torstai 12. joulukuuta 2013

Kokonaista yksi vuorokautta

Pentujen eka vuorokausi on takana (taidetaan mennä itse asiassa jo tokaa). Ne on aivan mielettömän ihania. Aina sanotaan, ettei pikkupennut tee vielä mitään, mutta kyllä ne tekee. Ne möyrii ja syö ja nukkuu ja näkee unia ja heiluttaa häntää ja kiipeilee toistensa päällä ja önisee syödessään ja vaikka mitä. Ne on vaan niin suloisia!

Pikkuinen kuono lepää
Punnitsin pennut tänään ja jokainen oli saanut hienosti lisää painoa, eli maito tosiaan maistuu. Painot oli lisääntyneet 14-30g, jännä nähdä mitä huomenna. Isoin tyyppi on edelleen tummanruskea tyttö, joka painoi tänään 385g. Kokomusta tyttö on hyvänä kakkosena. Vaaleanruskea poika on painoltaan pienin, mutta se on tosi kova syömään ja tuntuu, että roikkuu maitobaarissa aina. Se olikin saanut melkein yhtä paljon painoa lisää kuin tummanruskea siskonsa. Mutta pääasia on, että kaikki on tosi reippaita ja maito maistuu.

Maitobaari on välillä suorastaan ruuhkainen, tässä syömässä kuusi pentua
Toinen mustista tytöistä nautiskelee ruokahetkestä
Tässä b&t poika, 2. musta tyttö, vaaleanruskea poika, 1. musta tyttö ja ruskea tyttö. Taustalla vielä b&t tyttö.
Rieha on aivan huippu noiden kanssa. Hoivaa ja syöttää koko ajan. Ulkona se käy niin nopeasti kuin ikinä ja äkkiä takaisin laskemaan pentuja. Tänään se antoi minun punnata pennut hienosti, mutta toimitusta piti seurata tosi tarkkaan. B&t poika huusi kuin syötävä ja se huolestutti mutsia kovasti. Mutta niinhän sen kuuluukin.

Ruoka sille maistuu. Sai tänään kolme kertaa muonaa ja kerran lihaa ja kermaviiliä. Kaikki syötiin hyvällä ruokahalulla. Se jopa halusi tulla keittiöön seuraamaan ruuan valmistusta, mutta itse ruokailu piti keskeyttää, koska pennut. Lopun se saikin sitten laatikossa, niin kuin muutkin ruuat.

Iso tassu ja pikkutassut (b&t poika)
Kokomusta tyttö edessä ja takana Matti Myöhäinen eli kokomusta poika
Pystykorvat tuli tänään kotiin. Ne haistoi heti, että nyt on jotain outoa ja tulivat sisään tosi varovasti. Ja voi sitä nuuskinnan määrää. Tuiken ilme oli jotain niin hauskaa, kun se kuuli pentujen vikinää oven läpi. Se meni eteiseen ja sitten yläkertaan ja lopulta se tuli seisomaan eteeni, ikään kuin koittaen kertoa että etkö nyt hemmetti kuule tuota ääntä ja mistä se tulee. Eiköhän se nopeasti totu. Rieha on käynyt pentuhuoneen ulkopuolella pari kertaa ja niiden välit on ihan ok. Tosin pentuhuoneeseen pystykorvia ei tietenkään päästetä, luulen, että siinä menisi Riehan raja.

Pennut rivissä (vai jonossa?)
Semmoisia pennutuoksuisia kuulumisia meiltä. Tuskin muuta on luvassa lähiviikkoina, eli varautukaa :)

2 kommenttia:

Minna Virtanen kirjoitti...

Voi mitä pieniä ihanuuksia. Pennut on vaan niin ihania ja miten emät tietää, mitä pitää tehdä <3

Iitu kirjoitti...

Suurenmoiset onnittelut! Hienoa, että kaikki on sujunut tosi hyvin :)