Viikon tokoilut ja pari agistarttia

Tällä viikolla ollaan treenattu tokoa isommin pariin otteeseen. Maanantaina nähtiin Satu ja Naava hallilla. Tehtiin alkuun paikkaistuminen, joka sujui hienosti. Muussa ohjelmassa ruutua, kaukoja, luoksetuloa ja tunnari. Kauheasti paljon Riehalla on taas intoa ja se näkyy mm. siinä, että kenguruloikat on tulleet taas ohjelmistoon. Loikkia tulee erityisesti ruutuun menossa ja luoksetulossa. Ruudussa ne ei haittaa, on vaan viihdyttävän näköisiä. Luoksarissa ne sen sijaan on hankalia, jos stoppikäsky tulee juuri kun on loikkaamassa. Pitää siis panostaa nyt hetki suoriin luoksareihin, että saataisiin ne pois. Muuten liikkeet sujui oikein kivasti.

 

Perjantaina tehtiin kisatokovuorolla koemainen. Tehtiin kaikki muut liikkeet paitsi seuraaminen. Olihan siellä taas pientä hiottavaa... Paikallaolot sujui. Zetassa meinasi ennakoida seuraamisen lähtöjä. Luoksarissa eka stoppi pompun takia huono. Ruudussa meni omatoimisesti leikkiinkutsuasentoon seisomisen sijaan. Metalli ja ohjattu sujuivat. Kaukoissa teki omatoimisen vaihdon liikkurin heilautuksella. Semmoista pientä. Asenne oli aikamoisen vauhdikas ja meinasi niin keulia, että pari haukkuakin tuli liikkeiden väleissä. Siitä piti ihan tiukasti sanoa. Mutta on se vaan niin hauska. Rakastan sitä asennetta, mikä sen tekemisessä näkyy :).

 

Kaukoja jumpattiin ihan erikseen ja keskittymistä haettiin. Se on vaan niin mielentilaliike ja Riehalle pitää välillä muistuttaa, mikä se mielentila taas on. Onneksi se sieltä löytyi :).

 

Eilen kisattiin ekaa kertaa 2-luokan agilityradoilla. Mulla oli hyvä fiilis varsinkin ekan radan kohdalla. Kuviot oli selvät ja oli aika varma. No, Riehallakin oli varma olo siitä, että nyt laitetaan hanat auki ja sehän teki ihan omia kuvioita ja irtosi hyvin tehokkaasti. Alussa oli kunnon vauhtisuora, hyppy-A-pituus-putki ja siinähän pikkukelpin vauhdin huuma pääsi oikeuksiinsa.

 

Toisella radalla alku oli onneksi vähän vähemmän vauhdikas ja sain sen paremmin haltuun (jopa puomin kontaktilla, josta ei ekalla radalla ollut haisuakaan). Mutta rata kosahti kuitenkin. Rieha kaarratti kovasti ja irtosi taas hyvin pitkälle. Eli tästä startista 2-luokasta ei jäänyt paljoa raportoitavaa jälkipolville...

 

Tässä pari kuvaa pienestä kiiturista ykkösluokan nollaradoilta Laukaasta:

 

 

 

 

 

 

Treenin tynkää ja kynsivamman parantelua

Riehan kynsi halkesi melkein heti edellisten kisojen jälkeen, kun fiksuna kävelytin sitä ritiläportaita. Sitä paranneltiin sitten rauhassa. Nyt tällä viikolla ollaan taas treenailtu ja ihan hyvin se tuntuu kestävän, vaikka agitreenien jälkeen siitä vielä pala lohkesikin. Se ei kuitenkaan arista sitä, eikä se näy liikkeessä.

Torstaina käytiin siis vähän liitelemässä. Tehtiin pientä radanpätkää, jossa välistävetoja, pakkovalsseja ym. pientä. Ja puomin kontakteja. Hienosti Riesku kyllä pelittää ja kontaktitkin muistui taas mieleen, kun kisoissa ne oli "vähän" sinne päin.

Kaikista ihaninta oli kuitenkin, kun pikku-T pääsi tekemään pienen radanpätkän. Se oli niin onnellinen :). Ja ihan pätevästi se teki ja kääntyi, toki joukossa oli pari omaakin estevalintaa :).

Perjantaina tokoiltiin kisatokovuorolla:

Ohjattua: Yritettiin keksiä keinoja lopun vinouden karsimiseen. Jätin sitä istumaan kapulan kanssa, josta kutsu eteen ja pienellä käsiavulla suoristusta. Aika hyvin se alkoi korjaamaan. Tosin jossain vaiheessa yritti tarjota sitä, että istui kyllä suorassa, mutta ei suoraan edessä. Mutta ajatustyötä se teki, pitää vaan erotella nuo eteentulot noudoista, koska kurjaa alkaa nipottamaan muuten hyvästä liikkeestä jos eteentulo on vähän vino. Koska tehtiin me se yksi kokonainenkin ohjattu ja se oli muuten lähes täydellinen.

Tunnari: Ohjatusti. Tarkisteli kapuloita hetken, mutta ei häslännyt. Vauhti oli tosi hyvä ja luovutus kunnossa.

Zeta: Tähän otettiin kaikenmoista häiriköintiä. Niihin Rieha ei reagoinut millään lailla ja myös topit oli erinomaisia. Stopeista seuraamiseen lähtöjä piti treenata hetken veran, koska niissä meinasi ennakoida. Mutta hienolla ilmeella ja keskittymisellä teki, ei mennyt lankaan missään vaiheessa.

Seuraamista: Edelleen häiriköintiteema. Eikä sitä edelleenkään saatu lankaan. Tosin häiriköinti näkyy Riehassa siinä, että kun sen pitää keskittyä, niin se alkaa keulimaan. Eli pikkaisen meinasi olla etupainotteista. Lisäksi liikkeille lähdöt oli aikamoista nykimistä, niin treenattiin vielä erikseen. Milloinkahan sitä oppisi, että ensin käsky ja sitten vasta liikkeelle. Ei ihme, jos koira nykii, kun ohjaaja ryntää liikkeelle samaan aikaan käskyn kanssa.

Paikallaolot: Kumpikin meni hienosti, vaikka vieruskaveri nousikin. Istumisessa teputtu hieman etutassuilla, kun palasin viereen.

Kaukot: Näitä tehtiib nyös häiriössä ja pitkästä matkasta. Hyvin oli kuulolla, alan olla aika ylpeä näistä kaukoista :).

Loppuun vielä Viiman terkut, koska ihan muuten vaan :)

Tuplanollavoitto, luokkanousu ja piirinmestaruuksista EVL1!

Vissiin se menee niin, että kun onnistuu, niin sitten todella onnistuu. Me tosiaan kisattiin lauantaina agilityä pitkästä aikaa ja tehtiin kaksi voittonollaa. Ja sehän tarkoittaa myös sitä, että seuraavaksi kisataan kakkosissa! Radat oli vielä kohtuullisen vaikeita ykkösen ratoja, eli ihan helpolla ei päästy. Toisaalta se sopiikin meille, pelkällä suoran tykittämisellä olen auttamattomasti hukassa.

Suurin ero aiempiin kisoihin oli se, että oikeasti nyt osasin ajatella, miten Riehaa kannattaisi viedä. Ja uskalsin jopa tehdä vähän erilaisia ohjaussuunnitelmia kuin muut ohjaajat, esim. takaaleikkauksia kohtiin, joihin suurin osa teki valsseja tai persjättöjä. Ehkä alan oikeasti oppia! Kiitos meidän tiistain tehoryhmälle ja Hanna-koutsille :).

A-rata, tulos -17,64 sij, 1/18 ja LUVA

B-rata, tulos -14,39 sij. 1/16 ja SERT sekä luokkanousu

Oli muuten aika huikea fiilis, vihdoinkin agilityssäkin alkaa palikat loksahdella kohdilleen. Välillä ollut aikamoista taistelua, mutta kyllä se joskus palkitaan. Me ollaan nyt niin kakkosluokkalaisia ;)!

Parin viikon huikea kisaputki huipentui vielä sunnuntaina Keski-Suomen tokon piirinmestaruuksiin. Aamusta liikkeelle, parin tunnin yöunilla, kiitos Anna taas kerran seurasta!

Tuomarina kisoissa toimi tiukahko Ralf Björklund ja meidän rivi oli seuraava (liikkeet kolmessa osassa ja suoritusjärjestyksessä):

Paikkaistuminen 0: Oli mennyt maihin n. 1min20s kohdilla. Varmaan vaan unohti. Ja kyllä muuten harmitti, voi elämä...
Paikkamakuu 9: Joku nuuskinta.

Zeta 8: .Hienot jäävät ja tuntui hyvältä. En tiedä, mistä vähennys, aika tiukka arvostelu, kun kaikki jäävät kuitenkin onnistui,,
Luoksetulo 10: Oli hieno!
Seuruu 9: Tykkäsin ja oli parempi kuin viime kokeessa. Hyvä ilme ja häntö pyöri.
Ohjattu 9,5: Jostain vähennys, en tiedä mistä. Minusta hieno ja vauhdikas.

Hyppynouto 9,5: Ehkä oisi saanut olla ripeämmin takaisin?
Tunnistusnouto 8,5: Ei tästäkään mitään tietoa. Nuuski ehkä aika kauan, ja pienesti pyöritti kapulaa tuodessa.
Ruutu 9,5: Minusta oli erinomainen, vastaavalla ollaan saatu kymppejä aiemmin.
Kaukokäskyt 8: Ekaan tupla, kun juuri kiinnitti huomion yleisöön, sen jälkeen ihan sairaan hyvät vaihdot. Tässä alkaa oikeasti olla tekniikka kohdillaan ja se näkyy pisteissäkin, jee :).

yht. 261.5p., 1-tulos, sij. 4/7

Eli mitalisijat meni tuohon paikkaistumiseen. Harmittaa joo, kun muuten meno oli aivan mahtavaa ja normaalilla istumisella pisteet olisi olleet mahtavat. Mutta onhan ykkönen onneksi aina ykkönen, saa olla tyytyväinen. Ja tuomari kehui Riehaa taas niin vuolaasti, tuli kyllä hyvä mieli. Ja onneksi sijoitukset meni loistaville koirakoille ja kavereille, ei harmita :).

Onpa meillä ollut mahtavat pari viikkoa. Harvoin saa juhlia tämmöistä tulostykitystä: 2xEVL1, toinen luokkavoitolla ja KP:llä, VK3-koulari ykköstuloksella ja rotumestaruus ja kaksi voittonollaa agista ja luokkanousu. Aika huikeaa! Ja kertoo aika paljon siitä, millainen monitoimikoira tuo Rieha on. Kiitollinen ja onnellinen siitä, joka päivä.

Viestikoe 6.9.,VK3, rotumestaruus ja PM2!

Kisaviikko jatkui eilen Toivakassa viestikokeessa. Tässä kokeessa ratkottiin Keski-Suomen piirinmestaruus ja australiankelpieiden rotumestaruus, joten jännitystä oli tiedossa useallakin rintamalla.

 

Rieha oli ainoa kelpie kisassa, mutta sehän tarkoittaa vaan sitä, että muut ei ole uskaltaneet paikalle ;). Tosissaan puhuttaessa, kelpieitä ei itse asiassa viestillä kisaa tällä hetkellä muita kuin Rieha. Kahdella muulla kelpiellä on koekäyntejä viimeisen 10 vuoden ajalta, mutta niistäkin viimeisin on vuodelta 2011, eikä kellään muulla ole 1-tulosta voittajaluokasta. Tämä on vähän hassua, itse kun olen viestiin niin tykästynyt ja minusta se sopisi ketterille ja nopeille kelpieille tosi hyvin. Ruotissa viestillä kisaavia kelpejä löytyykin vähän enemmän. 

 

Viestikokeissa ilmapiiri on muuten ihan huippukiva, suosittelen lajia siis lämpimästi. Toivotaan, että jatkossa rotumestaruuksista kisaa siis joku muukin parivaljakko. Riehan lapsissa on ainakin potentiaalisia kavereita :).

 

 

Mutta sitten koekertomukseen. Päivä alkoi tottelevaisuudella. Oltiin tokan parin ensimmäinen suorittava koira ja heti kentälle tultaessa huomasin, että Riehalla riitti virtaa vaikka muille jakaa. Koko tottis olikin hieman veitsen terällä oloa, Rieha oli kuin viritetty raketti. Mutta ainakin vauhtia riitti.

 

Seuraamisessa isoin moka tuli ampumisessa. Rieha ei reagoinut laukauksiin, mutta huonosti laukeavan aseen klikkailu sai sen kääntymään ja katsomaan, että mikä siisti juttu siellä on. Tämähän kävi myös viimeksi, eli ilmeisesti pitäisi treenata laukeamattoman aseen ääntä... No, siihen tarvittiin lisäkäsky. Muuten meno oli perushyvää, mutta pikkaisen levotonta. Arvosanaksi taisi tulla hyvä.

 

Jäävät ja luoksetulot sen sijaan olivat aika täydellisiä. Tuomari kehui jääviä erinomaisiksi ja niinhän ne Riehalla onkin. Luoksetuloissa oli vauhtia hurjana ja toisessa taisi vähän törmätä. Näistä kaikista kuitenkin arvosanana erinomainen.

 

Tasamaanoudossa isoin miinus oli oma heitto. Kaksikiloinen kapula ei lentänyt juuri mihinkään, suorastaan hävetti kun se lipesi kädestä. Rieha teki sen sijaan hienoa työtä, laukalla sinne ja takaisin, ei paljon pieni koko hidastanut. Hyppynoudossa menohypyssä hipaisi estettä hieman ja takaisin tullessa isommin, este ihan heilui. Tässäkin oma heitto oli surkea ja kapula tippui aika lähelle estettä, mikä varmaan aiheutti isomman ongelman takaisin hypyssä. Estenouto sen sijaan oli hieno, nopea ja varma, siitä erinomainen. Tosin tämän heitto piti uusia, kun eka meni niin vinoon. Kyllä hävetti oma räpyläkätisyys...

 

Eteenmenoa ollaan ilmeisesti treenattu liian pitkillä matkoilla, kun Rieha ei pysähtynyt ekalla käskyllä, vaan jatkoi matkaa täysiä vielä 10m, ennen kuin meni tokalla käskyllä maahan... Tästä erittäin hyvä... Paikkamakuussa ei ollut ongelmaa, erinomainen.

 

Tottiksesta pisteitä yhteensä 91. Tuomari kehui Riehan nopeutta ja sanoi, että kun pienet epätarkkuudet saisi hallintaan, niin suoritus olisi täydellinen. Rieha oli kyllä aika tuhmalla päällä, suorastaa pursuili, että ei ihme jos näytti välillä aika villiltä :D. Taisipa siellä tulla yksi komennushaukahduskin jossain välissä... Mutta hienot pisteet ja suoritus kuitenkin, tuo asenne vaan sopii pk-tottikseen ja tekee menosta näyttävää.

 

 

Tottiksesta siirryttiin esineruutuun, joka oli aika haastavassa paikassa, tosi jyrkässä rinteessä. Rieha nosti kaksi esinettä kahdella pistolla, mutta kolmannen kanssa meinasi usko loppua. Aika ei sitten siihen enää riittänyt, joten pisteitä 21.

 

 

Viimeisenä oli vuorossa viestiosuus. Lauraa jännitti tässä vaiheessa paljon, mutta täytyy heti sanoa, että ekakertalainen apuohjaaja suoriutui tehtävästään erinomaisesti! Kiitos Lauralle vielä tuhannesti, on aika urheaa lähteä ekaan viestikokeeseen 3-luokkaan ja vielä mestaruuksiin, varsinkin kun takana oli vaan neljä treeniä. Hyvin vedetty!

 

Tottakai itseäkin jännitti, miten Rieha Lauralle juoksee oikeassa kisassa, mutta turhaan. Rieha juoksi kaikki matkat ongelmitta. Pientä miinusta tuli ääntämisestä, mikä tuli esiin ekoilla matkoilla ja erityisesti a-pisteellä. Pikkaisen oli turhan paljon virtaa tässäkin kohden, mutta onneksi pitkän matkan juokseminen sai kelpien vähän rauhoittumaan. Odottelut se oli omaan tapaansa hiljaa ja loppumatkat jo malttoi myös juosta rauhassa.

 

Mutta siis, kaikki koirat juoksivat ja kaikki saivat ykköstuloksen, aika huikeaa. Me saatiin loppupeleissä viestiosuudelta 161p.

 

Yhteensä saatiin kasaaan 273p., 1-tulos, VK3, kelpieiden rotumestaruus ja piirinmestaruushopea.

 

Aika hieno fiilis, meidän toka voittajan koe ja toinen ykkönen. Uskomatonta ajatella, että käyttövalion arvo on enää yhden ykkösen päässä. Rieha on kuitenkin minun ensimmäinen palveluskoirani, eli ihan noviiseja ollaan. Mutta on se vaan niin hieno koira, jonka kanssa on niin helppoa opetella! Pienisuuri kelpie, parhautta maailmassa!

 

Agit ja EVL1

Tiistaina oli taas agitreenit ja vuorossa oli tämmöinen rata:

 

 

Alku oli suht haastava tuonne 5-putkeen saakka. Alkuun ennakoiva valssi, joka alkoi pelaamaan ok. 3-4 pätkällä sai olla todella tarkkana, ettei Rieha singonnut suoraan 6-putkeen. Oma linja sai olla tosi suora ja haltuunoton selkeä, että onnistui. Pujottelussa oli haastava kulma, mutta kun annoin Riehan itse hakea aloituksen ja vasta sitten leikkasin takaa, niin sujui hienosti. Loppusuora sujui yllättävänkin hyvin ja sain sille hyvä linjan 14-16 hypyille. Toki, jos siinä oisi ollut välistäveto, niin pulassa oisin ollut ;)... Loppusuoralla sai tykittää ja kontaktit A:lla pelasi hyvin.

 

Pihalla treenattiin eteenmenoa ja voihan maahanmeno... Lähti hyvin etenemään, mutta jäi melkein joka kerta leikkiinkutsuasentoon... Huoh, meinasi vähän kiristellä. Loppupeleissä saatiin onneksi niitä oikeita maahanmenojakin.

 

Eilen käytiin Muuramessa Pullaisen Riikan tuomaroimassa tokokokeessa. EVL:ssä oli 8 koirakkoa ja liikkeet oli jaettu neljään settiin, joten aika rivakkaan tahtiin sai koiraa olla hakemassa. Ne pisteet ja selostukset:

 

Paikkaistuminen 9: Pieni tassujen liikuttelu.

Paikkamakuu 9.5: Tässäkin joku tassujen heiluttelu.

 

Luoksetulo 9: Menin ihan sekaisin käskyissä ja annoin viimeiseen pätkään väärän käskyn, Rieha odotti vielä stoppia ja tuli ihan villeillä kenguruloikilla, siitä miinusta.

Seuraaminen 8: Kuulemma olisi tullut enemmän pisteitä jos olisin kävellyt vähän rauhallisemmin, erityisesti käännöksissä. Omaan makuun oli vähän pliisu, vaikka tokoon aika nappi. Yksi outo jätätys siellä tuli, otti ilmeisesti häiriötä takana olleista katsojista

Ohjattu 9: Hieman vino eteentulo.

 

 

 

Metallihyppynouto 7.5: Palautti ravilla ja tuplakäsky sivulle tuloon.

Zeta 10: Jee!

 

 

Kaukot 10: Siis aivan uskomatonta, ne oli hienot!! Ei olla ikinä saatu voi-evl:ssä kaukoista kymppiä, nyt on sekin plakkarissa! Ja tietysti juuri näiden video epäonnistui surkeasti, niin minun karmaa, alla olevassa näkyy suttuisena vain kaukojen alku...

Ruutu 10: Pätevää!

Tunnari 6: Nosti oman heti, mutta tiputti ja haisteli muita ennen kuin toi oman, pientä pyöritystä oli myös.

 

 

 

 

Yhteensä saatiin pisteitä 283,5 1-tulos, kunniapalkinto ja sijoitus 1/8.

 

Olipa hauska koe, Rieha oli niin huippu. Se oli tosi hyvin kuulolla ja teki vauhdikkaasti ja sillä sille niin ominaisella asenteella. Pieniä teknisiä viboja oli, mutta silti huikeita onnistumisia. Se sai taas paljon kehuja ja ihan ansaitusti :).

Se vie ja se vie

Tänään Lauran kanssa neljännet yhteiset viestitreenit. Kuvio alkaa jo olla tuttu meille kaikille ja mukavasti on sujunut, ainakin näin treeneissä :). Tosipaikka onkin sitten pian edessä...

Tänään kuitenkin juoksutettiin Riehaa taas viisi pätkää parin siirtymän kera. Tuike oli mukana minun päässäni ja toimitti erinomaisesti häiriökoiran virkaa :). Pääpaino treenissä oli taas lähetyksissä ja niiden hallinnassa. Nipottaminen ja tiukka kuri alkaa näkyä ja niin pahaa sinkoilua ei enää ollut ilmassa. Tosin meinasi se kerran minun päästäni karata jo ennen seuruuta, mutta tuli takaisin kutsuttaessa.

Olen huomannut, että mitä rennommin olen lähetyksissä, sitä rennommin myös Rieha ottaa. Eli semmoinen hengailuasento ja korostetun rauhallinen meno, niin kelpikin rentoutuu. Kokeissa toimii myös, vaikka siellä aina niin kauheasti jännittääkin. Laurakin toteutti samaa tänään, ilmeisen hyvällä menestyksellä.

Juoksupätkissä ei ollut taaskaan mitään ongelmaa, eikä ääntäkään kuulunut tällä kertaa. Tässä pätee taas se, että mitä enemmän treenaa, niin sitä paremmin sekin sujuu. Jännä, eihän treenin määrä yleensä korreloi onnistumisien kanssa ;).

Mutta näillä nyt mennää ja katsotaan, mihin se riittää :).

Pimenevän illan viestitreeni, esineitä ym.

Perjantaina kävin Laukaassa vetämässä treenin kisaamaan tähtäävien ryhmälle ja Rieha teki sen jälkeen vähän tottista/tokoa. Lähinnä kertailtiin jääviä (ja uskalsin juosta samalla kentällä, missä mursin käteni!) ja tehtiin muutama nouto kilon kapulalla. Loppuun tehtiin vielä paikallaolot isossa rivissä, niissä ei ollut moitittavaa, vaikka häsläystä ympärillä olikin. Paitsi  se, että reagoi viereisen koiran istu-käskyyn paikkamakuun lopussa, murr. Paikkisten jälkeen se sai vielä juosta ruutuun kummastakin suunnasta ja muistella paikkaa.

Laukaasta ajettiin viestitreeneihin. Saatiin seuraksi Raisa ja Tiina, sekä Ipi, Naakka ja Piika. Tarkoitus oli tehdä lyhyt ja napakka treeni, mutta se yllättäen venyikin niin, että saatiin kävellä pois ihan pimeästä metsästä.

Rieha juoksi viisi matkaa minun ja Lauran välillä. Hallinta oli se isoin ongelma tänäänkin, kun vire on niin mielettömän korkea. Minun päässäni treenattiin tuomariin reagoimattomuutta ja korrektia seuruuta. Ei karannut kertaakaan, mutta nyki alkuun kovastikin tuomarin käskyllä. Juoksemisessa ei ollut mitään ongelmaa, muutama haukahdus kuului ekalla pätkällä, mutta hiljeni kun karjaisin.

Lauran päässä Rieha olikin sitten sikaillut vähän enemmän. Toisella lähetyksellä se karkasi ilman lupaa, eikä ollut kuunnellut takaisin huutoja ollenkaan. Tällä matkalla se otti myös mukaansa matkalle jääneen Naakan. Parivaljakko saapui vähän oudosta suunnasta, mutta saapui kuitenkin. Karkaamisen jälkeen harjoittelivat lähetystä a-pisteellä oikein huolella ja ilmeisesti aika hyvin tuloksin. Toisten perään lähteminen vaan nostaa Riehaa entistä enemmän, jolloin hallinnan täytyy olla todella tiukkaa.

Lopuksi Rieha juoksi vielä kaksi lyhyttä pätkää Piikan kanssa, ihan vaan, että saivat a-pisteellä vielä yhden lähetyksen. Intoa riitti edelleen ja lähetys oli sujunut hyvin.

Olipa hyvä treeni, saatiin esiin koemaisen menon ongelmia ja treenatuksi niitä. Juoksuvarmuus näyttää olevan ainakin näissä treeneissä 100% ja vauhtia riittää. Kunhan vaan ei mössitä koko hommaa niin tylsällä asialla, kuin lähetyksestä karkaamisella...

Sunnuntaina pidettiin lepopäivä, lukuunottamatta pientä sisätreeniä kaukoista ja jäävistä.

Tänään nähtiin Lauraa ja Nastaa pitkästä aikaa. Olipas sekin kasvanut, pitkäjalkainen tyttö edelleen. Rieha treenasi esineruutua, tallattiin joku 20x50m kaistale ja sinne kolme esinettä, kaksi ihan taakse ja yksi eteen. Meno oli tosi hyvää, kaikki esineet nousi muutamassa minuutissa. Takareunan esineet nousi eka, eli irtoamisessa ei ole ongelmaa. Etureuna oli hieman haastavampi, mutta upealla nenätyöskentelyllä nosti senkin. Luovutukset toimi, eli sai olla tyytyväinen.

Tämän jälkeen vielä pikaiset tottikset. Rieha oli vähän nuupahtanut alkuun, mutta paransi loppua kohden. Jäävät ja eteenmenot lähinnä treenin aiheena.

Nyt ollaan muuten treenattu...

Blogin päivityksissä treenaaminen ei toki tietenkään näy... Kerrataan siis pikaisesti.

Viime torstaina treenattiin tuplasti. Ensin aamulla Killerillä tokoa Tuikelle ja Riehalle sekä agia Viimalle ja Riehalle. Tuiken ja Viiman treenit oli mielen virkistystä ja sujuivat hauskasti, erityisesti Viiman agi oli taas superkivaa. Vedettiin rataa ja porokoira oli onnellinen :).

Riehan tokot tiivistetysti:

• Tunnari: Kolmisen toistoa extrakapuloilla. Ekalla häsläsi ja nosti oman viereisen, sen jälkeen keskittyi. Hyvä vauhti!
• Merkki&ruutu: Ruutu oli keskellä ja merkkejä niin, että pystyin lähettämään kolmesta suunnasta. Todella hyvin haki merkin ja ruudun, eikä suunnan vaihtaminen vaikuttanut millään lailla. Hieno!
• Seuruuta: Lähtöjä ja hyvää meininkiä. Pään pysyminen lähdöissä ykköskriteeri ja saatiin hyviä pätkiä.
• Eteenmenoa: Ok meininki.

Aksassa tehtiin puomin ja putken erottelua. Sujui ihan tosi hyvin. Tein extrapitkiä lähetyksiä, jostain 15 metristä ja silti ei mennyt lankaan. Puomia myös leijeröitiin. Samoin keppeihin haettiin pitkiä lähetyksiä ja tehtiin pientä irtoamispätkää. On se vaan nykyisin niin hieno.

Illalla Rieha treenasi Killerillä vielä tottista. Lisäksi se pääsi testaamaan rallytokorataa ihan uuden ohjaajan kanssa, oli aika hauskan näköistä menoa. Hyvin se toimii kenen kanssa vaan. Viima sai leikkiä uuden porokoiratuttavuuden kanssa ja hyvin sillä ja nuorella miehellä meni leikit yhteen.

Lauantaina oli vuorossa JATin epäviralliset agikisat. Kisa oli joukkuekisa ja me oltiin oman treeniryhmän joukkueessa. Tiistain tehotytöt veikin kilpailevien luokan voiton kotiin, aika pätevää!

Riehan kanssa tehtiin oikeasti mahtava suoritus. Mulla oli vielä kipsi kädessä, mutta hyvin sujui ohjaaminen silti. Nollalla maaliin ja vaikka kyseessä olikin vaan epävirallinen kisa, olin niin iloinen. Onnistumiset antaa toivoa, että virallisissakin on sama mahdollista. Ja onhan se viime aikoina treeneissäkin tuntunut siltä, että ollaan samalla radalla.

Kaiken huipuksi Riehalla oli kilpailevien koirien nopein aika, mikä oli ihan huikeaa, mukana oli kuitenkin meidän seuran huippuja, sm-tasolla kisaavia kolmosluokkalaisia. Ei mikään turha kelpie tuo minun pikkutykki. Näistä onnistumisista tulee vaan niin hyvä mieli. Harmi, kun homma ei tullut videolle teknisten ongelmien takia, tämä olisi ollut voimarata pitkäksi aikaa. Mutta hyvä fiilis! Ja on meillä huippu treeniryhmä ja koutsi Hanna :).

Kisojen jälkeen yritettiin olla Annan kanssa reippaita ja treenattiin rallytokoa. Tosin reippaus jäi vähän puolitiehen, Tuike oli aika häiriöherkällä päällä ja en jaksanut sitä oikein tsempata. Rieha taas oli ihan irti ja rata meni ihan pelleilyksi, kun se komensi ja painoi ja edisti ja häntä vaan heilui... ei oikein jaksanut olla kovin tiukkana, niin parempi oli jättää homma siihen. Aina ei tämäkään "helppo" laji ihan suju.

Sunnuntaina treenatiin Killerillä tottista. Ensin tasamaanoutoa kilon kapulalla, ihan ok meno. Sitten metristä. 80 ja 90cm meni ihan ongelmitta, mutta metripä meinasikin vähän jänskättää. Aika yllättävä veto Riehalta. Sitten tehtiinkin hetsitreeniä ja parin semmoisen jälkeen keepie leiskautteli taas metristä kuin vettä vaan. Vähän se takaisin hypätessä saattaa koskea, mutta se sallittakoon. Loppuun eteenmenoa, jossa eka yritys oli ihan vino, mahdollisesti oli menossa hypylle. Sitten suoristeltiin hetki palkan kanssa.

Maanantai levättiin ja tiistaina olikin taas agitreenien vuoro. Hanna oli suunnitellut kivan treenin (lainattu Veeran blogista):

Puomin päähän irtoamista autettiin palkan kanssa. Sitten saikin olla tarkkana, että hyppäsi renkaan kunnolla. Vastaanottaminen renkaan takaa auttoi siihen. 8-10 oli aika haastava, kaarros venyi ihan väkisin. Sitä haettiin hetken verran ennen kuin alkoi hieman paremmin kääntymään. Pituudelle irtosi hienosti ja putkijarru toimi. 16-20 pätkä oli aikamoista taiteilua, mutta selvittiin. Siihen tuli pari pakkovalssia ja ne sujui kivasti. Mukava treeni, taas kerran. Minähän alan suorastaan taas innostua agilitystä, varmaan joku hetkellinen mielenhäiriö.

Eilen treenattiin taas Killerillä tokoa/tottista, nyt vähän isommalla porukalla. Ja kaatosateessa osan treeniä. Rieha teki:

• Tunnari: Oma nousi varmasti, mutta märkyys ja lätäköt hidasti vauhtia.
• Ohjattu: Haettiin vasen, oikeastaan ihan sama kuin tunnarissa.
• Luoksetulo: Himmaili stoppeja, luultavasti taas märkyys. Kiertojen kautta tehdessä paransi taas.
• Zeta: Hyvä seuruu, ekan maahanmenon teki seisomisena. Sen jälkeen sujui.
• Seuraaminen: Pitkä, liikkuroitu pätkä, olin tyytyväinen. Pää pysyi ja häntä heilui.
• Ruutu: Yksi nopea hetsilähetys, hyvä vauhti. Ilmeisesti alkoi tottua märkyyteen...
• Eteenmenoa ja jääviä: Jäävät toimi hyvin, myös juoksusta. Eteenmenossa tehtiin pari lähetystä palkalle ja yksi ilman. Hyvin eteni, mahaanmeni oli hieman nihkeää.
• Paikallaolot: Istuminen hyvä, makuussa oli mennyt lonkalle.

Tänään treenattiin vielä viestiä, toista kertaa Lauran kanssa. Viisi lähetystä, matkaa muutamia satoja metrejä. Pimeää ja märkää oli myös, eli ihan oikea meininki metsätreeneihin.

Rieha oli taas aivan liekeissä. Lauran suuntaan lähti ihan yhtä innoissaan kuin aina. Tänään ongelmat oli enemmänkin hanskaamisessa, meinasi karata sekä Lauralta, että multa kerran. Lisäksi tuli haukahduksia, jotka kyllä loppui, kun karjuin "hiljaa" niin, että metsä raikasi. Vauhti oli uskomaton ja virtaa riitti odotellessakin, olisi hallunut repiä hihnaa jatkuvasti. Seuraamiset sujui ekan karkaamisyrityksen jälkeen tosi hyvin, sama juttu Laurankin päässä. Vire on siis kova, onneksi oikeasti kolmosluokan viesti vähän jo väsyttää, eli kokeessa ei ihan samanmoista menoa ole todennäköisesti luvassa. Motivaatio ja vauhti on ainakin kohdillaan, hallintaa voidaan vielä vähän hioa ;).

Siinäpä pikainen kertaus. Ensi viikolla onkin luvassa kokeita oikein tuplasti. Jännää!

Nyt treenataan

Nyt alkaa treenaaminen, uskokaa mua :D. Sairaslomakin lähenee loppua ja koulussakin pitäisi aloittaa. Sitten kun on täysipäiväinen opiskelija, niin on aikaa treenata, vai mitä ;).

Viime viikon lomailin ja koirat oli hoidossa. Kiitos siitä kaikille! Rieha kävi Raisan luona ja oli päässyt tekemään hieman tottista ja esineitä. Hyvin oli kuulemma mennyt, sekä hoitoreissu, että treenit, mikä on tietysti kiva kuulla.

Eilen jatkettiin esineillä. Kolme esinettä ehkä 20x30 ruudussa. Tuike sai tallata ja etsiä myös yhden esineen. Rieha tykitti kolme esinettä ehkä minuutissa ja oli aivan onnessaan. Ensi kerralla jos tekisi vaikka ihan oikean kokoisen kaistaleen, nyt vaan muistuteltiin. Ja mikä hienointa, ei pelaillut esineillä yhtään ja luovutukset oli nättejä. Niin pätevä koiruus!

Tänään aamusta ajeltiin Killerille koko sakin kanssa. Ensin lenkki ja sitten hallille treenaamaan. Rieha sai aloittaa aksalla, jossa tehtiin pientä radanpätkää, missä oli mm. niitä haastavia välistävetoja. Täytyy sanoa, että oli vähän hassu fiilis ohjata kipsikädellä, mutta sujuihan se joten kuten. Eniten jännitti se, ettei Rieha juossut tai hypännyt suoraan käteen. No, selvittiin vammoitta ja ratakin sujui aika kivasti. Pätkällä oli myös puomi ja kontaktit sujui hyvin. Lisäksi tehtiin hieman pujottelua ja keinua. Olipas hauskaa, pitkästä aikaa!

