Vielä pentuja ja treeneissä kaikkea agista mummojen viihdyttämiseen

Viikonloppu oli kovin koiranpentuinen ja sen kruunasi se, että Nasta oli meillä hoidossa sunnuntaista maanantaihin. Supersuloinen tyttö, täynnä vauhtia! Tässä vielä Nastan poseerauksia kera Riehan.

Aikamoisen simpsakka tyttönen!

Äippä ja tytärkuva vol. 2 Samaa näköä löytyy selkeästi :)

Fiksut ja filmaattiset

Tänään oli ihana aurinkoinen ilma lenkkeillä, suorastaa kesäinen. Tosin illasta kylmyys yllätti ja jäädytin itseni illlan treeneissä, kun kuvittelin että siellä on edelleen lämmintä. No, kyllä se kesä sieltä pikkuhiljaa tulee!

Treenattiin Killerin parkkiksella kera Annan ennen agitreenien alkua. Tuike teki alkuun rallyjuttuja pätevällä menolla. Palkkasin sitä pitkästä aikaa pallolla. Sille tulee helposti vaan syötettyä namia, vaikka leluistakin tykkää kovasti. Pikkukoira olikin innoissaan, kun sai juosta pallon perässä. Treenailtiin takapään käyttöä, eteentuloja ynnä muuta mukavaa.

Viimankin otin tekemään, mutta sen treeni meni lähinnä yleisön viihdyttämiseen. Paikalle tuli nimittäin lauma sauvakävelijämummoja, jotka kovasti Viimaan ihastuivat. Ja sehän kelpasi porokoiralle, se paistatteli mummojen rapsuteltavana ja oli onnellinen, kun pääsi pälkähästä treenien suhteen. Mummot kyselivät, että onko se vielä pentu ja kun sanoin, että se on 8-vuotta, niin sanoivat että eihän niin vanhaa enää tarvitse treenata. Kerrankin Viima löysi jonkun, joka ymmärsi sitä :D!

Rieha oli normaaliin tapaansa ihan liekeissä. Vire oli korkea ja päätin, että testataan tunnaria, vaikka se korkeassa vireessä vähän hasardi onkin. 

Anna likkuroi. Palkkasin ekalla kerralla hyvästä odottelusta sivulla ja lähetin vasta sen jälkeen kapuloille. Maisteluksihan se meni, vaikka oma nousikin. Tajusin heti, että ihan turhaa nostatin sen virettä vielä lisää palkkaamalla kovaäänisesti hyppyyttämällä odottelusta. Katjakin koitti mulle viimeksi teroittaa, että noin korkeassa vireessä tekevää koiraa ei tosiaan tarvitse enää erikseen nostattaa. Milloinkahan sen muistaisi... Jos haluaa palkata kauniista odottelusta, niin palkka pitää antaa neutraalisti. Tai jos haluaa hillua, niin jättää liikkeen siihen eli hilluminen on vasta se loppupalkka.

Jatkettiin tunnarivääntöä. Seuraavaan toistoon laitettiin nameja kapuloiden joukkoon ja nuuskiminen parani heti. Tehtiin sen jälkeen vielä kolme toistoa, eikä R enää maistellut vääriä. Huomioin muuten taas sen, mitä olen aiemminkin miettinyt, eli ympyrä on Riehalle vaikeampi kuin rivi. Rivissä nostaa oman ja palauttaa suoraan, ympyrässä saattaa tiputtaa ja haistella vielä vääriä. Eli ympyrätreenit kunniaan! 

Ohjatusta haettiin vasen, koska se oli viimeksi vaikea. Nyt teki tosi hienosti töitä, eikä vilkaissutkaan keskikapulaa. Palkkasin erikseen vielä merkille menosta pariin otteeseen.

Seuraamisessa tehtiin ensin häiriköintiä. Hyvin skarppasi, paitsi hitaassa kävelyssä meinasi tehdä jääviä Annan käskytyksellä. Sitten perehdyttiin oikein kunnolla meidän juoksuosuuden ongelmiin. Juoksussa tulee herkästi käännöksissä irtoamista ja aiheutan sen aivan itse. En osaa auttaa koiraa, varsinkaan kun jännitän ja teen käännökset töksähtäen. Rieha tekee parhaansa, mutta siinä on aika vaikea pysyä mukana. Nyt Anna käskytti ja koitin oikeasti keskittyä käännöksiin ja ne parani heti aivan huikeasti. 

Millähän muistaisi kokeessakin saman: hidasta käännöksiin, käännä hartiat ja katse ensin! Tylsää menettää pisteitä oman sekoilun takia... Katsotaan miten käy lauantaina kokeessa.

Loppuun tehtiin vielä vähän jääviä. Erotteli hyvin, teki ripeästi, eikä ennakoinut seuraamiseen lähtöjä eli oikein hyvä!

Sitten mentiin agitreeneihin, jossa tehtiin seuraavanlaista rataa (kärsikää, piirrokset vaan huononee :D):

Olipa pikkaisen paljon parempi fiilis kuin viime kerralla! Paljon oli hyvää, vaikka paljon opettelemistakin. Ensinnäkin kaivetaan pujottelu esiin ja kotitreeniin, sen verran hukassa R tuntui sen kanssa olevan. Haki kyllä sisäänmenon tosi hyvin, mutta meinasi ihan väkisin tulla toiseksi viimeisestä välistä ulos. Onneksi on pujottelu kotona niin pääsee tekemään, tosin sitä pitäisi myös viitsiä tehdä...

Alku sujui ihan tosi mainiosti Hannan neuvoilla. Ei isoa etumatkaa koiraa, yhtäaikaa muurille linjaamaan ja siitä takaaleikkaus pituudelle ja lähetys putkeen. Rieha teki tosi hienosti ja irtosi putkeen kertakaikkiaan mahtavasti. Tuollaisissa paikoissa näkee tuon koiran vahvuudet, ei tarvii kuin vinkata ja lähteä itse liikkumaan seuraavaa estettä kohti.

8-hypylle tehtiin saksalainen(??) tai jotain ja se toimi hienosti (ei, minä en muista noiden ohjauksien nimiä kuollaksenikaan). Keinulla oli vähän kova vauhti, mutta sekin parani koko ajan. Loppu sujui hyvin, kun muistin taas liikkua pujottelun jälkeen ja otin Riehan selkeästi haltuun renkaan jälkeen. Oikein hauska rata!