Ihanat, lämpöiset treenit

Ollaan taas vuokrattu tuttujen kanssa lämmin halli talvelle kerta viikkoon. Ei voi muuta sanoa kuin että luksusta! Saa treenata paitasillaan ja tulee melkeinpä kuuma. Koiriakin joutuu ihan juottamaan, mutta kyllä nekin tykkää. Tänään paikalla meidän lisäksi Jenny ja japsi Mila sekä Anna, bc Pipsa ja japsi Nelli. Itse treenasin kaikkien kolmen kanssa ja kyllä kannatti, jokainen oli oikein pätevänä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Rieha oli hallissa ekaa kertaa ja se oli ihan innoissaan. Kuten edellisistäkin postauksista saattaa päätellä, tunneoppiminen treenausfiilikseen on aika hyvää ja sama jatkui tuollakin. Yhtään sitä ei haitannut vieras paikka tai sen äänet ja muutkin koirat unohtui hyvin treenatessa. Ainoa milloin se meinasi pompata mukaan oli kun heitettiin metallikapulaa, pakkohan pikkukelpin olisi päästä noutamaan. Tehtiin aika paljon Salmen ohjeilla ja joka välissä otettiin kontaktitreeniä tai rauhoittumista itsekseen. Hienosti se tarjoaa ja malttaa jopa odottaakin innossaan.

Seuraamiset ja sivulletulot: Riehan uusi palkka imutukseen on tonnikalapasteija tuubissa. Ohjaajan sormet ei vuoda verta, penne saa rauhassa lussuttaa ja se on siitä aivan herkkua. Kun ei tarvinnut omia sormia suojella niin paikkaankin pystyi keskittymään paremmin ja tykkäsin siitä kovasti. Ei painanut liikaa ja pystyin säätämään palkkaa niin, että pää oli suorassa linjassa ylöspäin. Välillä imutin ja välillä mentiin pätkää palkka piilossa ja katsekontaktista vasta sai palkan. Hirmuisen pätevää.

Luoksetulo: Eteentuloja namipelin avulla. Nami lensi vaan ihan lyhyen matkaa, ettei ehdi kerätä niin kamalaa vauhtia eteentuloon ja samalla vähennetään törmäyksen mahdollisuutta. Avitin eteen istumaan ja aika kivoja suorituksia saatiin, eikä juuri yhtään törmäilyä. Edessä istuessa sai palkkaa kontaktista ja hienostihan se napotti.

Ruutu: No joo, pitihän sille yksi vauhtiliikekin antaa kun oli keskittynyt niin pätevästi. Näyttöruudulla kolme toistoa, narupallo lensi palkaksi. Ja ai että kun penne tykkää! Juoksee ja kääntyy ihan salamana. Selkeä ideakin sillä tuntuu olevan ja hakee vihjesanasta katseella ruutua.

Kokonaisuutena Rieha oli ihan mahtis. Keskittyi ihan tosissaan ja RÄYHähtelykin unohtui saman tien kun siitä ei saanutkaan mitään palkkaa. Se tekee heti töitä täysillä, niin kuin olisi aina treenannut samassa paikassa!

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Tuike teki sitten:

Paikkamakuu: Pipsan kanssa. Hieno man ja jättö toimi. Uutena juttuna tuli piipitys, mitä ei normaalisti kyllä tee. Varmasti vaikutti se, että meni suoraan makuuseen halliin tullessaan ja kävi kovasti kierroksilla tutusta paikasta. Pipsa nousi loppuvaihessa seisomaan ja T:n piti sillekin murista ja sen jälkeen piipitys (tai oikeammin se oli sellaista valitusta) jatkui vielä enemmän. Mutta makasi kuitenkin ihan tasan paikallaan. En usko että tuo tulee olemaan ongelma, mutta seuraillaan.

Seuraaminen: Tökkäisyjä ja palkkaa. Hirmuinen into, mikä herkästi näkyi edistämisenä. Palkkasin tarkoituksella taaksepäin ja alkoi itse korjaamaan paikkaa.

Luoksetulon stopit: Namipelillä sekä seisomista että maahanmenoa. Kumpikin ok, maahanmeno hitaampi, mutta se voi johtua jäykästä jalastakin. Meni kuitenkin sijoiltaan maahan, joten ei siinä mitään.

Kaukot: Jumppailtiin isseksemme ja pikkuneiti oli niin pursuilevana, että piti kyllä olla tarkkana ettei joku jalka stepannut.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Viima oli viimeisenä:

Paikkamakuu: Nellin kanssa. Tosi hyvä. Ekoilla maahan ja istumaan, makasi levollisesti vaikka häntä alkoikin pyörimään minun palatessani. Mutta hyvä, valpas ilme.

Seuraaminen: Pidempi pätkä, josta loppupalkalle vapautus. Vähän epätarkkaa, mutta innokasta.

Sitten ketjutus:

• Seuraaminen: Sama pätee kuin edelliseen. Ilme hyvä.
• Kaukot: Kaksoiskäsky sivulle istumiseen, muuten hienot.
• Nouto: Ekalla kerralla heitin kapulan seinään ja se vähän häiritsi Viimaa, nosti ja lähti tuomaan, mutta pudotti. Tämä oli pakko uusia ja uusita olikin oikein kiva hienolla palautuksella.

Hyppy: Tästäkin Vimps oli aivan liikuttavan innoissaan. Ekalla kerralla meinasi käydä moka ja kiertää esteen palatessa, mutta tajusi sen itse ja hyppäsi aivan ihme kulmasta tullen perusasentoon sivulle, mitä ei siis ole opetettu :D. Otettiin pari toistoa eri kohdista palkaten ja porokoiralla oli sairaan hauskaa,

Back to basics

Tänään päästiin pitkästä aikaa Salmen oppeihin Killerille ja tulipahan taas hyvää muistuttelua. Kylmä oli ja sormet meinasivat syväjäätyä palkatessa.

Rieha pääsi ekaksi hommiin, katsottiin sen kanssa ensin seuraamista ja sivulle tuloja. Näissä nyt paikan kanssa tarkkana, ettei vaan ala painamaan liikaa. Sitten otettiin luoksetulon lopetusta, siinäkin nyt tarkkuus peliin, avustaen tuodaan pentu eteen namiin kanssa niin, ettei se ehdi törmätä. Kaukojumppaa katsottiin myös, siinä rauhallisuus ja tarkka kriteeri. Muutenkin kaikessa tekemisessä pitäisi nyt ottaa työn alle se rauhassa työstäminen. Riehan kanssa on leikitty ja riehuttu niin paljon, että sellaiset ihan perusasiat on ehkä vähän unohtuneet. Riehalla on hirveä tarmo tehdä, mutta jos se alusta saakka oppii törmäilemään, nojaamaan, saalistamaan, niin niitä on sitten myöhemmin vaikea karsia pois. Ensinnäkin otetaan työn alle ihan perus kontaktiharjoitukset, katseesta siis palkkaa. Lisäksi malttitreenit, eli jos otetaan maahanmenoja, istumisia tmv. niin asennossa pitäisi pysyä edes sen muutaman sekunnin. Samoin rauhoittumistreenit nyt supertyöstön alle. Vauhdin kanssa ei varmasti tule olemaan ongelmaa, eli se on helppo liittää taas mukaan.

Hyviä muistutuksia, kuten Salme sanoi, niin Riehan vahvuudet on ne ominaisuudet, joita olen joutunut yleensä kaivamaan eli vilkkaus, nopeus, taistelutahto ja reaktiivisuus. Sen sijaan sen kanssa pitää työstää niitä rauhassa olemisia ja alusta saakka oikealla tekniikalla tekemistä. Rieha esitteli myös vähän RÄYHähtelyään, sen kanssa on myös oltava todella tiukkana. Minkäänlaista palkkaa ei tipu ja äänestä tulee huomautus. Se on jo nyt tunneoppinut treenaamiseen hurjan raivon, joten sitä ei tarvitse kaivella esiin jatkossakaan vaikka vähän vaatisi rauhassa työstämistä. Loppuun katsottiin Riehan leikkiä ja siihenkin tuli hyviä vinkkejä otteen parantamiseen. Tosin Riehan leegot on nyt aika huonossa jamassa kunnon taisteluun, kulmurit on vielä maitohampaita ja toinen niistä on katkennut. Mutta pätevästi se veti ja leikki ihan innoissaan Salmenkin kanssa.

Täh, minäkö muka?

Tuike teki sitten. Katsottiin ensin seuraamista ja tökkäisytreeniä. Salme tykkäsi että tiiviys oli todella hyvä, sen kun saa vielä vähän taaksepäin niin paranee vielä. Kaukojumppa oli pikkujapsinkin ohjelmassa, aika perussettiä. Muistaa vaan, että palkkaa ei tule jos tassut liikkuu tai Tuike säheltää väärän siirtymän. Loppuun koemainen ruutu. Erinomainen ruutuun meno, seiso ja man. Jei! Tuli täysiä sivulle, mutta hieman väljästi. Kokonaisuutena oikein hyvä kuitenkin.

Viiman kanssa tehtiin itsekseen ihan vähäsen kun Salmelle tuli jo seuraava oppilas. Loppupalkan kanssa seuraaminen, kaukot ja nouto. Seuraaminen hyvää. Kaukoissa viimeinen maahanmeno vaati useamman (loppupalkka selkeästi jo himotti). Nouto oli niin iloinen, että Viima meinasi juosta kapula suussa minun ohitseni loppupalkalle ilman lupaa. Se oli pakko uusia ja uusinalla oli oikein pätevä ja iloinen luovutus.

Riehan kuvia

Tänään käytiin hiekkamontuilla ja kuviin tarttui lähinnä pentueläin. Tässäpä siis Riepotin 21-viikkoa. Minusta se on vaan niin kaunis, virtaviivainen sporttirinsessa!

Ja pienen paimenninkoiran näyte siitä miten pysäytetään vierivä autonrengas

 

Riekkutokot

Kisatokovuorolla oli tänään osallistujakato, joten saatiin reenailla hallissa itsekseen. Päätin että Tuiken kanssa otetaan oikein kunnon riekuntapiletystreenit, ei mitään jankkausta, vaan hirmuisesti hihkuntaa ja leikkiä. Ja se oli ihan ihana!

Aloiteltiin ruudulla, johon vein namialustan. Kaikki jäkit unohtui ja Tuike juoksi hirmuisella innolla. Siitä naksuttelin seisomisia ja maahanmenoja ja loppuun Tuike sai juosta suoraan sivulle palkkaan. Tosi kivaa menoa. Sitten naksuttelin seuraamisesta ja oikeasta paikasta. Siirryttiin siinäkin lelupalkkaan ja into oli kova. Pikkaisen meinasi paikka kärsiä, mutta aika hyvin korjasi itse ja sai siitä heti lentävän lelun palkaksi. Loppuun otettiin kaukoja ja T oli niissäkin hieno. Keksin siihen uuden tavan rauhoittaa liikkeen ja tuntui pelaavan mukavasti. Onnistuneista kaukoista vielä hurjat leikit, eli oikein pätevä ja iloinen treeni iloisen pikkukoiran kanssa.

Treenien lopussa paikalle tuli toinen koirakko ja Tuike pääsi tekemään vielä paikkamakuun. Lähtöongelma ilmiintyi ja T nousi perään. Sen jälkeen hyvä makuu. Joku analyysi pitäisi saada siitä mitä lähdössä aina välillä tapahtuu... Koitin nytkin sanoa paikka-käskyn oikein painokkaasti, mutta onko se sitten liikaa... Mutta muuten oli nätti ja levollinen makuu.

Rieha sitten. Aina on puhetta siitä, miten tärkeää pennulle on rakentaan motivaatio treenaamiseen niin, että koira pääsee heti vireeseen tullessaan kentälle. Rieha on kyllä heti niin vireessä, ettei paljon enempää voisi vireessä olla. Se sai juosta irti halliin ja ehti autolta kävellessä juosta n. 10 kertaa minun ja hallin väliä "mitä tehdään, mitä tehdään?!?!"-ilme naamallaan. Ei paljon tarvitse siis ehdotella josko jotain tehtäisiin...

Ainoa ongelma meinaa tulla siinä, että Rieha alkaa vallan hurjaksi tekemisen innossaan. Sille on alkanut nyt tulla sellainen tapa, että namin kanssa alkaa räyhähtelemään tehdessään. Eli käytännössä tekee, mutta sanoo matkalla RÄYH. Eli ihan selkeää komennusta. Tuosta olen samantien jättänyt hommat kesken ja palkkaa tulee kun tekee hiljaa. Pikkuakka tulee sellaisella asenteella ettei tosikaan. Aika hullljaa, mutta joku raja sentään  .

Alkuun tehtiin sivulletuloja ja niissä erityisesti meinasi tuo RÄYH tulla esiin. Nopeasti kuitenkin hiljeni ja alkoi keskittymään. Ei se hirmuisen kauan jaksanut sivulla napottaa, mutta haki kyllä paikan nopeasti. Sitten tehtiin vähän seisomistreeniä, mutta namien heittely oli niin vaikeaa maneesin möyhyssä, että jätettiin se. Jatkettiin sitä illalla sisällä ja hienosti meni. Sitten pari ruutuun lähetystä ja Rieha oli aivan innoissaan. Loppuun kapulan nostoa ja hienosti penne kiersi kapulalle.

Välillä meno oli vähän hillitöntä, mutta kyllä se sitten taas keskittyikin. Jos Rieha saisi päättää, niin se tekisi pelkästään vauhtiliikkeitä ja palkka olisi aina lelu. Välillä joutuu vaan pikkukelpikin hiomaan ja harjoittelemaan sitä malttiakin.

Kokopäivitys

Puntarin lähelle kun päästään, niin heti pitää käyttää tilaisuus hyväksi. Rieha 21-viikkoa painaa 12,6kg ja on n. 43cm korkea. Iso tyttö siis!

Tuiken toipumiskuulumiset

Tuike kävi tänään ortopedin tarkastuskäynnillä. Polvileikkauksesta on nyt siis kulunut 4 kuukautta. Tuikella oli siis traumaperäinen patella luksaatio vasemmassa polvessa ja väärän jalankäytön takia myös oikea polvi on hieman kärsinyt. Leikkauskertomuksen ym. löytää vanhoista kuulumisista.

Mutta siis tämän päiväinen käynti lupaili oikein hyvää, tässä eläinlääkärin lausunto:

Lihaksisto on edelleen hieman ohuempaa vasemmalla. Polvilumpio pysyy hyvin syvennetyssä telaurassa ja polven liikeradat ovat normaalit. Tällä hetkellä polvilumpion liukumisessa ei erotu ylimääräistä rahinaa. Siitä huolimatta syvennetyssä telaurassa on aina ylimääräistä kitkaa vielä tässä vaiheessa paranemista. Nivelkapseli on edelleen paranemassa arpeutumalla ja ompeleet liukenevat vielä leikkausalueella.

Paraneminen on edennyt hyvin ja lopputulos vaikuttaa toimivalta. Paraneminen ja lihasten palautuminen jatkuu edelleen. Polven koukistaminen ja ojentaminen painon alaisena aiheuttaa melko suuren kontaktin polvilumpion ja syvennetyn telauran välillä ja nyt vielä paranemisen edetessä telaurassa tuntuu tällöin myös kipua. Tämä selittää hyvin tokossa ilmenevät oireet (oma huomautus: epäpuhtaat liikkeet on näkyneet lähinnä tokoillessa, irti tai hihnassa lenkkeillen ei niitä juuri). Polvilumpioon liittyvä kipu aiheuttaa myös reiden etuosan lihasten lievän kireyden. Näitä lihaksia kannattaa fysioterapialla pitää venymiskykyisinä niin, että koko lonkkanivelen liikerata säilyy.

Oikeassa polvessa on 1.asteen luksaatiotaipumus polven ulkosivulle. Oikea polvi voi luksaation sattueassa aiheuttaa kipua. Normaaliliikkeessä oikea polvi toimii kuitenkin normaalisti.

Normaali liikunta ja tokoilu sopivat jo hyvin. Liukastelua ym. kannattaa kuitenkin välttää ja agility on todennäköisesti liian kuormittavaa polville.

Jatkohoitona aloitetaan nivelen kitkaa vähentävä ja niverikkomuutoksia estävä Cartrophen-lääkitys.

Tällä hetkellä paraneminen näyttää hyvältä.

Lääkäri ei saanut leikattua polvea luksoitumaan edes rankasti provosoimalla. Eli tosiaan Tuike saa nyt vielä Cartophen-kuurin ja muuten seuraillaan vaan paranemista. Vuoden päästä voi jalan vielä kuvata ja katsoa onko nivelrikkoa kehittynyt. Toiselle polvelle ei näillä näkymin tarvitse tehdä mitään. Agility (eli hypyt ja pujottelu) on nyt vielä pois treenauslistalta, mutta ensi keväänä asiaa voi vielä harkita, eli katselemme sitten. Ell huikkasi vielä ovelta terveiset Jyväskylään ja sanoi, että on todella tyytyväinen siihen miltä polvi nyt näyttää. Hieno homma siis  .

Rieha pääsi eilen taas painimaan Roki-bc:n kanssa. Hienosti pari taas veteli menemään. Rokilla meinasi mennä hermo, kun ei pysynyt isompana juosten Riehan perässä, mutta korjasi tilanteen viemällä Riehalta kaikki lelut. Hyvä pari siis .

Mahtis aksapentu ja velipoika

Riehan kanssa startattiin auto kohti Längelmäen Kana-areenaa ja Lotta Vuorelan agilitykoulutusta. Luvassa oli siis pentuaksaa ja vielä mielenkiintoisemmaksi reissusta teki sen, että Riehan Reiska-veli oli myös tulossa paikalle.

Saavuttiin paikalle vähän liiankin ajoissa ja katselin siinä sitten edellisen ryhmän aksailua. Sitten Reiska ilmestyi myös paikalle ja käytiin pentujen kanssa vähän kävelemässä. Riehan reaktio Reiskaan oli aika voimakas, se veti ihan kaikki keesit pystyyn ja olisi mielellään antanut Reiskalle pataan. Olikohan niillä jotain selvittämättömiä pentulaatikkokahinoita, koska ei Rieha ole tuolla tavalla ketään muuta koiraa tervehtinyt. Muutenkin pari piti toisiaan vähän epäilyttävänä ja treenien jälkeen kun saivat juosta irti, niin vaanivat toisiaan keesit pystyssä. Ehkä ne olivat keskenään liian samanlaisia ja sen takia juttu ei niin helposti luistanut. Reiskalla oli nimittäin ihan samanlaisia juttuja kuin Riehalla, hyppypomput kohti naamaa, iloisen hillitön sinkoilu ja kova into agiradalle. Naurettiinkin vuoroa odotellessa sitä, kun toinen hiljeni ja rauhoittui niin toinen alkoi rääkymään ja hillumaan.

Hauskaa oli myös se, että Rieha oli Reiskaa vähän isompi. Säältään ne olivat suunnilleen samoissa mitoissa, mutta Rieha oli vähän rotevampi ja vähän pidemmän mallinen. Ei taida neidistä mitään hippiäistä tulla. Päässä oli myös eroa, Riehan pää oli levemäpi, ehkä enemmän sellainen Iebumainen kun Reiskalla taas oli enemmän Lahjamainen. Ihania pitkäkoipia kumpikin!

Sitten niihin agihommiin. Aloitettiin hyppy-putki-hyppy-suoralla. Riehalle lelu päähän odottamaan ja eikun menoksi. Sillä tuli ihan hinasen minuun vilkuilua putken jälkeen, ennen kuin meni hypylle ja lelulle, joten tehtiin pari toistoa niin että olin itse lelun kanssa vastassa. Sitten kun lelu oli taas varma magneetti niin otettiin mukaan lähettäminen. Ja hienosti se veti! Eli muistettavaksi se, että jos staattinen magneetti ei toimi ihan loppuun asti ja Rieha reagoi minuun, niin pitää ottaa muutama kerta suoraan leluun. Toinen mistä Lotta muistutteli oli, että vaatisin siltä jonkun asennon ennen lähettämistä, vaikka siellä olisikin joku pitämässä kiinni.

Seuraavaksi tehtiin pussia. Pari ekaa toistoa tehtiin niin, että pidin pussia vähän ylhäällä. Se oli varma, joten laskettiin kangas maahan ja menin lähettämään. Siinä ei ollut ongelmia ja tosihyvää oli se, että Riehan suunta oli suoraan eteenpäin, eikä koittanut yhtään kaartaa minua kohti. Vauhti oli Riehalle tyypillistä, eli täysiä.

Rengasta tehtiin ihan uudella tavalla. Eli rengaspelinä, vähän samaan tyyliin kuin mitä ollaan tehty tokossakin esim. stoppeja. Kaksi ihmistä renkaan kummallekin puolelle, pentu irti ja sitten vuorotellen kumpikin kutsuu pentua ja sen tullessa renkaan läpi, nami lentää eteenpäin. Alkuun oltiin lähempänä, mutta Rieha teki niin varmasti, että pystyttiin kasvattamaan matkaa jo hyvin. Riehasta tämä oli tositosi kivaa ja se ei tainnut kertaakaan mennä väärästä kolosta, vaikka tykitti ihan täysiä. Toistoja tuli ihan kunnon määrä, mikä on tuon tekniikan hyöty, samoin se, että pennulla oli tosi kivaa. Siitä vaan sitten muuttelemaan lähetyspaikkaa jne., niin hyvä tulee.

Loppuun Rieha pääsi tekemään penturataa ja tästä oli ihan pakko piirtää kuvakin, koska noin montaa estettä ei ole vielä koskaan tehnyt. Rimat oli tietysti maassa, eli pentu juoksi vaan siivekkeiden ja putken läpi:

Menin ottamaan vastaan melkein 3-hypylle, eli suoritti ekan hypyn ja putken itsekseen. Ja Rieha tykitti niin lujaa! Oikealta ohjaten radassa ei ollut mitään ongelmaa (kunhan katsoin ja ohjasin pentua toisenkin putken jälkeen), ihan tosi hyvä meno. Otettiin sitten mukaan takaaleikkaus 4-putkelle. Pelkän putken kanssa se pelasi todella hyvin, mutta kun liitettiin rataa ja itse piti muistaa ohjata niin se olikin vähän vaikeampi ja Rieha kääntyi herkästi putken suulta takaisin. Siihen vaan varmempi ote ja treeniä niin hyvä tulee. Putket imevät sitä tosi hyvin, mutta samalla se on kelpimäiseen tapaan niin nopea reagoimaan pieneenkin liikkeeseen.

Riehan leikkiminen sai kovasti kehuja ja onhan sitä helppo palkata kun se taistelee ja tarjoaa lelua uudestaan uudestaan. Lotta myös muistutteli siitä, että myös sitä odottamista ja rauhassa olemista pitää muistaa harjoitella vilkkaiden ja täpäköiden pentujen kanssa. Kieltämättä Riehallakin meinasi kierrokset välillä nousta aika paljon, kun muut sai tehdä ja se joutui vaan odottamaan. Tuijotus radalle oli tiukkaa ja välillä mölistiin suureen ääneen. Sylissä se onneksi rauhoittui. Mutta hienosti se jaksoi tehdä asenteella kaikki jutut ja kivaa oli!

Hirvenlihalla toimiva tokokoira

Viiman kanssa tokoiltiin vielä illalla ja on se vaan niin hauska eliö, ihan omaa luokkaansa . Välillä toko on ihan ällöä ja välillä maailman parasta, eikä pieni porokoira millään malttaisi lopettaa esim. seuraamista. Nytkin kun lähdettiin kentältä kotia kohti niin se käveli koko matkan sivulla, upeassa kontaktissa, askel lentäen ja naama loistaen. Ja tosiaan palkkana meillä oli taas niitä aivan mahtavia hirvenliharoippeita. Villi ja vapaa porokoira haluaa myös palkaksi villiä ja vapaata riistaa . Kiitos isälle näistä herkuista! Toki silläkin on osuutensa, että en ole sen kanssa tarkoituksella treenannutkaan, mutta aivan ihanaa kuitenkin.

Tehtiin oikeastaan pelkästään kisamaista treeniä, välisiirtymineen, josta loppupalkalle vapautus (ja nyt tuntuu että loppupalkka todellakin pelaa):

• Seuraaminen: Pitkä pätkä, kaarroksia, käännöksiä, kaikkea. Super. Tästä loppupalkka

Sitten pari ketjutusta:

• Luoksetulo: Ihana vauhti ja stoppikin oli aikasta hyvä. Hyvä eteentulo, mutta sivulle tulo vähän vino.
• Kaukot: Ekaan tarvitsi kaksi käskyä, muuten super. Loppupalkan jälkeen otin kerran eka istumisen josta suoraan lentävä palkka ja hyvin pelasi.

• Liikkeestä maahanmeno: Kympin liike.
• Liikkeestä seisominen: Into oli niin kova, että sen takia kääntyi mukana kun menin ohi. Tätäkin treenattiin loppupalkan jälkeen erikseen. Kiertelin Viimaa ja kävin palkkaamassa kun pysyi.

Ihan mahtavan hienoja liikkeitä, yhtään ei tarvinnut houkutella. Pikemminkin ongelmana oli se, että liikkeiden välissä porokoira olisi halunnut haukkua onnesta, eli niissäkin se oli paras vaan seuruuttaa, koska tehdessään jotain on ihan hiljaa. Onnesta soikea porokoira oli tämän jälkeen . Eläin.

Viima liitelee

Vesku ja Viima testasivat taas rataa, joka näytti suunnilleen tältä:

Hieman oli Vimps laiskana, eikä parasta tykitystä nähty. Mutta oli radalla paljon hyvääkin. Pujottelun sujui hienosti, samoin takaakierrot. Renkaan Vimps teki varmasti ja itsenäisesti. Erityisen tyytyväinen olin 15-hyppyyn, joka tehtiin leijeröintinä puomin toiselta puolelta. Ajattelin että ei varmasti onnistu, mutta Viima meni sille ihan täysiä ja hienosti irroten. Ja vaikka se välillä jolkottikin, niin välillä meni hyvää vauhtia. Eli vähän sellaista kaksijakoista. Hyvin Vesku kyllä sitä vie ja jaksaa juosta sen kanssa.

Tuike ja Rieha kisatokovuorolla

Tuike aloitteli ihan koko porukasta:

Ruutu: Koitin saada sen viime kerran katastrofin pois mielestä ja aloiteltiin lyhyeltä matkalla paikan hakemisella. Palkka lensi vuorotellen joko seisomisesta tai maahanmenosta ja Tuike tykkäsi. Ajattelin, että sitten oltiin valmiita ottamaan täydestä matkasta. T bongasi ruudun hienosti, mutta teki ihan saman kuin viimeksikin, eli jäi nuuskimaan matkalle. Onneksi tässä vaiheessa treenikaverit sanoivat, että sille täytyy nyt vaan helpottaa tuota, enkä jäänyt kiristelemään lähetyksen kanssa. Vein ruutuun namialustan ja johan taas kulki. Sitten jätin ruutuun pelkän alustan ja otettiin kisamainen suoritus. Muuten tosi hieno, mutta maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä.  Se on nyt siis alettava helpottamaan ruutua vähäksi aikaa. Joko se on tuolla maneesissa kerännyt siihen sen verran painetta, että alkaa nuuskimaan, tai sitten se on siitä vaan nyt tylsä liike. Ihan totta on kyllä se, mitä treenikaverit sanoivat, kovistelu ei siihen auta.

Hyppynouto: Oikein pätevä vauhti, mutta perusasentoa alkoi mallailemaan n. metriä ennen minua, jääden siis ihan liian kauas. Tuntui että katsoi liikkuroinutta ihmistä ja sen takia unohti ihan mitä piti tehdä. Pikkuhiontaa siis.

Liikkeestä istuminen: Ok seuruu ja nopea istu, ihan hinasen vinoon. Ihan nätti siis. Kuulemma oli mennyt aika epäpuhtaalla liikkeellä ennen istumista... saa nähdä mikä on ortopedin tuomio ensi viikolla.

Paikkamakuu: Kolmen muun koirakon kanssa. Tosi hyvä, varma ja valpas!! Ihanaa että lähdön häsäämiset on nyt tuntuneet jääneen pois.

Kaukot: Olin tosi tyytyväinen näihin, Tuike oikeasti ajatteli välillä mitä tehdää, eikä häsännyt. Se teki tosi hienoja ja puhtaita siirtymiä ja malttoi odottaa. Sillähän on hyvin herkästi ongelmana myös se, että vaihtaa asennon itsekseen, kun ei malta odottaa palkkaa/kehuja.

Seuraaminen: Otettiin pidempää pätkää loppupalkalla. Ja into oli ihana, kontakti pysyi ja paikkakin oli suurimmaksi osaksi ihan ok.

Rieha pääsi sitten pentutottistelemaan. Sillä näkyy vähän vissiin mörköikä, kun pimeässä vastaan tullut sakemanni olisi pitänyt haukkua kaikki karvat pystyssä. Pöh, sanon minä ja kyllä se pentukin sen nopeasti unohti ja pystyi hienosti pitämään kontaktia sakemannin vieressäkin.

Sivut&seuruut: Hieman oli virtaa ja keskittyminen oli sellaista sekunnin sadasosan kestävää. Mutta kyllä se tietää mitä pitää tehdä, eiköhän se kestoki tule pikkuhiljaa. Ehkä muutenkin ei niin järkevää ottaa ensiksi pikkuhiontaa, kun into valtaisa.

Ruutu: No tämä oli taas aivan maailman siisteintä. Alkuun naksuttelin vaan lyhyellä matkalla oikeasta paikasta ja hienostihan se sinne loikki. Loppuun otettiin yksi lähetys, lelun ollessa valmiina ruudussa. Tosi hyvä tämäkin. Eikä keilattu yhtään ruutumerkkiä koko treenin aikana! Ja tähän vauhdikkaampaan menoon jaksoi keskittyä todella hyvin ja pystyin pitämään ongelmitta irti vaikka hallissa treenasi pari muutakin koirakkoa.

Luoksetulo: Avustaja piti kiinni, minä juoksin karkuun ja narupallo ilmiintyi taas jalkojen välistä. Ihanasti tulee ihan täysiä, vaikka narupallo on piilossa ja itse seison asennossa.