Isot ja huljat pennut

Yllättäen taas pentukuulumisia. Ne on taas kasvaneet ja hurjistuneet. Meno on välillä ihan villiä. Kun ne aamulla päästää aitauksesta niin ne juoksee ja suhaa uskomatonta kyytiä ympäri kämppää. Kävisi oikeasti kerrostalonaapureita sääliksi, sen verran kova töminä tyypeistä lähtee. Ja kyllä niistä näkee, että ne on kelpejä ja ne haluaa liikkua. Monet tutut on verranneet niitä samanikäisiin muunrotuispentuihin ja onhan ne oikeasti tosi ketteriä. Ja villejä. Ja äänekkäitä.

Rieha imettää niitä vielä jonkin verran, mutta on myös alkanut sanomaan, että nyt riittää. Eikä pennut saa mennä sen ruokasäkille. Hyvin ne kyllä murinaa uskoo. Sitten kun ne on nuhteessa, niin mamma voi taas leikkiä. Tuike ja Viima on jatkaneet samaa linjaa, Tuike murisee aidan takaa (ja pennut heiluttaa sille onnessaan häntää) ja Viima ei suostu katsomaankaan niitä. Viima on ollut niiden kanssa samassa tilassa, mutta kun porokoira kääntyi sohvalla tuijottamaan seinää, ettei tarviisi katsoa pentuja, niin viesti on aika selkeä...

Tyypit sai perjantaina sirut niskaansa, eli nyt ootellaan vaan milloin ne ilmestyy Koiranettiin. Sirutus meni hyvin, ne ensin riehuivat itsensä väsyksiin ja nukkuva pentu oli helppo siruttaa. Kaikki vingahtivat vähän, mutta suurin osa jatkoi unia välittömästi. Ainoastaan blac&tan tyttö kiljui vähän enemmän. Salme myös kuvasi pentuja ja siitä todistusaineistoa alla.

Kaikki on tosi kovia leikkimään, toiset ärrää ja puree vähän enemmän kuin toiset, mutta kaikki saa mukaan taisteluleikkeihin tosi kivasti. Ruskea tyttö tarraa välittömästi kiinni housunputtiin, sukkaan tai paitaan, eikä muuten hevillä irrota. Se suuttuu kahta kauheammin, kun sitä rajoitetaan. Onneksi lelukin kelpaa, eli kiukku laantuu. Mutta luonnetta sillä tosiaan tuntuu olevan. Sitten kun se on riehunut, niin uni maistuu kainalossa. Black&tan tyttö taas rakastaa purra käsiä, se nappaa sellaisen koko suun puruotteen ranteesta tai käsivarresta ja antaa palaa. Se oikein tapporavistaa. Sen onneksi saa vaihtamaan leluun aika nopsaan, eikä se ihan niin herkästi hermostu. Se tykkää leluista kyllä tosi paljon. Pinkistä tytöstä on tullut ihan riiviö, sen bravuuri on viime päivinä ollut hyppy päin naamaa ja samaan aikaan pureminen. Pari kertaa on jo kivasti kapsahtaneet naskalit leukaan. Sen naama oikein loistaa, kun on tämän keksinyt...

Punainen tyttö on niin suloinen. Se haluaa niin kovasti syliin ja kainaloon ettei tosikaan. Se ei pure niin paljon kuin siskonsa, eli se on jopa aika miellyttävää. Se on uskomattoman ketterä ja sen bravuuri on juosta täysiä ja hypätä syliin. Eikä se edes kaadu. Niin hauskaa :).

Pojista ruskea poitsu hurmaa mennessään, se on oikea auervaara nallen naamansa kanssa. Se kiipeää vieraiden syliin ja pelleilee siinä, se on meinannut lähteä jo useamman taskuun. Se osaa kyllä myös tuhmailla ja purra tosi lujaa. Musta poika, pantteri, on aivan hurmaava. Se on jotenkin niin letkeä tyyppi, kiipeää syliin ja kurkottaa nuolemaan naamaa. Sitä ei tosiaan paljon elämä hetkauttele, porskuttaa menemään onnellisena ja tyytyväisenä. Ja kasvaa samalla kokoa. Black&tan poitsu taas on edelleen maailmanvaltias, se ei tunnu jännäävän mitään. Se ja pantteri on aika samanoloisia, tämä vähän vilkkaampi.

Tykkään niistä kyllä ihan hirveästi, ihan jokaisesta. Jokaisella on omia, niin hauskoja piirteitä. Oisi tosi vaikeaa päättää kenet jättäisi itselle, eli kai se on vissiin parempi antaa kaikki pois. Seliseli, jättäisin ne kaikki, jos vaan oisi mahiksia...

Äiti, miksi sinä olet väärin päin?