tiistai 26. helmikuuta 2013

Pihatreeni, paras treeni

Eilen kävin ostamassa koirille tasapainotyynyn (Lidlistä löytyi edullisesti) ja Rieha pääsi heti testailemaan kaukojen tekemistä sen päällä. Hyvin se tuntui hallitsevan kroppansa ja tykkäsi temppuilla tyynyn päällä. Ajatuksena olisi tynnyn avulla saada sille vähän enemmän ajatusta takajalkojen paikallaan pitämisestä. Tuike testasi tyynyä myös, mutta se oli ainakin vielä sitä mieltä, että hän ei sen päälle mielellään kiipeä.

Meidän kotipiha-asennetreenit on myös jatkuneet. Eilen aloitettiin tunnarilla lampun loisteessa. Tein ensin treenin, jossa kapulat oli ihan kiinni seinässä, eli joutui vähän miettimään, miten nostaa. Hyvin nousi oma. Sen jälkeen vaihtelin kapuloiden asetelmaa ja hain sitä, mikä tuottaisi ongelmia. Ehdottomasti vaikein Riehalle on perusympyrä, siinä meinasi mennä hermo ja suu aueta. Myös luovutuksessa alkoi herkemmin puremaan kapulaa tämän jälkeen. Mutta oman se toi joka kerta, eikä se oikeastaan vääriäkään nostellut sen yhden kerran jälkeen, jonka jätin palkkaamatta. Tämä vaatii vaan varmuutta ja . Tehtiin erikseen vielä kapulan pitoa, jossa huomautin sille nätisti puremisesta ja isot kehut tuli hyvästä pidosta.

Luoksetulon pysähdyksiä treenattiin myös. Niissä liitin mukaan taas peruuttelun ja Riesku tuntui tykkäävään kovasti. Seuraamisessa haettiin taas hyvää paikkaa ja erikseen nopeita perusasentoja. Rieha oli ihan liekeissä perusasentotreenistä ja tajusin samalla, että se on ainut koiristani, joka osaa oikeasti tulla perusasentoon. Se ei vaadi mitään apuja tai asettumista tiettyyn paikkaan, se vaan tulee ja on siitä ihan innoissaan. Liitin tähän vielä koemaisen jännitystreenin ja mitä jännittyneempi olin, sitä hauskempaa oli myös Riehalla.

Tänään treenattiin auringonpaisteessa, mikä oli aikasta ihanaa! Aloitettiin metskunoudon hetsauksilla ja asenne oli heti alusta saakka aivan super. "Kilpalähtöjen" lisäksi otin väliin koemaisempia ja kummatkin sujuivat hyvin.

Ohjattua tehtiin merkillä ja kapuloilla, jotka olivat parin metrin päässä siitä. Palkkailin satunnaisesti myös merkistä. Kapulat oli ensin koemaisesti kauempana toisistaan, mutta sitten siirsin keskikapulan aina ihan haettavan kapulan viereen. Ihan ekalla kerralla Rieha selkeästi mietti kumman olisi nostanut, mutta sen jälkeen valitsi aina kauimmaisen. Ihan mahtista, että se ajatteli noin hyvin! Hieman ehkä vauhti hidastui, mutta ei ekalla kerralla voi vaatiakaan ihan täyttä vauhtia, kun selkeästi oli sille uusi homma.

Loppuun tehtiin vielä kapulan luovutuksia kiertojen kautta. Oikealta tuleminen oli sille taas selkeästi haastavampaa, siinä jää todella herkästi vinoon. Jotenkin tuntuu, että sillä ei ole ajatusta, miten sen korjaisi. Saattoi korjauskäskyllä lähteä kiertämään takaa perusasentoon. Ehkä otetaan jatkossa joku este tai länget avuksi, että varmasti tulisi suoraan.

Torstaina matkataankin Turun kautta Maarianhaminaan. Rieha jää kasvattajan huomaan ja me käydään hakemassa sulhasehdokas Tim riiureissulle. Pariskunta saakin sitten jäädä rauhassa seurustelemaan Turkuun. Jännää! Ja jottei elämä jäisi ihan kelpiettömäksi, lupasin ottaa hoitoon Riehan emän Lahjan. Kiva viettää aikaa äitikoiran kanssa!

Ei kommentteja: