Tänään oli hommaa jos jonkinmoista. Hieman meinasi väsyttää, mutta oli niin kivaa, että se unohtui.
Tein eilen Tuikelle ja Viimalle verijäljet vanhenemaan. Yön yli muhittuaan ne olivat n. 15h vanhoja.
Tuikkusen jälki oli aika tasan 200m. Ihan hyvä pituus, koska veri meinasi loppua kesken. Plus, että Tuike ei ole tehnyt vähään aikaan, niin parempi pitää natka kohtuullisena. Pienen virheen tein siinä, että T näki kun vein kaadon paikalleen, eli hinkusi hieman sen perään.
Tästä huolimatta lähtö oli hyvä, nuuski alkumakauksen tosi tarkkaan. Ekalle kulmalle saavuttiin hienosti ja sen nuuski myös tarkkaan. Toka suora oli pisin ja selkeästi vaikein, siinä T ajoi pätkän takajälkeä ja myös kulmalle tuli ensin ohi ja takajäljellä takaisin. Tällä matkalla oli myös yksi ampiaispesä, jota en eilen huomannut ja jouduin siitä ottamaan koiran pois. Muutaman ongelman jälkeen Tuikea piti hieman kannustaa viimeiselle suoralle, mutta sitten lähti ja kaato löytyi.
Tuike on kyllä hauska jäljestäjä, menee niin rauhassa. Se käyttää pääasiassa ilmavainua, mutta aika hyvin pysyy jäljellä. Sillä näkyy treenin vähäisyys siinä, että ongelmatilanteissa hakee minusta tukea. Onhan se pieni kuuliainen tokokoira. Mutta hyvin se vetää!
Viiman jälki oli 800m pitkä ja tein sille kulmiin vaikeutusta niin, etten lisännytlään vert kulmalla, vaan vasta vähän matkaa sen jälkeen. Ajattelin jos niin saisi tarkkuutta.
Vimps lähti jäljelle aivan innoissaan ja vauhti oli kova. Hyvin pysyi kuitenkin jäljellä ja yritin jarruttaa parhaani mukaan. Vauhti kostautui kulmalla, josta veti yli. Kaarrattaen löysi uuden jäljen, mutta kulmaa ei paljon merkkailtu. Tokalla suoralla vauhtia oli edelleen, mutta kulmalle tuli paremmin. Nyt pistin sen kunnolla pysähtymään ja palklasin vielä namilla. Kolmannelle suoralla lähti hyvin ja nyt alkoi vauhtikon olemaan hyvää. Tällä suoralla myös nenä painui enemmän maahan, kun kahdella ekalla käytto myös ilmavainua. Kaato löytyi hienosti.
Tajusin, että Viiman kulmaongelma johtuu vauhdista. Tajusin myös, että sitä pitää ja voi jarruttaa ihan huolella. Aiemmin olen hieman pelännyt että jarraus vie siltä intoa, mutta ei se niin ole, keskittyy vaan paremmin. Hyvin se kyllä vetää ja on niin innoissaan! Toivottavasti saataisiin vielä koepaikka syksylle...
Illalla treenejä jatkoi Rieha, VEPEn parissa. Ehdittiin tehdä kaksi liikettä, veneestä hyppy ja veneen haku. Hyppy oli taattua Riehaa, ei ongelmia 50 metristä. Veneen haussa haettiin taas itsevarmuutta lyhyeltä matkalta ja se toimi hyvin. Riesku kiskoi veneen pätevästi rantaan 20 metristä. Se tykkäisi irrottaa köydestä, kun jalat osuu maahan, mutta siinä vaiheessa oli kyllä jo maalitolppien keskellä. Hyvin edistyy tämäkin!
Uintireissulta ajettiin vielä hallille, jossa oli uuden agiryhmän eka tapaaminen. Ryhmää vetää Tuonosen Väne ja se keskittyy estevarmuuteen ja ohjaustekniikoihin. Veikkaan, että tämä tekee meille niin hyvää, palataan vähän takaisin, mutta toivottavasti saadaan sitä varmuutta osaamiseen.
Treeni meni suurimmaksi osaksi keskustellessa, mutta hyvältä vaikutti! Rieha päästi testaamaan puomin ylösmenolla ohjuria ja tuntui toimivan tosi hyvin. Muutenkin tykkään, että esteiden varmuutta ja itsenäisyyttä aletaan kasvattamaan. Kotiläksyksi tuli opettaa kontaktien alastulon sanaa niin cahvaksi, että koira osaa hakeutua siihen mistä vaan. Laatikolla ollaan tätö tehtykin, muttei pitkään aikaa. Samalla vahvistetaan se lähtökäsky, mikä minulla on aina välillä hukassa.
Koska ei ehditty juurikaan aksata, niin tehtiin vielä tokoa. Rieha oli aikamoisen kovassa vireessä ja se näkyi edistämisenä ja painamisena seuruussa. Mutta se ilme ja voima, ihanaa! Tehtiin intervalliseuruuta juoksu-kävely, jäävien erittelua, luoksaria ja kaukoja. Kova vire toi hieman huolimattomuutta (mm. söi useamman kerran kaukojen etupalkan ilnan lupaa), mutta ilme ja keskittyminen oli sairaan makeaa. Parilla koiralla tuli mm. hässäkkää kesken Riehan luoksetulon ja siinä oli huutoa ym., eikä se edes huomannut koko asiaa, kun oli niin täysillä mukana. Hauskuus!
Tein eilen Tuikelle ja Viimalle verijäljet vanhenemaan. Yön yli muhittuaan ne olivat n. 15h vanhoja.
Tuikkusen jälki oli aika tasan 200m. Ihan hyvä pituus, koska veri meinasi loppua kesken. Plus, että Tuike ei ole tehnyt vähään aikaan, niin parempi pitää natka kohtuullisena. Pienen virheen tein siinä, että T näki kun vein kaadon paikalleen, eli hinkusi hieman sen perään.
Tästä huolimatta lähtö oli hyvä, nuuski alkumakauksen tosi tarkkaan. Ekalle kulmalle saavuttiin hienosti ja sen nuuski myös tarkkaan. Toka suora oli pisin ja selkeästi vaikein, siinä T ajoi pätkän takajälkeä ja myös kulmalle tuli ensin ohi ja takajäljellä takaisin. Tällä matkalla oli myös yksi ampiaispesä, jota en eilen huomannut ja jouduin siitä ottamaan koiran pois. Muutaman ongelman jälkeen Tuikea piti hieman kannustaa viimeiselle suoralle, mutta sitten lähti ja kaato löytyi.
Tuike on kyllä hauska jäljestäjä, menee niin rauhassa. Se käyttää pääasiassa ilmavainua, mutta aika hyvin pysyy jäljellä. Sillä näkyy treenin vähäisyys siinä, että ongelmatilanteissa hakee minusta tukea. Onhan se pieni kuuliainen tokokoira. Mutta hyvin se vetää!
Viiman jälki oli 800m pitkä ja tein sille kulmiin vaikeutusta niin, etten lisännytlään vert kulmalla, vaan vasta vähän matkaa sen jälkeen. Ajattelin jos niin saisi tarkkuutta.
Vimps lähti jäljelle aivan innoissaan ja vauhti oli kova. Hyvin pysyi kuitenkin jäljellä ja yritin jarruttaa parhaani mukaan. Vauhti kostautui kulmalla, josta veti yli. Kaarrattaen löysi uuden jäljen, mutta kulmaa ei paljon merkkailtu. Tokalla suoralla vauhtia oli edelleen, mutta kulmalle tuli paremmin. Nyt pistin sen kunnolla pysähtymään ja palklasin vielä namilla. Kolmannelle suoralla lähti hyvin ja nyt alkoi vauhtikon olemaan hyvää. Tällä suoralla myös nenä painui enemmän maahan, kun kahdella ekalla käytto myös ilmavainua. Kaato löytyi hienosti.
Tajusin, että Viiman kulmaongelma johtuu vauhdista. Tajusin myös, että sitä pitää ja voi jarruttaa ihan huolella. Aiemmin olen hieman pelännyt että jarraus vie siltä intoa, mutta ei se niin ole, keskittyy vaan paremmin. Hyvin se kyllä vetää ja on niin innoissaan! Toivottavasti saataisiin vielä koepaikka syksylle...
Illalla treenejä jatkoi Rieha, VEPEn parissa. Ehdittiin tehdä kaksi liikettä, veneestä hyppy ja veneen haku. Hyppy oli taattua Riehaa, ei ongelmia 50 metristä. Veneen haussa haettiin taas itsevarmuutta lyhyeltä matkalta ja se toimi hyvin. Riesku kiskoi veneen pätevästi rantaan 20 metristä. Se tykkäisi irrottaa köydestä, kun jalat osuu maahan, mutta siinä vaiheessa oli kyllä jo maalitolppien keskellä. Hyvin edistyy tämäkin!
Uintireissulta ajettiin vielä hallille, jossa oli uuden agiryhmän eka tapaaminen. Ryhmää vetää Tuonosen Väne ja se keskittyy estevarmuuteen ja ohjaustekniikoihin. Veikkaan, että tämä tekee meille niin hyvää, palataan vähän takaisin, mutta toivottavasti saadaan sitä varmuutta osaamiseen.
Treeni meni suurimmaksi osaksi keskustellessa, mutta hyvältä vaikutti! Rieha päästi testaamaan puomin ylösmenolla ohjuria ja tuntui toimivan tosi hyvin. Muutenkin tykkään, että esteiden varmuutta ja itsenäisyyttä aletaan kasvattamaan. Kotiläksyksi tuli opettaa kontaktien alastulon sanaa niin cahvaksi, että koira osaa hakeutua siihen mistä vaan. Laatikolla ollaan tätö tehtykin, muttei pitkään aikaa. Samalla vahvistetaan se lähtökäsky, mikä minulla on aina välillä hukassa.
Koska ei ehditty juurikaan aksata, niin tehtiin vielä tokoa. Rieha oli aikamoisen kovassa vireessä ja se näkyi edistämisenä ja painamisena seuruussa. Mutta se ilme ja voima, ihanaa! Tehtiin intervalliseuruuta juoksu-kävely, jäävien erittelua, luoksaria ja kaukoja. Kova vire toi hieman huolimattomuutta (mm. söi useamman kerran kaukojen etupalkan ilnan lupaa), mutta ilme ja keskittyminen oli sairaan makeaa. Parilla koiralla tuli mm. hässäkkää kesken Riehan luoksetulon ja siinä oli huutoa ym., eikä se edes huomannut koko asiaa, kun oli niin täysillä mukana. Hauskuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti