Läpi esteiden, lajista riippumatta

Hikipinkotreeniviikko takana, joka päivä ollaan jaksettu ajella kentälle. Mutta keväisessä säässä treenaaminen on vaan niin parasta!

Torstaina nähtiin Raisan kanssa. Aloitettiin luoksetulolla, josta takapalkkaa heti stopista. Tosin ensin piti treenata alun nykiminen pois, sen verran Rieha oli kierroksilla. Lisäksi otettiin taas lopun vahvistusta, koko ajan miettii vähemmän kiertämistä.

Sitten zetaa, jossa oli kauhean hyvä fiilis. Onnistuin keskittymään käännöksiin ja koiraan, ei tullut vääriä jääviä ja tehtiin yhdessä. Riehan jäävät on kyllä superhienot silloin kun ne onnistuu. Raisan liikkurointi sen sijaan vähän aiheutti häiriötä ja meinasi jarrutella liikkurin käskystä, eli käveltiin sitten vaan zetaa.

Tunnarin Rieha teki aivan sairaan hienosti, täysiä sinne, oman nosto ja täysiä takaisin. Huisin hieno! Pitokin oli hyvä. Vahvistelin sitä vielä ohjatun kapulan kanssa ja hyvin saatiin onnistumisia.

Loppuun vielä seuruuta. Käännökset sujui, mutta hieman se meinaa poikittaa takaosasta. En näe sitä itse, koska pitää etupään hyvin paikallaan. Hankalaa, se on varmaankin sitten seuraava projekti, kunhan saadaan käännökset hyvään kuosiin.

Loppuun Rieha teki paikkamakuun samalla, kun Naru treenasi ja ammuin sille. Tämä oli pitkän tauon jälkeen Riehalle vähän turhan kiihdyttävä kombinaatio ja se ponkaisi ylös ekasta laukausesta. Tajusi heti virheensä ja meni maihin. Kävin vielä laittamassa sen uudestaan maahan ja sen jälkeen makasi ihan ongelmitta loput laukaukset. Eihän näitä kannata liian helposta taas aloittaa :D.

Perjantaina kävin Viiman ja Riehan kanssa hallilla. Tarkoituksena oli treenata Riehan kanssa välistävetoja ja niillä aloitettiin. Ja niistä ei tullut mitään. En tiedä ohjasinko oikeasti niin huonosti, mutta Rieha ei vaan kääntynyt. Ja sitten kun se kääntyi, niin hyppäsi ihan miten sattuu. Siinä vaiheessa kun se kaatoi koko hyppyesteen ja rimanpidike jäi sen kainaloon ja irtosi, niin päätin lopettaa. Ei se yleensä ole noin hillitön, tiedä sitten mikä oli nyt ongelmana.

Siirryttiin tokoon. Seuruun käännöksiä tehtiin paljon. Edelleen tuntuu, että alan löytämään sen yhteyden niihin, mitä kaivataan. Toivotaan, että sama fiilis kantaa kokeessa!

Kaukoja tehtiin riman kanssa ja luoksetulon stoppeja peruuttelujen kera myös. Hirveän hyvin se keskittyi tokoilemaan, vaikka agi meinasi lähteä lapasesta.

Viima kävi aksailemassa myös. Se teki omaa, varmaa tahtiaan. Sitten leikittiin ja voi miten porokoira hullaantuikin kun varastin sen lelun ja juoksin karkuun. Se oli suorastaan hillitön, aika hauska :D. Viima on niin oman tiensä kulkija, joten aina kun sen saa innostumaan tuollaisesta niin se on aivan huippuhienoa ja -hauskaa. Siitä näkee niin aidosti sen innostuksen (tai innostumatomuuden).

Eilen käytiin taas ulkokentällä. Pari muutakin koiraa oli tokoilemassa, eli vähän häiriötäkin saatiin. Seuruutreeni jatkui. Juoksu on edelleen vaikein, mutta työstetään. Siinä minun on itse vaikein pitää koiraan yhteys, kun joudun miettimään omaa etenemistä niin paljon. Mietin, että ehkä alitajuisesti pelkään myös kaatumista. Juoksupätkällähän viime kesänä kaaduin ja mursin käteni. Toisaalta tähänkin auttaa se, että en juokse ihan täysiä, vaan aika hillitysti.

Tunnari tehtiin liikkuroituna. Ensimmäinen toisto oli hieman levoton kapuloilla, toinen oli parempi ja kolmas aikalailla täydellinen. Keskittyy ja parantaa siis hienosti. Uskon, että kapulan viejäkin hieman vaikuttaa menoon, nyt oli tärkeä ihminen, niin nostatti fiilistä enemmän.

Kaukoja jumpsittiin myös. Alkuun oli hankalaa, eikä millään malttanut siirtää painoa. Mutta kun vaan sitkeästi piti kiinni kriteeristä, niin alkoi löytymään. Apukepit on niin mun pelastus tässä, niiden avulla näen kauempaakin, jos liikuttaa jalkoja. Loppuun vielä luoksarin lopun vahvistusta, toistoja ja toistoja.

Tänään käytiin taas ulkokentällä. Alkuun metallinoutoa tasamaalla. Näissä ei ongelmia. Keskimäärin joka toisen nosti vinoon, eli ihan hyvä prosentti. Selkeästi tykkää itsekin kantaa niin, mutta aina ei ehdi ottamaan vinoon. Ja toisaalta, palautusvauhti on hyvä kummassa vaan versiossa, joten sitä ei tarvitse tässä vaiheessa kauhasti jankata.

Zetaa tehtiin ensin itsekseen, sitten liikkuroituna. Käännäköset sujui, mutta sain sen kerran kiinni väärästä jäävästä. Tällä kertaa teki seisomisen istumisena. Analysoin tämän heti, minulla ei ollut yhteyttä koiraan käskyä antaessa ja se jäi omilleen. Taas kun keksityin, niin onnistui.

Seuruun käännökset oli tietysti ohjelmistossa. Ja mikä ihana fiilis niissä olikaan! Jopa juoksu sujui aivan sairaan hyvin, Rieha piti paikan ja minä hoidin myös oman hommani. Ihanaa kun tuntuu, että edistyy.

Tunnarista kolme toistoa. Rieha teki hyvää työtä, mutta piti analysoida omaa tekemistä lopussa. Tajusin, että alitajuisesti niiaan, kun Rieha tulee eteen, jolloin se jää kauemmas. Tämä on ehkä peruja siitä, kun pelkäsin, että törmää. Kuitenkin se on aika voimakas signaali Riehalle ja jää heti kauemmas. Ilman niiausta toi kapulan paljon paremmin. Taas yksi juttu itselle muistettavaa, huoh :D.

Zeta ja luoksari tehtiin liikkuroidusti ja ketjutettuna. Zeta oli hieno. Luoksarin eka stoppi oli aivan sairaan makea, joten palkkasin Riehan suoraan siitä. Hyvä fiilis!

Tuike pieni kävi verestämässä tunnaria, luoksetuloa ja metallinoutoa. Voi sitä innon ja ähinän määrää. Oli ihan yllättynyt miten hyvin se muisti taas tunnarin, oma nousi varmasti pariin otteeseen. Ihana mummo :).

Tässä vielä vähän videota Riehan kaukotreenistä. Tunnarikapulat on hyvänä merkkinä siitä, jos liikkuu. Aika kivasti se ajattelee. En tiedä saanko niistä koskaan sellaisia superrauhallisia, koska Rieha vaan on niin sähäkkä. Mutta ei nää kovin huonot kuitenkaan ole, vai mitä ootte mieltä?

Ja hei, käykääpä kurkkaamassa Riehan pennun Terran eka möllitoko, aika päheä :)! http://terrakendi.blogspot.com/2015/04/nakkiluokan-kakkonen.html