maanantai 1. marraskuuta 2010

Namit hukkuu ja narupallolla turpaan

Treenaamassa Ylistöllä kera Sadun ja Naavan. Ihan liian pimeää ja märkää, ihan oikeasti vaikeuttaa treenaamista, kun koirat ei näe kunnolla heitettäviä nameja. Riehalle ne on erityisen vaikeita ja puolet nameistä taisi jäädä sinne maahan. Riehan kanssa aloiteltiin perusasennoilla ja imuttelulla. Namipelillä perusasentoon tuleminen oli tosi vauhdikasta ja tuli ihan jalkaan kiinni.

Otsikon toinen osa aiheuituikin sitten ruudusta... Hirmuisen pätevää menoa, ensin lätkällä ja sitten näyttöruudulla. Päädyin palkkaamaan narupallolla, koska namit tosiaan hukkui maahan ja niiden etsiminen meni ihan nuuskutteluksi. No, sitten yhden hienon ruutuun menon jälkeen naksautin ja heitin pennulle lelun. Harmi vaan että se lensi ihan suoraan vastapallona luokse juossutta pentua kuonoon. Kauhea kiljunta siitä tuli ja ihan selkeästi sattui. Eihän siinä muu auttanut kuin jatkaa vaan hommia ja innostaa leikkimään uudestaan. Ja niinhän se vaan pieni taistelukelpi kävi narupalloon pienen yllytyksen jälkeen, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ruudustakaan ei jäänyt paha mieli ja se juoksi sinne vielä pari kertaa ihan onnessaan. Että semmoista, itseä otti aika lujasti päähän, kun heitin vielä oikeasti lujaa alakautta. Seuraavat heitot meni kyllä paljon pienemmällä voimalla. En ole ihan varma, mutta tuntui että yksi etuhampaista taisi irrota tuon seurauksena. Toki nuo pentuleegot on nyt muutenkin aika löyhästi kiinni, mutta silti... Mutta ei ainakaan ollut havaittavissa mitään paimenkoiran herkistelyä sen jälkeen, toivotaan ettei jatkossakaan.

Loppuun Rieha teki vielä pari luoksetuloa Veskun pitäessä kiinni. Koitin seistä mahdollisimman koemaisesti ja lelu esiin vasta viime hetkellä. Hirmuinen vauhti oli tässäkin. Treenin kruunasi painileikit Naavan kanssa. Alkuun tuntui että Rieha vähän nuoleskeli huuliaan ym., mikä varmaan johtui tuosta tällistä. Muuten se ei ollut moksiskaan ja hurjat leikit saivat aikaseksi. Käytiin vielä kotimatkalla Sannan luona kylässä ja siellä pentu oli ihan oma itsensä: repi kenkiä, kiipeili pöydille ja sai hurjia pussailuhepuleita.

Muuten Riepotin on kasvanut kovasti. Ehkä pienen pientä mörköikää on havaittavissa, mutta ei mitenkään pahasti. Sen sijaan se on nyt välillä ollut sitä mieltä että luokse ei tarvii aina tulla, koska kyllähän noin urhea ja rohkea pieni kelpie ihan hyvin pärjää yksinkin maailmassa. No, saapas nähdä sen kanssa.... Lelu on kyllä sellainen asia, millä sen saa tulemaan aina, eli se on ainakin hyvä pitää mielessä. Tuike ja Viima leikkivät sen kanssa pihalla jo tosi paljon. On oikeasti aivan tosi ihanaa nähdä kuinka koko porukka juoksee, Rieha edellä ja aikuiset koirat perässä. Erityisesti Viima tuntuu nuortuneen kovasti, se kun on aina välillä vähän vakava akka.

----------------------------------------------------------------------------------------------

Tuike aloitteli kisamaisella ruudulla. Suuri häiriö oli Vesku, jolle olin antanut meidän namikupin ja tietysti Tuike sen bongasi. Koitin vihjesanalla hakea ruutua, mutta Tuike vaan tuijotti Veskua ja inisi. Ja Veskun luoksehan se sitten lähti, mietti siinä hetken ja juoksi sitten ruutuun. Pysäytyksiä ei kuunnellut ollenkaan ja jouduin lähettämään uudestaan. Uusinassa hyvät stopit ja loppuosa hyvä. Ruudulla haettiin sitten vielä paikkaa ja erikseen otettiin sivulletuloja.

Liikkeestä istumista treenattiin namipelillä, hyvin meni. Luoksetulon pätkin osiin ja treenattiin kumpaakin stoppia. Seisomisessa pitää vaan olla tiukka, man toimii paljon helpommin. Mutta kivoja toistoja kummmastakin ja Tuike tuli hyvää vauhtia.

Loppuun otettiin vielä ketjutus:

  • Liikkeestä istuminen: Jee! Istui ja seurasi tosi hyvin.
  • Luoksetulo: Ensimmäinen luoksetulo meni vähän pieleen, kun en huomannut että parkkisella käveli juuri mies, joka tuli juuri luoksetulolinjalle kun kutsuin. Eihän T kyennyt mitään stoppia tekemään kun ihmetteli vierasta, joka oli tiellä. Sallin siis itselleni ja koiralle uusinnan, joka oli tosi hieno. Kumpikin stoppi hyviä, tuli laukalla ja perusasento suora. Siitä oli hyvä vapauttaa loppupalkalle.

----------------------------------------------------------------------------------------------

Viimakin pääsi tokoilemaan. Ja voi vitsit se oli taas innoissaan. Meillä oli palkkana keitettyjä hirven roippeita ja Vimps ei meinannut pysyä karvoissaan, kun ne oli niin hyviä. Aloitettiin noudolla ja Viima teki kaksi aivan ihanaa, iloista ja vauhdikasta noutoa. Saalistihan se, mutta meni ja tuli ihan täysiä ja luovutus oli erinomainen. Eli kyllä se siitä kun motivaatio (eli palkka) on kunnossa.

Koska fiilis oli noin hyvä niin tehtiin kaksi koemaista ketjutusta:

  • Luoksetulo: Ihana laukka koko matkan. Stoppi ei ihan niin nopsa kuin mahdollista, mutta ihan sääntöjen puitteissa. Hyvä eteentulo ja ok sivulle meno.
  • Seuraaminen: Pitkä pätkä, jossa kaikkea mahdollista ja paljon käännöksiä. Ja aivan sairaan hieno oli, vireessä ei puhettakaan laskemisesta, eikä minkäänlaisia käännösjäkkejä havaittavissa.
  • Liikkeestä seisominen: Hyvä seuruu ja seisominen. Nyt oli niin paljon intoa, että meinasi lähteä loppupalkalle kun käännyin kohti koiraa. Kun kielsin niin alkoi kauhea haukku ja hännänheilutus. Pöljäke.
  • Kaukot: Tokassa maahanmenossa meinasi jäädä puoli-istuvaan, mutta laskeutui sitten itse ja sivulle tarvitsi kaksi käskyä. Muuten tosi pätevät.
  • Seuraaminen: Lyhyt suora ja vapautus palkalle. Hieno.

Eli Vimpsiltä älyttömän hyvä fiilis, pitäisköhän sitä mennä johonkin kokeesen, jos saisi vaikka lisää hirvenlihaa ;).

Ei kommentteja: