lauantai 6. tammikuuta 2018

Vuosi 2017 pikakelauksella


Yllättävän paljon saatiin tehtyä vuonna 2017, vaikka toki aina vähän kaivelee että mihin kaikkeen oltaisiin pystytty jos oisi aikaa ja jaksamista enemmän. Muu elämä on niin hektistä tällä hetkellä, että treenit ja kisaaminen kärsivät väkisinkin. Mutta semmoista se on, aikansa kutakin :)

Riehan tokoilu olo aika minimissä. Mutta toisaalta  se on kyllä parhaassa iässä, rutiini on niin vahva, että vähilläkin treeneillä saadaan tuloksia. Sm-kisoissa tehtiin paras suoritus ikinä fiiliksen osalta, Riehan pomput ei vaan olleet tuomarien mieleen joten ykkönen jäi muutaman pisteen päähän. Mutta piirinmestaruus irtosi vahvalla ykkösellä, ensimmäistä kertaa :).

Vepestä on muodostunut meidän ykköslaji kesäisin. Viime kesänä kisattiin läpi sekä avoin luokka että saatiin voittajasta kaksi ykköstä. Mukana oli isoja harmituksia, kun mokailin parissa kisassa itse tuloksen aivan älyttömän tyhmillä virheillä. Mutta Rieha on tässä lajissa aivan mahtava ja jokaisessa kokeessa herättää ihastusta kuinka noin pieni koira tekee noin täysiä.

Rallyssa ollaan kisattu. Vire meinaa olla liian korkea ja vauhtia piisaa. Tuloksia ollaan saatu, mutta yli 95p. antaa odottaa itseään. Tämä ei ole meidän laji ja pitäisi treenata paljon enemmän, mutta rämmitään mukana.

Yhdessä jälkikokeessa käytiin, ilman tulosta kun keppejä nousi vain neljä. Liian vähän treeniä.

Aksassa Rieha kisasi maltillisesti lainaohjaajan kanssa. Avoimessa Sm:ssä pääsivät finaaliin ja nyt joulukuussa tuli viimeinen Sert ja FI-AVA. Kiitos Jari Riehan mahtavasta ohjaamisesta!
Rieha on nyt siis kolmoisvalio (TVA, KVA & AVA), aika huikeaa!!!
Mummelit Viima ja Tuike ovat nyt oikeasti eläkkeellä. Tuike on edelleen vauhdikas ja täynnä intoa. Sydänlääkkeet se sai syksyllä, mutta sivuääni ei paljon menoa hidasta. Eikä myöskään kuurous. Enimmäkseen Tuike on nyt asustellut vanhempieni luona missä se on ansaitusti silmäterä. Viima taas on löytänyt elämäntehtävänsä lapsiperheen koirana. Se on maailman kiltein ja kärsivällisin puettava ja halailtava. Lapsi kysyy melkein ensimmäisenä aamulla että missä Viima on. Viima on mummona muuttunut tosi leikkisäksi ja pentumaiseksi, eikä sitäkään kuurous hidasta.

Ensi vuonna Rieha tavoittelee ensisijaisesti vepevalion arvoa. Tokoa kisataan toivottavasti ainakin sm:ssä ja piirinmestaruuksissa. Rallya yritetään harjoitella enemmän, valioitumista voisi miettiä sitten kun se on vanha ja hidas :D. Pk-lajeja tehdään jos jaksetaan ja ehditään. Rieha on elämänsä kunnossa ja toivotaan että on sitä pitkään.

Mummojen kanssa eletään päivä kerrallaan.


Ei kommentteja: