perjantai 29. joulukuuta 2006

Tuiken ja Viiman vanhoja treenejä 2006

Treenipäiväkirja 2006
Yritän tänne kirjoitella jotain pientä eri harjoitusten sujumisesta ja lähinnä ohjatuista sellaisista :). Agiradat on sinne päin-piirroksia eli eivät ole sen kummemmin mittakaavassa, kunhan esteet ovat suunnilleen siellä missä muistelen niiden olevan ;).
29.12.06 Kumpikin parkkiksella tokoilemassa
Lenkillä olessa pysähdyin valaistulle parkkikselle ja otin kummankin kanssa muutamia juttuja. Ensin Tuiken kanssa ja Viima odotti tolpassa ja sitten toisin päin. Viima oli hieman eri mieltä odottamisesta ja möykkäsi ja hyppeli itsekseen kun olisi halunnut mukaan. Tuike sen sijaan odotti aikuisen arvokkuudella nätisti.
Tuiken kanssa otin aluksi liikkeestä seisomista. Tuikea hieman häiritsi Viiman haukkuminen ja se oli alkuun vähän varpaillaan, ja siitä syystä sivulle istuminen meinasi unohtua alkuun. Viiman haukkuminen onkin Tuikelle hyvää häiriötä koska se nimenomaan ottaa paljon häiriötä toisten koirien ääntelystä. Nopeasti Tuike tottui haukkumiseen ja liikkeestä seisominen sujui hyvin, pysähtyminen oli nopea ja hyvä.
Uhmasin ehkä vähän kohtaloa mutta otin heti liikkeestä seisomisen jälkeen vielä liikkeestä maahanmenoa. Pelko sekaantumisesta oli turha ja sekin sujui mainiosti. Valmisteleva osuus oli hyvä ja maahan meno nopea.
Lopuksi tehtiin Tuiken kanssa vielä seuraamista. Tein kaksi pitempää pätkää, joissa mukana käännöksiä ja täyskäännöksiä. Tuike seurasi hyvin mukana, kontakti säilyi koko ajan, vaikka paikka menikin välillä turhan sivulle. Käännöksissä se haki paikan taas tiiviimmin. Olin kuitenkin tyytyväinen seuraamiseen, pääasia on että Tuikella on intoa ja halua tehdä ja se pitää itse hyvin kontaktia nyt kun itse en tuijota sitä koko ajan.
Viima oli odottelun jälkeen mukana ihan sata lasissa, alku meinasi olla pelkkää riemusta pomppimista. Kun pyysin sivulle niin se tuli kuitenkin nopeasti ja hyvin ja teimme hieman seuraamista. Viimalla oli tosi hyvä kontakti, tempo ja paikka lähes koko ajan. Palkkasin välillä kun kontakti oli hyvä mutta pidin käden kuitenkin normaalisti ylähäällä eli en vedättänyt namilla. Istuminen pysähdyttäessä oli nopea ja tiivis. Olin tosi tyytyväinen tähän, Viima jaksoi keskittyä vähän pitempäänkin matkaan mutta oli silti innokas ja iloinen.
Teimme myös pari luoksetuloa. Viima jäi odottamaan hienosti ja tuli käskystä nopeasti eteen istumaan. Avitin vielä hieman kädellä eli pidin sitä oikealla kohdalla, mutta Viima tuli itse tosi tiiviisti ja innokkaasti eteen. Hyvä luoksetulo ja odottelun matkaa voi myös alkaa pidentämään kunhan juoksut on ohi.
28.12.06 Kumpikin koti-tokoa
Viiman kanssa harjoittelimme sivulle tuloa ja siirtymisiä sivulla. Maahan menoa on kai harjoiteltu vähän liikaa kun välillä tuntui että Viiman ratkaisu kaikkeen (esim. pieneen odotteluun) on maahan meno. Kun siitä ei palkkaa nyt kuitenkaan tullut niin sivulle tulo alkoi taas sujumaan. Otin myös pieniä pätkiä seuraamista ympyrässä, koira sisäpuolella. Viima piti paikan hyvin ja ympyrässä seuruuttaminen pitää kontaktin hyvin yllä.
Tuiken kanssa otimme noutoa. Alkuun tein muutaman perus-noudon puukapulalla. Muuten ok, mutta perusasento oli vähän väljä. Harjoittelimme myös kapulan pitoa ja Tuike piti kapulaa nätisti niin kauan kun otin sen suusta, ei yrittänytkään tiputtaa liian aikaisin. Normaali nouto sujuu hyvin joten ajattelin testata vielä metallikapulalla, jota olemme kokeilleet vasta pari kertaa ja Tuike ei siitä ole kauheasti tykännyt. Tällä kertaa palkkasin Tuike muutaman kerran kun se vaan koskikin kapulaan hampaillaan ja päätin sitten kokeille ihan heittämällä kapulan vähän matkan päähän ja pyytämällä tuomaan. Alkuun Tuike tökki kapulaa kuonolla ja koitti raapia tassuilla, mutta sitten se yhtäkkiä otti sen suuhun ja toi hienosti. Myös toinen kerta onnistui hyvin. Jee, kohta on metallinoutokin hanskassa :).
26.12.06 Tuike: mölli-agi
Käytiin kuukauden treenitauon jälkeen testaamassa agilityn sujumista möllikisoissa. Siellähän sitä harjoitusta saa ;). Osallistuimme mini-mölli radalle, jossa tuli yksi kielto, joka oli ihan oma moka kun sekä sanoin väärän esteen (A kun olisi pitänyt mennä putkelle) ja rintamasuuntakin oli ihan minne sattuu. Tuike ei tehnyt A-estettä mutta kävi sen luona kääntymässä eli siitä kielto. Ihanneaika alittui n.20 sekunnilla, mutta vauhti ei ollut paras mahdollinen. Tuike oli selkeästi vähän ihmeissään kun yhtäkkiä tehtiinkin agia ja olisi varmasti tehnyt nopeamman radan jos olisimme päässeet kokeilemaan toisen kerran. Olin kuitenkin suoritukseen tyytyväinen ja sillä irtosikin luokan voitto.
21.12.06 Tuike: liikkeestä maahanmeno
Lenkillä oli pakko testata liikkeestä maahanmenon sujuvuutta nyt kun on taas keskitytty liikkeestä seisomiseen. Pelko sekaantumisesta oli turha ja maahanmeno sujui lähes täydellisesti, itse vielä hieman käännän päätä liikaa käskyä antaessani, mutta Tuike teki hienosti ja nopeasti.
20.12.06 Kumpikin kotitokoa
Viereisellä parkkiksella kummankin kanssa erikseen pieniä pätkiä liikkeitä.
Viiman kanssa aloitin seuraamisella. Alku sujui hyvällä kontaktilla, loppua kohden meinasi kiinnostus kadota. Tein sitten lyhyempiä pätkiä mahdollisimman innokkaasti ja silloin sujuikin ok. Sivulle tulo on hyvä, toimii ilman käsiapuja ja se on tiivis.
Muistuttelin mieleen myös seisomista. Aluksi käytin käsimerkkiä ja palkka saman tien suuhun, mutta Viima tajusi idean tosi nopeaan ja pian riitti pelkkä käsky. Tein pysähdyksiä Viiman kulkiessa vapaasti mukana. Kestoa pitää vielä treenata, koska kehun jälkeen lähtee helposti haahuilemaan.
Luoksetulossa harjoittelin ensin eteen istumista. Jätin Viima, kutsuin luokse ja pidin makupalaa oikealla paikalla että varmasti istuu oikein. Makupalan kanssa eteen tulo sujui hyvin, joten jätin sitä vähän vähemmälle. Ilman makupalaa istuminen ei ole niin tiivis eli voimme vielä aivan hyvin harjoitella tiivistä istumista makupalan kanssa. Otin myös pelkkää vauhtia luoksetuloon narupallon kanssa ilman eteen tuloa. Se toikin mukavasti vauhtia peliin ja pallonkin kanssa Viima kuitenkin odotti kauniisti.
Viima oli ehkä hieman hakusessa tänään vaikka koitin ottaa lyhyitä pätkiä ja mahdollisimman innokkaasti, sillä on varmaan juoksut kohta tulossa niin saattaa senkin takia olla vähän vaisu. Kun hain Tuiken ja jätin Viiman niin eiköhän neiti tietysti silloin olisi halunnut touhuta ihan mitä vaan. Pitää käyttää tuota kateusmomenttia enemmänkin hyödyksi :).
Tuike taas oli oikein vauhti päällä. Aloitin seuraamisella. Alkuun otin yhden pitemmän L-muotoisen pätkän, missä oli myös juoksu mukana. Alku sujui tosi hyvin, mutta juoksun jälkeen kontakti hieman katosi. Harjoittelin sitten vauhdin muutoksia erikseen, muistaen aina antaa käskyn vauhdin muuttuessa. Kontakti säilyi hyvin ja Tuike oli innoissaan mukana. Pieneksi ongelmaksi on innokkuuden myötä alkanut muodostua se etteä Tuike innoissaan ennakoi seuraa-käskyä ja meinaa lähteä liikkeelle ennen kuin itse kerkeän mukaan. Harjoiteltiinkin liikkeellelähtöjä ja pysähtymisiä erikseen, palkka tuli vaan oikeasta suorituksesta. Pysähdyksissä olen itse ongelmana kun tuppaan vähän töksäyttämään sen kesken liikkeen, jolloin Tuike jatkaa matkaa innokkaassa seuraamisessa vielä vähän kun ei kerkeä mukaan. Koitinkin nyt selkeästi hidastaa vauhtia ennen pysähdystä ja se auttoikin heti ja Tuike pysähtyi oikeaan kohtaan.
Jatkettiin myös seisomisen harjoittelua. Siinä on selkeästi taas käsitys mistä on kyse. Valmisteleva osuus oli koko ajan tiivis ja hyvä, käskyn jälkeen se pysähtyi nopeasti jonka jälkeen otin vielä itse muutaman askeleen ja palkkasin. Pysähtyminen oli oikein hyvä, palatessani palkkaamaan yritti pari kertaa liikuttaa etutassuja mutta en silloin palkannut ja se jäi nopeasti pois.
Luoksetuloa teimme taas ensin normaalisti ja sitten pysäytyksellä pallon kanssa. Kiva huomata että pysäytyksen harjoittelu ei vaikuttanut normaaliin luoksetuloon ja olenkin koittanut pitää ne mahdollisimman erillään eri käskyillä ja vaihtelemalla liikettä epäsäännöllisesti. Pallolla palkkauksesta Tuike on aivan innoissaan ja pysähtyy kuin seinään.
18.12.06 Tuike: toko
Laukaan tokossa kasvihuoneella. Tällä kertaa Tuike ei ollut enää moksiskaan paikasta ja se oli muutenkin innokkaalla päällä.
Aloitimme paikkamakuulla. Rivissä oli kolme koiraa, matkaa parisenkymmentä metriä ja aikaa reilu pari minuuttia. Tuike makasi mukavan rauhallisesti täyden ajan. Koulutusohjaaja kulki häiriöksi koirien välistä ja edestä, Tuike vähän vilkuili mutta pysyi kuitenkin nätisti paikallaan. Oikein hyvä paikalla olo.
Seuraavaksi katsoimme seuraamista, josta saimme pitkästä aikaa jopa kehuja :). Nyt tuntuikin siltä että sujui tosi hyvin, kontakti säilyi koko ajan ja paikka oli hyvä. Käännökstenkin harjoittelu on selkeästi tuottanut tulosta ja paikka ei katoa niin paljoa. Saimme kommenttia että selkeästi olemme treenanneet ja nyt näyttää tosi hyvältä. Tyytyväinen olin siis tähän suoritukseen.
Liikkeestä seisominen oli hieman hakusessa. Ekalla keralla Tuike teki täydellisen liikkeestä maahanmenon joten palailimme taas perusasioihin muistuttaaksemme sen mieleen. Vähän tuotti alkuun vaikeuksia palkata oikesssa kohtaa mutta lopulta se alkoi sujumaan. Käytin tuplapalkkaa eli käskyn ja pysähdyksen jälkeen palkka, muutama askel ja taas palkka. Lopulta se alkoikin sujumaan. Valmisteleva osuus oli koko ajan tosi hyvä, Tuike oli hyvin kuulolla ja innokas, mihin oli tyytyväinen.
Otin myös vähän luoksetuloa. Perinteinen luoksetulo sujui hyvin, luoksetulo oli nopea ja perusasentokin suora. Sen lisäksi harjoittelimme vähän myös luoksetulon pysäytystä pallolla ja se sujui myös mainiosti. Tällä kertaa Tuike ei myöskään alkanut ennakoimaan pysähdystä hidastelemalla vaan tuli aluksi nopeasti luokse ja pysähtyi innokkaasti palloa odottamaan.
Treenit menivät oikein mukavasti kaikin puolin. Tuikella oli tekemisen meininkiä ja vähän oli moitittavaa.
14.12.06 Kumpikin tottista
Illalla vielä kummankin kanssa pikkaisen liikkeitä parkkiksella hurjassa vesisateessa. Viiman kanssa seuraamista, jossa palkkaan säännöllisen epäsäännöllisesti kun on oikealla paikalla. Seurasi innokkaasti, namien pureskelun ajaksi (vaikka ne on minimaalisia) hieman hidastaa ja jätättää mutta hakee taas paikan mukavasti. Vesa touhuili myös Viiman kanssa maahan menoja ja istumisia ja näytti sujuvan oikein mukavasti. Viima oli ihan innoissaan ja taisipa siinä jotain kaukokäskyjen alkeitakin tulla. Ottivat myös luoksetuloja ja Viima odotti hienosti ja käskystä tuli innosta hyppien luokse. Eteentuloa eivät ottaneet vaan lähinnä vauhdikasta menoa.
Tuiken kanssa otin perusasentoja ja paikka alkaakin jo löytymään, hieman vielä havaittavissa vasemmalle väistöä, mutta vähenevissä määrin. Pienet seuraamispätkätkin sujuivat hyvin, Tuike oli oikein innokkaalla päällä ja tepsutti vieressä hyvällä kontaktilla. Hieman lätäköt haittasivat perusasentoja (ja niitä olikin paljon ja syviä etten edes kerinnyt kaikkia väistelemään) eli pylly meinasi jäädä vähän ilmaan. Lopuksi vielä muutama seisominen ja se onkin palautunut hyvin mieleen. Alkuun otin muutaman muistutuksen itse eteen menemällä ja pysäyttämällä, mutta lopuksi tein enemmän liikkeenomaisesti.
14.12.06 Viima: jälkeä
Kuivemmalla hetkellä (ja aurinkokin jopa pilkisti vähän aikaa) käytiin tekemässä pieni jälki nurmikentälle. Jäljellä oli pituutta ehkä n. 40 metriä yhdellä käännöksellä oikeaan, vanheni myös jonkun aikaa. Tällä kertaa vähensin hieman makkaraa jäljeltä, mutta tallasin edelleen tiiviisti.
Viima huusi alkuun odotellessa kun tein jälkeä, mutta rauhoittui sitten kiltisti odottamaan. Kun tulin hakemaan sitä niin sitten meinasi pelihousut revetä innosta, mutta en päästänyt sitä menemään ennen kuin hiljeni hetkeksi. Lähtö oli innokas mutta jäljen alku meni vähän kummallisesti. Se meinasi mennä jäljestä ohi oikealle, tuuli saattoi tuoda hajua siellä olevasta lopun palkasta. Vähän aikaa siinä hieman pyöri kunnes löysi jäljen kunnolla. Tällä kertaa jäljestys oli mukavan rauhallista, mutta kuitenkin intensiivistä ja Viima söi melkein kaikki namit matkalla eikä vaan haistanut niitä ja jatkanut matkaa. Kulma sujui kuin unelma, ei tarvinnut yhtään avustusta ja Viima veti sen nenä tiukasti maassa. Lopussa hieman meinasi jäljestää taas sivuuttain, mutta ei kääntynyt kuitenkaan taakse ja nenä pysyi maassa.
Tänään Viima oli normaalia rauhallisempi, jälki oli myös hieman pidempi kuin mitä ollaan otettu ja namia vähemmän. Ehkä vaikeutus olikin siis paikallaan.
13.12.06 Tuike: seisomista ym.
Redi-tollerin ja Minja-bortsun kanssa vähän harjoittelemassa pienellä hiekkakentällä sateissa säässä (oi ihana joulukuu...). Tänään päätin ottaa seisomisen linssin alle, se kun on viime aikoina jäänyt vähän maahan menon jalkoihin.
Ennen seisomis-treenejä otin yhden paikalla makuun. Aikaa n. pari minuutti ja matkaa ehkä 15m. Tuike pysyi nätisti ja oli aika rauhallinen, kehuin sitä kun makasi levollisesti. Vierelle palatessa palkkasin vielä rauhallisesti maahan ja vapautin.
Seisomisen aloitin muistuttelemalla taas mieleen seiso-käskyn perusjuttuja. Tuike käveli vierellä suht vapaasti, annoin seiso-käskyn, käännyin sen eteen ja palkkasin. Nopeasti se taas muistui mieleen ja Tuike alkoi pysähtelemään nopeasti, eikä yrittänyt tarjota maahan menoa tms. Siirryinkin sitten pallo-palkkaan eli nopean pysähdyksen jälkeen lensi pallo. Tästä Tuike tykkäsi kovasti ja pysäytykset toimivat hienosti. Testasin pallolla palkkausta myös muutamassa luoksetulon pysäytyksessä ja se toimikin hyvin, ainoa vaan että vauhti meinasi hidastua kun alkoi ennakoimaan, mutta siihen emme nyt enempää perehtyneet.
Otin myös sivulle tuloja, että saataisiin se paikka taas toimimaan. En tiedä onko sivulle tulo vähän kärsinyt inflaatiota sen takia kun agi-treeneissä otan koiran aina sivulle ennen rataa ja sen pitää jäädä siihen odottamaan. Ja kun siitä odottamisesta on vähän keskusteltu niin Tuike on alkanut pitämään sitä hieman inhana. Nyt koitin ottaa mahdollisimman iloisia sivulle tuloja kehun ja palkan kera. Se alkoikin toimimaan mukavasti, otin askelia taakse ja sivulle ja Tuike tuli hyvin paikalle. Hieman se koittaa väistää vasemmalle, näkee silloin varmaan paremmin ja saatan myös itse painostaa sitä katseella, joten koitin sitäkin karsia.
12.12.06 Viima: maahanmenoja
Otettiin parkkiksella maahanmenoja. Alkuun otin yhden pidemmän paikalla makuun, mikä sujuikin tosi hienosti. Viima meni sivulta maahan nopeasti ilman käsimerkkejä ja jäi odottamaan käskystä. Vaihetelin matkaa 2-5m välillä ja kävin välillä palkkaamassa. Pysyi hienosti koko ajan (ehkä minuutti). Palasin Viiman sivulla ja palkkasin siitä vielä maahan ja vapautin.
Harjoittelimme myös nopeita maahan menoja. Innostin koiraa ja peruutin samalla, käsimerkin avulla mahdollisimman nopeasti maahan. Viima innostui tästä kovasti ja hyppikin innoissaan mukana, maahanmenot olivat suurimmaksi osaksi nopeita ja hyviä.
Loppuun otimme vielä toisen paikalla makuun. Se sujui muuten hyvin kuten ensimmäinen, kunnes lopussa tipautin namin vahingossa Viiman eteen, jolloin se nousi. Sen jälkeen otin vielä yhden lyhyen suorituksen, jossa Viima makasi loppuun asti.
7.12.06 Viima: tottista
Viimalla olikin sitten meno päällä ja ääntä löytyi muille jakaa. Tänään oli kaikki ihmiset ja koirat ihan superihania ja kaikkia olisi pitänyt päästä moikkaamaan. Myös se että Viima joutui odottamaan alkuun autossa kun tein Tuiken kanssa varmasti lisäsi innokkuutta vähän liikaakin. Alkuun perusasennot ja seuraaminen sujuivat normaalin hyvin, mutta sitten keskittyminen katsoi vähäksi aikaa ihan kokonaan ja olisi vaan pitänyt päästä riekkumaan. Silloin kun keskittyminen suuntautui oikeaan suuntaan niin liikkeet sujuivta hyvin. Otin eteentuloa peruuttamalla aina uudestaan pari metriä ja eteen. Tuli oikein hyvin ja tiiviisti. Samoin edestä sivulle tulo sujuu hyvin. Liikkeissä on hieman ongelmaa siinä että Viima lopettaa hommat kuultuaan hyvä-sanan ja saatuaan palkan, esim. paikkamakuussa se nousee herkästi heti perään ellei nimenomaan ole saanut käskyä odottaa. Nyt pitääkin olla tarkempana ja käyttää vapaa-käskyä joka tilanteessa, että vasta se on se vapauttava asia. Muuten maahan meno sujuu hyvin, tällä kertaa meinasi vähän tulla haukahduksia maahan menon säestykseksi mutta muuten teki nopeasti ja ilman käsiapuja.
Loppuun Viima jo rauhoittuikin aika mukavasti ja palkkasin sitä vaan kontaktin ottamisesta. Se istui ja tapittikin oikein nätisti ja jos vähän kävi pomppimassa niin palasi kuitenkin nopeasti kontaktiin.
7.12.06 Tuike: tottista
Remmi/lappalaisten porukalla treenaamassa. Kumpikin koira oli mukana ja tein ensin Tuiken kanssa.
Seuraaminen sujui ok, otin aika lyhyitä pätkiä, mutta kontakti säilyi hyvin. Tuike meinaa helposti varastaa lähdössä kun on innokkaalla päällä eli lähtöjä pitäisi harjoitella enemmän. Pelkkää perusasentoa pitäisi harjoitella myös enemmän, koska Tuike herkästi jää vähän vinoon. Otinkin sitä lopuksi vielä ja palkkasin oikesta tuloista sivulle.
Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, valmisteleva osuus sujui hyvin ja maahan meno oli nopea. Käytän vielä jonkin veran katsevahvistetta, mutta parempi niin kuin käskyn toistelu.
Paikalla makuussa otin aikaa parin minuutin verran. Makasi rauhallisesti, eikä hirveästi edes pälyillyt. Palkkasin sivusta maahan ja pysyi hyvin. Yksi paikalla makuu meni pieleen ihan omaa tyhmyyttä, matkaa oli Tuikelle ihan liikaa ja välissä koiria treenaamassa, joten nousi. Otin sen jälkeen vielä yhden onnistunee paikkamakuun normaalilla n. 20m matkalla.
Luoksetulo on hyvä ja innokas, perusasento voisi olla välillä tiiviimpi.
Lopuksi otimme noutoa kapulalla. Yhdessä liikkeessä varasti ennen käskyä, mutta palautin sen takaisin ilman palkkaa. Muuten liike sujuu hyvin, vaikka perusasennossa on tässäkin vähän väljyyttä.
4.12.06 Tuike: toko
Hallissa (sateen takia onneksi...), joka on Tuikelle uusi paikka. Aloitimme paikalla makuulla, paikalla yhteensä 6 koirakkoa. Makuu sujui suht hyvin, Tuike ei noussut vaikka hieman pälyilikin ympärilleen uudessa paikassa ja kerran myös haukahti jollekin. Koitin taas vältää paineistusta niin palkatessa kuin seistessäkin.
Seuraaminen sujui vähän niin ja näin. Välillä se teki todella innokkaasti ja hyvällä kontaktilla ja oikeassa paikassa, välillä taas piti nuuskia maata tai vieressä olleita agi-esteitä. Koulutusohjaajan kanssa todettiin että paineistui tänään aika herkästi, johtuen varmaan uudesta ympäristöstä jne., teimme siis ihan rauhassa seuraamisia kaikkien uusien tavaroiden keskellä, jotta tottuisi, eikä alkaisi nuuskimaan ympäriinsä. Seuraaminen alkoikin sujumaan ihan ok, kun muistin innostaa kunnolla. Huomasimme myös että Tuike teki huomattavasti paremmin ollessaan irti, silloin hihna tukipilarina on pois ja Tuiken pitää itse hakea kontaktia.
Seuraavaksi katsoimme hieman liikkeestä maahanmenoa, joka menikin sitten lähinnä makkararingiksi :). Itse liike sujuu jo aika hyvin, Tuike menee ekasta käskystä hyvin maahan, samoin valmisteleva osuus on hyvä. Itse meinaan vaan turhaan ahnehtia ja kävelen suotta koiran ohi, kun palkata pitäisi heti maahan menosta muullakin kuin kehulla. Eli nyt taas namia tai palloa heti kun menee maahan.
Mutta Tuike oli tänään tosiaan aika epäileväisellä päällä, pälyili koulutusohjaajaakin vaikka tuttu tyyppi onkin. Paikalla olikin Tuiken mielestä yksi tosi epäilyttävä mieshenkilö (pitkä, roteva ja kaljupäinen :) ), joka sitten ystävällisesti tuli vähän syöttelemään neidille makkaraa ettei niin pelottaisi. Alkuun Tuike vähän haukkui, mutta kun lähdin kulkemaan ympäriinsä niin Tuike hakikin nätisti taas kontaktia ja unohti pelottavan tyypin. Liikkeestä maahanmenokin sujui vaikka hieman epäilytti, eli tekee kyllä kun pyydän vaikka ei ihan varma tilanteesta olekaan. Mies sitten syötteli Tuikelle namia ja voi että kun alkuun pelotti aivan hirmuisesti, häntä alhaalla haki namia niin varovasti kuin pystyi, mutta haki kuitenkin. Loppujen lopuksi antoi jo silitellä mukavasti, tarjosi tassua jne. Kiva kun pääsee noitakin pelkoja vähän laannuttamaan, Tuike on kuitenkin nykyisin yleensä ok eri tilanteissa, mutta jotkut tyypit vaan kerta kaikkisesti pelottaa pientä koiraa, silloin on hyvä että pääsee niitä pelkoja vähän katsastamaan ja toteamaan ne vaarattomaksi.
4.12.06 Viima: toko
Junioritokon viimeinen kerta ennen loppukoetta, vettä satoi ja oli synkkää, mutta Viimaa se ei lannistanut. Aloitimme luoksetulolla kujan läpi. Odotellessa Viima tykkäisi välillä kommentoida miten tylsää onkaan, eli äänen käyttöön saa kiinnittää huomiota. Samoin saattaa innoissaan haukkua minulle, että saisi huomiota, siinäkin saa olla tarkkana. Itse luoksetulo sujui aika hyvin. Viima jäi käskystä hienosti paikalleen odottamaan ja sain kävellä rauhassa n. 15m päähän. Kutsuttaessa tuli nopeasti luokse, eteen tulo oli alkuun hieman vino, ohjasin sitä kai vähän väärin. Otin kuitenkin heti perään luoksetuloa uudestaan ja kiinnitin enemmän huomiota käden paikkaan, jolloin eteen tulokin palasi suoraksi. Liike menee kuitenkin jo tosi mukavasti ja vaikka Viimaa toiset koirat kiinnostaisikin ei edes yrittänyt mennä moikkailemaan vaan tuli hienosti suoraan luokse.
Paikkamakuu sujui hyvin, koulutusohjaajallakaan ei ollut huomautettavaa. Viima menee jo sivultakin maahan pelkällä käskyllä ja innokkaasti. Ensimmäisellä kerralla makuuasento oli vähän lonkallaan, mutta sen jälkeen neiti makasi tikkusuorana ja innokkaana. Palkkasin pienen väliajoin maahan, jonka jälkeen siirryin takaisin. Vaihtelin matkaa ja aikaa palkkojen välillä ja Viima pysyi todella hienosti! Pystyin palaamaan myös sivulle ongelmitta ja palkkaamaan vielä siitä maahan. Tähän olin todella tyytyväinen.
Välipalana otettiin "peili"-leikkiä, jossa oli lähinnä siis tarkoituksena saada koira nopeasti istumaan, maahan tai seisomaan tietyllä hetkellä. Istumiset olivat hyviä ja nopeita, samoin seisomiset, maahan menossa tuli pari kertaa vähän hitaampia suorituksia. Seisomiseen olin kuitenkin tosi tyytyväinen, koska sitä ei olla taas vähään aikaa harjoiteltukaan.
Hyppy sujui liikkeenä hyvin. Vähän Viima karsastaa vierelle tuloa ennen hyppyä, tai kun se johinkin istahtaa niin se ei mielellään enää muuttaisi asentoa vaikka haluaisin sitä korjata. Paineistan itse ehkä koiraa siinä liikaa. Hyppy sujuu kuitenkin hyvin, hyppää innokkaasti ekalla käskyllä. Kerran karkasi kun en ollut tarkkana, muuten odotti hyvin. Hyppyytin vain esteen toiselle puolelle missä palkka odotti maassa.
2.12.06 Viima: jälkeä ja tokoa
Viimalla oli viimme tokon jälkeen maha seuraavana päivänä vähän sekaisin, joten jälki-suunnitelmat jäivät paaston takia taas väliin. Kun maha näytti paremmalta ja ruoka maistui niin tein taas lyhyen jäljen läheiselle nurmi-kentälle. Pituutta jäljellä oli ehkä taas n. 20m, käännös vasempaan ja jatkoa 10m. Jälki vanheni ehkä vartin verran :). Tällä kertaa Viima ei ryntäillyt niin paljoa, pidin kuitenkin tuntuman liinasta koko ajan. Se jäljesti hieman sivusta, eli kulki jäljen vieressä, mutta en tiedä onko siitä haittaa, koska pysyi kuitenkin koko ajan jäljellä. Kulma meni tosi hyvin, kuono ei noussut yhtään ja käännös tuli luonnostaan. Vauhtiin olin tosi tyytyväinen, hötkyilyä ei esiintynyt.
Otimme vielä vähän toko-liikkeittä päällystetyllä parkkipaikalla. Seuraaminen sujui tosi mukavasti, palkkana oli taas pitkä nakin pala, josta oli helppo antaa nakertaa palkkaa oikeassa kohdassa. Palkan jälkeen nostin käden aina normaalille paikalle ja koktakti säilyi mukavasti. Peruasennot olivat nopeita ja tiiviitä.
Luoksetulo sujui hyvin. Odottaa nätisti paikallaan ja hieman käsipauja käyttäen tulee hyvin eteen istumaan. Otin edestä sivulle tuloa ja sekin alkaa sujumaan todella hyvin, pylly lennähtää paikalleen jo aika nopeasti eikä ksäiapuja tarvita lähes ollenkaan.
Maahan menossa palkkasin nopeista maahan menoista ja Viima alkoikin tarjoilemaan sitä jo joka väliin :). Hauskaa kun liike jossa aluksi tuntui olevan kauheasti ongelmaa on nyt Viiman mielestä tosi kiva. Viima jää paikalleen hyvin, kävin aina välillä palkkaamassa, jolloin saa olla tarkkana ettei vedä kädellä koiraa ylös, muuten makasi nätisti.
30.11.06 Viima: tottis
Viiman kanssa käytiin illalla vielä laajentuneella lappalaiskoira-porukalla vähän treenailemassa. Jälki on nyt kuitenkin jäänyt erinäisistä syistä väliin... huomenna sitten taas :)!
Alku sujui aika hyvin kun paikalla oli vain me ja Puksu-staffi. Kontakti säilyi kivasti. Porukan lisääntyessä ja Heddan saapuessa piti taas vähän aikaa rauhoitella että kontakti taas onnistui ja Heddan luokse meinattiin sinkoilla heti kun ote vähän herpaantui. Välillä saatiin kyllä erinoimaisia suorituksia aikaan, energiaa oli suunnattomasti ja silloin kun se muistettiin suunnata oikeaan paikkaan niin meni tosi hyvin.
Seuraaminen: Palkkasin pitkällä nakin siivulla että sain palkasta nopean ja helpon antaa aina kun kontakti oli hyvää. Koitin nostaa käden aina normaalille korkeudelle ja Viima seurasi tosi kivasti ja innokkaasti. Palkkasin mahdollisimman useasti. Istumiset todella nopeita ja tiiviitä, samoin käännökset yhteen suuntaan sekä täyskäännös. Käännöksissä pitää vaan muistaa pitää liike yllä, muuten takapuoli laskee erittäin helposti istumaan.
Sivulle tulo: Käsimerkkejä ei tarvita ollenkaan ja istuminen on todella tiivis. Palkkasin kontaktista sivulla.
Luoksetulo: Otin ensin sivulle istumaan, jätin ja kustuin eteen. Odotti kauniisti ja tuli innokkaasti. Eteen tulossa avustan vielä vähän kädellä, mutta tulee tiiviisti. Edestä pyysin sivulle istumaan ja pyllyn pyöräytys sujui hyvin.
Maahanmeno: Harjoiteltiin ihan vaan maahan menoa ilman jättöä, koska keskittyminen ei ehkä olisi ollut paras mahdollinen. Edessä ollessaan menee nopeasti ja ilman käsimerkkiä, sivulla joutuu hieman antamaan käsiapuja.
Viimalla on ollut viime aikoina energiaa ihan ylenmäärin ja se näkyi kyllä näissäkin treeneissä. Tahtoo-haukkua meinasi tulla herkästi ja Heddan luokse ryntäiltiin. Kuitenkin kun piti tiukan linjan ja kielsin ryntäilystä niin teki välillä aivan upeasti, ehkäpä se siis siitä kun malttikin kasvaa iän myötä.
30.11.06 Tuike: tottista
Käytiin Tuiken kanssa ottamassa muutamaa liikettä uimahallin parkkiksella. Viime aikoina Tuiken tottis on jäänyt agitreenien väliajan touhuamiseksi ja kotona jonkun pikku-jutun tekemiseksi niinpiti päästä vähän keskenään touhuamaan enemmänkin.
Seuraaminen: Odotin ensin kontaktia, jonka jälkeen käsky, pieni tauko ja liikkeelle. Tuike reagoi seuraa-käskyyn pari kertaa menemällä maahan (?) tai lähtemällä itse kävelemään. Se on nyt jotenkin menettänyt merkityksensä, tai Tuike on oppinut että sanan kuultuaan lähdetään saman tien liikkeelle, kontakti ei myöskään ollut paras mahdollinen. Oisikohan sitä jankattu liikaa ja Tuike yhdistää käskyn niihin muutamiin huonoihin kokemuksiin esim. kokeessa ja kontakti kärsii... Kokeilin paria lähtöä mennään-käskyllä ja sujui huomattavasti paremmin. Kontakti säilyi paljon parempana ja Tuike odotti kunnes minä lähdin liikkeelle. Pitääpäs nyt makustella tuota käskyä ja katsoa miten se toimii jatkossa. Käännöksissä oli taas hieman väljyyttä ja koitinkin ottaa sitä mukaan tiukemmin.
Liikkeestä seisominen: Tässä olenkin käyttänyt tuota mennään-käskyä ja valmisteleva osuus menikin hyvällä kontaktilla. Seiso-käskyn jälkeen otti vielä muutaman askeleen mutta pysähtyi kuitenkin sallituissa rajoissa. Pysyi hienosti paikallaan kun palasin sivulle.
Luoksetulo: Hyvä. Nopea, innokas ja perusasento hyvä.
Paikalla makuu: Sujui hyvin. Aikaa n. minuutti, matkaa reilu 20m. Vieressä olleesta autosta nousi nainen joka kaiveli peräkonttia ym., Tuike hieman katseli touhua mutta pysyi hyvin ja rauhallisesti paikallaan koko ajan. Palkkaamisessa koitin välttää paineistusta.
Loppuhuipennukseksi leikittiin urakalla narupalolla, revittiin ja noudettiin.
28.11.06 Viima: jälkeä
Lumien sulettua ajattelin ottaa Viimalle vielä jälkeä nyt oikein urakalla, toivottavasti ei jää vaan suunnitteluksi. Tänään kuitenkin aloitimme ja kävimme läheisellä nurmikentällä jäljestämässä ruuan. Tein aika lyhyen jäljen, koska edellisestä kerrasta on kuitenkin aikaa. Pituutta oli ensin n. 20m jonka jälkeen yksi käännös ja jatkoa n. 10m. Nameja edelleen aika tiheästi. Viima hinkusi jäljelle hullun lailla, mutta rauhoittui kyllä ihan ok kun pääsi haistelemaan. Eteni suurimman osan nätisti, välillä piti yrittää rynniä, mutta hidastin hieman hihnasta. Ei syönyt kaikkia nameja, mutta eteni silti nenä maassa nuuskien koko ajan. Kulma meni hyvin, nenä ei nousuut maasta ollenkaan. Lopussa oli sitten isompi palkka. Pitäisi varmaan suosiolla alkaa vähentämään noita nameja, kun kuitenkin tuntuu että Viima seuraa jälkeä eikä nameja. Koitetaan nyt käydä syömässä yksi ateria päivässä jäljeltä.
26.11.06 Viima: agi
Puomi: Viima ei nyt ollutkaan todennut että puomi on vaaraton ja ei suostunut tulemaan nousulle. Häntä sillä heilui koko ajan ja oli ihan iloinen, mutta päätös oli vakaa että sinne ei mennä. Ne namit mitkä ylti syömään maasta meni parempiin suihin. Nostinkin Viiman sitten itse ensin laskeutuvalle osalle ja mentiin siitä alas. Viima söi kaikki namit ja pysähtyi kontaktille, eli pelännyt se ei yhtään. Tämän jälkeen nostin sen vielä keskelle puomia ja edelleen ei pelännyt yhtään, häntä heilui ja kaikki namit maistuivat. Täytyy taas ensi vuonna katsoa mitä mieltä puomista sitten ollaan.
Pussi: Kangasosa oli inha vieläkin, mutta meni mielellään pussiin. Lisää treeniä siis vaan tässäkin.
Pujottelu: Kahdella kepillä namitädin kanssa. Hakee aloituksen jo hyvin ja oma-aloitteisesti. Tätäkin pitäisi vaan enemmän harjoitella että voitaisiin jatkaa.
Hyppy-muuri-yhdistelmä: Ensin kutsumalla ja sitten yhteislähdöllä. Sujui tosi hyvin, hypyt olivat ilmavia ja innokkaita. Odotus sujui myös hienosti. Kerran Viima päätti jatkaa matkaa itse muurin jälkeen ja kävi tekemässä vielä vieressä olleet putken ja hypyn, eli kivaa taisi olla.
Hyppy-putki-yhdistelmä: Ensin otin pelkkää putkea, sujui hyvin vaikka lähetin sen vierestä eikä toisessa päässä näkynyt ketään. Myös hypyn kanssa onnistui kunhan hätin käsillä ohjaamisen ja juoksin vaan putken vierestä ja annoin käskyn. Käsimerkin kanssa vedin sen mukaani eli merkki jäi kai päälle vähän liian pitkäksi aikaa. Palkkasin narupallolla ja tuntui toimivan namia paremmin, vauhtia ja intoa löytyi heti paljon enemmän. Pitääkin alkaa käyttämään sitä enemmänkin treeneissä.
Rengas: Namitäti palkkasi ja lähetin itse. Ekalla kerralla jäi miettimään mitä tehdä, mutta kun taas muisti idean niin sujuihyvin.
26.11.06 Tuike: agi
Tänään tehtiin kaksi rataa. Ensimmäisellä radalla alku hieman kangerteli kun tapahtui toko-kisoista tuttu efekti. Painostin itse koiraa liikaa pöydällä (käsimerkki ja tuijotus), jolloin Tuike paineistui ja kun lähdimme jatkamaan matkaa, alkoikin rauhoittelemaan minua ja nuuskimaan maata. Heti kun otimme pöydän niin että itse olen sivuittain ja lähdöstä tehtiin mahdollisimman iloinen, niin Tuikekin teki radan vauhdikkaasti ja innokkaasti. Kepit sujuivat joka kerralla hyvin, kunhan tuosta haistelusta päästiin eroon. Kertaakaan ei tullut välistä tms. A:n kontaktit onnistuivat myös hyvin. Kerran putkesta tullessa jätin Tuiken aika kauas enkä käyttänyt tarpeeksi ääntä, jolloin se meni A:n sijasta hypylle. Pöytä sujui yllättävän hyvin ja ekan kierroksen jälkeen Tuiken pystyi lähettämään A:lta pöydälle itsenäisesti.
Toisella radalla meinasi olla hieman keskustelua odottamisesta ja sen tärkeydestä. Tuike kun tuntui olevan sitä mieltä että se voi ihan hyvin nousta seisomaan vaikka olin sen käskenyt istumaan. Tässäkin tuli sitten hieman paineistettua koiraa kun itsella meinasi pinna vähän kiristyä ja eihän se siinä tilanteessa kauheasti auta. Nyt pitäisikin palkata Tuikea enemmän siitä pelkästä odottelusta.
Radan alku sujui hyvin, jopa vaikea pyöritys hypyilla oli hyvä ja todella tiivis. Ohjasin sen niin että jaätin koiran istumaan ja menin itse 2. ja 3. esteen väliin, kutsuin koiraa ja ohjasin sen vasemmalta puolelta 3.esteen yli ja ympäri niin että Tuike tuli 2. ja 3. esteen välistä kohti 4. estettä. Tämä sen takia että koiralla olisi suora linja kohti A:ta eikä putkelle. Ongelmaksi tuli kuitenkin putken jälkeen tulo. Tarkoituksena oli että menin itse 8. esteen taakse kutsumaan, josta vien koiran 9. esteelle ja valssilla 10. esteelle. Tuike kuitenkin teki pari kertaa niin että tuli ihan täysiä putkesta, jatkoi matkaa suoraan ja kiersi koko 8. esteen. Kokeilimme eri matkoja minne juoksin ja kutsuin koiraa, mutta ratkaisu oli niin yksinkertainen että pidin vaan itsestäni niin suurta meteliä koko putken ajan että Tuike varmasti hahmotti minun oleven vasemmalla. Sen jälkeen loppu toimi hienosti.
Yksittäisenä esteenä otin pujottelua, jossa olikin tänään käytössä vinokepit sekä keinua. Vinokepeillä pujottelu sujui aivan mahtavasti. En tiedä johtuiko se siitä vinoudesta vaiko vaan että pujottelu on yleisesti parantunut, mutta Tuike veti ne tosi hyvin. Tällä kertaa se meni itse pujottelun lopun ilman että minun tarvitsi olla vieressä, kun aikaisemmin se on ollut tosi tarkka siitä että olen itse koko ajan samassa kohdassa kuin se pujottelee. Eli irtoaminen alkaa onnistua! Kohta mie vaan itse seison jossain keskellä ja Tuike pujottelee itsekseen edes takaisin :D.
Keinu sujui myös hyvin. Tuike oli edellee varmistuksena hihnassa, mutta sitä ei tarvinnut enää käyttää ollenkaan enkä myöskään ottanut keinua yhtään vastaan tai auttanut laskeutumaan. Tuike tuli reippaasti keskelle, laski itse keinun ja reippaasti alas. Laskuvaiheessa se painautuu ihan matalaksi, mutta niin se saa varmasti tömähdystä pienennettyä. Olin kyllä tosi tyytyväinen ja jätimme keinun siihen yhteen onnistuneeseen suoritukseen.
24.11.06 Viima: tottis
S kävi meitä tervehtimässä ja harjoittelimme hieman perusjuttuja lähinnä seuraamisesta. Viima ei tällä kertaa mennyt ihan niin sekaisin S:n näkemisestä kuin aiemmin, ja hieman keskittymistäkin löytyi ainakin alkuun. Seuraamisessa mun on alettava kiinnittämään huomiota käteen, eli nostaa sitä pikkuhiljaa oikealle paikalle ja pitää siinä lukittuna, että koira oppii pitämään kontaktia niin. Teimme seuraamista ensin neliössä ja sitten ympyrän muodossa ja juuri tuohon käteen piti kiinnittää huomiota. Samoin koiran palkkaukseen useammin. Kulmatyöskentelyssä itse pitää muistaa kävellä kulmat kunnolla että koira tietää mitä tapahtuu. Vauhtiakin voisi hieman hiljentää. Meillä oli vähän huonot namit mukana tällä kertaa niin palkkaaminen ei onnistunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Sujui kuitenkin ihan hyvin, kunnes siirryimme asvaltilta nurmikolle ja päästin Viiman irti. Silloin löytyi noin miljoona ihanaa hajua mitä seurata. Välillä kuitenkin muisti tulla luoksekin ja saatiin pari ihan onnistunutta seuraamispätkää vielä otettua.
23.11.06 Viima: tottistelua
Lappalaiskoirien itseohjautuvissa harkoissa. Paikalla meidän lisäksi Hedda ja Naru. Viima oli aika villillä päällä ja leikkikavereiden näkeminen ei hirveästi keskittymistä parantanut ;). Mutta välillä muistettiin kuitenkin mitä tultiin tekemään ja palkkasinkin sitä aina kun itse otti kontaktia. Otimme lyhyitä pätkiä mihin Viiman keskittyminen vielä riitti. Sivulletulota olivat hyviä, käsiapuja ei tarvitse antaa enää ollenkaan. Myös edestä sivulla tuleminen sujui ongelmitta. Maahanmeno sujui myös mukavasti. Viiman ollessa edessä käsimerkkejä ei tarvitse antaa juuri ollenkaan, mutta sivulta maahanmeno vielä niitä vaatii. Viima oli kuitenkin kovin innoissaan maahanmenosta ja geilutti aina kovasti häntää kun oli niin kivaa. Jättäminenkin onnistui muutaman kerran kunnes aloin ahnehtia ja Viima kerkesi nousta ennen kuin palkkasin. Huomasin muuten että Viima olisi tosi helppo opettaa ryömimään, se nimittäin tarjoaa sitä heti kun se on maassa ja namikäsi liikkuu pois päin. Saa siis olla tarkkana käden liikkeiden kanssa ettei vahingossa liikuta koiraa. Lopussa oli oikein häiröiden-häiriö-treeniä kun Naru ja Hedda olivat ihan vieressä ja hitsi kun niiden kanssa oisi ollut niin kiva peuhata. Viima kuitenkin rauhoittui mukavasti kun huomasi ettei pääse riehumaan ja tarjosi itse kontaktia.
Pääsiväthän ne sitten lopuksi myös riehumaan... Kyllä oli meno taas hurjaa ja Viima oli kyllä vauhdissa joka sekunti, pientäkään väsymyksen merkkiä ei ollut havaittavissa eikä lepotaukoja voinut pitää missään nimessä (mitä nyt välillä kävi heiluttamassa ihmisille peppua että onpas kiva kun tekin ootte mukana). Naru ja Hedda on kyllä huippua riekku-saeuraa.
23.11.06 Tuike: agi
Käytiin ylimääräisissä treeneissä kun kohta tulee kuitenkin pitempi joulutauko ja Tuikella intoa riittää. Ohjelmassa oli kaksi rataa.
Ekalla pätkällä jätin Tuiken odottamaan ekan esteen taakse ja menin itse kolmannelle kutsumaan. Ensimmäisellä kerralla Tuike jätti kakkos-hypyn välistä, oli vähän liikaa intoa ja juoksi vaan päätä pahkaa eteenpäin. Tokalla kerralla kun vähän muistuteltiin kuuntelemisesta ja nätisti odottelusta koko rata meni mainosti. Erityisen tyytyväinen olin putkeen menoon, Tuike ei yrittänytkään mennä lähempänä tarjolla olevasta päästä vaan kuunteli kiltisi ohjausta toiseen päähän. Tuike irtoaa nykyisin tosi hyvin, ei tarvitse oikeastaan ollenkaan mennä putken suuntaan vaan sai ihan rauhassa hakea paikan kuutoshypyn taakse.
Toka rata oli variaatio edellisestä. Toiselle esteelle meno oli aika kinkkinen taakse päin kierto, varsinkin kun putken pää oli houkuttelevasti edessä. Viereisellä radalla ollut koira tuli hieman liian lähelle ja joudui vähän komentamaan Tuikea, siitä hieman itseensa ottaneena ohjaus ei ekalla kerralla sujuntakaan vaan Tuike vetäisi siitä houkuttelevasta putkesta. Keräiltiin taas itsemme kasaan :) ja johan alkoi taas sujumaan. Ei mitään ongelmia missään kohti, kakkoseste sujui hienosti ja Tuike kuunteli ohjausta tosi hyvin. Edelleen meni hienosti putkeen oikeasta päästä. Pystyin taas laittamaan Tuiken putkeen ja siirtymään itse jo oikestaan kakkos-hypyn taakse odottelemaan. Edelleen vauhti ja meno oli tosi hyvää.
Kolmas rata oli lopussa oikea vauhtirata ja Tuike oli aivan innoissaan. Kakkos- ja kolmos-hypyn välillä sai olla tarkkana että ohjasi kunnolla takaa, muuten Tuike koitti helposti tulla välistä. Muuten rrata sujui upeasti, itsekin olin oikein tyytyväinen omaan ohjaukseen. Putken jälkeen pystyin ohjaamaan koiran hypylle ja takaisin putkeen liikkumatta itse paljoakaan eli koira irtosi upeasti ja seurasi käsimerkkeäjä hienosti. Lopun putki-hyppy-suora menttiin ihan täysiä ja palkkana pallo.
Yksittäisenä esteenä otin muutaman puomin ja A:n, kumpikin sujui ongelmitta, kontaktit olivat hyviä samoin vauhti. Lisäksi treenasimme keinua. Tällä kertaa ohjaaja otti keinun vastaan vain ekalla kerralla, sen jälkeen annoin Tuiken itse laskea keinun ja se sujuikin yllättävän hyvin. Kyllä se vieläkin hidastelee jonkin verran, mutta tulee silti ja osaa kyllä itse pehmentää laskun niin (menee melkein maahan makaamaan :) ) ettei keinu rämähdä. Nyt siis vaan treenataan enemmän juuri näin että se itseluottamus löytyy myös keinulle.
20.11.06 Viima: toko
Junnu-tokossa kaukalossa. Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Pylly meinasi vähän nousta kun ohjaaja tuli, mutta otettiin uudestaan niin kauan että se pysyi maassa koko ajan. Oli kuitenkin koko ajan iloisen ystävällinen.
Sivulletulot sujuivat hyvin, asento on tiivis ja suora. Viima hakee paikan jo itse aika hyvin ilman käsimerkkejä, nyt voisi jättää namin kädestä pois pikkuhiljaa.
Seuraaminen sujui ok. Oltiin viimeisiä keltä seuraaminen katsottiin ja Viima oli aika poikkki tunnin jälkeen joten keskittyminen hieman herpaantui välillä, esim. namia jäätiin vaan rauhassa mussuttamaan. Silloin kun teki niin seurasi hyvin ja tiiviisti. Namilla houkuttelua pitäis vähentää.
19.11.06 Viima: agi
Pituus: Ensimmäistä kertaa. Meni kuitenkin tosi hyvin, Viima hyppäsi isolla loikalla ja mielellään koko esteen yli. Jätin ensin esteen taakse istumaan ja kutsuin luo, odotti aivan upeasti ja hyppäsi käskystä innokkaasti. Lopulta jätin koiran vaan istumaan ja itse lähtiessäni liikkeelle annoin käskyn hypätä. Sekin sujui tosi hyvin, meinasi jo itselle tulla kiire keritä loikkarin mukaan.
Puomi: Myöskin ensimmäistä kertaa. Nameja laitettiin koko puomille, ohjaaja piti hihnasta kun ohjasin ja kaksi muuta varmisti sivulla ettei Viima tipahda. Ekalla kerralla lähti tosi innokkaasti puomille, söi namit nousulta hyvin, keskeltäkin osan ja laskulta taas kaikki. Toisella ja kolmannella kerralla lähti myös aivan innoissaan nousulle ja söi siitä namit, mutta keskelle päästyään meinasi hieman tulla kiire ja vauhti oli aikamoista. Vähän siis epäilytti korkealla olo. Alastulo meni ok, pysäytin kontaktille namin avulla.
Putki: Musta putki ekaa kertaa. Meni tosi hyvin. Viima odotti kiltisti lupaa toisessa päässä ja aluksi kutsuin sitä muutaman kerran. Loppujen lopuksi en itse enää näyttäytynyt putken päässä ja Viima tuli silti luvan saatuaan innokkaasti.
Treenien alussa kaupungilta kuului ilotulituksen ääniä välillä aika kovaakin. Viima ei ollut kuitenkaan moksiskaan, tuntui että tuskin edes huomasi. Hyvä niin!
19.11.06 Tuike: agi
Tänään oli alusta saakka oikein hyvät treenit. Ohjelmassa oli kaksi radan pätkää ja niiden lisäksi yksi pieni ohjausharjoitus. Maksit aloittivat radalla joten teimme toisen mini-japsin kanssa ohjaustreeniä. Tarkoituksena oli kahdella hypyllä tehdä kahdeksikkoa eli koira vedettiin aina hypyn jälkeen välistä luokse ja siitä taas seuraavalla hypylle. Alku oli hieman kankea omalta osalta, mutta alkoi kuitenkin sujumaan, vielä kun palkkasin oikeassa kohdassa niin kaikki oli ok. Tuike pyörähtää herkästi ympäri esteen takana, joten tarkkana sai olla että ohjasi sen hati oikeaan suuntaan.
Ensimmäinen rata oli aika simppeli. Yllättäen eniten vaikeuksia siinä tuotti okseri, sitä ei olla otettu kovin montaa kertaa ja Tuike hieman epäröi että mikäs jttu tämä olikaan, luuli alussa kai tavalliseksi hypyski. Rengas ja pituus sujuivat ongelmitta ja pujottelukin haettiin aika hyvin kummallakin kerralla. Sain vinkin pitää kättä avoimena levynä sormella osoittelun sijaan, silloin Tuikekin meni kepit suorempaan eikä niin paljoa tuijottellut kättä. Putki ja puomi menivät tosi hyvin. Pujottelua treenasimme vielä erikeseen pari kertaa ja se sujuikin jo paremmmin.
Toisessa radassa olikon jo vähän enemmän vääntöä, mutta yllättäen se menikin ihan täydellisesti. Ekalla kerralla ohjasin lopun hyppysuoran vasemmalta puolelta, jolloin Tuike tuli hieman pimennosta mutta teki kuitenkin hyvin. Toisella kerralla korjasin sen verran että vaihdoin lopussa puolta valssaamalla niin että koira jäi oikealle puolelle, silloin vauhtia löytyi jo huomattavasti enemmän. Rata meni kuitenkin hienosti ja ohjaajakin ihmetteli että mitäs meille pitäisi keksiä kun ei mitään ongelmia ole :). Hyvä Tuike!
15.11.06 Tuike: flyball
Tuiken kanssa taas vähän flyballeiltiin. Otettiin ihan normaalisti vaan juoksemista ja painamista. Tuike oli suurimman osan ajsta tosi hyvin mukana, mitä nyt taas pari kertaa jäi miettimään että mitäs piti tehdä. Vesa latasi eikä haitnnut ollenkaan. V myös kokeili Tuiken kanssa lähettämistä ja hyvinhän se siinäkin toimi. Viimakin kokeile flyball-konetta mutta ei oikein tykännyt kun pallo lensikin odottamatta naamaan...
12.11.06 Tuike: agi
Aloitimme talvikaudella uuden ohjaajan kanssa. Teimme neljä lyhyttä, mutta ohjauksellisesti aika haastavaa pätkää, jonka tapaisia vääntöjä myös on monesti kisoissa. Yksittäisinä esteinä otettiin pujottelua ja keinua. Tekemistä siis riitti kyllä mukavasti ja ohjauskikkojen kanssa taistellessa tuli ohjaajalle hiki.
Ensimmäinen pätkä oli tarkoitus tehdä kahdeksikkona, putken jälkeen koira hyppää ensimmäisen esteen ja kiertää takaa ja hyppää toisen, josta jatketaan taas putkeen. Tavoitteena oli myös että koira laukkaisi koko pätkän.
Treenien alkaessa kumpikin oli nukuksissa eikä tästä meinannut tulla oikein mitään sillä Tuike tuli aina hyppyjen välistä luokse. Itse en ohjannut tarpeeksi selkeästi ja Tuikella ei ollut kovinkaan paljon vauhtia. Itsellä meinasi jo vähän hermo kiristyä kun ei oikein sujunut joten jätimme homman siihen ja otimme saman pätkän treenien lopuksi uudestaan.
Toisella kerralla tehdessämme Tuikella oli jo adrenaliinia veressä ja ohjaajakin oli jo herännyt. Pätkä sujui oikein mainiosti, Tuike irtosi putkelle nopeasti ja hyvin, kiersi hypyn takaa hienosti ja vauhtiakin riitti. Teimme kahdeksikkoa muutaman kerran suoraan peräkkäin. Hypyissä käytin aina takaa-käskyä.
Seuraava pätkä oli taas mukava vääntö. Tässä jätin Tuiken ensimmäisen esteen taakse odottamaan, josta ohjasin sen kahdella kädellä seuraavalle esteelle. Itse periaatteessa valssasin toisella hypyllä niin että Tuike kiersi edestäni josta ohjasin sen kolmannelle hypylle vasemmalta puoleltani. Toinen vaihtoehto olisi ollut että itse pyörin toisella hypyllä ja ohjaan koiran oikealta puoletani kolmannelle esteelle. Meillä kuitenkin tuo edestä pyörähdys toimi hyvin, Tuikella tuli siinä hyvä ja tiukka käännös. Tämä pätkä toimi oikein mukavasti kumpaankin suuntaan. Erityisen tyytyväinen oli juuri tiukkaan käännökseen ja hyvään irtoamiseen kolmannelle hypylle.
Kolmas pätkä oli vauhdikas suora, josta koira piti saada kääntymään putkelle toisen hypyn jälkeen. Tämäkään ei oikeastaan tuottanut ongelmia, Tuike irtosi kivasti omassa vauhdissaan mutta kuunteli kuitenkin ohjeita ja putkeen meno sujui hyvin. Teimme pätkää kumpaankin suuntaan ja palkkana oli pallo että Tuike varmasti pistäisi loppusuoralla kaiken peliin.
Viimeinen pätkä tuntui tutustuttaessa tosi vaikealta, mutta tehdessä se sujui kuitenkin tosi kivasti. Tein valssin toiselta hypyltä kolmannelle ja viidenneltä hypyltä kuudennelle. Näissä toinen vaihtoehto olisi ollut mäkelät, mutta jostain syystä ne ei luonnistu yhtä hyvin kuin valssit eli jätin ne suosiolla pois. Tuiken kanssa kerkeää kuitenkin hyvin myös valssata ainakin tällä pätkällä. Ekalla ja tokalla hypyllä käytin taas takaa-käskyä ja Tuike tekikin sen oikein mukavasti, pyrin myös itse pitämään mahdollisimman suoran linjan etten vahingossa vedä koiraa välistä mukana. Pätkä meni ekalla kerralla ihan nappiin eikä korjattavaa ollut, joten jätimme sen siihen.
Pujottelua teimme koko sarjalla vasemmalta puolelta ohjatessani. Kolme toistoa, jotka kaikki sujuivat mukavasti. Viimesellä kerralla Tuike jätii yhden kepin välistä mutta muuten pujotteli kivasti. Käsimerkkejä saa edelleen käyttää, mutta aloituksen hakee jo ihan ok. Oikealta puolelta ohjaus pujottelussa on jäänyt vähemmälle ja otimme sitä kuudella kepillä. Alkuun ei meinannut tulla oikein mitään, ohjasin itse huonosti, kumartelin jne. Otimme sitten kerran ihan rauhallisesti niin että käytin voimakkaasti käsiapuja. Se sujuikin hyvin ja jätimme pujottelun treenaamisen siihen.
Keinu sujui taas yllättävän hyvin. Jee! Tuike tuli reippaasti keinulle ja laskee jo itse keinun alas, vain lopetus pehmennetään. Nyt alan palkkaamaan Tuikea vain keinun lopussa, eli ei enää houkuttelua nameilla ettei se opi että hidastelemalla nameja tippuu vaan että kannattaa mennä loppuun asti.
Näissä harkoissa alku oli vähän nihkeä sekä itsellä että Tuikella, mutta loppuun kohti parani jo huomattavasti. Yhtään enempää ei olisi kyllä jaksanutkaan enää ottaa.
9.11.06 Viima: tottistelua
Lappalaiskoirien kanssa tokoilemassa. Paikalla oli vanhojen kamujen (ihana Hedda ;) ) lisäksi monta uutta tuttavuutta, mm. Miilu-lapinporokoira ja suloinen 10-viikkoinen lapinkoiran penneli. Miilu-mies oli hieman pelottava alkuun mutta se meni nopeasti ohitse. Häiriötä siis oli mukavasti mutta Viima yllätti hienosti! Edes Hedda ei vienyt keskittymistä kovinkaan pahasti vaan Viima haki ihan itse kontaktia koko ajan ja välillä kavereidenkin kutsuessa se tuli nätisti pyydettäessä luokse. Intoa oli kovasti ja välillä piti koittaa vähän komentaakin että eikö sitä namia tipu ;). Viima myös tarjoili itse vähän väliä sivulle ja eteen tuloa sekä maahan menoa oikein pyytäen että pitäisi saada tehdä jotain. Ihana fiksu pieni!
Teimme perusjuttuja kuten eteen tulosta sivulle siirtymistä, seuraamisessa käännöksiä, sivulta maahan menoa ym. Kaikki toimi tänään hienosti ja kontakti oli hienoa. Harjoittelin myös hieman ravaamista ja seisomista näyttelyitä silmällä pitäen ja jos Viima esiintyy oikeassakin tilanteessa yhtä hyvin niin eipä ole huolen häivää ;).
Lopuksi Viima sai päästellä hieman höyryjä Heddan kanssa ja yhtä siistiähän se on joka kerta, ainoa vaan että Heddan jäpityksestä on tullut uusi lempinumero... Viima oli tosi hienosti pienen pennun kanssa ja pentu taisikin vähän tykästyä ei-niin-pelottavaan Viimuskaan. Ihmisiä Viima pusutteli sievästi ja heilutti kaikille häntää, oli siis oma hurmaava, viksu ja vilmaattinen itsensä. Mie olen niin ylpeä siitä kun se lukee ja puhuu koiraa niin hyvin, eikä paina väkisin kenenkään päälle pelkästä riekkumisen innosta. Ihmisiäkin kohtaan se osaa käyttäytyä juuri niin kuin pitääkin, ystävällisesti mutta ei kuitenkaan häiritsevän ystävällisesti.
9.11.06 Tuike: agi
Käväisimme ylimääräisissä estevarmuus-harjoituksissa, koska viime viikon treenit jäivät kokonaan välistä. Aloitimme kolmen hypyn suoralla, jossa hypyt olivat jokainen hieman pois linjalta. Koira jätettiin ensimmäisen esteen taakse ja kutsuttiin kolmannelta esteeltä luokse, tarkoituksena että koira hyppää kaikki kolme estettä eikä tule suorinta tietä välistä luokse. Tuikella ei ollut tässä ongelmaa, annoin sille aina hyppy-käskyn ja se haki esteet hienosti. Vaikeutimme pätkää vielä hieman, mutta edelleen Tuike teki oikein.
Keinusta oli tänään ylpeä! Avustaja edelleen laski keinun alas pehmeästi, mutta hidastelua ja surkuttelua ei ollut juuri ollenkaan ja Tuike tuli reippaasti häntä ylhäällä! Ehkäpä se siis siitä vielä :), hieno pikku-tyttö.
Pujottelu sujui ok, eka kerta oli hieman tahmea ja käsiapuja sai käyttää paljon, mutta toisella kerralla parani jo huomattavasti.
Testasin myös irtoamista kolmen hypyn ja renkaan suoralla. Ensimmäinen kerta meni ok, mutta toisella kerralla löytyi jo vauhtia ja Tuike irtosi tosi hyvin yksin renkaalle ja oli aivan innoissaan.
Lopuksi teimme myös erilaisia irtoamis- ja takaa-leikkaus-harjoituksia useammalla hypyllä ja putkella. Edelleen näkyi sama homma, eli ekalla kerralla Tuike on hieman ihmeissään irtoamisesta mutta tekee kyllä ja tämän harjoituksen jälkeen alkaakin jo sujumaan hienosti. Takaa-leikkaukset sujuivat myös vaikka itse meinasinkin pari kertaa juosta Tuiken yli. Putkelle irtoamisessa ei ole todellakaan mitään ongelmaa ja hypyilläkin sujui hyvin.
Mukavat treenit. Virtaa löytyi paljon, mutta korvat oli silti upeasti tallessa. Kivaa oli!
6.11.06 Tuike: toko
Varsinaiset treenit oli peruttu, mutta otimme Tuiken kanssa muutamia juttuja häiriön alla. Tuike oli oikein innokkaalla päällä, häntä heilui ja piti kovasti änistä innosta kun pääsi autosta ulos. Tuike oli taas irti lähes koko treenien ajan ja piti todella mukavasti kontaktia muiden koirien ym. läsnäollessa.
Seuraamiset olivat kokonaisuudessaan hyviä, jatkoin samaan malliin kuin aiemminkin eli mahdollisimman reipasta menoa ilman koiraan katsomista ja palkka saalistaen. Käännöksissä paikka meinaa hieman kadota ja otin sitten Tuiken paremmin mukaan namilla houkutellen.
Liikkeestä maahanmeno alkaa taas sujua. Edellisen kerran neuvojen mukaan ollaan harjoiteltu ja taas ensin muistutin mitä haetaan pysähtymällä ja vaikeuttamalla siitä pikkuhiljaa. Tuike meni jokaisella kerralla ensimmäisestä käskystä maahan ja valmisteleva osuus oli myös hyvä.
Testasin myös kaukokäskyjä. Alku sujui hyvin, matkaa oli aluksi n.1,5m josta pidensin sitä hieman kun lyhyemmältä matkalta onnistui. Palkkasin satunnaisesti sekä istumisesta että maahanmenosta. Jossain vaiheessa Tuike alkoi hieman pälyilemään ympääriinsä ja silloin liikkeistä tuli epävarmempia, jolloin lyhensin taas matkaa ja palkkasin enemmän. Loppujen lopuksi kuitenkin hyvä suoritus.
Loppuun otimme myös yhden luoksepäästävyyden. Henkilö tuli ensin minun luokseni juttelemaan jolloin Tuike hieman nousi ja kävi nuuskaisemassa lahkeesta. Palautin sen ja tämän jälkeen se istui nätisti sivulla kun sitä siliteltiin. Lähtötilanteessa kääntyi taas minua kohti namia odottaen, mutta se ei onneksi ole iso virhe. Pitää kuitenkin taas koittaa antaa toinen käsky siinä vaiheessa.
6.11.06 Viima: toko
Olin itse viikonlopun poissa ja kotiin palatessa pikku-porokoira oli aivan virtaa täynnä eli junnu-tokoon oli oikein mukava lähteä ja fiilis oli oikein mukava. Kontakti oli tosi hyvää vaikka virtaa riittikin ja kaverit ja ihmiset olivatkin siistejä niin kuitenkin Viima kuunteli hienosti ja haki kontaktia itse aivan upeasti. Lunta satoi koko treenien ajan ja kenttä oli lumikerroksen peitossa, mutta ei se tuntunut haittaavaan Viimaa pätkääkään.
Aloitimme luoksetulolla. Ensimmäistä kertaa otimme luoksetulon kujan läpi eli muuta koirakot asetuivat kahteen riviin ja koiran piti tulla siitä läpi ja luokse. En ollut ihan varma pysyykö Viima pelkällä käskyllä, koska virtaa riitti ja kavereiden houkutus saattaa olla liian iso joten jätin sen hihnaan kouluttajan pitäessä kiinni. Viima kuitenkin jäi odottamaan tosi kivasti ja tuli ekasta käskystä innokkaasti luokse. Eteen istuminen oli hyvä ja tiivis.
Seuraavaksi harjoittelimme hieman malttia ja kaunista käyttäytymistä toisia koiria tavatessa. Pareittain kävelimme toisiamme kohti ja törmätessä koirat istutettiin viereen nätisti odottamaan kun omistajat kättelivät. Viima teki tämän tosi kivasti, se seurasi innokkaasti ja istui heti hienosti viereen odottamaan eikä yrittänytkään moikkailla toista koiraa.
Paikka makuussa Viima ei aluksi malttanut jäädä maahan vaan meinasi heti nousta kun kehuin tai palkka oli hieman myöhässä. Loppujen lopuksi se kuitenkin pysyi mukavasti lyhyitä aikoja ja itse seisoin joko edessä tai vieressä. Emme ole treenanneet paikalla makaamista nyt ulkona kovinkaan paljoa, joten lumihangessa makaaminen saattoi olla vähän outoa.
Hyppy suijui tosi hienosti, Viima malttoi odottaa käskyä hienosti irti ollessaan ja hyppäsi ensimmäisellä käskyllä lennokkaasti. Palkkana oli nami esteen toisella puolella, josta kävin sitten koiran hakemassa.
29.10.06 Viima: agi
Tänään otettiin putkea, pussia, rengasta, pujottelua ja hyppyä. Auto oli tänään Viimasta taas inhottava paikka ja se vaikutti jonkin verran myös harjoitteluun. Kivojen esteiden kanssa se kuitenkin innostui mukavasti.
Putki: Ei ongelmaa. Namitäti palkkasi ja Viima meni hyvällä innolla putkeen.
Pussi: Edelleen vaikeuksia. Pussi oli ihan lyhyenä ja houkuttelin itse Viimaa. Se tuli houkuttelun jälkeen mutta hyppäsi pussi-osan yli isolla loikalla eli pitää sitä nyt jostain syystä todella inhottavana. Pussin alku ei tuota mitään ongelmia, Viima menee sinne mielellään, mutta kangasosa ei toimi. Pitää rekennella kotona jotain pussi-virityksiä ja kokeilla meneekö se silloin.
Rengas: Meni hyvin. Viima intosi kovasti hakemaan namitädiltä palkkaa ja hyppäsi innokkaasti. Kerran meinasi mennä sivusta mutta muuten haki itse automaattisesti oikean paikan.
Pujottelu: Otimme kahdella kepillä ja namitäti palkkasi välistä. Viima haki väliä hyvin, ei varmaan kyllä vielä ilman namitätiä onnistuisi.
Hyppy: Hyppy on Viimasta tosi kiva. Jätin sen istumaan esteen toiselle puolelle ja kutsuin luokse. Hyppy oli innokas ja korkea, sujui siis hyvin.
28.10.06 Viima: haku
Tällä kertaa koitimme vaan saada Viiman unohtamaan viime kerran säikähdyksen. Alkuun otimme makkararinkiä ja pitihän sille ekalle tyypille taas vähän haukkua ennen kuin uskalsi mennä häntä heiluen moikkaamaan. Ihmiset olivat ok aikaisemmin ja se moikkaili niitä ihan iloisena autojen luona, mutta saman tien kun ne istuivatkin metsässä niin alkoi jänskättämään. Se on siis nyt tehnyt siitä itselleen asian ja jotenkin yhditänyt että tyypeille kuuluu haukkua kun ne on metsässä. No makkararinki sujui kuitenkin hyvin ja Viima hali nameja kaikilta. Sen jälkeen lähdimme porukalla metsään kävelemään ja Viima sai juoksennella irti ja käydä moikkaamassa ihmisiä kun itse halusi. Viima oli aika välinpitämätön, juoksenteli itsekseen ja löysi metsästä mm. myös käyttämämme umpipiilon. Tuntui että se koitti kuitenkin vähän etsiä josko metsässä olisikin ollut tyyppejä piilossa, irtosi itsekseen myös pitkälle eli siinä mielessä rohkeutta riittää. Välillä se kävi hakemassa namia ihmisiltä ja tutkaili taas omia juttujaan. Matkapahoinvointi oli tällä reissulla taas enemmän voimissaan, joten sekin varmasti vaikutti fiilikseen ja namitkaan ei oikein maistuneet. Itselläkin oli vähän harmitus treenin jälkeen eli ehkä sekin vaikutti.
25.10.06 Tuike: flyball
Otettiin taas hieman flyballia. Tuike teki tosi innokkaasti, nyt sillä oli vauhtiakin reippaasti kun välillä on tuntunut että sitä ei niin kauheasti enää innosta juosta flyballissa kun niitä palloja saisi helpomminkin. Tällä kertaa se oli kuitenkin aivan ihana ja välillä tekemämme tottistelukin sujui tosi kivasti. Tosi hienoa oli myö se että Tuike malttoi odottaa vuoroaan ilman että haukkui koko ajan muiden suorituksia kun itse olin lataamassa. Oikein kiva välipala treenaus.
25.10.06 Viima: tottis
Kasvattaja kävi meitä moikkaamaassa ja katselimme vähän toko-juttuja ja miten ollaan edistytty. Eka 10min meni taas ihan kuuroille korville, Viima ei kertakaikkisesti pysty keskittymään aluksi ollenkaan kun ihana kasvis tulee paikalle :). Rauhoittui siitä kuitenkin kohta ja kontakti oli sen jälkeen todella hyvää. Seuraaminen sujui hyvin, kehuja tuli tiukasta perusasennosta ja juuri oikeasta seuraamispaikasta. Käännöksissä tuli noottia ja pitääkin nyt opiskella käännösten askelkuvioita että en liikaa hidasta siinä jolloin koira meinaa istua tai että en käänny yllättäen.
Maahan menossa koitamme nyt vähentää käsimerkkejä. Palkkauksessa sain neuvon heittää nami koirasta poispäin, jolloin se saa siihen vähän saalis-fiilistä ja samalla nousee ylös jolloin liike on helppo ottaa heti uudestaan. Viima hakee jo jonkin verran maahan menoa pelkällä käskyllä mutta tarvitsee vielä kuitenkin käsiapuja. Istuminen on sen sijaan hyvä ja nopea pelkällä käskyllä ja eteen istuminen tiivis ja suora.
24.10.06 Tuike: agi
Ohjelmassa oli yksi pidempi rata joka otettiin ensin nopeasti kisatyyliin ja sen jälkeen keskityttiin ongelmakohtiin. Tuikella oli virtaa vaikka muilla jakaa, vauhtia riitti ja sen takia muutamassa kohdassa oma ohjaus ei ihan kerinnyt mukaan, Ensimmäinen kohta missä oli hieman ongelmia oli kolmen esteen ympyrä, jonka jälkeen putkeen. Tein siinä valssin ennen putkea, mutta suunta oli vähän liikaa kohti rengasta ja Tuike meinasi mennä sinne, sain kuitenkin pelastettua tilanteen ja rata meni oikein. Valssiin suuntaan piti siis kiinnittää enemmän huomiota,, muuten Tuike irtosi hyvin kaikille kolmelle hypylle. Toinen pieni ongelma oli lopun suora putki ja kaksi hyppyä. Tuike irtosi hienosti ekalle hypylle, mutta meni tokasta kuitenkin ohi. Itse en antanut Tuikelle tarpeeksi lupaa mennä vaan. Toisella kerralla otin palkaksi pallon jonka heitin viimeisen esteen yli ja ongelmaa ei enää ollut. Ihan pientä hienosäätöä vaan, kaiken kaikkiaan rata meni hienosti ja saimme kehuja innokkuudesta. SIlti ohjaus tai vaikka kontaktit eivät kärsineet.
23.10.06 Tuike: toko
Aloitimme paikalla makuulla. Tuike nousi kerran istumaan, kävin palauttamassa sen takaisin maahan ja sen jälkeen sujuii hyvin loppuun saakka, kokonaisuudessa aikaa kului varmaan 3-4 minuuttia. Sivulle tullessani tiputin itse namin Tuiken viereen jolloin se nousii sitä hakemaan, ihan täysin oma moka siis. Ohjaaja sanoi että Tuike oli alussa hyvin rauhallinen, hieman se kuitenkin otti häiriötä muista jossain vaiheessa ja nousi sitten ylös. Kentällä olikin paljon muuta hässäkkää, puolet porukasta seurautti koiriaan, agi-esteitä kannettiin ja agilityä treenattiin vieressä eli siihen nähden olin todella tyytyväinen suoritukseen. Ja vaikka Tuike nousikin istumaan niin ei koittanutkaan tulla luokse, eli periaatteessa oli siinäkin vielä aika rauhallinen. Lopetuksesta sain tällä kertaa jopa kehuja, onnistuin olemaan paineistamatta koiraa ollenkaan :), tuli vaan tuo oma moka namien kanssa mikä sitten pilasi hienon lopetuksen.
Seuraamisessakin sain tällä kertaa hyvää palautetta, ehkäpä alan siis pikkuhiljaa oppimaan. Koitin kävellä mahdollisimman reippaasti ja reteästi katsomatta koiraan ollenkaan ja Tuike seurasikin hienosti. Myös palkkauksessa koitin välttää paineistusta palkkaamalla koiran pois päin minusta suuntautuvalla liikkuvalla palkalla. Ohjeistuksena saatin treenattavaksi että otan viisi askelta, jonka jälkeen käännös, taas viisi askelta, käännös ja palkka. Eli siis lyhyitä mutta innokkaita pätkiä. Tässäkin tuli kehuja, käännöksissä voisin innostaa Tuikea vähän namilla että niistä tulisi tiiviimpiä. Aloituksessa pitää myös muistaa osottaa seuraa-käskyn jälkeen muutama hetki että koira ottaa kunnolla kontaktin ja tietää mitä on tulossa eikä lähteä suin päin rynnimään. Mutta nyt oikeasti alkoi tuntumaan että seuraaminen oikeasti toimii, eikä tarvitse huolehtia siitä tuleeko koira vai ei. Kivaa :)!
Otin myös muutaman alo-hypyn esteellä. Tässä ei ollut ongelmaa, Tuike hyppäsi ensimmäisellä käskyllä ja pysyi hienosti paikallaan kun siihen asti kun tulin vierelle.
Katsoimme vielä ohjaajan kanssa yhdessä liikkeestä maahan menoa. Tein sitä ensin yksin ja se toimi ihan ok, välillä kuitenkin sai antaa kaksi käskyä tai Tuike jäi seisomaan. Se siis selkeästi tietää mitä käsky tarkoittaa mutta yhdistettynä liikkeeseen se jää välillä vähän epävarmaksi. Muistutimme siis alusta saakka mitä haetaan. Tuiken seuratessa pysähdyin sen viereen ja annoin käskyn, toimi kuin unelma. Seuraavaksi pydähdyin vierelle ihan hetkeksi, annoin käskyn ja jatkoin matkaa, taaskaan ei mitään ongelmaa. Sitten vain hieman koukistin koiran puoleista jalkaa käskyn tullessa ja jatkoin matkaa, Tuike meni maahan täydellisen upeasti :). Tällä tyylillä harjoittelemme nyt vähän aikaa, että saamme taas muistutetuksi mitä haetaan.
OIkein mukavat treenit. Mukavaa oli saada kehuja että oikeasti on jotain oppinut. Pitääkin tässä nyt miettiä että mennäänkö lähiaikoina kisoihin vai jätetäänkö ensi vuodelle. Sain kuitenkin neuvoja että kisaamaan oppii vaan kisaamalla ja ei Tuiken kanssa ole mitään sellaisia ongelmia miksi sen kanssa ei voisi lähteä. Se osaa liikkeet, vielä kun itse luottaisi enemmän ja saisi oman jännityksen karsittua pois. Mitään syytä luottamuspulaan ei todellakaan ole, Tuike on aina ollut kiltti ja tottelevainen koira. Ohjaajankin mukaan sen kanssa ei ole minkäänlaista ongelmaa, pitää vaan uskoa siihen koiraan ja sitä kautta saada kisoihin tunne että ei siellä voi mitään ainakaan kovin pahaa sattua ja mitsä sitten vaikka sattuisikin. Silloin kun Tuike tekee töitä niin se on kuulemma ihanan näköistä katsottavaa :).
23.10.06 Viima: toko
Viimalla on ollut hirmuisen paljon tekemistä viime aikoina, mutta reippaasti se vielä tänään jaksoi touhuta junnu-tokossa. Ensiksi piti esittää joku temppu minkä oli opetellut kotona varta vasten. Opetin Viiman pyörimään ja se sujuikin hyvin kädellä avittaen. Luoksepäästävyydessä Viima ensi nousi ylös, mutta kun syöttelin sille namia niin istui nätisti paikallaan kun ohjaaja silitteli.
Paikalla makuuta jokainen otti miten parhaaksi katsoi. Viima jää kotona ja vähemmässä häiriössä jo ihan mukavasti maahan makaamaan, mutta nyt kentällä meinasi nousta minun mukaani kun lähdin liikkeelle. Käskin koiran maahan vierelleni ja syöttelin siinä namia ihan vaan paikallaan. Teimme myös nopeusharjoituksia sekä maahan menossa että seisomisessa, juostiin ja innostettiin koiraa sen ollessa edessä tai sivulla ja siitä mahdollisimman nopea maahan meno tai seisominen ja heti palkka. Viima teki oikein kivasti kummatkin, erityisesti maahan menoon tuli selkeästi nopeutta tätä kautta.
Pienenä kevennyksenä otimme joukkue-kilpailun, jossa piti mahdollisimman nopeasti mutta oikein tehdä ensin sivulle istuminen, maahan meno ja seisominen tiettyjen merkkien kohdalla. Viimeiselle merkille koira jätettiin istumaan ja kutsuttiin luokse maaliviivan yli. Viima teki ihan mukavasti, mitä nyt hieman piti merkkejä nuuskaista välillä kun siinä vieressä olivat. Se jäi hienosti istumaan paikalleen luokse kutsuttaessa, mihin olin erityisen tyytyväinen.
Viimeisenä otimme vielä kontaktikävelyä pujotellen ympyrässä muiden koirakoiden lomitse. Viimalla oli oikein upea kontakti lähes koko ajan, vierestä menevät koirat eivät kiinnostaneet ja katsekontakti säilyi hienosti. Myös kontaktikävely sujui hyvin vaikka matka olikin aika pitkä. Viima oli tänään oikein hieno, olin tyytyväinen harkkoihin.
22.10.06 Viima: agi
Ohjelmassa A-este, pussi, putki ja muuri.
A-este meni hienosti, Viima tykkää siitä ja menee innoissaan. Pysähtyy hyvin myös kontaktille kun nami on maassa odottamassa.
Pussi oli tänään ongelma. Viima ei meinannut mennä sitä, vaan palasi takaisin. Kun menin itse houkuttelemaan ja pussi oli ihan lyhyenä Viima tuli vauhdilla sieltä läpi.
Putki meni hyvin, alkuun namitäti palkkasi pari kertaa, sitten jätin Viiman odottamaan ja menin itse kutsumaan toisesta päästä.
Muurissa jätin Viiman odottamaan ja kutsuin hyppy-käskyllä yli, ei ongelmaa.
21.10.06 Viima: haku
Pääsimme mukaan haku-ryhmään ja olimme ekaa kertaa treeneissä mukana. Viima odotteli autossa muiden suorituksien ajan, oli kyllä kuolannut mutta silti innoissaan kun pääsi tekemään. Otimme kaksi tuuli-ilmaisua. Ensimmäisen maalimiehen kohdalla Viima lähti mukavasti etsimään hajun perusteella, kiersi ja tutki ympäristöä. Sillä oli ihan selkeästi haju, mutta ei kuitenkaan löytänyt maalimiestä vaan istahti sitten paikalleen hämmentyyneenä n. 5m päähän maalimihestä ja haukahteli siinä muutaman kerran. Maalimies näyttäytyi hieman ja Viima sai hepulin ja haukkui maalimiestä karvat pystyssä. Suostui tulemaan lähelle vasta kun itse menin näyttämään että maalimies ei ole vaarallinen. Haukku oli kyllä sinänsä aika hyvää :) eli kun sen saisi vielä opittua niin varmasti tulisi hyvä haukulla ilmaiseva koira.
Mietittiin sitten syitä miksi Viima ei löytänyt maalimiestä ja piti sitä sitten mörkönä, vaikka aiemmin ei ole ollut mitään ongelmaa. Aikaisemmin maalimiehet ovat olleet esillä jossain määrin (kyykyssä, värikkäät vaatteet) eli siis niin että koira on lopussa nähnyt missä maalimies on. Nyt maalimies makasi maassa maastonväriseen asuun pukeutuneena. Viima on siis oppinut etsimään lopussa katseellaan ja nyt kun se ei erottanutkaan maalimiestä maastosta niin tulikin hämmennys ja maalimiehen hypätessä yhtäkkiä esiin säikähti meidän mörköikäinen murkku. Viima kuitenkin reipastui ja syöi namia maalimieheltä häntä heiluen, joten otimme vielä toisen haun. Tälläkin kertaa sama toistui eli Viima jäi haukkumaan maalimiestä, kehitti siis itselleen nyt mörköjä oikein urakalla. Yhdessä kun mentiin katsomaan kaikki oli taas ok.
Otimme loppuun vielä makkararingin, Viima meni mielellään tyypiltä toiselle häntä heiluen, ensimmäisen maalimiehen kohdalla piti taas haukkua mutta kun tulin itse lähemmäksi niin meni mielellään hakemaan namia. Nyt pitää siis harjoitella sitä että tyyppejä voi olla missä vaan kummallisissakin asennoissa ja paikoissa, sekä karsia tuo katseella etsiminen pois eli vaan niin että maalimiehet ovat kunnolla piilossa. Tai vaikka näköapuja alkuun käytettäisiinkin niin maalimies menisi sen jälkeen kunnolla piiloon.
20.10.06 Viima: näyttelyharkat
Treenasimme taas vähän kehäkäyttäytymistä. Viimassa oli tällä kertaa virtaa aika paljon, se oisi vähän tykännyt pöhistä vieraille koirille ja leikkiä tuttujen kanssa, joten kontaktin saaminen kesti hieman alkuunsa. Murkkuikäisen höpinöitä siis. Kun Viima innostui niin teki todella kauniisti, liikkeet olivat hyviä, mitä nyt meinasi hieman mennä välillä pomppimiseksi ja seisominenkin luonnistui. Kopeloinnissa Viima antoi nätisti katsoa hampaat ja koskea päähän, mutta häntään koskemisesta ei pitänyt ja koitti siirtyä alta pois (sama toistu mätsärissä sen jälkeen eli sitä saa nyt treenata ennen virallisia).
19.10.06 Viima: tottista
Tapasimme muutaman lappalais-tutun kanssa tottistelun merkeissä. Saavuimme Viiman kanssa jo vähän aiemmin paikalle ja harjoittelimme itsekseen. Seuraaminen oli hyvää, vähän meinasi keskittyminen välillä herpaantua. Sivulle tuloa Viima hakee jo itse aika hyvin, ihan pikkuisen saa ehkä korjata lopussa käden avulla. Paikallamakuuta otin niin, että menin parin metrin päähän, kehuin ja juttelin kun pysyi hyvin maassa. Viima pysyi hyvin, mutta takaisin tullessa saa olla tarkkana ettei nouse.
Muiden saapuessa paikalle Viima oli jo vähän kypsä ja ihana Hedda-serkku meinasi taas aiheuttaa Viimassa totaalisen hepulin. Vähän aikaa kun rauhoiteltiin siinä niin Viima malttoi vielä vähän seurata ja tehdä sivulle tuloja. Pyysin koiran eteen istumaan, josta sivulle ja liikkeeseen.
17.10.06 Tuike: agi
Tänään tehtiin yksi pidempi rata. Ensin tehtiin rata kerran ja katsottiin ongelmakohdat, jonka jälkeen koitettiin paranataa. Putkelta hypylle mentäessä tein valssin, mutta jätin Tuiken taakseni, jolloin se jatkoi matkaa renkaalle. Minun piti siis pitää suora linja, mutta ottaa koira kunnolla mukaan. Kepit tuottivat ekalla kerralla hieman ongelmia, Tuike haki aloituksen huonosti tuli välistä pois ja alkoi haistelemaan, kumpikin oli siis vähän pihalla. Tuike myös hieman epäröi puomilla, pelkäsi kai sen olevan kenu. Toisella kerralla sekä kepit että valssi onnistuivat hyvin, puomikin juostiin taas normaaliin tapaan täysiä. Lopun suoralla Tuike myös irtosi todella hyvin. Otimme vielä alun pyöritystä muutaman kerran ja ihan kivasti se menikin. Tuike oli aivan täpinöissään koko treenien ajan.
Yksittäisenä esteenä otin pussia ja A-estettä. Pussissa ei ole mitään ongelmaa, Tuike tekee sen täysiä. A-este olisi myös tosi kiva ja odottelun kanssa sai olla tarkkana kun Tuike odottaa pienintäkin merkkiä että saa mennä. Kontaktit sujuivat kuitenkin hyvin.
17.10.06 Viima: näyttelyharkat
Kokoonnuttiin porukalla hieman harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä. Vettä satoi kuin saavista kaatamalla yhdessä vaiheessa ja Viimakin katseli mua jo anovasti että mitä ihmettä me täällä sateessa seistään :). Yleensä ottaen Viima kuitenkin esiintyi ihan kivasti, seisoi nätisti, ei istunut tutkittaessa ja juokseminenkin onnistui ainakin välillä. Ympyrässä ei juoksu ollut ihan niin hyvää kuin edestakaisin, mutta ok kuitenkin. Vielä kun saisi sen himpan verran innostumaan touhusta enemmän niin olisi napakymppi. Tavallinen hihna vähän kyllä vaikeutti esittämistä ja oli koko ajan tiellä, pitäisi kyllä enemmän treenata näyttelyhihnan kanssa.
13.10.06 Viima: agi
Tänään tehtiin A-estettä, pussia, rengasta ja putkea. Viimalla oli taas innostusta kovasti ja mukaan meinaa myös tulla komentamishaukkua kun pitäisi päästä jo tekemään. Edelleen saa olla tarkka odottamisesta, muuten esteille ryntäillään päättömästi. Käskettäessä Viima kuitenkin odottaa nätisti lupaa hihna löysällä.
A-este: Kuten epäilinkin Viimalle viikon tauko teki hyvää ja tällä kertaa este mentiin ilman minkäänlaisia ongelmia, ennemminkin sai jo vähän toppuutella. Viima pysähtyi alastulon kontaktille hyvin, kun siellä oli nami odottamassa.
Pussi: Tämäkin oli tosi mukava este, vauhdilla mentiin sisään ja äkkiä namitädiltä palkkaa hakemaan. Valitettavasti päästin kerran hihnan huonosti irti ja se tarttui pussin suuhun, jolloin Viima ei päässyt eteenpäin ja takaisin. Seuraavalla kerralla se kai odotti samaaa ja tuli taas ulos pussista. Sitten jäinkin itse odottamaan pussin taakse ja varmistin että Viima menee loppuun asti, sen jälkeen sujui taas hyvin.
Rengas: Rengasta otettiin ensin irtorenkaalla namitädin palkatessa. Kun tämä sujui hyvin kokeilimme myös oikeaa rengasta niin että palkkasin itse renkaan toisella puolella. Rengas sujui oikein mukavasti, itse olin vaan aluksi vähän liian lähellä palkkaamassa ja Viima ei päässyt oikein kunnolla hyppäämään. Pienen peruutuksen jälkeen sujui jo paremmin.
Putki: Putki on jo ihan vanha juttu Viiman mielestä. Tässä erityisesti sai olla tarkkana että odotetaan lupaa. Tänään käytössä oli musta putki, eikä se tuottanut ongelmia. Lähetin koiran itse ja namitäti palkkasi toisessa päässä.
12.10.06 Tuike ja Viima: tokoilua
Muutaman tutun kanssa tokoilimme yhdessä. Otin ensin Tuiken kanssa seuraamisia aiemmin saatujen neuvojen mukaan, ne sujuivat ok, mitä nyt itse sekoilin aina välillä. Tarkkuutta siis peliin enemmän. Liikkestä maahanmenot oli edelleen hyviä ja nopeita. Otin myös yhden lyhyen paikallamakuun ja yritin tehdä sen mahdollisimman rauhallisesti, mikä on kyllä välillä aika vaikeaa. Tuike kuitenkin pysyi maassa hyvin.
Viiman kanssa tokoilu jäi vähemmälle, koska sillä oli aluksi niin kova hinku Hedda-serkun luokse. Hedda on Viimasta aivan ihana ja onkin mielenkiintoista nähdä miten meille käy marraskuussa näyttelyssä kun Hedda on samassa kehässä meidän kanssa. Rauhoituttiin Viiman kanssa ja se alkoikin ottaa kontaktia minuun paremmin. Otin muutaman lyhyen seuraamisen ja pari maassa oloa. Viimalla alkaa olla hieman murkkuikää ja muut koirat kiinnostaisi kovasti, eli ihan peruskontaktia saa treenata ihan rauhassa.
11.10.06 Viima: haku
Hakukurssin viimeinen kerta. Teimme kaksi etsintäharjoitusta. Maalimies oli piiloutunut n. 100X100m alueelle, ilman että näin piiloa. Kuljimme aluetta ylös ja alas koiran ollessa irti. Ensimmäisellä kerralla Viima ei vielä oikein tajunnut harjoitusta ja pysytteli alussa koko ajan minun lähelläni, se ihan selkeästi odotti jotain käskyjä tai kuten aiemmin olen kädellä näyttänyt mistä etsiä. Loppujen lopuksi se alkoi irtoamaan ja maalimies löytyi, piilo oli vaan niin avoin että Viima bongasi sen katseella. Maalimiehelle se lähti innosta pomppien ja jäi sinne hyvin. Tämän jälkeen Viimalle jäi kova hinku takaisin metsään tyyppejä etsimään.
Toisella kerralla Viima otti saman tien maalimiehestä jäljen ja lähti sitä seuraten suoraan kohti piiloa. Pilasin itse näytön kutsumalla koiraa, jolloin se jätti jäljen. Pitäisi siis vaan luottaa koiraan ja antaa mennä. Sen jälkeen Viima risteili alueella todella hyvin ja innokkaasti, eli ihan selkeästi tajusi idean siitä mitä oltiin tekemässä. Jonkin aikaa risteiltyämme Viima sai maalimiehestä hajun, näki ihan selkeästi kun se valpastui, mutta lähti aluksi hieman väärään suuntaan. Ohjaajan mukaan tuuli ja meidän muiden (koko hakuporukka seurasi perässä) hajut sekoittivat maalimiehen hajua. Nopeasti Viima kuitenkin kääntyi ja löysi maalimiehen. Viima pysyi iloisena maalimiehellä kunnes saavuin paikalle.
Kurssi oli oikein mukava kokemus, kiva oli saada oppia ihan uudesta lajista. Kiva olisi myös jatkaa harrastamista, pitää vaan katsella pääsisikö johonkin ryhmään mukaan harjoittelemaan. Viimalle pitäisi myös tosissaan alkaa opettamaan ilmaisua, että sen voisi liittää mukaan etsintään.
10.10.06 Tuike: agi
Ohjelmassa oli lyhyt rata: 3hyppyä, putki, pujottelu ja hyppy. Muuten sujui hyvin, paitsi kepit takkuilivat kummallakin kerralla. Viime kerran fiiliksestä ei ollut tietoakaan. Itse olin ihan pihalla ohjauksessa kepeillä ja Tuike varmisteli koko ajan minulta mitä pitää tehdä. Muissa kohdissa ohjaus onnistui kivasti, takaaleikkaus putkelle sujui hienosti samoin valssi tokan ja kolmannen esteen välillä. Keppejä emme kerinneet ottaa enää ja toinen suunniteltu ratakin jäi tekemättä, koska aika loppui kesken. Toisaalta harmi kun meillä ei sinänsä ollut ongelmia, niin teimme pätkän vain pari kertaa eikä itse treeniä tullut paljoakaan. Pitäisi kehittää vähän ohjausongelmia niin pääsäisiin tekemään vähän enemmän ;).
Yksittäisinä esteinä otettiin rengasta, putkea, puomia ja keinua.
Rengas: Ensimmäisellä kerralla Tuike tuli sivusta läpi, mutta se joktui omasta vetämisestä. Sen jälkeen sujui hyvin sekä koiran lähettäminen esteelle ja sen läpi kutsuminen.
Putki: Harjoittelin irtoamista putkelle, ei ongelmaa. Teimme myös useamman suorituksen peräjälkeen eli toisesta päästä ulos ja toisesta (tai uudestaan samasta) päästä sisään heti perään. Putki ei tuota kyllä Tuikelle ongelmia.
Puomi: Pientä varastamista meinasi tulla kun hinku esteelle oli kova. Harjoittelimme siis lähtöä ihan rauhassa ja vasta luvan kanssa mentiin. Vauhti oli hyvä ja kontaktit sujuivat myös hyvin.
Keinu: Murheen kryyni. Puoli väliin Tuike kiipeää mielellään mutta sitten tulee jumitus edelleen. Kovalla houkuttelulla teimme keinun kolme tai neljä kertaa, joka kerta sama juttu. Yhden kerran se jumittui tasan keinun keskelle niin että keinu jäi tasan tarkkaan vaaka-asentoon. Kyllä sen siitä yli saa, mutta vähän on liian vaikeaa. Pitää kai kehittää kotiin joku keinun kopio minkä kanssa voitaisiin harjoitella sitä että alusta liikkuu.
9.10.06 Tuike: toko
Tällä kertaa ohjaaja sai kunnolla noottia tekemisistään, mikä on kyllä ihan oikein ja oli hienoa että joku sanoo suoraan missä mättää :). Ensimmäisenä tehtiin seuraamista kaksi koirakkoa yhtä aikaa, muut olivat sen aikaa paikkamakuussa toisessa reunassa. Tämän jälkeen vaihdoimme itse paikkamakuuseen ja muuta koirakot tekivät häiriönä seuraamista.
Seuraamisessa tuijotin koiraa ja paineistin sitä, ohjaajan mukaan koko olemukseni on liian rauhallinen ja varovainen, peliin pitäisi saada lisää itsevarmuutta, minun tehtäväni ei ole vahtia koiraa vaan toisinpäin. Kyllähän minä nämä tiedän, mutta jotenkin varsinkin Tuiken kanssa tulee sellainen olo että pakko mun on sitä vahtia kun ei ihan täysillä luota tuleeko se mukana. Vaikka kyllähän se sieltä tulee ja hyvin tuleekin, kunhan vaan en itse työnnä sitä pois katseella ja olemuksella. Ohjaaja pukikin sen hyvin sanoiksi; minulla on nenässä keppi joka on kiinni koirassa, kun käännän päätä koiran suuntaan niin keppi työntää koiraa kauemmaksi ja kun katson suoraan niin keppi vetää koiran minun luokseni. Niin helppoa se siis on kun vaan sen osaa :).
Paikallamakuussa Tuike nousi kerran ja koitti tulla minun luokseni, ohjaaja esti tämän menemällä väliin ja palautin Tuiken takaisin. Sain ohjeet kehua koiraa kun se selkeästi rauhoittuu, eikä enää ole etukenossa minua kohti. Vähän ajan päästä Tuike selvästi rentoutuikin ja kehuin sitä paikaltani matalalla äänellä. Tuike pysyi rauhallisesti paikallaan loppuun asti. Palasin koiran luokse ja pilasinkin koko rauhallisen olon kyykistymällä äkisti Tuiken viereen palkkaamaan sitä, siinä vaiheessa sain taas kuulla kunniani :). Ohjaajan mukaan minulla on ihan väärät fiilikset kummassakin liikkeessä ja ne kun saisi käännetyksi toisin päin niin hyvä tulisi. Seuraamisessa minun pitäisi olla reippaampi ja virkeämpi, paikkamakuussa taas todella rauhallinen. Kyllähän sitä yrittää, mutta eihän niitä omia kaavoja näe ilman että joku muu siitä sanoo. Tuike on niin herkkä koira ja se lukee minua tarkkaan, paikkamakuussakin se rauhoittuu heti kun minäkin rauhoitun. Kaikki äkkinäiset liikkeet on nyt karsittava, sekä jätettäessä koira ja sen luokse saavuttaessa. En saa tuijottaa koiraa, mutta heti sen rentoutuessa kehua sitä rauhallisesti.
Nämä ohjeet muistaen teimme vähän seuraamista ja se sujui tosi kivasti, Tuiken koko olemus oli ihan erilainen kun en vilkuillut sitä yhtään. Se seurasi sopivalla etäisyydellä ja iloisesti. Muutama liikkeestä maahan menokin sujui todella hyvin, Tuike meni yhdellä pienellä käskyllä maahan nopeasti.
Oli kyllä tosi hienoa kuulla suoraan omista virheistään, koska niitä ei todellakaan itse enää huomaa kun on samalla lailla tehnyt kerta toisensa jälkeen, kiitokset siitä Ellulle. Tiedän kyllä itse olevani se heikompi lenkki tässä parissa, Tuike tekee vaan niin kuin itse sille kerron. Jännittäjä-tyyppinä pilaan suorituksen, mistä minulle tulee vielä enemmän jännitystä ja huolta ja kierre on sitä kautta sitten valmis. Kyllä meistä vielä jotain kuulemma saadaan kunhan nuo fiilikset saadaan kohdilleen :), ja kyllä minä sen tiedän, Tuikehan on ihan loistava pikku-typykkä.
9.10.06 Viima: toko
Junnutokossa tehtiin tänään liikkeestä seisomista, sivulle tuloa & seuraamista sekä estehyppyä. Ihan viime kerran innostusta ei ollut nyt nähtävillä, mutta treenit sujuivat kuitenkin mukavasti.
Liikkeestä seisominen: Viima pysähtyy käsimerkin kanssa hyvin, mutta vapauttaa itsensä heti hyvä-sanan kuultuaan. Tässä pitää ottaa käyttöön vapautuskäsky, että koira tietää milloin tehtävä on loppu. Teimme sitten niin että annoin seiso-käskyn, nami koiralle saman tien ja heti perään vapaa. Kun Viima oppii seiso-käskyn paremmin niin palkkausväliä voi pidentää.
Sivulle tulo & seuraaminen: Viiman sivulle tulo on edelleen tosi tiivis ja hyvä, siitä saimme kehuja. Autan edelleen Viimaa kädellä jonkin verran. Meinaan itse helposti liikkua ja korjata itse asentoa, siitä pitää siis harjoitella. Seuraaminen oli oikein innokasta, tassut nousivat korkealle ilmaan ja kivaa oli. Perusasento pysähdyttäessä oli tosi nopea ja tiivis, siitä tuli myös kovasti kehuja.
Estehyppy: Joltain oli tippunut esteen eteen nameja ja Viima kerkesi niitä sieltä imuroida, joten aloitus meni vähän pikäksi kun koiran huomio piti saada maasta takaisin minuun. Hyppääminen on Viimasta nykyisin tosi kivaa, eikä se oikein malttanut istua ja odottaa, lopulta kuitenkin istui nätisti esteen eteen ja hyppäsi hienosti käskyn saatuaan namikupin luokse. Ohjeena saimme että käymme ihan vaan harjoittelemassa istumista esteen edessä, ilman hyppyä, että Viima ei aina tällöin odottaisi hyppäämistä.
Omalla ajalla teimme myös hiukan maassa oloa. Viima alkaa jo jonkin verran kestämään maahan jättämistä ja siirryin välillä sivulta eteen vähän matkan päähän. Tarkkana saa kuitenkin olla käsien ym. kanssa, ettei se tulkitse jotain luoksetuloksi tms. Tuttu teki Viimalle myös luoksepäästävyyden, aluksi Viima hieman nousi häntä heiluen, mutta otin taas namin imutettavaksi niin sen jälkeen pysyi hienosti paikallaan hampaiden katsomisen ajan.
8.10.06 Viima: agi
Pentuagissa taas parin viikon tauon jälkeen. Viima oli ensimmäistä kertaa hallissa eikä ollut moksiskaan, kaikki oli vaan tosi kivaa. Se oli tänään tosi innokkaana muutenkin, koko ajan olisi pitänyt touhuta ja kaikkia käytiin moikkaamassa pylly heiluen. Viimasta agi on siis aika siistiä ;)! Ohjelmassa oli putki, A-este, pussi ja rengas.
Putki: Namitäti palkkasi putken toisessa päässä. Ei ongelmaa, Viima oli innoissaan menossa putkeen, haki sitä itse ja juoksi sen läpi iloisena. Odottamista saa jo tosissaan katsoa, muuten tulee varaslähtöjä.
A-este: Otimme tätä nyt ensimmäistä kertaa. Ekalla yrityksellä Viima nousi n. puoleen väliin jolloin tuli pieni epäilys että olikos tämä sittenkään turvallista kun eihän sinne toiselle puolelle nähnyt ollenkaan. Nameilla houkuttelemalla tuli kuiten mukavasti esteen loppuun. Toisella kertaa vähän sama juttu, nyt pistimme nameja joka puolalle ja Viima tuli sen jälkeen mielellään syöden namit. Estettä se ei pelännyt yhtään, hieman vaan epäilytti sen tarkoitus. Seuraavalla kerralla menee varmasti jo paremmin kun on tuttu.
Pussi: Toinen uusi este. Namitäti piteli pussia ylhäällä että sieltä nkyi läpi ja palkkasi koiran. Viima lähti joka kerralla pussiin innoissaan ja haki lähtöä itse. Pussin sisällä sitä kai hieman häiritsi että kangas koski sen korviin (no onhan ne vähän isot höröttimet :D) ja sen takia vauhti ei ollut ihan putken veroista, mutta Viima tuli joka kerralla mielellään läpi eikä yrittänyt kääntyä takaisin tms.
Rengas: Rengas olikin jo tuttu, eikä se tuottanut ongelmia. Kunhan vaan itse muistan pysyä tiukkana odottamisessa enkä anna Viiman varastaa, koska menisi jo todella mielellään läpi. Namitäti palkkasi ja Viimalla oli kivaa!
4.10.06 Viima: haku
Viimalle meni tällä kertaa kolme maalimiestä piiloon näkölähdöllä ja houkutellen Viimaa mukaansa. Se lähti innokkaasti häntä heiluen maalimiesten luokse ja pysyi siellä myös aika hyvin, kunnes itse tulin paikalle. Enempää emme tehneet että pohjalle jäi onnistunut suoritus. Viima kyllä selkeäsi tykkää touhusta, vielä kun sen ilmaisun saisi kuntoon...
4.10.06 Tuike: flyball
Pitkästä aikaa käytiin ottamassa vähän flyballia. Tuike tekee mukavasti, vauhti ei ole ihan päätä huimaava joka kerralla, mutta muuten menee hyvin. Teimme pari lähtöä myös pareittain kisatyylisesti. Flyballia ei kovin useasti voi ottaa, koska Tuiken kanssa ainakin huomaa että se ei ole tarpeeksi haastavaa vaikka pallot onkin ihania.
3.10.06 Tuike: agi
Ensimmäiset halli-treenit pitkästä aikaa. Vähän Tuike tuntui stressaavan hallissa, paikalla oli meidän lisäksi myös toinen ryhmä ja meininki oli aika vilkasta välillä. Käytiin tauoilla ulkona vähän viilentymässä niin Tuikekin rauhoittui paremmin.
Ensimmäinen harjoitus oli aika simppeli radanpätkä. Ongelmakohtia tässä ei oikeastaan ollut, hieman omia liikeratoja piti ekan kerran jälkeen korjata ja silloin Tuikekin irtosi paremmin esteille. Kepit sujuivat joka kerralla hienosti, yhtään välistä tuloa ei tullut ja aloituksen hakeminenkin toimi mainiosti. Hieman Tuike ensimmäisten keppien aikan vilkaisee minua että tekeekö varmasti oikein, mutta sen jälkeen pujottelu jatkuu hyvänä. Myös takaa-ohjaus putkelle sujui ongelmitta. Tähän rataan olin kyllä todella tyytyväinen.
Toisella radalla harjoittelimme putken kanssa erikoisempia kulmia. Ensimmäisellä kerralla putkesta tullessaan Tuike oli hieman ihmeissään missä olin kun jäinkin sen taakse. Otimme putken pari kertaa niin että jätin koiran odottamaan että itse kerkesin putken suulle samaan aikaan vetämään koiran mukaani taakse. Tämä jälkeen Tuike osasi jo itse hakea lähtöä myös taaksepäin. 4. esteeltä vein koiran putkeen valssin kautta, koirahan ei tässä näe putken suuta vaan se pitää sille näyttää, joten tarkkana sai olla että ei itse ole tiellä mutta samalla ohjaa tarpeeksi selkeästi. Ensimmäisellä kerralla oma liikeratani olii liikaa putkesta ohi, vaikka valssi sujuikin hyvin, ja Tuike tulikin putkesta ohi. Toisella kerralla keskityin enemmän ja Tuike haki putken hyvin. Sen jälkeen myös putkeen meno onnistui hienosti joka kerralla.
Lopuksi otimme vielä keinua yksittäisenä esteenä. Edelleen sama homma kuin aiemmin, Tuike kyllä tulee mutta houkutella saa aika rankasti. Se ei sinänsä pelkää keinulle menoa, koska menee sinne itse miellellään ja alku sujuu hyvin, mutta keskivaiheilla alkaa hidastelu. Olen laitellut keinulle nameja ja epäilimme ohjaajan kanssa että Tuike on ehkä oppinut siihen että ei sen kannata liikkua enempää kuin pari askelta kerrallaan koska siten saa ruokaa. Seuraavalla kerralla kokeilemme keinua lelun kanssa tai sitten käyttäen superpalkkaa (kokonaista ruokakuppia), jonka se saa vasta keinun mentyään. Ohjaaja sanoi että olemme täysin kisavalmiita muuten, mutta keinu on vielä kesken, ohjaukset ja koiran hallinta on muuten hyvää. Hyppyradoille sitä voisikin lähteä jo kokeilemaan.
26.9.06 Tuike: agi
Tänään oli vähän tynkä-treenit. Viimeinen kerta ulkona ja pimeä alkoi jo haittaamaan loppuvaiheessa. Olimme Tuiken kanssa viimeiset radalla ja radan viereen piti ajaa auto valot päällä että näkisi. Valkojen heijastuksesta johtuen Tuikella oli vaikeuksia nähdä hyppyjä ja törmäsikin kerran esteen rimaan. Sen jälkeen se ei kauheasti enää innostunut hyppäämään vastavaloon ja jätimme treenit siihen.
Teimme radanpätkän kuitenkin pari kertaa. Tarkoituksena oli harjoitella valsseja. Rata sujui kaiken kaikkiaan hyvin, erityisesti valssi 1. esteeltä toiselle oli hyvä ja tiivis. Alussa Tuike meinasi hieman varastaa, mutta palautin sen takaisin ja lähtö tapahtui vasta käskystä. Ongelmia tässä pätkässä ei ollut, ainostaan pimeys haittasi.
26.9.06 Viima: haku
Viiman kanssa jatkettiin etsimisharjoituksia ilman ilmaisua. Ensimmäinen ukko lähti metsään näkölähdöllä ja Viima painui innoissaa perään ja pysyi luona niin kauan kun saavuin paikalle. Seuraavat ukot olivatkin menneet jo valmiiksi metsään ja kokeiltiin lähtisikö Viima itse etsimään. Ei tuullut kovinkaan paljon, joten etsiminen oli hieman vaikeampaa. Ensimmäisen ukon kohdalla Viima lähti itse etsimään, mutta otti alkuun maajäljen, jonka jälkeen vasta etsi pää ylhäällä. Tällä kertaa maalimies sai myös pienet haukut, eli ehkä se ilmaisukin sieltä vielä tulee. Viima jäi hienosti maalimiehen luokse. Viima ihan selkeästi innostui touhusta mutta ihan ei idea ole vielä mennyt perille, koska kahden viimeisen maalimiehen kohdalla se ei lähtenyt itse etsimään aluksi, vaan jäi ihmettelemään että mitä tapahtuu. Maalimiehen näyttäydyttyä se kuitenkin juoksi perään innoissaan. Meinasi hieman irrota maalimieheltä minun tullessani, mutta palasi kuitenkin takaisin.
25.9.06 Tuike: toko
Tuiken kanssa otin alkuun pieniä seuraamispätkiä ja ne sujuivatkin mukavasti. Intoa oli ja koitin palkata saalis-palkalla. Innostuksena otin välissä pari noutoa. Tuike noutaa todella innokkaasti, pitää vaan muistaa että lupaa noutamiseen se ei saa ennen kuin katsoo minua, se meinasi välillä unohtua kun into oli niin kova. Perusasento kapula suussa saisi olla tiiviimpi, mutta toisaalta pikkukoiralla se ei kauheasti haittaa, koitetaan kuitenkin sitä treenailla.
Paikkamakuu sujui alkuun todella hyvin, innostuin itse vaan vähän liikaa ja makuutin koiraa aika kauan samalla viereisen ohjaajan kanssa jutellen. Tuike sitten nousikin juuri kun kehuin miten nätisti se pysyykään :), aikaa oli kuitenkin kulunut reilusti yli kolme minuuttia eli olisin voinut sitä käydä välillä palkkaamassa. Toisessa paikkamakuussa kävinkin n. parin minuutin kohdalla palkkaamassa, mutta en sitten sanonut paikka-käskyä tarpeeksi selvästi ja Tuike nousi ylös. Komensin sen uudestaan maahan ja jatkoimme vielä muutaman minuutin ja loppu sujuikin hyvin.
Lopuksi otin vielä pari noutoa, ne sujuivat oikeastaan aika samalla lailla kuin ensimmäisetkin. Tuike tykkää noutaa niin paljon että se on kuitenkin hyvää motivaatio-treeniä.
Kaiken kaikkiaan Tuikella oli hyvä vire treeneissä, itse taas olin jo sen verran jäässä (siis siellä oli oikeasti kylmä!!) että meinasi perusjuttuja unohtua ja sitä kautta tuli tehtyä virheitä.
25.9.06 Viima: toko
Tänään oli Viiman kanssa oikein mukavat treenit. Aloitimme luoksepäästävyydellä. Viima istui perusasennossa nätisti, mutta meinasi vähän nousta hampaita katsottaessa. Korjasin asennon ja syötin namia kädestä koko ajan samalla kun ohjaaja kurkkasi hampaat, perusasento säilyi hyvänä.
Seuraavana otimme paikalla oloa. Otin Viiman kanssa tämän istuen, koska maassa emme ole vielä paljon harjoitelleet. Viima jääkin istumaan todella hyvin ja pystyn menemään parin metrin päähän ongelmitta. Maahan menoa harjoiteltiin niin että käskin koiran sivulta maahan käsimerkin avulla ja syöttelin siinä namia käskyä toistaen. Odota-käsky toimii Viimalla aika hyvin, eli pian kun maahanmeno on vahvempi niin voimme koittaa paikalla oloa myös maassa.
Seuraamiset sujuivat todella nätisti tänään, Viima oli innokas ja iloinen. Teimme lyhyitä pätkiä seuraamista, lopettaen aina perusasentoon. Myös sivulle tulo sujui hyvin, tein sitä pyörien ympyrää ja koiran seuratessa sivulla.
Hypyssä harjoittelimme irtoamista esteen toiselle puolelle, apuna oli namikippo joka laitettiin odottamaan. Viima on jo agissa oppinut hyppäämisen idean ja hyppy-käskyn, joten tämä sujuikin hyvin. Palkkasin koiran kupista saadun palkan lisäksi myös kädestä. Hyppääminen on Viimasta siistiä ja vähän meinasi kiire olla esteen yli, odota-käsky toimi kuitenkin tässäkin aika hyvin ja Viima hyppäsi vasta luvan saatuaan.
Lopputreeneistä viereissä metsässä käveli joku ukko (!! :) ) ja Viima yhdessä parin muun pennun kanssa aloitti kunnon varoituspuhinan metsää kohti. Ja aina kun joku haukahti niin kaikki muut lähtivät mukaan uudestaan. Tämän jälkeen Viima oli vähän vaisu, mutta kun kaivoin extra-herkut esiin niin intoa tuli taas peliin. Teimme sitten vielä kaksi liikkeestä seisomista. Kontaktikävelytin Viimaa, pysäytin sen käsimerkillä ja seis-käskyllä ja heti nami nassuun. Kahden onnistuneen suorituksen jälkeen lopetimme.
Treenit olivat kaiken kaikkiaan tosi hyvät. Viima söi nameja kuin ei ruokaa olisi nähnytkään ja myös leikkipalkkaus sujui tänään hienosti. Seuraamisjuttuihin olin todella tyytyväinen ja erityisesti Viiman vireeseen koko treenien ajan, lukuunottamatta tuota pientä mörköilyä. Vaikka treenit olivatkin aika pitkät niin Viima teki mielellään.
24.9.06 Tuike:mölli-agility
Tuike teki mölli-radalla hienon suorituksen, täydellinen nolla-rata ja n.4s alle ihanneajan. Tällä tuloksella voitettiin mini-möllit, taisipa olla ainoa nollatulos koko 8 koirakosta. Olin tosi tyytyväinen Tuikeen, kaikki meni juuri niin kuin pitikin. Ohjauksessakaan ei ollut ongelmia, vauhtikin parani koko ajan loppua kohden.
Alokas-radalla tulikin sitten muutama virhe. Vesa oli katselemassa kentän laidalla niin Tuike päätti käydä moikkaamassa sitä ja Viimaa kesken radan, siitä kielto. Samoin kepeillä tuli yksi virhe, koska tuon episodin jälkeen Tuike oli vähän ihmeissään koko touhusta. Loppurata meni upeasti, vauhtikin oli hieno. Tuikehan on tehnyt tuota Vesan perään haikailua aiemminkin näyttelyissä, ajattelin että agissa se ei kerkeäisi huomata, mutta luulo oli väärä. Tietääpähän sitten oikeissa kisoissa että Vesku saa jäädä suosiolla kotiin :). Tällä tuloksella sijoituimme kuitenkin toisiksi alokas-mineissä. Rata oisi mennyt tosi hyvin ilman tuota moikkaamista, eli tästä on hyvä jatkaa! Erityisesti pujotteluun olin tyytyväinen vaikka siinä yksi virhe tulikin, se ei kuitenkaan ole mitenkään mahdoton este ja virallisiin kisoihin uskaltaminen ei ainakaan siitä ole kiinni.
20.9.06 Viima: toko
Salme-kasvis kävi meitä moikkaamassa ja otimme hiukan tottista. Viimalta taas meinasi kaikki energia mennä ensin ilosta hyppimiseen, pyllyn heilutukseen ja uikutukseen, sen verta siistiä Viiman mielestä oli nähdä ihana kasvattaja. Se kyllä ihan selkeästi tunnistaa Salmen aivan eri lailla kuin kenenkään muun ja menee aivan kiemuralle onnesta, hassu juttu :).
Otimme vähän seuraamista ja se sujuikin hyvin, perusasento oli oikein kaunis ja tiivis. Eteentulo sujuu myös mainiosti, Viima on tulee ihan kiinni ja oikein mielellään. Kokeilimme sivulle menoa edestä, ohjattuna ei ollut ongelmaa. Nyt vaan pitäisi alkaa pienentämään käden liikettä ja sainkin hyvän neuvon siihen.
Otimme hiukan noudon alkeita, ihan tuota hakuakin mielessä pitäen. Lähinnä siis esineen pitämistä suussa ja luovuttamista. Sitä saammekin nyt alkaa treenamaan, tässäkin perustyö on tärkeää.
19.9.06 Tuike: agi
Ohjaaja vaihtui ja pääsimme taas heti kunnon pyöritys-treeniin. Ensimmäinen kerta sujui hienosti, eritysesti takaa-leikkaus 3.-esteeltä putkelle oli hyvä, samoin koiran tuominen esteen takaa oli tosi tiivis. Putken jälkeen Tuike meinasi vähän ihmetellä, koska en tarpeeksi selkeästi kertonut sille että olin sen takana, siinä siis pieni hidastelu. 5.-esteeltä putkeen vieminen sujui hyvin, ei tullut ylimääräisiä lenkkejä vaan se onnistui ihan suoraan.
Toisella kerralla takaaleikkaus putkelle tuotti hieman pään vaivaa, Tuike hieman hidasteli, mutta meni kuitenkin putkeen. Kolmannella kerralla sama juttu, mutta Tuike tulikin ulos putkesta. Tällä radalla se, että jään itse koiran taakse putken jälkeen sai Tuiken miettimään että tulenko minä mukana ollenkaan, kun en näykään heti putken jälkeen ja putken imu ei silloin enää toimi kuten ensimmäisellä kerralla. Otimme tämän jälkeen pari kertaa putken ihan läpijuoksuna, jotta Tuikelle jäisi siitä kuitenkin hyvä maku eikä huoli siitä että seuraanko minä.
Yksittäisenä esteenä otimme keinua. Pari ekaa kertaa sujui ok, sitten Tuike hieman säikähti alas rämähtävää lautaa ja houkutella sai sen jälkeen enemmän. Syöttelinkin sitten Tuikelle namia keinun vieressä samaan aikaan kun varovasti kolauttelin sitä maahan.
19.9.06 Viima: haku
Haku-kurssin toinen kerta. En ole saanut Viimalle opettettua haukkumista sitten millään, joten kokeilimme rulla-ilmaisua. Sekin oli vaan hieman vaikea aloittaa yhtäkkiä, koska emme ole harjoitelleet noutoa kovinkaan paljon. Ohjaajan kanssa Viima ei innostunut leikkimään, mutta tutun mennessä maalimieheksi Viima otti kepin (kepit oli pajon parempia kuin omat lelut) ihan mielellään. Ongelmaksi tulikin sitten luovuttaminen, tuon vähäisen harjoituksen takia. Viima tiputti esineen aina ennen minua, joten onnistuneita suorituksia ei saatu. Viima haukahti muutaman kerran ihmisille kun sitä oikein innosti, mutta ei osaa yhdistää sitä vielä mihinkään. Saa nyt nähdä mihin ilmaisuun tässä päädytään ja miten käy, vähän ehkä turhan nopealla tahdilla pitäisi edetä, kun Viiman pitää mietiskellä asioita ennen kuin ne sujuvat :).
Otimme myös yhden tuuli-ilmaisun, eli maalimies meni metsään piiloon ilman että koira näki lähtöä tai piilopaikkaa. Tuuli tuli suoraan maalimiehestä koiralle. Koiran piti ilmavainun avulla löytää maalimies, koiralle ei annettu sen kummemmin mitään ohjeita. Viima sai vainun maalimiehestä melkein heti ja lähti häntä pystyssä tutkimaan. Se meni ihan maalimiehen vierestä, mutta ei kai ekalla kerralla vielä oikein tajunnut ja palasi takaisin. Kohta se sai vainun uudestaan ja juoksi suoraan maalimiehen luo. Se olikin aivan superhauskaa, eikä sitä olisi millään saanut lähtemään ihanan maalimiehen luolta pois ja hinku takaisin metsään oli valtava. Hauska oli myös nähdä, miten koira heti tajusi asian ja haistoi maalimiehen välittömästi. Me jatkamme nyt näitä harjoituksia, ja jos sitä kautta saisi Viimalle motivaatiota siihen ilmaisuunkin.
18.9.06 Viima: agi
Pentuagissa tehtiin tänään putkea, rengasta, hyppyä ja pujottelua. Viima oli tänään tosi innokkalla päällä ja namitkin maistuivat kaikki hienosti. Johtui siitä että kävelimme paikalle autolla ajamisen sijaan, eli pahaa oloa ei tällä kertaa tullut. Voi kun aina voisikin järjestää harjoitukset niin, että niihin voisi kävellä tai edes niin että päästäisiin paikalle jo hyvissä ajoin, eikä Viimaa tarvitsisi ajeluttaa juuri ennen harjoitusta.
Putki sujuu jo tosi hyvin, se menee sinne mielellään. Lähetin koiraa ja namitäti palkkasi, Viima juoksi putken läpi häntä heiluen. Kerran meinasi mennä ohi kun itsellä oli namia kädessä ja Viima seurasi sitä, mutta hakeutui kuitenkin itse takaisin putkeen.
Rengas oli tämän päivän uusi este. Namitäti palkkasi aluksi renkaan toisella puolella. Aloitimme taas niin, että koira itse haki ja älysi idean, eikä sitä ohjattu mitenkään. Viima hiffasikin esteen nopeasti ja juoksi sen läpi reippaasti. Ongelmia ei tässä siis ollut. Teimme myös niin että kutsuin itse koiraa renkaan toiselta puolelta, sekin sujui hyvin.
Jatkoimme myös hypyn harjoittelua. Sekin sujui hienosti, Viima juoksee iloisesti hakemaan namin ja lähtee myös minun mukaani hyvin esteen jälkeen. Tein muutaman suorituksen niin, että jätin Viiman istumaan esteen toiselle puolelle ja kutsuin luokse. Se malttoi istua rauhassa ja tuli kutsuttaessa innokkaasti.
Pujottelussa jatkoimme kahdella kepillä aloituksen hakemista. Viima muisti tämänkin mainiosti ja haki innokkaasti namin ilman sen kummempaa ohjausta. Tässäkin se lähti hyvin mukaan ja haki heti mielellään pujottelun uudestaan.
Harjoituksista jäi todella mukava mieli, Viima oli tosi pirteä ja jaksoi hienosti.
15.9.06 Viima: jälki
Laitetaanpas pitkästä aikaa myös jälki-kuulumisia. Tein yhden makkarajäljen lähipuistoon nurmikentälle, hieman oli tuulinen päivä, mutta ei tuntunut sen kummemmin haittavaan. Pituutta jäljellä oli n. 30m, jossa yksi kulma. Viima lähti jälljelle innokkaasti, se etsii jälkeä aktiivisesti ja riittää kun ohjaan sen sinne päin. Vauhtia oli tällä kertaa sopivasti, hieman sai jarrutella mutta ihan suuna päänä se ryntäillyt. Kulma sujui hyvin, hieman piti mietiskellä, mutta löytyi se jälki sieltä. Jäljellä Viima ei syö nameja kovinkaan montaa, nuuskii kyllä jokaisen, eli en usko siitä sinänsä olevan haittaa. Loppupalkkio sen sijaan maistuu ja se jäisi mielellään jäljelle, eli intoa riittää.
12.9.06 Tuike: agi
Kaikki harrastukset kasaantuvat samoille päiville ja tänään ajoimme suoraan haku-treeneistä agilityyn, hieman myöhässä tosin. Tänään kaikki pelasi mainiosti, jopa ohjaaja. Tuike oli innosta pinkeänä kun oli ensin joutunut odottelemaan autossa Viiman harkkojen ajan. Tutustuin pikaisesti rataan ja sitten mentiin. Ekassa treenissä oli muutama takaa-leikkaus, ja ne sujuivatkin yllättävän hyvin. Tuike seurasi ohjausta upeasti, eikä edes putki hyppysuoran jälkeen houkuttanut, vaan se meni juuri sinne minne pitikin. Palkkasin A:n alasmenolla, koska vauhdin kasvaessa se meinaa välillä unohtua, palkan kanssa Tuike hakikin alastulon todella kivasti. Pujottelu radalla sujui myös hyvin, vaikka Tuike jotenkin ekalla kerralla kolautti jalkaansa pujottelun rautaan ja hieman sen jälkeen varoikin. Alun pujottelu on hieman hidas, mutta loppua kohti löytyy jo nopeutta.
Toinen rata oli edellisen variaatio, siinä ohjaus-kikkailu oli vähäisempää ja rata suoraviivaisempi. Mukana oli myös keinu, jonka otimme yksittäisenä esteenä isolla palkkauksella ja jatkoimme matkaa siitä. Pujottelun tulokulma oli aika vaikea, mutta Tuike haki aloituksen mukavasti. Olin treeneihin todella tyytyväinen, fiilis oli hyvä koko ajan, eikä epätoivon hetkiä ollut mukana :).
Otin treenien lomassa myös pienen paikkamakuun tosi pitkällä välimatkalla (~50m) mutta lyhyellä ajalla, eli kävelin vaan repulle ja takaisin. Tuike pysyi koko ajan hienosti paikallaan. HYvä kuitenkin välillä vaihdella myös matkaa, pikkuhiljaa voisi joskus kokeilla myös piiloon menemistä.
12.9.06 Viima: haku
Viiman kanssa aloitimme haku-kurssilla. Ensimmäisellä kerralla lähinnä kerrottiin peruasioita ja näimme mallin kuinka eri ilmaisutavat toimivat. Poliisikoira kävi näyttämässä mallia komeasta haukku-ilmaisusta, siinä oli aika vaikuttavan näköistä toimintaa, lisäksi näimme rullailmaisun aloittelua irtorullalla ja valmista rullailmaisua.
Koirien kanssa otimme makkararinkiä. Viima meni ihan mielellään ihmisten luokse tutkimaan ja rapsuteltavaksi, mutta automatkan jälkeen se oli hieman nuupahtanut eikä syönyt mielellään nameja. Mikään super-innostunut se ei ollut, mutta sekin saattoi johtua väsymyksestä.
Koitimme myös hieman harjoitella ilmaisua ja miettiä mikä sille omalle koiralle olisi paras keino. Viiman kanssa ajattelin nyt kokeilla haukkumista, koska se käyttää ääntään kuitenkin luonnostaan. Hieman koitimme saada Viimaa haukkumaan, mutta silloinhan siitä ei tullut mitään. Se vaan napitti ohjaajaa silmiin ja istui. Muuten kyllä ääntä löytyi, varsinkin silloin piti kommentoida kun joku toinen ilmaisi haukkumalla. Nyt vaan koitamme kotona saada Viiman haukkumaan käskystä (varmaan helppoa kun sitä on juuri opetettu olemaan haukkumatta :) ).
Hieman Viima oli nuupahtanut, toivottavasti ensi kerralle löytyisi vähän enemmän potkua.
11.9.06 Viima: toko ja agi
Pentu-tokossa otettiin ensimmäistä kertaa hyppyä. Tein sitä ensin niin, että kävelin Viiman kanssa esteen yli, ei ollut ongelma. Lopulta tein niin että istutin Viiman paikalleen ja kutsuin esteen toiselta puolelta. Kumpikin toimi hyvin, mitä nyt varsinainen hyppy olikin lähinnä vain esteen yli astelu :). Ei kuitenkaan voi pentua korkeita esteitä hyppyyttää.
Seuraavaksi teimme paikka-istumista, koska makaaminen ei Viimalta onnistu. Istuminen oli rauhallista, matkaa oli muutama metri. Hieman Viima liikahteli kun kaivoin namia taskusta, neuvoksi siis että namit käteen valmiiksi.
Luoksepäästävyydessä Viima nousi ylös kun ohjaaja tuli, mutta antoi nätisti katsoa hampaat. Pari muutakin ihmistä katsoi Viiman hampaita, ja se sujuikin aika hyvin. Luoksetuloa otimme koemaisesti, eli jätin Viiman paikalle, josta se tuli eteen istumaan. Eteen istumisesta saimmekin kovasti kehuja, se oli tiivis ja hyvä. Vauhtia voisi olla himpun verran enemmän, mutta toisaalta matkakin oli lyhyt.
Kävimme myös pentuagissa ottamassa muutaman esteen. Putki sujuu ongelmitta sekä niin että lähetän itse Viiman putkelle ja namitäti palkkaa, kuin myös niin että kutsun itse putken toisesta päästä.
Pöytää Viima ei hiffannut vieläkään, sen mielestä helpompi olisi vaikka ryömiä sen alta kuin kiivetä päältä. Etutassut se nostaa pöydälle mutta ei sen enempää. Nostinkin sen muutaman kerran pöydälle ja syöttelin namia että tottuisi siihen paremmin.
Pujottelua teimme taas namitädin avulla ja kahdella kepillä. Hieman Viima oli jo väsynyt eikä namit oikein enää maistuneet, mutta saimme kuitenkin muutaman onnistuneen suorituksen. Tärkeintä oli kuitenkin se, että Viima itse haki lähdön keppien välistä, eikä sitä tarvinnut ohjata.
11.9.06 Tuike: toko
Kävimme tänään ottamassa yhden paikkamakuun ryhmässä tuon viikonlopun katastrofin jälkeen. Ja ongelmia ei ollut sitten minkäänlaisia, aikaa kului n. 3min enkä palkannut kertaakaan. Häiriötä oli paljon, agiesteitä kannettiin ja kolisteltiin, viereinen koira nousi pari kertaa jne. Treeneissä ei ole siis mitään ongelmaa ja loppua kohden Tuike muuttui vieläkin rauhallisemmaksi, jos alkuun hiukan päätä kääntelikin. Itse muistan vielä rauhoittaa aloituksen enkä lähde vetämään kauheaa kyytiä heti käskyn jälkeen. Otin myös pieniä pätkiä seuraamista ja mielestäni Tuike pelasi hienosti, viikonlopun tunnelmasta ei ollut tietoakaan. Tuli tosi iloinen mieli, kyllä se siis oikeasti osaa, vaikka välillä epätoivo tuleekin.
9.9.06 Tuike: toko
Kävinpä sitten tipauttamassa itseni maan pinnalle TOKO-kokeessa Korpilahdella. Tuomarina oli Tuire Marjomäki-Askolin ja tuloksena keskeytys. Luoksepäästävyydestä tuli sentään 10. Paikkamakuu ei sujunut ollenkaan, jaksoi maata about 10s., nousi seisomaan ja oli siinä minuutin, jonka jälkeen lähti tulemaan luokse. Ja tämäkin on siis sujunut treeneissä tosi hyvin, isossakin häiriössä. Hihnassa seuraamisesta saatiin 7, aluksi se oli kauheaa mutta loppua kohden parani. Irti seuraamisessa Tuike jätätti alusta saakka, hidasteli lopulta niin että väliä minuun tuli useita metrejä. Se nuuski maata ja söi jopa ruohoa, eli seuraamisesta ei ollut tietoakaan, pyöreä nolla siis. Sama meno jatkui liikkeestä maahanmenossa, joten katsoin parhaaksi keskeyttää kokeen.
Ainoa selitys tälle käytökselle on ihan selvästi se, että itse jännitän niin paljon ja se heijastuu herkkään koiraan. Tuike koittaa rauhoitella minua hidastelemalla ja tekemällä muita sijaistoimintoja. Itse vahvistin tätä käyttäytymistä painostamalla koiraa, jäämällä odottamaan sitä ja tuijottamalla, jolloin Tuike muuttui vieläkin surkeammaksi. Kehästä ulos päästessämme ja minun rentoutuessani Tuikekin heti innostui.
Täytyy kyllä sanoa että harmittaa aivan älyttömästi, varsinkin kun tietää että koira osaa ja mahdollisuuksia olisi. Omaa jännitystä (näin mm. useana yönä unia kokeesta ja muutenkin tuli nukuttua huonosti) on vielä niin vaikea treenata mitenkään, eikä tälläisten huonojen kokemusten jälkeen tee mieli ihan äkkiä ilmottautua uudestaan kokeeseen (vaikka niin varmaan pitäisi, että saisi itselle sen hyvän kisarutiinin). Taitaa olla että jätämme nyt kisailun jonnekin tulevaisuuteen.
5.9.06 Tuike:agi
Näissä treeneissä ohjaaja taas sekoili oikein olan takaa, alkaa jo mennä itseen hermo... Tuike taas oli upea, innokas ja nopea, harmi vaan että ohjaaja taas oli kaikkea muuta. Ohjelmassa oli yksi pitkä rata ja pääsimme heti ensimmäisinä koittamaan. Ensiksi lähtö tuotti vaikeuksia, unohdin taas itse olla jämäkkä ja sanoa kerran kunnolla paikka-käskyn, sen sijaan tein jotain muuta ja Tuike koitti sitten varastaa parikin kertaa. Toisekseen, aloitimme radan hienosti, jatkoimme matkaa ja minä ohjasin väärän radan, unohtaen puolet esteistä. Tuikehan tuli kyllä hienosti perässä ja teki niin kuin käskettiin. Kolmanneksi, kun vihdoin muistin oikean radan, niin ohjasinkin Tuiken keinulle, vaikka meidän piti jättää se välistä koska se ei ole vielä varma este radalla. Eihän siinä vielä mitään, mutta en sitten tajunnut/ehtinyt edes sanoa mitään hidastavaa käskyä ja Tuikehan ampaisi keinun ihan niin kuin kyseessä olisi ollut puomi. Tuloksena sitten todella komea lentokeinu. Tässä vaiheessa oma tyhmyys kiukutti jo aikalailla... Otimme keinun tämän jälkeen rauhassa yksittäisenä esteenä ja aluksi Tuike ehkä jännittikin normaalia enemmän, mutta tuli esteen kuitenkin houkuttelemalla.
Toisella kerralla otimme radan ongelmakohtia, meillä esteet 4-9, joissa hypyissä takaa kierto tuotti hiukan ongelmia. Tällä kertaa se sujui kuitenkin hyvin. Teimme siis vielä keinua yksittäisenä esteenä, ettei Tuikelle vaan jäänyt lentokeinusta ikäviä kokemuksia. Yllättäen Tuike menikin keinun aika hyvin, houkutella ei tarvinnut kovinkaan paljon. Ehkä se komean ilmalennon jälkeen totesi että ei tässä voi enää pähasti käydä :). Hieno tyttö kuitenkin kaikin puolin, se ansaitsi tänään täydet pisteet.
Teimme myös pujottelua omana esteenä. Tuike hakee aloituksen ok ja lopussa tulee myös nopeus mukaan. Keskivaiheilla taas se seuraa minua liikaa ja tulee helposti välistä. Saimme kuitenkin muutaman hyvin onnistuneen puojottelun. Oikealla puolella ohjaaminen ei sujunut ollenkaan.
4.9.06 Viima: agi
Taas pentu-agissa, vettä satoi koko treenien ajan ja kenttä oli ihanaa kuravelliä. Lätäköt tuntuivat hiukan haittavaan Viimaa. Aloitimme pöydällä, joka oli ihan uusi este. Ensimmäisellä kerralla Viima meni pöydälle hyvin, sen jälkeen neiti totesi että tämä olikin vähän epäilyttävä asia. Houkuttelemalla se kiipesi pöydälle vielä toisen kerran, mutta sitten riitti. Annetaan taas asian hautua ja seuraavalla kerralla uudestaan.
Putki olikin jo Viiman mielestä kiva juttu, sinne mentiin jo iloisesti häntä heiluen ja vapaaehtoisesti. Menipä se sinne kerran ihan itsekin kun en huomannut katsoa perään. Putki oli jo pitkänä eikä tuottanut ongelmia. Hyppy sujui myös mukavasti, sekä niin että olin itse esteen toisella puolella kutsumassa, kuin että namitäti antoi palkkaa ja itse lähetin koiran esteelle.
Uutena asiana kokeilimme myös pujottelua aloitusta kahdella kepillä. Namitäti seisoi keppien välissä, jolloin koira teki aloituksen automaattisesti oikein. Ohjaaja palkkasi koiran vielä vetämällä keppien toiselta puolelta, jolloin liikerata menee oikein. Viima tajusi namitädin idean nopeasti ja pujottelun aloitus lähti sujumaan hyvin. Treenien alkuun Viima oli vähän väsynyt, mutta innostui kovasti jo kohti loppua. Viimalle tekee ihan selkeästi hyvää aina miettiä uusia asioita jonkun aikaa ja vaikka alkuun ne tuntuisivatkin vaikeilta niin pian se toteaa ne vaarattomaksi ja pääsee vauhtiin.
29.8.2006 Tuike: agi
Tänään ohjelmassa oli yksi pidempi rata ja muutama lyhyempi harjoitus. Radalla tarkoituksena oli harjoitella takaa-leikkauksia ja nopeutta. Tuike oli tänään vähemmän innokkaalla päällä ja keskittymistä haittasi että se löysi koko ajan maasta jonkun tiputtelemia makkaraanpaloja... Mikäs sen mukavampaa kuin ruokaa radalla! Rata sujui ihan ok, takaa-leikkaukset tuottavat hieman ongelmia, koska Tuike ei välttämättä irtoa tarpeeksi ja sitten pyörimään eteen. Kontaktit menivät kivasti, samoin kuin rengas. Itse taas sekoilin välillä ja leikkamiset meinasi välillä unohtua, kun se valssi tulisi paljon luonnollisemmin...
Toisena harjoitteena oli suora jossa oli putki, pituus sekä hyppy peräkkäin. Tässä olisi ollut tarkoitus harjoitella hypyllä takaa-leikkausta, mutta ohjaaja ei kuullut/unohti tämän flunssaisessa päässään ja treenattiinkin Tuiken kanssa vain suoraan juoksua... No mutta vauhti-harjoitteena toimi ainakin hyvin ja Tuike irtosi kivasti viimeisellekin esteelle, eli ehkä myös takaa-leikkaus olisi onnistunut jos olisin sitä tajunnut kokeilla.
Viimeisenä harjoiteltiin pujottelua yksittäisenä esteenä sekä hypyn takaa. Tänään Tuikella ei ollut vauhtia ja kepit menivät aika hitaasti. Pallo-palkalla nopeuttakin vähän löytyi, mutta heti jos itse edistän yhtään niin Tuike jättää keppejä välistä. Hypyn jälkeen pujottelun aloitus oli ihan ok. Kumpikin oli tänään vähän jäässä, ensi kerralla taas paremmin.
28.8.2006 Tuike: toko
Aluksi oli yhteinen paikallamakuu, kuitenkin vapaasti niin että koirat olivat sijoittuneet kentälle vähän miten sattuu eikä niinkään suoraan riviin. Häiriötä oli taas aika reilusti, Tuike pysyi kuitenkin reilu pari minuuttia hyvin paikoillaan, palkkasin kerran kesken makuun.
Ohjatussa seuraamisessa otin aika pitkän pätkän ilman palkkaa ja ohjaajan mukaan Tuiken into laski loppua kohden. Keskityimme palkkauksessa siihen, että Tuikella on täysi tekemisen meno päällä silloin kun palkka tulee ja Tuike tekikin innokkaasti.
Luoksepäästävyys sujui kahden eri ihmisen kanssa hyvin, edelleen se saattaa liikkua hieman kun ihminen lähtee pois, koska odottaa minulta palkkaa ja kääntyy katsomaan minua. Tästä tuskin on haittaa, hampaiden katsominen sujui kuitenkin liikkumatta.
Hyppy sujui hyvin, innokas hyppy ja nopea pysähtyminen. Hieman saan varoa sivulle menemistä, koska jos painostan koiraa niin se saattaa liikkua. Jos en tuijota vaan menen sivulle välinpitämättömästi niin Tuikekin pysyy paikallaan. Otin myös pari hyppynoutoa lelulla ja ne sujuivat hienosti. Noudon palautuspaikka sivulla jää hieman löysäksi eli sitä saa vielä treenata.
28.8.2006 Viima: agi ja toko
Toinen pentuagi takana. Tällä kertaa putki ei ollut enää pelottava eli ihan selvästi viikon mietintä auttoi. Kutsuin toisesta päästä ja pienen epäröinnin jälkeen Viima teki putken mielellään. Hyppyä treenasimme taas keppi maassa, tällä kertaa Viima huomioi jo paremmin itse esteen eikä vaan tuijottanut minua.
Agista suuntasimme vielä pentutokoon, eli tekemistä riitti yhdelle päivälle. Ohjelmassa oli ensin pujotteluharjoitus kontaktikävelyllä merkkien läpi. Viima seurasi aika hyvällä kontaktilla, mitä nyt alussa meinasi vähän hinguta tutun ihmisen luokse. Nyt vaan vaikeuttamaan pikkuhiljaa eli namia kauemmaksi. Samoin jos koira meinaa jäädä niin minun pitää muistaa kävellä nopeammin, eikä hidastaa vauhtia kuten helposti käy.
Otimme myös Viiman elämän ensimmäisen "virallisen" luoksepäästävyyden. Sivulla istuminen sujui hyvin ja tiiviisti, mutta ohajaajan lähestyessä Viima hieman innostui ja nousi ylös moikkaamaan. Suhtautuminen oli kuitenkin todella hyväntahtoista eli vähän malttia harjoittelemalla saadaan tästäkin liikkeestä varmaan hyvä.
Viimeisenä otimme luoksetuloa, niin että toinen piti koiraa kiinnin ja itse menin karkuun. Vieressä oli vieras koira joka Viimaa hiukan kiinnosti, joten lähtö ei ollut paras mahdollinen, mutta viive oli kuitenkin hyvin pieni. Vauhti oli ok, mutta nopeampikin voisi olla. Olemme harjoitelleet paljon luoksetuloa eteen, mikä on sitten vaikuttanut nopeuteen koiran ennakoidessa, joten nyt treenaamme sitten vain nopeutta.
22.8.2006 Tuike: agi
Tauon jälkeen Tuike puhkui intoa, kentälle meno oli yhtä ilosta kiljumista ja pomppimista. Paikalla ei meinannut myöskään millään jaksaa odottaa, vaan piti muistuttaa että mitä se paikka oikein taas tarkoittikaan. Pujottelu ei ekalla kerralla kovassa kiireessä sujunut ja Tuike jätti keppejä välistä. Aloitus meni kuitenkin hyvin, eli siinä ei ollut ongelma. Otimme pujottelun rauhallisesti pari kertaa, koitin olla huseeraamatta kädellä niin paljoa ja sen jälkeen mentiinkin kuten pitääkin. Pujottelua treenateessa kuumunut Tuike teki sille aivan oudon tempauksen ja meinasi karata radalta viereisellä radalla olevan koiran luokse, tuli kuitenkin käskystä takaisin ja sen jälkeen ei taas ollut mitään ongelmaa. Itse radallakin neidissä oli virtaa kuin pienessä pitäjässä, vauhtia riitti ja puomin alastulon kontakti meinasikin jäädä välistä. Alankin taas pysäyttämään kontakteille, koska vauhdin kasvaessa alkavat jäämään välistä. Radan ohjauskikkailu sujui hyvin, vielä kun muistan vetää koiran tarpeeksi ajoissa mukaan niin ei mutkat mene liian pitkiksi. Toisella radan pätkällä koitimme takaaleikkausta muurille ja siinä pitää muistaa että näytän koiralle ajoissa suunnan mihin ollaan menossa, muuten tulee ylimääräisiä pyörähdyksiä. Sinänsä hyvin sujuneet treenit ja koiralla ainakin oli superkivaa.
Toisella radan pätkällä muuri oli jäänyt vahingossa maksi-korkeuteen, enkä sitä kerinnyt huomaamaan ajoissa. Tuike 31cm ponkaisi ongelmitta jättimäisen muurin yli. Kyllä ohjaajaa otti sydämmestä, mutta koira ei ollut moksiskaan.
21.8.2006 Tuike: toko
Tuiken kanssa otin tänään lyhyen paikallamakuun sillä aikaa kun tein Viiman kanssa sivulle tuloja. Tuike nousi kerran, kun riekutin Viimaa eli siinä kohden häiriö ja halu päästä mukaan oli liian iso. Otimme uudestaan ja tällä kertaa Tuike makasi hienosti paikallaan, vaikka Viiman kanssa touhusinkin.
Otin myös yhden seuraamisen, L:n muotoisen kuvion jossa oli myös juoksupätkä mukana. Koitin pitää katseen edessä ja namit taskussa eli niin koemaisesti kuin pystyin. Häiriötä parkkiksella oli myös jonkin verran. Tuike oli upea!! Lopetimme harjoitukset ja Tuike sai super-palkan hyvin tehdystä työstä. Treenit on sujuneet niin hyvin että täytyy varmaan palauttaa taas itsensä maan pinnalle ilmoittamalla koira kokeeseen, missä Tuikea ei luultavasti taas voisi vähemmän kiinnostaa ;). Olenkin harkinnut itselleni paitaa missä lukee: Kyllä se kotona osaa :D.
21.8.2006 Viima: toko ja agi
Tänään oli pentuagin ensimmäinen oikea kerta ja ohjelmassa oli putki ja hyppy. Viima ei perustanut putkesta yhtään, ja vaikka ohjaaja oli puoliksi putken sisällä houkuttamassa, niin Viima suostui tulemaan vain puoliksi sisään. No annetaan kaverin nyt pohtia asiaa ja katsotaan ensi viikolla uudestaan. Hyppyä harjoittelimme niin että keppi oli maassa ja siitä yli. Viiman kanssa paljon treenattu kontakti tuntui tässä taas vähän haittaavan, kun neiti napitti minua eikä huomannut estettä ollenkaan. Loppuvaiheessa juoksi kuitenkin jo mielellään apuohjaajan luokse esteen yli.
Illalla tokoilimme pikkaisen, ohjelmassa oli lähinnä sivulle tuloa ja kontaktikävelyä. Otin sivulle tuloa kiertäen ja niin että pyörin paikallani ympäri ja koira seurasi perässä. Namilla ohjaten Viima tulee sivulle todella tiiviisti, mihin olen tyytyväinen, mutta ei vielä osaa hakea paikkaa itse. Kontaktikävely sujui upeasti, kontakti ja tällä kertaa myös paikka oli tosi hyvä, eli kävely oli innokasta ja tiivistä. Kaiken kruunaukseski sain Viiman menemään jopa maahan, vaikka se on ollut sille jostain syystä iso asia. Mukavat treenit ja innokas pikkukaveri.
14.8.2006 Tuike: toko
Tuike on nykyisin aivan upean innokas tekemään kaikkea, jopa seuraaminen on siitä aivan superhauskaa. Mikäköhän tauti siihen on iskenyt ;)... Ehkä se, että tein ensin Viiman kanssa ja Tuike vaan katseli ja odotti vaikutti asiaan. Otimme lyhyitä seuraamispätkiä, joista palkkasin aina muutaman askeleen jälkeen eli innokkaasta lähdöstä. Lisäksi teimme yhden pidemmän, L:n muotoisen seuuraamiskaavion ja kontakti ja innokuus säilyi koko ajan! Liikkeestä maahanmeno alkaa olla aika hyvä ja nopea, siihen olen tyytyväinen. Liikkeestä seisomisessa Tuike hiukan hiipi, joten otimme vahvistusta käsimerkin avulla.
Tuikelle lisätty myös pari kuvaa tokoilusta.
14.8.2006 Viima: toko
Tänään alkoi Laukaan koiraharrastajien junioritoko. Etukäteen vähän jännitti pitkän (tai no eihän se ole kuin 15km) automatkan takia, koska Viima voi pahoin autossa eikä sen takia välttämättä ole kaikista parhaassa treenaustunnelmissa. Viima oli kuitenkin yllättävän pirteä ja jaksoikin harjoitella aika hyvin. Aluksi otimme perus kontaktiharjoituksia. Kontaktia on Viiman kanssa treenattu paljon ja se hakee katsetta todella kivasti ja oma-aloitteisesti. Testailin myös käden ja namin pitämistä eri paikoissa, mutta silti Viima hakee katseen kohti kasvoja. Kiva huomata että perustyöstä on ollut hyötyä! Katsekontaktista jatkoimme kontaktikävelyyn ja sekin sujui aika hyvin, välillä kävely ei ollut niin innokasta, mutta pienen irroittelun jälkeen pikkutyttö tepsutti innokkaasti ja lentävällä askeleella mukana.
Viimeisenä otimme sivulle-tuloa, mitä en ole Viiman kanssa vielä kovin paljon tehnyt. Ensimmäinen huomio osui siihen että liikun itse kun pyydän Viimaa sivulle, se siis karsitaan pois ja ohjaukseen käytetään pelkkää kättä. Toinen oli se että ei aina tarvitse kiepauttaa koiraa, vaan sivulle tulon voi tehdä myös suoraan takaa. Kädellä ohjaten Viima hakee paikan todella tiiviisti, eli ei ainakaan arastele olla ihan kiinni perusasennossa. Tässäkin on lähellä-olon harjoitukset auttaneet kummasti. Otin käyttöön myös sivu-sanan, jota toistelin koiran istuessa vieressä ja syödessä namia. Näiden jälkeen Viima olikin jo aika poikki. Ensi kerralle harjoittelemme edelleen näitä asioita, lisäksi iloista ja nopeaa luoksetuloa ilman kummempia kommervenkkejä.
Testasimme kontaktikävelyä ja luoksetuloa vielä illalla, Viima puhkui energiaa ja harjoitukset menivätkin aivan nappiin. Saisikin tämän iltahepulin siirrettyä aina sinne mihin itse haluaa ;).
Viiman toko-treeneistä muutama kuva.
12.8.2006 Viima: jälki
Osallistuimme Viiman kanssa Lappalaiskoirien järjestämälle jälkileirille, tosin vain yhtenä päivänä. Tutustuimme vähän erilaiseen lähestymistapaan jäljestämisessä eli makkararuutuun. Teimme kaksi harjoitusta, joissa kummassakin kaksi makkararuutua. Ruudut tuntuivat olevan Viimalle aika helppo nakki ja ne jäljestettiin tehokkaasti ympäriinsä ja halu takaisin ruutuun hakemaan lisää namia oli kova. Sinänsä ruutu vaikutti ihan hyvältä aloitustavalta, mutta koska Viimalla ei ole ollut suorallakaan jäljellä ongelmia niin jatkamme luultavasti siitä. Muutaman ruudun voisi ehkä vielä kokeilla ja jatkaa jälkeä suoraan ruudusta. Monia uusia asioita ja miettimisen arvoisia juttuja sen sijaan saimme esim. jäljen loppupalkasta. Yksi hyvä pointti mitä tulee itse helposti tehtyä on koiralle puhuminen jäljen aikana, sitä voisi vähentää ettei koira totu jäljestämään vain höpötyksen säestämänä. Muiden lappalaiskoirien tyskentelyä oli mukava seurata, erityisesti pidemmälle ehtineitä.
9.8.06 Viima: toko
Pääsimme harjoittelemaan kasvattajan opastuksella. Viima harjoittelusta ei vaan oikein meinannut tulla mitään kun Salme on siitä niin ihana ja aina kun Salme puhuu niin Viiman häntämoottori käynnistyy ja silloin pitäisi päästä moikkaamaan. Eli emme hirveästi ottaneet mitään, keskittyminen oli sen verta kadoksissa. Seuraamisessa mun täytyy pitää kättä hiukan ylempänä niin koirakin pysyy paremmin mukana. Näyttelyjuttuja treenasimme myös, erityisesti seisontaa. Viima on kyllä hiukan sitä mieltä että se homma on aika tylsää ja se voisi vaikka vaan hyppiä ja pomppia... No eikun harjoittelemaan.
Salme teki Viimalle jäljen jossa oli yksi mutka. Viima ampaisi jäljelle semmoista vauhtia että yllätti minutkin täysin, ja tohinassa meinasi sitten mennä vähän ohi itse jäljestä. Sitten kun saatiin taas aivotkin mukaan peliin niin Viima jäljesti todella nätisti ja mutkassakaan ei ollut ongelmia. Minun pitää vaan muistaa toimia tarvittaessa vähän jarruna vaikka koira kuinka vetää ja intoilee.
8.8.06 Viima & Tuike: toko
Tänään ulkoillessa otin kummankin kanssa vähän enemmän. Viima oli ihanan yli-innokas, pikku riiviö. Seuraaminen imutuksella onnistui upeasti, Viima seurasi ihan kiinni, innokkaasti ja istuminenkin oli täysin suora. Ilman imutustakin eli pelkästään makupala kädessä, Viima hakee nätisti oikeaan paikkaa ja olemus on ihanan iloinen. Olen myös ottanut pieniä paikalle jäämis harjoituksia, joista luoksetuloa eteen. Pari ensimmäistä onnistui upeasti, sitten Viima oikein innostui siitä miten kivaa se mamman luokse juokseminen onkaan ja paikalla odottelu jäi sikseen. Mutta ihanaa mikä into siinä oli touhuta. Kovasti ollaan myös leikitty ja revitty leluja, Viima leikkii oikein innokkaasti ja tuo lelun mielellään takaisin revittäväksi. Maahan meno tuottaa edelleen pään vaivaa, se ei taida jostain syystä olla Viimalle sopiva liike...
Tuikella on juoksutauko kaikista yhteistreeneistä, joten harjoittelu on nyt ihan omalla vastuulla vähän aikaa. Pieni odottelu Viiman tehdessä teki Tuikelle ihan selvästi hyvää ja neiti olikin aivan energiaa täynnä! Sivulle tultiin semmoisella innolla ja nopeudella että oksat pois ja seuraaminen oli hienoa.
Kyllä oli hyvä mieli tämmöisten pienten mutta erittäin onnistuneiden harjoitusten jälkeen! Taitavia tyttöjä :).
1.8.06 Tuike: agi
Aloitimme tänään uuden ohjaajan kanssa ja teimme vain yhden radan, jotta pääsisi vähän perille minkätasoista porukkaa ryhmässämme. Rata oli aika mukava ja ekalla kerralla Tuike teki aivan täydellisen suorituksen. Kaikki meni putkeen, pujottelukin löytyi ongelmitta! Vähän meinasin itse epäröidä 5 hypyn jälkeen että meneekö koira A:lle mutta turhaan. Toisella kerralla vedin itse koiran renkaalta sivusta läpi, mutta sekin korjaantui seuraavalle kerralle, kunhan vaan muistin pitää selän ja juoksulinjan suorassa. Olin tosi tyytyväinen treeneihin, erityisesti pujotteluun joka sujui ihan älyttömän hyvin kummallakin kerralla!

31.1.06 Tuike: toko
Tänään testasimme vähän kaukokäskyjä ja ne sujuivatkin yllättävän hyvin vaikka ei niitä paljon olla treenailtu. Matkaa oli muutama metri, sitä kauempaa meinasi istumisessa tulla vähän ongelmia. Ohjaaja kun muistaa vielä rauhoittua eikä kilju käskyjä liian nopeasti, niin kaikki on hyvin.
Lyhyet seuraamispätkät sujuivat edelleen hienosti (jee!!), kävelyvauhdin ja tyylin muutos on ihan selvästi vaikuttanut halukkuuteen. Liikkeestä maahanmeno onnistui hyvin ja nopeuttakin löytyi. Seisomista treenasimme tällä kertaa käyttäen palkkana palloa. Hyppyä kokeilimme muutaman kerran ja siinä ei koskaan ole ongelmia ollut, ei myös tälläkään kertaa,
Paikkamakuussa oli ekalla kerralla vähän turhan paljon häiriötä ja se oli pakko keskeyttää jotta pysyttiin väistämään takaa lähtevää autoa. Olin yllättynyt että Tuike kuitenkin sieti rankkojakin häiriöitä ilman ylösnousemista, ihmisiä ja koiria käveli parin metrin päästä takaa ohi. Toine kerta oli hieman rauhallisempi ja 2min sujui yhdellä palkkauksella ihna hyvin. Vähän meinasi mäkäräiset syödä, jolloin piti kirputtaa hampailla takapäätä, mutta maassa pysyi kuitenkin.
Tuntuu että Tuikella riittää intoa tehdä vaikka kuinka paljon, saman fiiliksen kun saisi siirrettyä kokeisiinkin.
27.7.06 Tuike: toko
Viiman treenien jälkeen lähdimme vielä Tuiken kanssa tokoilemaan kaveriporukan kesken. Otin alkuun seuraamista, jossa koitin pitää pään suorassa ja kädet normaalisti. Tuike olikin tosi innokas, ja jos huomio herpaantui muutin vähän kävelytapaa joka herätti sen taas mukaan. Olin tosi tyytyväinen tähän osioon!
Otin myös muutaman liikkeestä maahanmenon. Hyvää oli se että Tuike toimii yhdellä käskyllä (tein aina myös pienen apukäskyn naksauttamalla kielellä), mutta maahanmeno voisi olla hieman nopeampi.
Porukassa teimme paikallamakuuta ja luoksetuloa. Tuike makasi 2min suht levollisena paikallaan, palkkasin sitä 2 kertaa välillä. Harjoittelimme myös niin että joka toinen koira teki paikkamakuun ja joka toinen luoksetulon rivissä, tarkoituksena saada varmuutta paikallaoloon vaikka vierestä koira lähteekin. Tämäkin sujui hyvin, Tuike ei oikeastaan edes huomioinut koirien lähtöä, tosin olin itse vain n. 5 metrin päässä koirasta. Luoksetulossa ei ollut ongelmaa, se oli nopea ja innokas, perusasento voisi olla hieman tiukempi, mutta alokasluokassa siitä tuskin sakotetaan.
Viimeisenä hauskuutuksena otimme pari noutoa. Tuike lähtee ja noutaa innokkaasti, perusasento jää helposti väljäksi mutta muuten olen liikkeeseen tyytyväinen.
27.7.06 Viima: toko ja vähän jälkeä
Salme-kasvattaja kävi meitä neuvomassa toko:n saloissa. Kiitos Salme taas avusta!
Viiman yleisolo oli vähän laiska, se ei oikein jaksanut touhuta, emme tehneet siis kovin paljoa. Aluksi otimme ihan pikkuisen seuraamista ja imutus-tekniikalla se sujuukin hienosti. perusasennossa minun pitää olla hieman tarkempi ja ohjata käden avulla Viima istumaan suoraan.
Viima on ehdollistettu naksuun ja nyt aletaan pikkuhiljaa hakemaan sen avulla liikkeitä. Harjoittelimme istumista, josta heti naksu ja palkka. Tarkoituksena saada koira tarjoamaan toimintoja itse ja sitä kautta saada esim. maahanmenon harjoittelu helpommaksi. Viima lähtee herkästi tilanteesta pois uutta asiaa opeteltaessa, jos se ei saa heti palkkaa, joten naksun käyttö voi tehdä hyvää ja saada koira innostuneena tarjoamaan itse asioita.
Palkkauksessa otamme nyt treenin alle namin kopittelun sekä namin perässä vedättämisen. Olen palkannut Viimaa paljon namin "hylkäämisestä" ja minuun katsomisesta, joten se ei enää koita tavoitella namia vaan napittaa minua. Namin seuraamisesta olisi kuitenkin hyötyä, joten Viima saa nyt oikein luvan kanssa tavoitella namia ja saa heti palkan kun seuraa sitä. Kopittelu on vielä ihan lapsenkengissä, jokainen nami kopsahtaa suoraan maahan tai kaverin nokkaan ;) mutta eiköhän se siitä.
Illalla vielä leikittiin ulkona ja otettiin lyhyt jälki. Viima oikein hinkuaa nuuskuttamaan ja pikkuhiljaa pitää alkaa jo vaikeuttamaan jälkeä, suoran sijaan mukaan myös pieniä käännöksiä.
18.7.06 Tuike: agi ja vähän tottistelua
Tänään oli ohjaaja aluksi ihan jäässä (siis henkisesti) ja koirakin haahuili sen takia. En muistanut tehdä valsseja oikeassa kohtaan jne. Tuikekin sitten innostui vähän liikaa nuuskimisesta. Edelleen mukana on myös se, että jätän koiran taaksen ja juoksen itse esteiden ohi, jolloin Tuikekin tietysti tulee mukana ohi. Miten voikin olla aina yhtä hatara pää :).
Pienen tauon jälkeen toinen rata vaikutti ensin vaikealta, se sisälsi paljon valsseja ja tiukkoja käännöksiä, mutta yllättäen se sujuikin tosi hyvin. Tuike pysyi käännöksissä tosi hyvin mukana, eikä pahassa paikassa edes putki houkuttanut liikaa. Teimme radan sitten vain kerran kun meni niin hyvin, ettei vaan vahingossa olisi enää tullut ongelmia ;).
Yksittäisenä esteenä otimme pujottelua ja keinua. Pujottelu sujui yllättävän hyvin eikä Tuike vetänyt välistä kertaakaan. Toistimme pujottelun pari kertaa ettei koira väsy ja kyllästy liikaa. Keinussa sama vanha tarina, ekan kerran Tuike meni kuin ei mitään, ei siis muista jännittää :). Sen jälkeen mennään aina puoleenväliin, jossa pitää jumittua ja vasta houkuttelun jälkeen jatketaan matkaa. Harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta...
Tokossa olen ottanut liikeestä maahanmenossa ennen varsinaista käskyä käyttöön pienen huomaamattoman apukäskyn, jonka avulla koiran pitäisi helpommin erottaa liikkestä seisominen ja maahan meno. Harjoittelimme tätä ja palkkasin ainoastaan nopeista maahanmenoista namilla, hitaammasta pelkällä kehulla.
18.7.06 Viima: toko
Viiman kanssa otettiin tänään lyhyitä seuraamispätkiä, jotka päätettiin aina perusasentoon. Viima seuraa hienosti ja innokaasti. Palkkaan koko ajan pikkuisen, käsi kiinni jalassa ja seuraamispaikka säilyykin todella hyvin. Istuminen liikkeen päätteksi sujui helposti vähän kädellä vedättämällä. Viima myös hakee seuraamispaikkaa itse, eli ihan selvästi alkaa ymmärtämään jutun idean.
Harjoittelimme myös luoksetulon paikkaa. Siinäkin alkeisharjoitukset on auttaneet ja Viima tulee melkein aina automaattisesti eteen istumaan kutsuttaessa. Palkkasin koiraa seisaaltaan kun se oli mahdollisimman kiinni minussa ja katsekontakti löytyi. Katsekontaktiinkin olen erittäin tyytyväinen, Viima napittaa silmiin, eikä siirrä katsetta käteen edes palkan tullessa.
14.7.06 Tuike: agi
Käytiin pyörähtämässä hobby-ryhmässä ja paikalla olikin meidän lisäksi vain yksi koirakko, joten saimme mukavasti ohjausta. Ensimmäisen radan aloitti rengas, ja kaksi hyppyä, joiden jälkeen koira mukaan ja hyppy vasemmalle, josta putkeen. Ensimmäisiltä hypyiltä oli kuitenkin suora näkyvyys putkelle ja Tuike lukitsi putken heti liikkeelle lähdettäessä ja juoksi täysiä sinne. Maltti-harjoituksen vedinkin Tuiken hyppujen välistä mukaanin ja tämän jälkeen se kuuntelikin paremmin ohjausta ja teki radan oikein. Lähtötilanteessa harjoittelimme varmaa lähtöä, eikä niin että Tuike odottaa jalat täristen pientäkin merkkiä jolloin saa rynnätä radalle.
Toisessa pätkässä oli mukana myös kepit ja ne tuottivatkin tällä kertaa vähän ongelmia. Ensimmäinen kertä meni ok, sitten Tuike ihan selvästi kyllästyi hommaan ja lähti kepeiltä nuuskuttelemaan. Otamme siis lyhyempiä pätkiä ruhtinaallisella palkkauksella että into säilyisi. Myös käsiavut otan vähäksi aikaa mukaan.
Lopuksi treenasimme keinua yksittäisenä esteenä. Ekalla kerralla puututtiin hieman ohjaajan yli-innostuneeseen äänenkäyttöön :) ja sen jälkeen Tuike menikin putken aika hyvin. Ohjatessani koiran vasemmalla puolella keinu tuntui tuottavan enemmän ongelmia (liikaa tokoa...) eli edelleen myös sitä puolta on treenattava.
Viima: toko
Pari sanasta myös Viiman harjoituksista. Olen alkanut ehdollistamaan Viimaa naksuun, koska siitä saattaisi olla hyötyä ainakin joidenkin liikkeiden opettelussa. Olemme vielä ihan naksu-palkka-asteella, mutta pikkuhiljaa aletaan koittamaan pieniä tehtäviä naksupalkalla. Olemme myös ottaneet lyhyitä jälkiä ja Viima tuntuu kyllä kovasti tykkäävän touhusta, kunhan vaan vauhti ei kasvaisi liian suureksi :).
4.6.06 Tuike: agi
Eka rata oli taas sellainen pyöritys että :). Putki on alkanut kutsumaan Tuikea kovasti ja kun en osaa ohjata oikein neiti mielellään suuntaa sinne. Neuvojen jälkeen sain tämän estettyä ja pyöritys alkoi sujumaan. Toisen radan ideana oli vähän erilaiset hyppyjen kulmat eli hypyt oli aseteltu erilailla. Näistä selvittiin kuitenkin hyvin. Pujottelussa ekalla kerralla juoksin itse pujottelemaan, jolloin koira lähti väärältä puolelta. Kun annoin tilaa pujottelun aloitukseen se sujuikin hyvin. Keinua otettiin pari kertaa, eka kerta meni hyvin kun Tuike ei vissiin muistnut että keinu on se epäilyttävä este. Toisella kerralla piti hiukan maanitella puolessa välissä, mutta alas tultiin kuitenkin suht nopeasti eli olin ihan tyytyväinen suoritukseen.
4.6.06 Viima: toko
Salme-kasvattaja kävi taas vinkkailemassa meille hyviä neuvoja. Seuraamisessa pitää muistaa pitää käsi lähellä omaa jalkaa ja palkata koko ajan sujuvasti. Jos pennun katse meinaa harhailla niin vedetään se namilla nenästä takaisin. Harjoiteltiin myös seuraamisen (ja tietty muidenkin harjoitusten) selkeää lopettamista eli seuraamisessa lopetetaan istumaan, kehutaan ja peruuttaen otetaan pentu mukaan ja samalla vapautus.
Luoksetuloa harjoiteltiin niin että S piti koiraa ja mie juoksin karkuun. Aluksi Viima oli vähän ihmeissään että mitäs tämä on mutta sitten hiffasi homman ja se olikin mukavaa. Ensin vaan juostiin ja palkattiin kun tuli luo, mutta sitten otettiin suoraan eteen tulemista, mitä ollaankin jo vähän harjoiteltu ja Viima tuleekin siihen mielellään.
Näyttely-juttuja harjoiteltiin myös hiukan, eli koiran seisottamista ja kiinni pitämistä tuomarin tutkiessa. Ideana se, että pennulla on tukeva ja turvallinen olo vaikka vieras sitä tutkiikin. Koiraa tuetaan toisella kädella pannasta ja toisella vähän mahan alta, jolloin tukeen on helppo "nojailla" mutta seisonta säilyy hyvänä. Se oli vähän Viimasta outoa ja häntää piti viipsattaa lujasti koko ajan, eli lisää harjoitusta vaan vieraiden ihmisten kanssa.
Lopuksi otettiin pari jälkeä. Viima jäljesti kummatkin hyvällä intensiteetillä, ei haahuilua muualle ja nokka koko ajan maassa haistellen. Ensimmäinen jälki oli n. 5m ja toinen n. 10m. Ensimmäisen jälken jälkeen penskan innostus oli valtava ja jäljelle mentiinkin aika lujaa, kiva huomata että toinen tykkää. Myös jäljessä harjoiteltiin selkeää lopettamista.
Siinä olikin sellainen rupeama että pentu oli aivan poikki :). Kivaa kuitenkin oli ja Salme-kasvattajalle kuuluu isot kiitokset että jaksaa meitä käydä koulimassa.
3.6.06 Tuike: toko
Aloitettiin paikkamakuulla. Eka minuutti meni ok, sitten autosta nouseva tanskandoggi oli liian iso häiriö, jolloin Tuike nousi ja haukahti. Muista paikkamakuun koirista ei välittänyt mutta ulkopuolinen häiriö oli liikaa. Palautin koiran ja otettiin vielä lyhyt onnistunut paikkamakuu, jonka aikana hypin ja pompin häiriön takia.
Pitkästä aikaa otettiin myös luoksepäästävyyttä ihan harjoituksen kannalta. Tuike oli nätisti paikallaan vaikka hampaita katsottiin aika kauan jne. Vähän se koittaa minuun nojata, mutta ei kuitenkaan liikaa. Hampaitten katsojan lähtiessä pois Tuike helposti liikahtaa kohti minua palkan toivossa, joten vahvistettiin istumista silloin lisäkäskyllä mikä toimikin hyvin.
Hyppy sujui hyvin. Ekalla kerralla otin seisomisen jälkeen sivulle istumisen, jonka jälkeen koira alkoi ennakoimaan joten jätettiin istuminen kokonaan pois ja palkkaus suoraan seisomisesta.
Omassa palkkaustyylissä koitettiin välttää koiran paineistamista, pienen koiran kanssa helposti kumartuu koiran ylle, johon Tuike reagoi helposti liikkumalla. Harjoiteltiin myös palkan suuntaa edestä kohti koiraa eikä ylhäältä uhkaavasti.
29.6.06 Tuike: agi
Tänään oli taas ohjaajalla harjoiteltavaa, teen taas kaikennäköisiä virheitä kuten jätin koiran taakseni ja juoksin itse jo kohti seuraava estettä, koira tietysti perässä. Omaa kiirettä radalla siis voisi rajoittaa. Myös takaaleikkauksissa en ohjaa koiraa perille asti vaan lähden liian aikaisin kohti seuraavaa estettä. Muuten radat menivät kivasti, puomin kontaktin sujuivat hyvin ja erityisen ylpeä olin pujottelusta. Kovin paljoa ei olla otettu pujottelua radan osana, mutta nyt sujui hyvin. Ensimmäisellä kerralla pidättelin kepit-käskyä vähän liian kauan ja koira ei lähtenyt suoraan putkelta kohti keppejä. Viimeisellä kepillä koitin taas kiiruhtaa Tuiken edelle, jolloin se tuli välistä pois. Toisella kerralla otin rauhallisesti ja pujottelun aloitus menikin tosi hyvin, Tuike haki suoraan putkelta kepit ja pujotteli hienosti loppuun asti.
Ratatreenin lisäksi otettiin harjoitusta kahdella hypyllä kahdeksikkona, tarkoituksena saada koira kääntymään hypyn jälkeen mahdollisimman nopeasti ja terävästi ohjaajan mukan kohti seuraavaa estettä. Tämä sujuikin hyvin.
21.6.06 Viima: tottis
Viiman kanssa käytiin pienimuotoisessa porokoira-tapaamisessa, jossa riekkumisen lisäksi myös vähän tokoiltiin. Muiden koirien läsnäolessa keskityin vain siihen että Viima ottaa kontaktia. Katsekontakti sujuikin hyvin, mitä nyt välillä oisi ollut kovempi mennä kaverin luokse, mutta pienellä houkuttelulla Viima muisti taas että minne piti katsella. Myös pienet pätkät seuraamista tai ennemminkin kontaktikävelyä sujuivat hyvin, Viima hakee jo mielellään itse paikkaa vasemmalta puolelta. Istuminen on jo hyvällä mallilla. Leikeistäkin pikkuneiti malttoi kutsuttaessa tulla luokse, mikä on tosi hienoa.
Reissun paras anti oli kuitenkin se, että Viima meni ensimmäistä kertaa itse vapaaehtoisesti autoon :)!
19.6.06 Tuike: TOKO
Olimme TOKO:n maajoukkevalmennusrinkiin kuuluvan Heli Piiraisen vetämällä tehokurssilla. Ensin harjoittelimme seuraamista. Lähdimme ihan perusteista eli koira vierellä ja katsekontakti koko ajan ohjaajaan, heti kun koira kiinnostuu jostain muusta niin huomatus ja katseen palautus. Katsekontakti sujui hyvin, harjoitusta vaan tarvitaan lisää häiriön alla. Harjoittelimme myös ohjaajan kävelyä, eli miten koiran saa innostumaan vähän muuttelemalla kävelytapaa ja tahtia. Minulla on ainakin tapana vetää vähän turhan vauhdikkaasti ja Tuike ei pysy perässä. Nyt otettiinkin niin että nostelin liioitellusti polvia, mutta kävelin hitaasti sekä eteenpäin että välillä peitsaten. Tuike seurasi oikein hienolla kontaktilla, siitä oikein huomasi kun innostui tälläisestä vähän oudommasta puuhasta.
Seuraamisen lisäksi harjoittelimme jättäviä liikkeitä. Ensi liikkeestä seisomista. Koiralle annettiin seiso- käsky, jonka jälkeen jatkettiin matkaa ja kierrettiin koiraa. Heti kun koira liikutti tassuakaan, niin huomautettiin, eikä palkkaa tippunut. Vierelle piti päästä palkkaamaan niin, ettei tassukaan värähtänyt. Välillä mentiin koiran vierelle, palkattiin ja jatkettiin heti matkaa muutaman askeleen verran ja sama uudestaan. Oli aika vaikeaa saada koira palkattua oikeaan aikaan, helposti yksi tassu liikkui kun namikäsi lähestyi. Loppujen lopuksi se alkoi sujumaan ja Tuike seisoi aika hyvin paikallaan. Tarkoituksena oli siis vahvistaa se että seiso-käskyn tullessa ei liikuta enää senttiäkään, eli vältetään hiipiminen käskyn jälkeen.
Liikkeestä maahanmenossa harjoittelimme ennemmän nopeutta, eli koiraa innostaen annettiin maahan-käsky ja nopeasta ja oikeasta suorituksesta kehu ja palkka. Maahanmenosta, mutta hitaasta sellaisesta kehuttiin vain suullisesti eli koitettiin vahvistaa sitä että nopea suoritus on kannattavampi.
Viimakin oli mukana seurailemassa ja siihen sai aika hyvin kontaktin, vaikka porukkaa ja muita koiria olikin ympärillä. Viima pääsi myös harjoittelemaan autossa odottamista ;), se kun inhoaa autoilua. Alkujännityksen jälkeen käpertyi nukkumaan takakontiin, eli kyllä se autokammokin alkaa lientyä.
13.6.06 Tuike: agility
Liian kuuma ilma veroitti ohjaajia ja koiria joten otimme vain suht lyhykäisiä radan pätkiä. Tuike oli vähän kummallinen, se hyppäsi renkaan pari kertaa sivusta, vaikka aiemmin se on sujunut hyvin. Otettiin siis rengasta ja se alkoikin taas sujumaan oikein. Vähän oli nuutumista havaittavissa ja jätinkin Tuiken radalla parissa kohtaa taakseni, jolloin se hakeutui vasemmalle puolelleni ja siitä putken väärästä päästä sisään. Enemmän siis touhuamista myös oikealle puolelle, eikä aina seuraamisen tankkausta ;).
6.6.06 Tuike: agility
Aluksi treenasimme A-estettä lyhyen radan päätteeksi. Tuikella oli vauhti aika kova, osui kuitenkin kontaktille ok mutta ei meinannut ehtiä pysähtyä. Tämän jälkeen teimme kaksi erilaista rataa, jotka koostuivat hypyistä ja putkista. Ekalla radalla oli monta tiukkaa ohjauspaikkaa ja ensimmäisellä kerralla estelinkin koiran menoa olemalla itse putken edessä. Myös koiran lähtöpaikkaan kiinnitettiin huomiota niin, että koiralla on paras mahdollinen näkyvyys ekalta esteeltä seuraavalle. Vinkkien jälkeen valssauskin alkoi ohjaajalta sujumaan, rata meni hyvin ja vauhtiakin löytyi mukavasti. Toinen rata sujui heti alusta paremmin, siinä ei ollut niin pahoja paikkoja ohjaajalle. Teimme sen kaksi kertaa vauhtia hakeaksemme. Kaiken kaikkiaan treenit sujuivat hyvin, erityisesti vauhtiin ja innokkuuteen olin tyytyväinen.
5.6.06 Tuike: TOKO
Tänään treenattiin aluksi paikallamakuuta. Tuike nousi puoliksi istumaan heti kun lähdin liikkeelle, eli en antanut paikka-käskyä tarpeeksi selvästi. Treenasimme alkua sitten enemmänkin, eikä ensimmäisen kerran jälkeen enää ollut ongelmaa, Tuike meni myös halukkaasti ja nopeasti maahan ensimmäisellä käskyllä. Muutenkin paikkamakuu sujui hyvin, palkkasin Tuikea kuitenkin välillä ettei vahingossakaan pääse lähtemään. Myös koiran taakse siirtyminen sujui ongelmitta.
Lisäksi treenasimme seuraamista, jossa koitin keskittyä omaan pään asentoon eli siihen että en käännä koko päätä kohti koiraa, vaan ainoastaan katseen. Se sujui itse asiassa yllättävän hyvin, aluksi Tuike hieman jätätti kun ihmetteli miksei pää enää käänny. Toinen mihin sain hyvän vinkin oli palkkaaminen niin että koira saalistaa namin minulta, eikä niin että nami tipahtaa suuhun. Se ihan selvästi lisäsi innostusta ja jättäminenkin unohtui.
Liikkeestä maahanmenoa otin ihan vain niin että pysähdyin myös itse ja koira sai heti palkan, maahanmenot olivatkin nopeita ja innokkaita. Liikkeestä seisomisessa palkkasin heittämällä pallon palkaksi koiran taakse, jotta pysähtymisestä tulisi nopea. Kun kokeilin ilman palloa liikkeenomaisest,i pysähtyminen olikin sitten todella hyvä, eikä Tuike hiipinyt yhtään perässä.
Treeneissä oli paljon häiriötä, eikä Tuike reagoinut oikeastaan ollenkaan. Vielä kun saisi saman fiiliksen siirrettyä kisakentille, niin hyvä tulee. Taitaa vaan olla ohjaajan jännittäminen se mikä tekee kisatilanteesta erilaisen.
2.6.06 Viima: TOKO
Kasvattajan avustuksella jatkettiin kontaktiharjoituksia. Viima hakee kontaktia todella kivasti, muiden liikkeiden treenaminen meinaa olla välillä vaikeaa kun neiti haluaisi vaan tapittaa silmiin :). Katsekontaktin kestoa pitää vielä treenata ja palkata epäsäännöllisemmin. Myös lähelle tuleminen ja istuminen sujui mainiosti, penskan nokka on aivan kiinni rinnassa eli ei yhtään arastele lähelle tulemista. Jatkoimme myös istumisen harjoittelua, sekä kestoa että nopeutta. Kumpikin sujui hyvin ja nyt voi pikkuhiljaa hakea matkaa. Loppuvaiheessa Viima vähän väsähti eikä oikein enää innostunut maahanmenon opettelusta, sitä treenaamme siis kotona

Ei kommentteja: