Vesku kävi eilen Viiman ja Riehan kanssa juoksulenkillä. Viima oli ollut lenkillä tavallista haluttomampi ja illalla oli sitten nuoleskellut etutassujaan. Tarkempi tutkimus paljasti, että sillä on kummankin etutassun isossa anturassa haavaumat. Onneksi ne on ihan siistejä, eikä kovin syviä. Toisessa tassussa nirhauma on ihan pieni, mutta toisessa on sellainen palkeenkieli. Ei ihme, jos ei oikein juoksu maittanut... Näki, että tassut on tosi kipeät, ulkona se vaan linkkasi hitaasti ja halusi rapsutuksia. Kevät on ihanaa noi yleensä, mutta koirien kannalta ihan syvältä. On joko niin liukasta, että saa koko ajan varoa, tai sitten joka paikka on päällystetty terävällä sepelillä, joka rikkoo tassuja.
 |
| Kultaisin porokoira |
Soitin tassuista eläinlääkärille ja tultiin siihen tulokseen, että hoidetaan niitä kotona. Putsailin ne ja ulkoiluun Viima saa tossut jalkaansa. Se on kyllä niin ihanan sympaattinen hoidettava, kiltisti antaa tehdä kaiken. Tossut oli siitä alkuun ihan kaameat, mutta ulkona se lönkötti menemään ne jalassa ihan tyytyväisenä. Mitä nyt piti kieriä parin metrin välein hangessa, ilmeisesti tossujen irtoamisen toivossa. Mutta hyvä juttu, että ne jalassa ulkoilu onnistuu, ilman niitä sattui selkeästi aika paljon.
 |
| Viima paimentaa moottorikelkkaa |
 |
| Tärkeä ördäyshetki |
Yksi koira on siis saikkarilla. Tuike taas kävi tänä aamuna Markus Laioksen käsiteltävänä. Yllättäen availtiin taas lantion seudun jumeja. Laioksen mukaan jumit johtuisi edelleen siitä parin vuoden takaisesta liukastumisesta, missä polvikin meni. Tiedä häntä, mutta jumissahan se sieltä aina on. Jumeja saatiin taas avattua ja se näkyikin oikean jalan parempana liikkuvuutena, mutta kuten Laios sanoi, se on vähän sellaista sipulin kuorimista, kun jumeja on kertynyt pitemmän aikaa. Onneksi Tuike on oma iloinen itsensä, sen liikkuminen on minusta ollut viime viikkoina tosi hyvän näköistä, eli ravaa nätisti. Mutta Tuikekin on nyt parin päivän lepotauolla.
 |
| Tuikelle ei kannata luovuttaa hanskaansa, sitä ei ehkä saa takaisin |
 |
Sydän
|
Riesku on onneksi treenikunnossa (kopkopkopkop x 1000). Illalla oli vuorossa oman ryhmän aksat ja lämpättiin vanhaan malliin tokoa, kun hallin vierestä löytyi yksi sula paikka.
Seuraaminen on ihan hitsin kivan oloista nyt. Se on alkanut skarppaamaan pään kanssa ja takapalkkaus pelaa. Tehtiin tempon muutoksia ja askelsiirtymiä oikein urakalla ja ilme säilyi läpeensä makeana. Luoksetulossa otettiin vaan pari suoraa luoksaria, niissä hyvät eteentulot. Merkkiä treenattiin kapulahäiriössä ja nyt malttoi hyvin keskittyä merkkiin. Vissiin se vaan vaatii välillä muistuttelua. Loppuun temputtiin jääviä namipelillä. Hyvin se skarppaa, enkä saanut sitä lankaan kertaakaan eli aina tuli oikea asento. Pätevyys :).
 |
| Paimenhiips sinne |
 |
| Paimenhiips tänne |
Päivän treenirata oli suunnilleen tälläinen, mukaelma viime viikonlopun Lempäälän 1-luokan radasta:
Ensinnäkin mietin ennen radalle menoa mitä tehdään kontakteilla. Ylösmenojen opettelu on jäänyt vähälle, ei vaan yksinkertaisesti riitä aika siihen toistomäärään. Olen toisaalta alkanut miettimään, että mitä himskattia minä niistä stressaan. Meillä ei tässä vaiheessa ole muita tavoitteita, kuin pysyä samalla radalla, joten kontaktit on siinä aika toissijaisia. Päätin siis tehdä kontaktit meidän alkuperäisellä tavalla, eli että pysäytän Riehan myös ylösmenolle. Tästä on "gurut" vaan sanoneet, että niin ei kannata tehdä, mutta sou what, se on minun koirani ja meidän treenit ja jos tällä tyylillä saadaan jonkinlainen rata aikaseksi, niin sillä mennään. Ihan turhaan stressaan itseäni sillä, jos en ehdi opettamaan sille muuta tapaa, aksa on tällä hetkellä niin sivulaji. Eli gurut ja agilityhikipinkot vaviskoon, me mennään nyt tällä :D.
Ja kontaktit toimi ihan älyttömän hyvin! Tosin R tipahti kerran sekä keinulta, että puomilta, kun lähti pysähdyksistä niin sutien, mutta se oli jopa ehkä hyvä juttu, koska sen jälkeen se malttoi vähän paremmin. Mutta muuten se oli hienosti kuulolla ja teki tasan niin kuin käskin. Alasmenot toimi myös.
 |
| Kaulaan kietoutunut lelu aiheutti suunnattomasti hupia, se ei koskaan lakannut taistelemasta vastaan! |
Itse radasta sitten. Olin niin ylpeä aloituksesta, kun pystyin menemään ottamaan koiraa vastaa 3-hypylle ja Rieha tuli niin hienosti ekat hypyt. Tällä tavoin ehdin itse valssaamaan kolmosen jälkeen ja blokkaamaan edessä olleen putken suun. Päästiin puhtaana rata ysille saakka, jossa valitettavasti meni väärään päähän putkea. Tämä korjaantui heti, kun otin vähän vastakkaista kättä mukaan vientiin.
12-hypyllä tuli hieman kaarrattusta ja testattiin siihen sekä persjättöä, valssia, että yksinkertaisesti kääntämistä. Mutta en pitänyt tuota itse kovin pahana, koska se ei sentään lähtenyt mihinkään muualle :D. Pujotteluun päästiin hienosti ja sekin pelasi kuin unelma, ihan älytön vauhti ja keskittyminen. Lopussa taas vähän kaarratusta, mutta selvittiin aika hyvin.
Meillä ei ole mennyt näin hyvin pitkään aikaan ja se kuulemma myös näkyi!! Viimeksi manasin, että ei ole asiaa 1-luoka radoille, mutta tämän radan perusteella taas ei olisi mitään ongelmaa. Me oltiin ihan samalla radalla, siinä oli asennetta, eikä R irtoillut yhdellekään väärälle esteelle. Hylky olisi tullut vain tuosta yhdestä väärästä putken päästä. Jee!
Semmoinen päivä tänään. Tässä vielä pilkkireissua
 |
| Viima tuijottaa pilkkiavantoon |
 |
| Viima ja Rieha tuijottaa pilkkiavantoon |
 |
| Rieha arvosti pilkkikalustoa |
 |
| Ja kaikki kovat keepit ajaa moottorikelkalla! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti