Taas taju kankaalla

Tuntuu, että Rieha varmaan luulee, että elämässä kuuluu kerran viikossa käydä eläinlääkärissä nukkumassa, sen verran usein näitä on nyt ollut. Onneksi se toteaa vaan, että normisettiä ja jatkaa menoaan.

Tänään ajeltiin siis taas Tampereelle ortopedin vastaanotolle ja vaihdettiin tassun paketti uuteen. Reissu tulikin ihan viime hetkellä, sillä eilen illalla vanha paketti irtosi Riehan maatessa maassa takajalat suorana ja vetäen niin itseään eteenpäin. Korjattiin se äkkiä teipin kanssa kasaan, mutta ei sillä pidempää aikaa oli pystynyt olemaan. Uusi paketti on vielä vähän vanhaa tiukempi, että pysyisi paremmin.

Muuten varvas on lähtenyt paranemaan hienosti. Se on normaaliasennossa ja alkaa jo tuketua pehmeällä uudisluulla. Uutta pakettia pidetään 10 päivää ja sitten katsotaan taas tilanne uudestaan. Voi olla että sitten saadaan paketti jo pois. Tassun iho paketin alla oli vielä ainakin tässä vaiheessa ihan ok, edelleen pitää välttää kastumista, ettei iho pääse tulehtumaan. Seuraavat pari viikkoa on kriittisintä uuden luun kehittymisen kannalta, eli lepo jatkuu. Hyvältä siis näyttää ja ortopedi sanoi, että varpaastai ei tuskin tulevaisuudessa huomaa mitään eroa.

Ihaninta on se, että Riehan elämäniloa ei paketit ja eläinlääkärireissut lannista yhtään. Nytkin se oli aivan onnessaan päästessään vastaanotolle ja olisi ollut valmis pussailemaan kaikki siellä olleet samantien hurjalla innolla. Eläinlääkäri totesikin, että se taitaisi tarvita pienen pehmustetun huoneen pysyäkseen rauhassa . Mutta minkäs sille voi, jos kaikki ihmiset ja eläimet ja elämä on vaan niin ihanaa! Silti se sai kehuja siitä, miten sen pää on niin hyvin kasassa, koska se myös pystyy rauhoittumaan ongelmitta hoidettavaksi tai vaikka syliin.

Tuntuu myös, että rauhoitusaine vaikuttaa joka kerta nopeammin. Nyt meni ehkä 3min ja penne oli ihan kanttuvei sylissäni. Herääminen ottaa tietysti kauemmin ja kotonakin se on vielä vähän väsy, mikä ei toki estä parin kanankoiven kadottamista kitusiin ennätysvauhtia. Mutta se on niin ihana, kun sellaisessa puoliunessaki heiluttaa häntää ohikulkeville ihmisille ja samassa huoneessa odotellut lapinkoira olisi pöpperössä pitänyt käydä moikkaamassa ihan korvat luimussa. Niin ihana, hassu eläin .