi ja pomppi korin päälle joka suunnasta ja mitä kovemmin se kolisi tai heilui niin sitä kivempaa... Ehkä vähän malttia kaipaisi se. Hirveä tarjoaminen ja yritys sillä on ihan saman tien.

Tuike koitti alkuun tarjota kaikkea muuta paitsi korin päälle kiipeämistä, mutta hyvin pian se hiffasi idean ja kiipesi korille kauniisti. Siinä se sitten killitti ja heilutti häntää :D.

Sitten meidän Viima. Se koitti tarjota ensin kymmenisen kertaa korin kiertämistä, sitten homma kävi ahdistamaan ja olisi pitänyt vaan kadota paikalta. Minä julmana estin sen ja pistin pienen porokoiran kohtaamaan korin, edes nuuskaisemalla. Katoaminen on niin Viimamainen ratkaisu. Jos ei ymmärrä jotain, niin äkkiä vaan pois, eikä tarvitse edes yrittää. Ja koska sen on annettu tehdä sitä nuorempana, niin sitähän se tarjoaa. Sen takia pakotin sen tekemään jotain, ensin nuuskaisemaan laatikkoa ja sitten antamaan tassua, jonka jälkeen sai vasta kadota. Ja se sujui kivasti, eikä tuntunut traumatisoivan ollenkaan ;). Monessa asiassa ollaan Viiman kanssa edistytty yksinkertaisesti sillä, että sen ei anna pelleillä, vaikka ilme onkin sellainen että minua hakataan aina. Hyvin nopsaan se ilme siitä kirkastuu kun saa palkkaa ;).

Ei kommentteja: