Viiman kanssa tokoiltiin vielä illalla ja on se vaan niin hauska eliö, ihan omaa luokkaansa 
. Välillä toko on ihan ällöä ja välillä maailman parasta, eikä pieni porokoira millään malttaisi lopettaa esim. seuraamista. Nytkin kun lähdettiin kentältä kotia kohti niin se käveli koko matkan sivulla, upeassa kontaktissa, askel lentäen ja naama loistaen. Ja tosiaan palkkana meillä oli taas niitä aivan mahtavia hirvenliharoippeita. Villi ja vapaa porokoira haluaa myös palkaksi villiä ja vapaata riistaa . Kiitos isälle näistä herkuista! Toki silläkin on osuutensa, että en ole sen kanssa tarkoituksella treenannutkaan, mutta aivan ihanaa kuitenkin.
Tehtiin oikeastaan pelkästään kisamaista treeniä, välisiirtymineen, josta loppupalkalle vapautus (ja nyt tuntuu että loppupalkka todellakin pelaa):
- Seuraaminen: Pitkä pätkä, kaarroksia, käännöksiä, kaikkea. Super. Tästä loppupalkka
Sitten pari ketjutusta:
- Luoksetulo: Ihana vauhti ja stoppikin oli aikasta hyvä. Hyvä eteentulo, mutta sivulle tulo vähän vino.
- Kaukot: Ekaan tarvitsi kaksi käskyä, muuten super. Loppupalkan jälkeen otin kerran eka istumisen josta suoraan lentävä palkka ja hyvin pelasi.
- Liikkeestä maahanmeno: Kympin liike.
- Liikkeestä seisominen: Into oli niin kova, että sen takia kääntyi mukana kun menin ohi. Tätäkin treenattiin loppupalkan jälkeen erikseen. Kiertelin Viimaa ja kävin palkkaamassa kun pysyi.
Ihan mahtavan hienoja liikkeitä, yhtään ei tarvinnut houkutella. Pikemminkin ongelmana oli se, että liikkeiden välissä porokoira olisi halunnut haukkua onnesta, eli niissäkin se oli paras vaan seuruuttaa, koska tehdessään jotain on ihan hiljaa. Onnesta soikea porokoira oli tämän jälkeen . Eläin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti