Käytiin sen jälkeen tekemässä palautteleva nurtisilla. Paljon namia ja viisi keppiä. Tämäkään ei mennyt ihan putkeen, koska olin astutunut koiran*askaan ja Rieha ei oikein arvostanut nameja, jotka siinä itsessään. Alkupätkä meni ihan jälken sivussa ja selkeästi ällötti. Kepit kyllä rekisteröi. Nurtsi muuttui tosi vetiseksi ja suurimmat jätökset ilmeisesti huuhtoutui sen mukana, kun loppumatkasta se pystyi taas menemään jäljellä. Ei se kaikkia nameja syönyt siltikään, mutta kepit nousi.
Tuike kävi ajamassa saman jäljen ja sille kelpasi ihan jokaikinen nami :D. Se ei ole niin turhan tarkka, syöminen on mummokoiran ykkösjuttu. Muutenkin se oli hirmuisen pätevä ja keskittyneesti imuroi nurmikkoa.
Illasta käytiin vielä Riehan kanssa tokoilemassa kisatokovuorolla. Tehtiin alkuun paikkamakuu rivissä, siinä ei ollut ongelmia, paitsi lopussa meinasi reagoida naapurin istumiskäskyyn. Jumpattiin näitä erikseen ja sitten pystyi jo paremmin erottelemaan omat ja muiden käskyt. Sain hyvin myös palkatuksi liikkurin huomioimattomuudesta.
Sitten tehtiinkin tottista. Eka henkilöryhmää, joka sujui ok. Samoin jäävissä oli aika makea meno. Ei sotke asentoja ja juoksusta tehdyt jäävät alkavat olemaan aika napakoita. Kerran tein koemaisesti liikkeestä maahanmenon, luoksetulon ja liikkeestä seisomisen. Hyvä meno, ei juuri olisi ollut tuomarilla naputettavaa.
Vinoeste tehtiin myös kerran kapulan kanssa. Heitto oli ihan vino (mutta meni yli!), enkä mennyt korjaamaan. Eipä se Riehaa haitannut, meni ja tuli ihan täysiä. Tätä se kyllä niin rakastaa! Ja painava kapula on sen mielestä aivan huippujuttu, sitä ei melkein malttaisi vaihtaa edes leluun.
Loppuun vielä eteenmenoa. Ekalla kerralla Rieha juoksi kentällä olleelle merkille ja vielä sen poistonkin jälkeen yritti sinne. Nuo on kyllä vaikeita tuollaiselle silmäkoiralle, onneksi pk-kisoissa harvemmin mitään kunnon merkkejä kentällä onkaan. Käytiin viemässä sitten lelu yhdessä ja kun se sujui, niin lelu vietiin näkemättä ja viimeisenä lähetin sen ilman lelua ja otin myös maahanmenon. Viimeinen oli ihan nappisuoritus, suorastaan erinomainen.
----------------------------------------
Tänään tein itse jäljen, pituutta n. 400m, kolme kulmaa ja viisi keppiä. Vanheni juoksulenkin ajan, eli reilun tunnin.
Jana ei ollut tänään kovinkaan hyvä, lähti sinne tosi kovalla höngällä. Löysi kuitenkin jäljen ja ekan kepin hyvin. Ekasta kulmasta hönkäsi yli ja palasi jäljelle niin sivusta, että toka keppi meni siinä. Toinen kulma oli sen sijaan hyvä ja sitten alkoi olemaan taas järkeä hommassa. Loppumatka sujui hyvin ja kaikki loput kepit nousi.
Hirveästi oli taas intoa, mutta järki liittyi mukaan vasta loppuvaiheessa. Ehkä noita alun kulmia pitäisi namittaa, samoin kuin treenata tuota janaa vielä enemmän itsekseen. Muuten olin menoon ihan tyytyväinen, kepit nousi hienosti, kun niiden kohdalle osuttiin ja ylitettiin monta kunnon polkua täysin ongelmitta.
Jälkitilasto:
Matka 4450m
Kepit 63/72
Hukkia: 1
Illalla juhlistettiin Riehan valioitumista pienellä porukalla. Eipä sitä yksin tässä oltaiskaan. Ja saatiin vielä superhienoja lahjojakin, kiitos kaikille :).
Riehan mielestä illan ehdottomasti paras juttu oli kylässä käynyt vauva. Se siis rakastaa pieniä vauvoja ihan yli kaiken. Rakkaus menee jo jopa hysteerisyyden puolelle, kun se vaan ihan vähän haluaisi käydä nuolemassa ihanaa nyyttiä. Häntä heiluu hulluna, jalat steppaa ja kieli lipoo. Itkevät vauvat aiheuttavat varsinkin aivan kauhean hoivavietin. Tämä ihana vauva oli tosin tänään hipihiljaa, mutta pelkkä paikallaolo oli Riehasta aivan ihanaa. Heti, kun nyytti lähti, niin Riehakin rauhoittui ihan eri lailla. Jos se saisi päättää, niin se varmaan makaisi vauvan vieressä koko ajan. Luultavasti into laantuisi jos olisi enemmän vauvojen kanssa tekemisissä, mutta ainakin tälläiset satunnaiset vauvat on sen mielestä aivan ylimaallisen ihania olentoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti