Toinen arkivapaa hujahti sekin vikkelästi. Aamusta hallille kera konkkaronkan.
Rieha aloitteli aksahommilla. Viritin sille pujotteluun verkot ja pariin väliin sitten ohjurit, verkkojen ollessa vaan tukemassa. Muutama toisto kummaltakin puolelta ja eri kulmista, meni niin hyvin! Ainoa ongelma meillä on se, että jos Rieha on irti ja ei ihan hallussa, niin se syöksyy pujottelemaan ihan itsekseen, koska se on niin kivaa :D.
Puomin alastuloa tehtiin niin, että nostin alastulon minipöydän päälle. Ja ei hitsi, että oli haastavaa itsekseen. Riehalla on niin älyttömästi paljon intoa, että paketin handlaaminen vaatii aika paljon ohjaajalta. Sitä on jarrattava valjaissa ihan tosissaan, ettei ryntää kohelona ihan miten sattuu, naksauteltava ja palkattava. Muutenkin surkeana naksuttelijan tarviisin ainakin yhden lisäkäden. No, saatiin me kai jotenkin oikean suuntaisia toistoja muutama.
Loppuun vielä vähän treeniä yhdellä hypyllä. Olen nyt katsellut ohjaustekniikkavideota ja kokeilin lähteä treenaamaan vähän ihmisnuolen alkeita lelun kanssa. Aika lujaa se tulee, kun lelu on kyseessä, mutta kai sen on pakko vähän jarruttaa ennen lelua. Lisäksi tehtiin vähän hyppyä ja siivekkeen vierestä kääntymistä lelulla. Hyvin pelasi sekin. Ilman estettä treenattiin sylkkärin alkeita ja hyvin se kääntyy siinäkin, eika vauhtia puutu.
Pihalla vielä seuraamissuoraa. Ihan mahtavan makea ilme ja pidemmälläkin pätkällä säilyi paikka. Ihana koira!
Viima aksaili sitten. Se oli taas niin hyvällä päällä, harmittaa oikeasti etten muistanut ilmoittaa sitä kisaamaan. Aloiteltiin pujottelulla, jossa Viimallakin oli ekaa kertaa verkot ja parissa kohtaa ohjurit. Ensin neljällä kepillä ja sitten koko sarjaan. Tuntui että paransi Viimallakin vauhtia, vaikka muuten sillä suht ok pujottelu onkin. Edessä oleva palkka sille kuitenkin pelaa niin hyvin. Lisäksi parit keinut, ei ongelmia.
Radanpätkänä tehtiin seuraavaa:
Käyttöön taas loppupalkka 5-hypyn taakse. Aivan mahtavaa menoa, Viima oli ihan innoissaan. Loppupalkka siis selkeästi toimii, Viima tekee kaikki tylsätkin käännökset, koska tietää, että saa tykittää palkalle. Putkenkin se teki extranopeasti, vaikke lempieste olekaan. Tosi hieno!
Tuike pääsi viimeisenä. Sekin testasi pitkästä aikaa pujottelua yleensä ja ekaa kertaa koskaan verkoilla/ohjureilla. Nopeasti sekin hiffasi idean ja tuntui olevan oikein toimiva tekniikka. Sen pujottelu on aina ollut tosi paljon ohjaajasta riippuvaa, joten näin sille saattaisi saada itsenäisempää menoa. Minä olen niin härpäkefani tällä hetkellä!
Tokohommissa aloiteltiin metallinoudolla. Kissanruokaa kuppiin ja noutamaan. Hienoa laukkaa sinne ja takaisin, loppupalkka puree tässäkin. Kaukot oli tänään alkuun erinomaiset, sitten innostui jonkin verran ja pientä liikettä alkoi näkymään. Saatiin sekin karsituksi ja oikeita siirtoja peliin. Loppuun seuraamista, ensin lyhyeltä pätkältä tökkimisestä palkaten ja sitten pidempi pätkä, josta tuli loput kissanruuat. Ok menoa.
Treeneistä mentiin lenkille kauheaan tuuleen. Sitten ajeltiin vähän jännempään paikkaan eli kiropraktikolle. Varasin siis vanhemmille koirille ajat ruodon tsekkaukseen. Vähän jännitti, sillä osalla tutuista oli tosi isoja ennakkoluuloja kys. menetelmää vastaan. Onneksi osalla oli niitä hyviäkin kertomuksia (ja ennemmistö oli niitä, ketkä oli oikeasti käyneet vastaanotolla, eikä vaan kuulopuheiden perusteella muodostaneet mielipidettä).
Toimenpide koostui pääasiassa kopeloinnista ja hieronnasta. Viimasta sanoi heti, että sillä on lanneranka jumissa ja sen näkee pelkästä katsomisesta. Se onkin peitsannut viime aikoina normaalia enemmän. Viima saikin enemmän hoitoa ja sitä napultetiin myös sillä pelottavalla vasaralla. Uskomattominta oli, että Viima, joka yleensä inhoaa yli kaiken kaikki hierojia ja fyssareita, tuntui todella nauttivan tästä käsittelystä. Silmät painui kiinni, eikä yhtään kipuiluun viittavaa reaktiota tullut. Sitähän ei oikein kukaan ole koskaan saanut kunnolla hierotuksi, koska pistää niin tosissaan vastaan (ei siis pure, mutta jäkittää ja koittaa kadota paikalta aina tilaisuuden tullen). Tuikea enimmäkseen hierottiin, eikä sillä ollut niin pahoja jumeja. Tuike meinasi alkuun murista vieraalle isolle miehelle, mutta sekin rauhoittui pian ja oli ihan kuin kotonaan käsittelyssä. Saa nähdä onko käsittelyllä mitään vaikutusta eloon, seuraillaan tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti