tiistai 4. maaliskuuta 2014

Pieniä koiravieraita ja olematonta oleilua

Rieha on ollut jo ihan oma itsensä perjantaista lähtien, mutta aika lailla hiljaiseloa ollaan vietetty. Ja muutama päivä jatketaan vielä, että varmasti rauhoittuu. Mutta se syö, juo ja liikkuu normaalisti ja omasta mielestään se on ihan terve.


Pissanäytteen viljely oli puhdas, joten sekään ei kuumetta nostanut. Eläinlääkärin mukaan noin kova äkillinen kuume on yleensä joko kohtu- tai hengitystieperäistä. Hänellä oli joku hieno nimi jollekin äkilliselle tulehdukselle hengitysteissä, mutta sen jo onnellisesti unohdin. Ilmeisesti tuossa akuutissa tulehduksessa yskää tmv. ei välttämättä esiinny, koska Riehallahan ei muita oireita ollut kuin se kova kuume. Mutta kun mitään selkeää syytä ei löytynyt, niin lääkitään vaan oireita. Eli seuraillaan edelleen ja toivotaan että lääkitys tosiaan puree ja tauti on talttunut.

Sunnuntaina meillä kävi kylässä Riehan lapset Fiini ja Nasta. Annoin Riehan touhuta niiden kanssa takapihalla, ne kun ei vielä ihan parasta juoksuseuraa Riehalle ole. Se olikin lähinnä semmoista hammaspainiskelua ja hiekkalaatikolla hyppelyä. Ja toki Rieha yritti Lauroille tarjota keppiä heitettäväksi. Mutta semmoista kohtuu rauhallista menoa, pennut toki keskenään värkkäsi hurjana.

Täytyy kyllä edelleen ihastella noita lapsosia! Niin reippaita, nopeita, ketteriä ja sosiaalisia koiranalkuja. Ja ihan on äitinsä elkeitä, varsinkin Nastalla, joka on kuulemma mm. perinyt äitinsä komennushaukun... Kumpikin niistä osaa juosta täysiä kohti ja hypätä suoraan syliin, niin hauskaa :D.

Fiini


 
Ja Nasta
 
 
Rieha ja lapset hiekkalaatikolla
 
 
 
 
Suurin osa kuvista oli tätä tasoa
Mamma vahtii ja vaanii silmä kovana
 
 
 
Ihan pieni Fiini vaan vie kepin
 
 
Tyypit
 
 
Riehakin alkaa jo muistuttamaan itseään ennen pentuja, eli lihakset on palautuneet ja nisätkin jo melkein
 
 
 
Pystykorvat kävi eilen Koirasportilla uimassa ja se oli Riehasta suuri vääryys. Taas tuntui, että ne ui pidempään ja palautuivat nopeammin, eli nopeasti se kunto tuossa kasvaa. Viima on varmaan yksi uimalan omalaatuisimmista uimareista, mutta kyllä sekin siitä tykkää. Ja erityisesti Anskun rapsuista. Tuike taas oikein odottaa lelun heittoa ja menee perään semmoisella tarmolla, että kymppiveeksi uskoisi :).
 
Muuten siis rauhallista. Ja tylsää, kun ei pääse treenaamaan. Miten tuo mun treenaus onkin nykyisin niin Riehasta riippuvaista. Oishan mulla nuo kaksi muutakin. Mutta se on vaan niin tylsää, kun Rieha ei pääse, sen kanssa kun voi treenata ihan eri intensiteetillä. Ja sitten kun se on mukana, niin pystykorvienkin treenaus menee siinä sivussa aivan ongelmitta. Tää on vissiin koiraharrastajan first world problem...
 
Hei ollaan me sisällä tehty "temppua", jossa kahden muun pitää odottaa, kun yksi hakee lelua. Ei ole niin helppoa kuin kuulostaa, kaikki kun on enemmän tai vähemmän noutohulluja. Erityisesti Tuike on kova pala, sen paikallapysyminen on nykyisin niin satunnaista, mummokoiran oikeudella. Rieha onneksi luopui lelusta nopeasti ja Viima myös. Viima on yllättänyt kauhealla noutoinnolla, se on suorastaan ollut aivan liekeissä tästä leikistä. Ilmeisesti muiden (Riehan) tuijotus vieressä tuo sille lisäpotkua, sehän on aina ollut sellainen kateudesta elävä eläin :D.
 
Niin ja Rieha teki olkkarin matolla leluilla ohjatun suuntia, jee!

 

1 kommentti:

N_ kirjoitti...

Hyvä, että Rieha on jo paremmassa kunnossa :) Aina todella pelottavia nuo. Mä pelkään sitä kohtutulehdusta tosi paljon ja olen aika monta kertaa jo vienyt Kerttua lääkäriin, jos on ollut vähänkään epätavallinen. Nyt osaan jo vähän käyttää harkintaa, kun ne meidän reissut ovat olleet usein turhia. Ei kyllä ole leikkimistä, jos kohtutulehdus tulee ja onhan toki kaikki muutkin tulehdukset pahoja :(