perjantai 29. lokakuuta 2010

Keppejä 6/6 ja tokohommia

Viihdekeskuksella Raisan ja Narun kanssa. Paikalle sattui myös tuttuja bortsuihmisiä, joten heistä hyvää häiriötä ja paikkamakuuseuraa. Lumi on lähestulkoon sulanut joten tallasin Viimalle jäljen ja pienemmät tytöt tokoili.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Tuike treenasi seuraavasti:

Seuraaminen: Nokkaisuja, jotka toimi taas hienosti lyhyellä matkalla. Kokeilin ottaa pidempää pätkää ja siinä korjata irtoamista nokkaisukäskyllä, mutta ei toiminut. Jotenkin se vaan pitkällä pätkällä vajoaa siihen totuttuun etäisyyteen, joka on siis välillä ihan liian löysä. Toisaalta, jos 6-vuotias koira on puolet elämästään saanut seurata miten sattuu, niin todennäköisesti se sitä tekee myöhemminkin.

Ruutu: Treenattiin paikkaa matkaa pidentäen. Hyvin haki.

Noudot: Metallilla muutama vauhtinouto, sitten luovutuksia sekä metallilla että puisella. Koitin nyt rauhoittaa omaa elekieltä ja kieltämättä Tuike toi kapulan lähemmäksi. Ohjaaja siis lopettaa häsläämisen...

Paikkamakuu: Kahden bortsun välissä. Jätössä koitti nousta perään, mutta sen jälkeen makasi hyvin. Tuo jättäminen on nyt tullut vaikeaksi hommaksi. Mutta hienosti pieni makasi, vaikka viereiselle bortsulle käytiin sanomassa pään asennosta useampaan otteeseen vieraan mieshenkilön toimesta. Kieltämättä Tuiken ilme oli sen näköinen että tänne ei kyllä tarvitse tulla, mutta hyvin pysyi siitä huolimatta ja rentoutuikin sitten hienosti.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Rieha oli aivan onnesta soikeana, kun se bongasi Raisan ja Narun kentältä. Pieni kelpie rakastaa porokoirasetää koko sydämensä kyllyydestä ja ihmiset nyt vaan on ihania. Hassua, kun mulla on ensimmäistä kertaa koira, joka menee sellaiseksi pomppivaksi, hyppiväksi, häntää heiluttavaksi pyörremyrskyksi kun se haluaa niin rakastaa .

Vaikeinta meille siis oli saada kontakti kun Naru teki. Nanosekunneiksi se aina onnistui, kunnesRieha muisti villinä alkaa pyörimään Narun nähdessään. Ei vaan, yllättävän hienosti se jaksoi keskittyä ja pystyin pitämään sitä irti, vaikka Naru pyöri ympärillä. Ainoastaan kerran se meinasi lähteä, mutta se johtui siitä että Narulle heitettiin noutokapulaa, joka on Riehasta maailman siistein asia (Riehan elämässä näitä maailman siisteimpiä asioita on paljon). Siitäkin sain sen kutsuttua pois, joten ei ehkä ihan menetettyjä tapauksia olla.

Stoppeja Rieha treenasi namipelillä. Ihan muutaman istumiset tai maahanmenot tuli alkuun, mutta sitten tarjosi hienosti seisomista. Ja se on muuten aika täpäkkä seisominen se. Ruutua otettiin kosketusalustalla, jota neiti lätkii jo kuin vanha tekijä. Tosi hienosti se pelasi ruudussakin, Rieha on niin mainio kun se hyppypomppii täysiä ruutuun, lätkäisee, kääntyy salamana seisomaan ja odottamaan palkkaa. Siis aivan ihana!

Loppuun etsittiin tunnaria lehtien alta. Nyt pidensin matkaa jo muutamaan metriin ennen lähetystä ja se nuuskii niin pätevästi! Lopussa kapulan löytyminen meinasi aiheuttaa pientä hepulointia, mutta kyllä se joka kerta tuotiin minulle saakka.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Viima ajoi lopuksi jäljen, joka ehti vanhentua reilun tunnin verran. Jäljellä oli 6 keppiä ja pituutta n.200m, välillä aika vaikeassakin maastossa. Viima oli ihan innoissaan päästessään jäljestämään, se ilohaukkui koko matkan. Nosti jäljen tosi hyvin ja ajoi sitä koko ajan varmasti. Ja uskomatonta, mutta totta, Viima ilmaisi jokaisen kepin! Ilmaisut oli iloisia, reippaita ja häntä vaan heilui. Se jopa koitti ottaa keppejä suuhun ja tuoda minulle, minkä tietysti sallin, koska pääasia on että on kivaa! Mutta suurimmalla osalla kepeistä oli oikein pätevä maahanmeno ja Vimps odotti hienosti palkkaa.

Eihän tähän voi sanoa muuta kuin jee!! Kai siellä pienen porokoiran päässä on nyt joku loksahtanut ja se on tajunnut että kepit kannattaa ilmaista. Sillä oli nyt niin kivaa ja naama loisti joka kepillä .

Vimps myös vähän tokoili, koska se halusi (oikeasti, autoon päin se ei halunnut kävellä ollenkaan, tarjosi vaan kontaktia ja hännän heilutusta). Seuraaminen olikin kaikin puolin pätevää. Samoin paikkamakuu, jonka se teki rotikkaporukan saapuessa kentälle. Loppuun vielä vähän kaukoja, jotka myös ok.

Ei kommentteja: