Hei me liidetään

Vepetreenit oli peruttu, joten päivän ohjelmaan kuului vain agitreenit, pitkästä aikaa. Ja olipa kivaa! Oli ihan melkein sellainen flow-fiilis, oltiin Riehan kanssa niin samalla radalla ja tiedättekö, kun se sujuu tuollaisen koiran kanssa, niin huhhuijaa. Osasin ohjata jotenkin rauhallisesti ja hosumatta ja Rieha vastaa siihen upeasti. Minulle nämä agin onnistumiset on niin isoja juttuja. Mahtista!

Rata oli suunnilleen tälläinen:

Alussa menin ihan reilusti ottamaan vastaan 4-hypylle, josta vastakäännöllä putkeen. Toimi ihan sairaan makeasti. 4- ha 13-hypyillä treenailtiin ennakoivia valsseja, niihinkin sain aika hyvää kääntymistä, kun kerroin Riehalle sen suhinalla. Pujottelu sujui ja putkenkin päät löytyi oikein, kun vaan ohjasin. Loppusuoralle saatiin hieno tykitys ja oli hauska treenata vähän pidemmillä esteväleillä.

Aivanhan tästä innostuu, pitäsiköhän kaivaa kisakalenteri esiin... Suurin ongelma kisaamisessa on se, että tarviisin mukaan jonkun kertomaan, miten ohjaan. Olen vielä tosi huono soveltamaan ohjausta Riehalle, mutta toisaalta ehkä siinäkin kehittyisi, jos vaan menisi rohkeasti kisaamaan. Mitä sitten jos hylkyjä kerääntyy, samalla kerääntyy kokemusta. Katsellaan siis!

Aksan ohessa tehtiin vähän tokoa, kai nämä nyt oli palauttelevaa ääsämmien jälkeen. Metskusa Rieha on nyt jostain syystä keksinyt, että kapula tiputetaan ennen luovutusta. Se ilmeisesti odottaa vaan lentävää palkkaa. Treenattiin siis aina luovutukseen saakka. Muuten asenne oli pop, meni ihan täysiä ja nosti supernopeaan. Seuraamista tehtiin myös, siinä ilme oli myös tosi hyvä. Jäävät muistuteltiin myös mieleen, erityisesti se maahanmeno. Semmoista pientä hömppää siis, mukavasti sujui sekin,