Huolto- ja terveysjuttuja

Viimalla on viime aikoina ollut ihmeellisiä säpsähdyskohtauksia. Ne liittyvät monesti johonkin rämähdykseen esim. kaapin oven aukaisuun tai kuten vaikka tänään se säpsähti, kun repäisin jugurttipurkin kannen irti. Näissä sillä siis meinaa lähteä ihan jalat alta. Muuten se ei vaikuta yhtään säikähtäneeltä, kunhan vaan jalat ei meinaa pitää. Myös portaissa se on rymistellyt nyt pari kertaa. Jonkin aikaa sitten sillä oli myös pientä pään tärinää istuessa, mutta sitä ei ole sen jälkeen näkynyt. Jotain vanhenevan koiran hermostojuttuja kenties? Muuten se on tosi reipas, välillä suorastaan villi riehuessaan lelujensa kanssa.

Mutta niin kai sekin vaan vanhenee. Pitää varata sille eläinlääkäriaika, josko sieltä jotain selviäisi. Onneksi nuo säpsyt ei näytä sen eloa haittaavan millään lailla. Häntä heiluttaa koiraa ja örinää kuuluu aina kun on hyvä mieli :)

Mummo ja sen kaikki tärkeät lelut. Näitä mahtuu suuhun kerralla monta, varsinkin jos on pelko, että kelpie menisi niihin koskemaan.

Riehan kanssa treenattiin tiistaina Jattilassa. Vähän oli suunnittelemattomat treenit, mutta saatiin onnistumisiakin. Hässäkässä Rieha oli ihan irti. Ei ole hyvä idea tuoda sitä tekemäään ilman lenkkiä alle, vaikka hauskaa se kieltämättä oli. Hässäkän häiriönä oli ruutu parin metrin päässä ja vaikka Rieha oli menossa kiertämään ihan oikein, niin lähestyessä merkkejä sille tuli dilemma. Siinä vaiheessa kuului vaan kauhea murina, kun se yritti päättää, että mennäkkö isolle merkille vai ruudun merkille. Vauhti oli ihan täysiä ja yksi murisee samaan aikaan, hieman nauratti. Päätti sitten mennä kiertämään ruudun merkin. Tätä korjailtiin hetki ja ei enää mennyt lankaan. Loppu sujui tosin hyvin, eikä luovuttanut vinoon.

Seuraamista jankattiin liikkuroituna kaksi pitkää seuruuta. Kontaktirikkoja ei juuri tullut, mutta kaikkea muuta säätöä kyllä, kuten perusasentojen jättämistä ja väljiä käännöksiä. Toinen pätkä oli onneksi parempi, eli alkoi keskittymään tekemiseen. Välillä tuo seuruu tuntuu vaan niin loputtomalta suolta.

Tunnari meni hyvin liikkuroituna. Samoin eteenmenot ja ruutu onnistui hienosti. Tehtiin kimpassa myös paikallaolot ja niissä saatiin taas hyvä ja skarppi suoritus. Samalla myös vahvistelin sitä, että vaikka kutsutaan ekana, niin voi tulla ihan reippaasti.

Illalla Rieha pääsi vielä osteopaatti Mari Vidgrenin käsittelyyn. Pentujen jälkeenhän Rieha ei ole käynyt missään huollossa ja Marinkin mukaan oli hyvä hetki tulla. Etupäästä Rieha oli hyvässä kunnossa, lavat oli hyvin liikkuvat, eikä siellä rangassakaan ollut mitään. Samoin takapää oli ok. Sen sijaan lannerangan alueelta löytyi jumeja ja jäykkyyttä. Todennäköisesti pennut ovat painaneet palleaa kasaan mikä on sitten jäykistänyt myös rankaa. Siinä vaiheessa käsiteltiin sitten pallean seutua, että ihan nikamia. Riehan ilme oli näkemisen arvoinen, kun yksi nikama niksahti kohdilleen. Se kävi tekemässä pienen kunniakierroksen, mutta palasi itse käsiteltäväksi. Sehän ei mitenkään erityisesti rakasta noita käsittelyitä, mutta makaa/seisoo kyllä kiltisti väänneltävänä.

Kokonaisuutena Rieha oli ihan ok kunnossa, pentujen jälkeen voisi olla paljonkin pahemmassa. Mari sai jumikohtia auottua, eikä jatkokäsittelylle ole ihan akuuttia tarvetta. Toki saatiin ohjeeksi jumpata syviä lihaksia ja mahdollisesti jos suunnataan kesällä esim. pk-kisoihin, niin ennen sitä voisi käsitellä uudestaan. Nyt sitten rauhallisemmin pari päivää.