Niin lähellä!!

Nyt kaikki saa tulla hakkaamaan mua sääntökirjalla päähän, lujaa. Jospa se sitten jäisi mielee, enkä pilaisi muuten mahtista suoritusta... Täysin ohjaajan piikkiin meni taas. Mutta hienoa oli se että viime kokeiden paniikki ja jännitys oli lähestulkoon poissa ja sain oikeasti keskityttyä tekemiseen, kokeesta jäi niin hyvä fiilis tekemisen kannalta. Olin jo lähestulkoon päättänyt että jos nyt ei ykköstä tule niin avoimen tokoilut ainakin jää siihen, jos ei koko homma, mutta tämän jälkeen lähdetään ehdottomasti. Meidän koularista tulee työvoitto, kyllä se ohjaajakin vielä joskus pelittää.

Koe oli Padasjoella, tuomarina Marita Packalen. Saatiin peruutuspaikka maanantaina eli lyhyellä varooitusajalla lähdettiin. Tuike oli ihan loistava, maailman ihkuin pikkukoira!! Loppujen lopuksi pilasin itse ykköstuloksen nollaamalla hypyn ja voin sanoa että hyvä etten itkuun purskahtanut (hieman kerännyt paineita). Mutta meillä oli niin hyvä fiilis kehässä, olin jännittänyt ihan sikana. Jotenkin sain ennen koetta sellaisen mielen että menköön miten menee, mie keskityn vaan koiraan ja iloiseen tekemiseen kaikin keinoin. Ja se toimi, lukuunottamatta tuota hypyn töppäystä, jossa ei ohjaajan järki toiminut ollenkaan, sen verran jännitys pääsi pintaan. Mutta Tuikella oli melkeinpä katkeamaton kontakti ja hieno tekemisen meininki.

Rivistö oli tälläinen kera selityksien, tuomarin kommentteja en juuri edes kuullut, keskityin niin täysillä koiraan:

Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen taluttimetta 8 Viime kertaan verrattuna erinomainen! Hyvä kontakti läpi seuruun, paikka löysä sivusuunnassa aina välillä, mutta ei jätätystä.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Seisominen seuraaminen yhteydessä 0 Kummatkin jättävät tehtiin jostain syystä peräjälkeen (oli muuten pikkainen yllätys, ei tullut mieleenkään että liikkeiden järjestystä voi muutella) ja T teki sitten 10 arvoisen maahanmenon. Ikinä ei ole aiemmin kokeessa sotkenut, mutta vissiin tuo peräjälkeisyys vaikutti.
Luoksetulo 10 Hieno!
Noutaminen 10
Kauko-ohjaus 9 Jäi alussa puoliksi maahan vähäksi aikaa, kun koitti metsästää jotain ympärillä pörräävää öttiäistä. Ihan loistavat siirtymät! Estehyppy 0 Kaunis hyppy, mutta T jäi nuuskimaan maata eikä reagoinut ekaan eikä tokaan istu-käskyyn. Päätin sitten antaan vielä kolmannen, mikä nollasi liikkeen, sivulletulo oli loistava eli ilman tuota oltaisiin varmasti saatu 5-7p., millä oisi se ykkönen irronnut. Prkl.
Kokonaisvaikutus 9

yht.150p. 2-tulos
Olen niin iloinen tuosta fiiliksestä!! Meinasi jo epätoivo iskeä parin viime kokeen jälkeen. Ja pisteet oli todellakin täysin ansaittuja vaikka tuomari ei mikään maailman tiukin olltukaan, varsinkaan alokkaassa. Pikkukoiran itsepäisyys taitaa muuten näkyä siinä että liikkeet mitkä reipas viikko sitten oli nollia olivat nyt 10 ja 9, eli ei osaamisesta ole kiinni . Eli vaikka ei ihan 1-tulokseen ylletty niin tyytyväinen saa olla.

3-tulosta vesisateessa

Tänään ajettiin Orivedelle tokoilemaan, tuomarina toimi Aino Juhantalo-Kakkola. Treenattu ollaan ihan hulluna, ja fiilis ja tekeminen on ollut loistavaa, mutta eipä se tuloksessa näkynyt... Vaikka ei tästä mitenkään huono mieli jäänyt, taas vaan harmittaa kun ei pääse heti uudestaan kokeilemaan, se on niin ärsyttävä tunne kun tietää että osataan ja ei vaan natsaa.

Koemaisiakin ollaan harjoiteltu, eli siitäkään ei jää kiinni. Tänään sää oli kyllä todella huono, meidän suorituksen aikana vettä satoi ihan kaatamalla ja kumpikin olitiin aivan läpimärkiä, eli se varmaan osaksi vaikutti. Keli oli aika kaamea. Jostain syystä Tuike otti myös paljon häiriötä liikkeenohjaajasta ja vähän tuomaristakin (vaikka kehään mennessä ja kokeen jälkeen moikkasi iloisesti ja ongelmitta), tai varmaan lähinnä heidän sadeviitoista ja osassa liikkeitä katseli vaan epävarmana sinne. Mietin että oisiko luonnetestistä voinut kuitenkin jäädä mieleen että noita tyyppejä kannattaa katsella, ettei vaan hyökkää päälle. Seuruussa tämä näkyi erityisesti, kontakti ei säilynyt ja ei olisi halunnut mennä kohti. Omasta jännityksestä tuli myös paljon noottia, mm. seuraaminen oli kuulemma täysin ohjaajan piikkiin menevä juttu, tuijotan ja painostan koiraa ja kun en itse ole varma niin koirakaan ei ole varma.

Pisterivi ja tarkemmat selitykset:

Paikalla makaaminen 10. No tässä ei mitään ongelmaa, todella hyvä.
Seuraaminen taluttimetta 5,5. Haahuilua alussa ja lopussa, välillä ok pätkää. Yhdessä vaiheessa jäi seisomaan ja jouduin kutsumaan mukaan. Omasta käytöksestä paljon noottia, jäykkää, koiraa painostavaa, vasen käsi jäkittää ja en tehnyt niinkuin liikkeenohjaaja sanoi. Ei hyvä.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5. Seuraamisessa taas vasemman käden jäykkyydestä sanomista ja T seurasi vähän väljästi. Itse maahanmeno oli hyvä.
Luoksetulo 0. Perkule. Tuli täysiä laukalla, ei pysähtynyt käsimerkistä. Läpijuoksusta olisi tullut 5, mutta Tuike tuli niin väljään perusasentoon että tuomari päätti olla antamatta pisteitä.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5. Tässä oli hyvä seuruu ja erityiskiitoksen sain siitä että nyt kädetkin liikkui. Hyvä seiso, en tiedä mistä vähennys.
Noutaminen 7. Itse nouto erinomainen, sai kovasti kehuja. Perusasento väljä ja nousi seisomaan kun otin kapulan suusta.
Kauko-ohjaus 0. Ekaan istumiseen kaksi käskyä, toiseen ei noussut kolmannellakaan. Ihan ihme hommaa, ei ollut kuulolla, katseli liikkeenohjaajaa jne. Ollaan tehty istumista viime viikkoina todella paljon, eli ei todellakaan pitäisi olla treenistä kiinni.
Estehyppy 9. Erinomainen hyppy ja istu. Perusasennosta vähennys.
Kokonaisvaikutus 6. Koira oli varsinkin alussa epävarma ja sen takia ei voi antaa enempää. Omastakin mielestä tekeminen oli aika kauheaa, loppua kohden kuitenkin paransi fiilistä ja hypyn jälkeen oli ihan oma iloinen itsensä ja hyppi-pomppi minua vasten ja moikkaili tuomaria.

yht. 115p. 3-tulos

No uutta putkeen vaan, tuomari oli tosi kannustava ja kovasti tsemppasi vaan uuteen kokeeseen. Eniten harmitti tuo kaukojen nollaus, se on kuitenkin aika varma 10 liike. Samoin luoksetulo. Niistä kun lähtee se 60 pistettä veks niin eipä siinä enää mitään voi. Seuraaminen on meidän heikoin lenkki, mutta en nyt noin huonoa olisi kuitenkaan odottanut. Perusasentotreeni jatkuu myös. Eniten pitäisi edelleen saada kuriin se oma tekeminen.

Luonnetestattu Tuike

 Tänään käytiin Hankasalmella Katri Leikolan ja Irene Puputin tuomaroimassa luonnetestissä. Päivä oli pitkä ja tuulinen, mutta kokemus oli todella mukava. Tuike paineli läpi testin ihan omana iloisena itsenään (eli maailman valtiaana), sen kummemmin mistään paineistumatta. Tuomarikin sanoi että taisi pitää tätä vaan sellaisena uutena hauskana leikkinä sunnuntaipäivien ratoksi . Kiitokset Raisalle ja Saanalle seurasta ja henkisestä tuesta!

Testi meni aikalailla juuri niin kuin olin ajatellut, tein ennen lähtöä oman arvion siitä mitä Tuike saa ja se kävi tuloksen kanssa yhteen lähes täydellisesti. Laukaksista en ollut varma, koska Tuike ei ole niitä koskaan kuullut eli laukausvarma oli oikein hyvä tulos. Vilkkauta epäilin jopa suuremmaksi, kun nyt se jäi parhaaseen mahdolliseen. Pidättyväisyys näkyy siinä että Tuike ei alkanut leikkimään vieraan kanssa, tuijotti vaan minua. Minun kanssa leikki ja alkuun vahingossa siitä suoraan myös tuomarin kanssa, mutta sitten tajusi huijauksen ja lopettaa. Kelkka meni hienosti, siinä toimintakyky oli oikein hyvä. Puolustusoisossa oli tosi täpäkkänä ja lopussa vasta väisti, silti yrittäen sieltä vielä vähän tulla. Pimeä huone oli vaikea, ja sen tiesin jo etukäteen. Siellä tarvitsi paljon apuja ja tuli tosi varovasti hiipien. Siellä myös tuomarien mukaan näkyy pehmeys, vaikka muuten ei juuri muistellut mitään eli olisi saattanut olla vaikka kohtuullisen kovakin ilman pimeää huonetta. Eli pimeässä huoneessa, kun ei ole mitään oikeaa uhkaa, ei pysty kompensoimaan toimintakykyään taistelutahdolla ja terävyydellä. Muualla se sitten painaakin niiden voimalla. Seinässä siis myös räkytti ihan tehokkaasti tuomarin hyökätessä.

Osa-alueiden pisteet menivät näi (suluissa mitä itse ajattelin etukäteen tulevan):

Toimintakyky: -1 pieni (-1)
Terävyys: +3 kohtuullinen, ilman jäljelle jääviä hyökkäyshaluja (+3)
Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty (+3)
Taistelutahto: +2 kohtuullinen (+2)
Hermorakenne: +1 hieman rauhaton (+1)
Tempperamentti: +3 vilkas (+1, erittäin vilkas)
Kovuus: +1 hieman pehmeä (+1)
Luoksepäästävyys: +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen (+2a)
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma (++laukauskokematon)

Plussaa 144p., josta toimintakyvystä miinus 15p., yhteensä siis 129p. ja laukausvarma sekä hyväksytty.

Tuike on sähäkkä, iloinen ja taistelutahtoinen kaveri ja se näkyi myös testistä. Meistä kuulemma näkee että suhde on kunnossa ja sovitaan toisillemme. Eli ihan Tuikkusen näköinen testi ja olin tyytyväinen tulokseen!

Videot testistä löytyvät Picasan galleriasta!

Ylämäki, alamäki...

Niin kai se sitten menee. Varsinkin jos ohjaaja on hermoheikko jännittäjä. Hävettää ja harmittaa, mutta ei sille valitettavasti enää mitään voi. Mietin pitkään kirjoitanko tästä mitään, mutta ehkä se hyödyttää jotain muutakin jännittäjää. Eilen käytiin siis pitkän matkan päässä Kannuksessa kokeessa ja reissun ainoa tulos oli se että Tuike askarteli menomatkalla kevythäkkinsä rikki, eipähän tarvitse enää pikkukoiraa häkittää.

Eli yksinkertaisesti taas jännitys nostaa päätään. Ehkä se on ollut tämä koetauko, ei vaan osaa toimia kokeessa, mutta alusta saakka kaikki meni pieleen. Halli oli lämmin sisähalli, eli oikein mukava paikka. Yleisöä oli paljon, niin koiria kuin ihmisiä, ehkä se sitten oli se ensimmäinen jännitysmomentti. Avoin luokka aloitti ja sen perään oli heti alokas, isoimmat luokat tietysti.
Ensimmäinen virhe oli se etten kertonut koiralle että ollaan tekemässä töitä. Jotenkin sain päähäni että tässä vaiheessa on ihan turha treenata ja muutenkin siellä ihmispaljoudessa ei jännittäjä edes oikein uskaltanut touhuta. Eli istua kökötettiin aika lailla paikallaan ennen kehään menoa. Siinä vaiheessa en edes osannut miettiä miten normaalisti ollaan toimittu, ainahan mie sen kanssa "treenaan" ennen koemaisia, siitä sen fiilis vaan nousee kun saa onnistuneesta tekemisestä palkkaa. Nyt kun mentiin kehään niin Tuike oli oikeasti ihan pihalla, se varmaan ajatteli että ollaan suunnilleen jonkin luona kyläilemässä.

Juoksuntarkastus meni ok, siitä mentiin paikkamakuuseen, Tuike oli reunimmainen koira kolmesta. Se, ettei se ollut yhtään mukana näkyi siinä ettei kuunnellut ekaa käskyä, katselee vaan muualle. Toisella meni maahan. Se makaa ehkä 20 sekuntia jonka jälkeen nousi ylös. Videolta näkee ettei se ole yhtään jännittynyt, pälyilevä tai pelokas. Se vaan nousee ja katselee terhakkaasti mun perään. Pysyi alkuun paikallaan mutta sitten alkaa ottamaan askelia, edelleen ihan terhakkaana. Siinä vaiheessa mut haetaan paikalle ja neiti tulee iloisesti vastaan. En edes muista milloin se olisi noussut paikkamakuusta yhdessäkään treenissä tai häiriössä, se on sille ihan 100-varma liike. Se ei vaan yksinkertaisesti tajunnut tekevänsä paikkamakuuta.

Tässä vaiheessa mulla on itselläni pasmat ihan sekaisin. Lähdin heti miettimään että jatketaanko ollenkaan, mikä ei todellakaan tee hyvää suoritukselle. Edelleenkään en tehnyt koiran kanssa mitään, lähinnä olin vaan ihan järkyttynyt. Mentiin kuitenkin kehään. Taas Tuike ei kuunnellut ekaa käskyä eli jo seuraamisen lähtöön jouduin antamaan kaksoiskäskyn. Eihän se edelleenkään tajunnut tekevänsä oikeasti hommia, mistä se oisikaan sen voinut tajuta kun ohjaaja on muutenkin jo paniikissa. Se seurasi väljästi, mutta tuli mukana. Muutaman kävelyaskeleen jälkeen tuli juoksupätkä ja lähdin juoksemaan. Ilman liikkeenohjaajan käskyä aloin taas kävelemään ja tajuntaan iski että ei hitto, mitä oikein teen. Tajusin että en edes kuuntele mitä liikkeenohjaaja sanoo, koira tulee perässä mutta tuntui että se oli aivan kauheaa. Ainoa mikä tuli mieleen on että tästä on päästävä pois. Ja niin n. 20 seuraamisaskeleen jälkeen ilmoitan että me keskeytetään. Tuomari on ihan ihmeissään, että eikö me tosiaankaan tehdä mitään, itse siinä vaiheessa suunnilleen juoksen ulos kehästä.

Vähän aikaa kun istuin niin tajusin että mitä ihmettä oikein tein, eihän tuossa ollut mitään järkeä. Seuraamispätkä on videolla eikä se edes näytä niin pahalta, mutta siinä vaiheessa kun kehässä oltiin se tuntui aivan järkyttävältä. Saman tien kun lopetan niin Tuike tulee kehästä mun kanssa ihan innoissaan eli varmasti se olisi herännyt aika pikaisesti tekemään sen varmoja liikkeitä, kun olisi tajunnut että nyt ollaan hommissa. Ja vaikka olisin keskeyttänyt seuraamisen, niin olisin voinut ottaa edes jotain, ihan vaan koiran fiiliksen ja tekemisen kannalta. Mutta siinä vaiheessa en tajunnut yhtään mitään, ajatus oli vaan että pois ja äkkiä.

Sen jälkeen se iski kyllä tajuntaan aika hyvin ja voin sanoa että tätä on tullut mietittyä nyt aika paljon. Miten voikin olla noin epäreilu ohjaaja, Tuike oli varmasti ihan ihmeissään koko touhusta. Tultiin myöhemmin halliin uudestaan ja tehtiin liikkeitä rauhassa ja iloisesti, Tuike oli aivan mukana. Se teki upeaa seuraamista ja hienoja kaukkareita, luoksetuloja. Tuon virittelyn kun olisin tehnyt ennen kehään menoa niin kummankin fiilis olisi ollut ihan erilainen.

Myös se tuli opittua tästä että mun on mietittävä myös se vaihtioehto että mitä jos joku menee pieleen. Jos en ole sitä miettinyt jossain päässäni ihan varmuuden vuoksi niin menen ihan lukkoon tuollaisessa yllättävässä tilanteessa. Agilityssä olen sen tehnyt ja nykyään jos joku menee pieleen niin jatketaan iloisesti loppuun saakka. Sielläkin aikaisemmin saatoin lähteä kävelemään virheen jälkeen jännityksessä, mutta eihän se kerro koiralle mitään positiivista siitä tilanteesta ja varsinkin kun aika harvoin se vika on koirassa. Ja eihän sen asian miettiminen tekemistä huononna, varsinkin kun muistan tästä lähtien kertoa koiralle mitä ollaan tekemässä, koska silloin Tuike kyllä osaa ja tekee.
Sellaista meillä. Toivottavasti tämä nyt syöpyy mieleen ja seuraavassa koitoksessa osaan taas toimia jotenkin järkevästi. Heti katselin kolme, neljä koetta mihin lähdetään, muuten tästä ei tule mitään

JKL KV 23.11.2008

Viima kävi tänään näytelmöimässä valioluokassa. Vähän se oli nuutuneena (varmaan juhlinut pikkujouluja salaa...) ja olisi vaan mielellään nukkunut käytävän reunassa kaiken ihmis- ja koiravilinän keskellä :D ja välillä meni nojailemaan vieressä seisovien ihmisten jalkoja vasten. Kivasti se kuitenkin esiintyi siihen nähden, tosin liikkeet jäi vähän vajaaksi parhaasta kun Viima jolkotteli perässä. Hyvin kuitenkin seisoi ja tuomarin kopeloinnissa oli aivan upeasti ja tuomari tuntui tykkäävän.

Tuloksena VAL ERI4, paras narttu kisassa ei enää sijoituttu. Arvostelu on oikein mukava eli hyvä reissu loppujen lopuksi.

"2v. Hyvä sukup. leima ja mittasuhteet. Kaunislinjainen pää. Hieman kookkaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Tasap. kulmautunut. Hyvä raajaluusto. Tilava runko. Hieman lyhyt lantio. Takaliikkeet kinnerahtaat. Sivuliikkeessä riittävä askelpituus. Hyvä karva. Miellyttävä luonne."

Maailman iloisin tyttö, Laukaa 23.8.2008

Eilen startattiin Tuikkusen kanssa Laukaan tokossa, tuomarina toimi Tuire Marjamäki. Jännitys oli aivan kaamea, jalat täristi, kädet tärisi, oksetti, ei saanut henkeä, kaikkea siis mitä kuvitella saattaa. Ohjaaja koitti siis vaan pitää itsensä kasassa, sen sijaan koira oli aivan upea ja loistava ja ihana ja iloinen!!! Tuloksena 184,5-pistettä, 1-tulos, kunniapalkinto ja luokkavoitto!! Se on jotenkin ollut niin iso kynnys tokoilla Tuiken kanssa, se on ihan loistava tokokoira, mutta jännitys on ollut aivan kauhea. Iso kiitos siis meitä kouluttaneille, erityisesti Laukaan koiraharrastajien Birgitalle ja tietysti Salmelle! Ne ketkä meidät tietää, tietää myös sen että kynnys on ollut iso mennä toko-kokeeseen, edellisestä kerrasta on kulunut yli kaksi vuotta.

Mutta sitten tarkkoihin tuloksiin ja selostuksiin:

Luoksepäästävyys 10 Tässä ei mitään ongelmaa, T heilutti häntää ja oli iloinen.
Paikalla makaaminen 10 Ihan loistava. T:n toiselle puolella ollut koira piippasi koko paikkamakuun ja toisella puolella ollut koira lähti ryömimään kohti Tuiketta, siitä huolimatta ihan loistava suoritus.
Seuraaminen kytkettynä 9 Hieno, ei nyt ehkä ihan täydellinen, mutta todella hieno silti.
Seuraaminen taluttimetta 8,5 Kuulemma edellisen toisinto, tässä T irtosi ekassa täyskäännöksessä enemmän, siitä vielä puoli pistettä pois.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 Ihan loistava maahanmeno ja seuraaminen, meidän vaikein liike ja T teki sen aivan upeasti!! Maahanmeno olikin sitten niin hyvä että T ei enää noussut perusasentoon istumaan, siitä kaksi pistettä sitten pois.
Luoksetulo 9,5 Hieno, sivulle tulo pikkaisen väljä.
Seisominen seuraaamisen yhteydessä 9 Tämäkin oli hyvä, hieman saisi kuulemma pysähtyä täpäkämmin.
Estehyppy 10 Eipä lisättävää.
Kokonaisvaikutus 10 Tämä oli koko kokeen paras numero, oli kuulemma iloista ja kaunista katsottavaa ja siihen tietysti koitettiin pyrkiä.
Tuike oli aivan ihana. Eipä siihen muuta lisättävää oikeastaan ole. Kyllä tuntui kivalta kiivetä ykköspallille, hyvin se pikkusinttikin sinne kävi ;).

Saatiin pari kuvaa kokeen palkintojen jaosta :). Kuvat Heini Ruottu.





Alokasluokan tulokset:

Keuruu 27..2008

Kai se on tämäkin joskus purettava. Koetilanteessa ei naurattanut, mutta sen jälkeen kylläkin. Sanoinkin palkintojen jaossa tuomarina toimineelle Tuire Marjamäelle että meillä on aina huono karma hänen kokeissaan, siltä se nimittäin kyllä tuntui :). Vesa ja Tuike olivat mukana, Vesa seurasi koetta kentän laidalla kun en ajatellut sen haittaavan. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, kenttä avoimella paikalla, Viima teki toiseksi viimeisenä 11 koirakosta. Lähdetäänpäs sitten liikkeelle.

Luoksepäästävyys 10. No tässä nyt ei ole ikinä ollut ongelmaa.

Paikkamakuu 7. Hieno paikkamakuu, vaikka häiriötä oli reilusti, vieressä ollut koira piippasi ihan koko makuun, yksi toinen haukkui jne. Viima makasi kuitenkin rauhallisena, tuomarikin kehui. No mutta koska tänään oli katastrofin aineksia ilmassa niin eihän se tietenkään siihen jäänyt. Kun palasin koiran luo, Viima teki bravuuritemppunsa eli "pitkän koiran" eli vetäisi itsensä niin suoraksi kuin mahdollista, takajalat suoraan taakse ja hirveän hännän heilutus ja piiitkä venytyys kera haukotusten. Menin vierelle ja Viima jäi edelleen pitkään koiraan ja eihän se siitä pystynyt mitenkään fiksusti nousemaan, takajalkojen ollessa suorana takana on vähän huono ponkaista terävästi istumaan. Annoin siis kaksi käskyä ja jätin sitten siihen kun ei toiminut. Kyllä muuten harmitti, toinen oli vaan niin iloinen että ei todellista. Juuri ennen kehään menoa Vesa sanoi että toivottavasti Viima ei tee pitkää koiraa ja tietysti Murphyn lait toimivat ja juuri silloin se päätti pistää kaiken hauskuutuksensa peliin.

Hihnassa seuraaminen 9. Hieno, suoritus näin hyviä pisteitä sai harva koko alokasluokassa eli odotukset oli tämän jälkeen positiiviset. Tuomari kehui että kaunis kontakti, joka parissa kohtaa hieman tipahti ja sanoi vielä että oli mukavaa nähdä tälläistä seuraamista.

Irti seuraaminen 0. No niin, siitähän se sitten lähti. Ei mitään tajua mistään, jolkottelua perässä, katselua muualle. Tuomari nollasi liikkeen, kun katsoi että koskin koiraan kun hoputin sitä, vaikka käytännössä en sitä tehnyt. Mutta ihan sama, kaameaa se oli kuitenkin ja nyt rupesi jo ärsyttämään kun neiti kuitenkin ihan suht hyvillä mielin touhuili ihan muuta (ei siis ollut mitenkään rauhoitteleva tms., ennemmin muut jutut nyt vaan kiinnosti enemmän).

Liikkeestä maahanmeno 8,5. Seuraaminen oli jopa ihan ok, vaikka itse lähdin liikkeelle ennen käskyä ja jouduin palaamaan takaisin. Tuomari sanoi että käsky oli liian pitkä eli mmmaaahan, siitä miinusta.

Luoksetulo 0. Tämä oli jo jotain aivan uskomatonta. Viima jäi iloisena korvat pystyssä istumaan. Menin matkan päähän, kutsuin, ei mitään. Kutsuin, ei edelleenkään muuta reaktiota kuin korvat hörössä istuminen. Kutsuin taas, ilmekään ei värähdä. Tässä vaiheessa liike nollille ja ajattelin että kunhan sen koiran saa jotenkin edes tulemaan. Mutta ei, Viima ei liikkunut milliäkään mihinkään suuntaan vaikka kutsuin kyykyssä jne. eli suoritus oli aivan täydellinen paikalla istuminen, ennemminkin koira taisi pitää ohjaajan riehumista salaisena yrityksenä pilata hyvä paikalla olo... Lopulta hain koiran pannnasta mukaan, nyt rupesi jo naurattamaan ja mietin jopa keskeytystä, mutta ajattelin että mennään loppuun saakka koko rahan edestä ja huvitetaan yleisöä.

Liikkeestä seisominen 0. Seuraamisessa katseli lähinnä Vesaa joka edessä, samoin viereisellä pellolla rähähtänyt koira sai huomiota. Pysähtyminen ei toiminut ollenkaan, pysäytin sen lopulta kädellä.

Estehyppy 9. Hyvä hyppy, tuomari sanoi että olisi saanut olla vaikka parikin lautaa enemmän esteessä, sen verta lennokkaasti mentiin. Tässäkin tietysti ennakoi perusasennon.

Kokonaisvaikutus 7. Ihan ymmärrettävää, pidin Viimaa paljon kiinni, kontakti oli ihan hakusassa. Tuomari harmitteli miten eka seuraaminen oli niin hieno ja parissa muussakin se osaaminen kyllä näkyi.

Sitten analyysiä. Veikkaan että Vesan mukana olo, pitkä vuoron odottelu (tuomari oli vielä reilun vartin myöhässä), viikon päästä alkanut juoksu tekivät kaikki osansa. Yleisesti ottaen Viima oli niin hälläväliä-meninigillä liikkeellä ettei todellista, taisi olla sitä mieltä että saa tuo naikkonen huudella mitä haluaa, osaan itse parhaiten. En tiedä onko tämä joku 2-vuoden kriisi, välillä tuntuu että sujuu unelmasti, välillä tuntuu että suhde on ihan hukassa. Täytyy kyllä myös sanoa että oma fiilis oli vähän huono, jännitin ja pelkäsin pahinta. Nyt tuli kuitenkin päätös että alokasluokkaan ei enää mennä, pidetään taukoa reilusti ja katsellaan taas kun tuntuu että hommat loksahtelee.

Että semmoinen reissu meillä :D.

Pieksämäki 16.2.08

Taas ajeltiin aamulla Pieksämäelle, pakkasta oli yli 15 astetta kuten viimeksikin eli kylmää! Koiria oli ilmottautunut kokeeseen paljon, tuomarina alokasluokassa toimi Marko Puranen. Viima oli iloisella ja äänekkäällä päällä, mikä lupaili ihan hyvää. Jotenkin se viimeinen vire katosi kun mentiin kehään... Pikkujutuissa taas ongelmia vaikka ollaan niitä tarkoituksella tehty paljon. Irti seuraamisessa tuli taas ihan samassa kohti jätätys kuin viimeksikin, nyt en vaan nollannut liikettä itse kun en koskenut koiraan. Tuntuu että Viima jotenkin nyt lukee ja muistaa tuon paikan ja että siellä ei ole kivaa tms. kun ihan samat virheet toistuu samoissa kohdissa. Seuraamisen epävarmuus heijastui sitten vähän muihinkin liikkeisiin ja tuli mm. ihan kumma luoksetulo. Pisteet ja selostukset:

Luoksepäästävyys 10 (ei ongelmaa, pysyi hyvin paikallaan)
Paikalla makaaminen 8 (hyvä makaaminen, kaksoiskäskystä istumisessa pisteet pois)
Seuraaminen kytkettynä 8,5 (ihan nätti, ei ongelmia)
Seuraaminen irti 5 (alku meni upeasti, ekan täyskäännöksen jälkeen jäi, alkoi nuuskimaan ja tuli mukaan vasta parilla käskyllä, koko loppupätkä ihme laahustamista)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7 (ainakin kaksoiskäsky istumiseen, luultavasti liikaa varmistelua)
Luoksetulo 0 (siis mitä ihmettä, koira istuu kuin tatti, kääntelee vaan päätään kun kutsun ja kolmannella käskyllä tekee hienon ja nopean luoksetulon ja vielä hyvän eteen istumisen sekä sivulle tulon eli lähes täydellisen liikkeen, harmi vaan että kolme käskyä nollaa koko homman...)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5 (hyvä seuraaminen ja pysähdys, hieman vino istuminen)
Estehyppy 9,5 (hyvä hyppy ja pysähdys, taaskin hieman vino istuminen)
Kokonaisvaikutus 8 (tuomari sanoi että teki hyvää työtä, mutta mukana sitä epävarmuutta)
yht. 131p

Että semmoista. Viima teki parhaansa, harmittaa vaan kun en oikein osaa sanoa että mistä tuo epävarmuus juontaa, kaikki liikkeet on kyllä hallussa, niitä on treenattu sekä liikkeenohjauksessa että palkatta. Paikanvaihdos voisi tehdä terää, näkee sitten ainakin että toimiiko eri lailla kun ei yhdistä paikkaan mitään.

Pieksämäki 5.1.08

Lähdettiin Pieksämäelle Pauli Härkösen arvostelemaan kokeeseen. Päivä oli jäätävän kylä pakkaspäivä ja ohjaaja oli kyllä ihan syväjäässä ja Viimaakin kerrostalokoiran meinasi välillä paleltaa kaikki seisoskelu. Koe meni suurimmalta osalta ihan ok, se viimeinen silaus jäi puuttumaan ja saatiin sitten loppujen lopuksi vain 3-tulos. Tuntuu että Viimalla saattaa olla näin juoksujen jälkeen vähän hormonit sekaisin ja senkään takia ihan parasta terää ei nyt löytynyt. Isoin ongelma tuli irtis seuraamisessa, jonka nollasin lopulta koskemalla koiraan. Myöskään perusjutut jotka normaalisti toimii, kuten makaamisesta istuminen olivat tänään ihan hukassa ja jouduin antamaan paljon kaksoiskäskyjä. No toinen koe, katsellaan taas vähän ajan päästä uudestaan.

Tarkat pisteet ja selostukset:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 6 Kaksoiskäskyt sekä maahanmenossa että istumisessa.
Seuraaminen kytkettynä 8 Hihna kuulemma kiristyi polviani vasten täyskäännöksissä kun annoin sen roikkua liian alhaalla.
Seuraaminen taluttimetta 0 Lähti hienosti. Ekan täyskäännöksen jälkeen jätätti hieman ja jäi loppujen lopuksi ihmettelemaan kentän laidalla olleita agilityesteitä. A-este oli siinä oikein hollilla, varmaan viime agitreenit olivat vielä mielessä. Nollasin liikkeen ottamalla Viimaa kiinni pannasta, muuten siitä olisi jotain pisteitä tullutkin jos olisin vaan antanut sen himmailla perässä
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 Kaksoiskäsky istumiseen, muuten oli hieno .
Luoksetulo 9 Viima pomppi luokse ihan innoissaan ja istua tärskäytti kauniisti vinoon eteen istumaan.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5 Katsoin itse varmaan perään liian selkeästi, muuten oli hyvä.
Estehyppy 8 Hyppäsi kauniisti tuomarinkin mielestä, mutta istahti samantien.
Kokonaisvaikutus 8

Kieltämättä vähän harmitti, seuraamisessa ei pitäisi kyllä olla mitään ongelmaa. Täällä edellisen viikon treeneistä seuraaminen, joka ei sekään ole täydellinen lähinnä ohjaajan takia, mutta kuitenkin ihan hyvää seuraamista nätillä kontaktilla. Ja irti seuraamisen kun nollaa niin ei paljon ole mahdollisuuksia enää 1-tulokseen. Muita ylläreitä oli tuo makaamisesta istuminen, sekin on kuitenkin sujunut hyvin. Ehkä se nyt oli vaan sitä yleistä ongelmaa että V ei ollut ihan täysin kuulolla.

17.11.07 Viima ALO1!

Starttasimme toko-uramme Pieksämäellä Pauli Härkösen tuomaroimassa hallikokeessa. Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja Vesa toimi kuskina ja henkisenä tukena jännittävälle ohjaajalle, mikä oli kyllä erittäin hyvä koska tuossa mielentilassa ajeleminen ei välttämättä olisi ollut kaikista paras idea ;). Alokasluokkaan oli ilmoittautunut 16 koirakkoa ja me saimme numeron 15 eli omaa yksilösuoritusta sai jännittää vielä pitkään. Paikkamakuu tehtiin kahdessa ryhmässä heti alkuun ja me olimme toisessa ryhmässä. Tässä kokeen pisteet omalta osaltamme, jokaisen osion jälkeen hieman selostusta mitä tapahtui.

Luoksepäästävyys 10: Tässä ei ollut ongelmaa, Viima pysyi hienosti paikallaan kun tuomari kävi taputtelemassa.
Paikalla makaaminen 9,5: Paikkamakuu oli aika katastrofaalinen, Viiman oikealla puolella maannut koira häiriintyi Viiman vasemmalla puolella olleen koiran piippaamisesta. Oikean puoleinen koira lähti menemään piippaajaa kohti ja koska Viima oli siinä välissä niin tuli Viiman luokse. Viima makasi vähän aikaa kun toinen nuuski ja härkki, mutta nousi sitten ylös ja lähti karkuun, toisen koiran tullessa perässä. Lähdimme toisen koiran ohjaajan kanssa heti liikkeelle, mutta siinä kerkesi jo syntyä hässäkkä eli Viima paineli hämmentyneenä karkuun toinen koira perässään. Sain Viiman tulemaan luokse ja otin sen syliin, toinen koira jatkoi edelleen matkaansa ja menikin sitten sen piipanneen koiran luokse ja sama juoksuhässäkkä alkoi taas. Tässä vaiheessa taisivat lähes kaikki koirat nousta. Häirinnyt koira poistettiin paikkamakuusta ja kaikki muut saivat onneksi uuden yrityksen. Voi sanoa että kyllä jännitti miten Viima pysyy, mutta neiti oli aivan mahtava ja pysyi upeasti koko 2 minuuttia. Siinä vaiheessa olin jo niin onnellinen että muiden osioiden tuloksilla ei olisi ollut mitään merkitystä...0,5 pistettä lähti koska koira oli hieman levoton eli Viima käytännössä vaihtoi kaksi kertaa hieman asentoa. Mutta kuka ei olisi vähän levoton alkuhässäkän jälkeen, siihen nähden Viiman paikkamakuu oi täysi kymppi. Sekä maahanmeno että istuminen olivat kumpikin ripeitä ja hyviä.

Seuraaminen kytkettynä 8: Seuraaminen lähti hyvin, mutta ekan suoran puolessa välissä Viima rupesikin yhtäkkiä rapsuttelemaan ja annoin sille toisen käskyn. Muuten taisi sujua ok, juoksuun lähdettäessä pomppasi ilmaan. Mutta käännöksissä pysyi hyvin mukana ja perusasennotkin toimivat. Meinasin itse lopettaa seuraamiskaavion vähän liian aikaisin :D ja liikkeenohjaaja sanoi että vielä pitää jatkaa. Hyvin ne aivot pelaa jännityksessä...
Seuraaminen irti 7: Nyt Viimalla oli intoa vaikka muille jakaa, lähti hyvin ja hyvällä paikalla sekä kontaktilla joka säilyi koko suorituksen. Juoksupätkässä ilo purkautui iloisena pomppimisena jota säesti vielä iloisempi haukahtelu. Pitihän sitä mammalle kertoa miten hauskaa homma on kun ollaan tälleen yhdessä lähdetty riehumaan :D.
Liikkeestä maahanmeno 10: Tämä oli kyllä parasta Viimaa, hyvä, iloinen seuraaminen sekä hieno heittäytyminen maahan ja ripeä istuminen.
Luoksetulo 9: Viima tuli vauhdilla, en oikein ole varma mistä piste lähti koska tuomari ei sitä kommentoinut. Epäilisin että olisi saattanut toivoa tiiviimpää istumista eteen tai sitten annoin liikaa vartaloapuja sivulle menossa, mistä Salmekin mulle viimeksi huomautti ja mitä itse en oikein tiedosta.
Liikkeestä seisominen 6: Hyvä seuraaminen ja pysähdyskin ihan ok, mokasin itse kun annoin toisen käskyn ja se tuli vielä ihan liian myöhään. Ei olisi kaivannut sitä käskyä ollenkaan ja tajusin itsekin ihan saman tien että nyt mokasin. Mutta ehkä sitä tästä oppii...
Estehyppy 8: Hyppäsi innokkaasti ja lennokkaasti ja jäi häntä heiluen seisomaan. Liikkui kuitenkin hieman kun palasin sivulle ja istui ennen käskyä.
Kokonaisvaikutus 8,5: Tuomarilta ei kauheasti kommentteja herunut, mutta varmaankin seuraamisen haukkuminen rokotti ainakin jonkin verran.
yht. 166p. 1-tulos

Viima toimi hienosti ja vire ja kontakti paranivat loppua kohden koko ajan. Kokemusta vaan lisää kehiin kummallekin. Parasta oli juurikin se että Viimalla oli koko ajan tosi kivaa, pienet haukahtelut ja pomppimiset ei haittaa minua pätkääkään jos tuollainen ilo säilyy. Katsojilta tuli myös kommentteja että into oli mahtava. Pitää vielä kuitenkin hioa pikkujuttuja ja sitten suunnataan seuraaviin kokeisiin!