Rieha meni tauolle ja myös Viima pääsi aksaamaan. Se mietti hetken hallin ovella, että oliko tämä taas hyvä juttu, mutta päätti tulla testaamaan. Ja sehän suorastaan villiintyi. Tehtiin ihan pitkää radanpätkää ja Viima halusi vaan tehdä uudestaan. Tuo on niin parasta, kun näkee miten se nauttii, eikä tarvitse yhtään miettiä innostaako sitä vaiko ei. Tämmöinen hömppäily vaan sopii meille, kummallekin jäi niin hyvä mieli :). Ja Viimahan osaa, virheitä sille ei satu, kunhan se moottori vaan käynnistyy.

Sitten oli vuorossa mummokoiratoko/-rallytoko. Ja edelleen, niin hyvän mielen treeniä. Otin mukaan sekä metallikapulan, että ohjatun kapulan ja Tuike karkasi niille ihan jatkuvasti, koska se vaan halusi niin noutaa. Ja pikkusaparo vaan heilui. Rallyjututkin oli hyvin mielessä. Kun vaan pääsisi niihin kokeisiin tässä joskus... Tuike esitti noudoista myös tälläisen bravuuriversion, johon ei moni pystykään:

 

Jännittäviä treenejä ja kuulumisia

Sairasloma helteillä kipsi kädessä on kuulkaas hyvin nautinnollista. Eli ei ole. Tekisi mieli uimaan ja rantasaunaan ym. Mutta tällä mennään, vielä pari viikkoa.

Sen sijaan treeneihin oli jo palattava, edes pienesti. Rieha-parka tuntuu vajonneen masennuksen alhoon treenien vähyyden takia. Ilme kirkastuu heti, jos vähänkin pääsee tekemään. Tässä tulee taas hyvin esiin sen lunki luonne, kun tekemistä ei ole tarjolla, niin se on hyvin huomaamaton ja rauhallinen koira. Minkäänmoista häiriökäyttäymistä ei tule esiin, se vaan sopeutuu.

Mutta sitten ne treenit. Viime viikolla vedettiin yksi napakka viestitreeni, koska meillä on nyt uusi apuohjaaja. Kiitos Laura! Eli treeni oli lähinnä totuttelua, sekä koiralle, että ohjaajille. Juoksutettiin neljä matkaa, tein pieniä siirtymiä, mutta kokonaismatka jäi joihinkin satoihin metreihin.

Rieha toki osoitti heti huikeutensa. Uusi ohjaaja ei aiheuttanut niin minkäänmoista epäröintiä tai mietintää. Se oli ihan tasan yhtä innoissaan, kuin aina ja juoksi ihan täysiä. Toisella matkalla tuli vähän ääntä, mutta joko minun hyvin ajoitetun hiljaa-karjaisun tai kuumuuden takia se oli loppumatkat ihan hiljaa. Lähetyksissä se meinasi hieman keulia, mutta tiukalla otteella pysyi hallussa. Ja se oli niin onnellinen, kun pääsi juoksemaan!

Vähän marjojakin kerättiin viime viikolla, Tuike avusti yksikätistä

Perjantaina käytiin Riehan kanssa kisatokovuorolla. Ja täytyy sanoa, että vähän jännitti ottaa kaatumisen jälkeen seuraamista. Juoksemista en edes viitsinyt testata. Jonkinmoinen post-traumaattinen stressireaktio vissiin ;)? Toivottavasti korjaantuu ennen seuraavaa koetta.

Mutta tehtiinhän me vaikka mitä muuta. Ohjattua, ruutua, kaukoja, seuraamista (käännöksiä, pitkiä suoria, hidasta kävelyä) ja tunnaria. Pientä tauon jälkeistä säätöä oli ilmassa, mutta yritys oli hyvä ja pienellä korjailulla meno oli mallikasta. Siitä se taas palautuu, kun päästään kunnolla treenaamisen makuun!

Mustat pyörähtivät myös näin komeissa maisemissa.

Muuten ollaan lähinnä hengailtu. Tuike on helteistä huolimatta oma pirteä itsensä, joka pitäisi aina ottaa mukaan. Niin reipas mummo. Viiman kesän suuri rakkaus on ollut Ikeasta ostettu panda-pehmolelu. Se kulkee panda suussa jatkuvasti, eikä sillä saa muut leikkiä, tai ei ainakaan missään nimessä Rieha. Huvinsa kullakin.

Heitin myös kaikki Riehan paperit vahingossa roskiin, Rieha sanoo, että voi huokaus.

Tyypillinen lenkkiasetelma, kaksi tärppää ja yksi oman tiensä kulkija

Unohdin myös päivittää, että Rieha kävi pari viikkoa sitten Tanja Kotilla hoidettavana. Synnytyksen ja pentujen jälkeisiä jumeja vielä löytyi ja sisuskaluja käsiteltiin huolella. Hyvin ne kuitenkin aukeni ja Rieha nautti.